Pyhiinvaellukselta kotiin

Olipas pitkä tuo istuminen ensin bussissa, sitten lentokoneessa ja sitten vielä junassa, ennen kuin pääsin kotiin asti vihdoin tänä aamuna.

Ja kylläpä miltei unettoman yön jälkeen väsytti.

Eilisaamuna pakkailin tavaroitani. Sain viestin Elfiltä, saksalaiselta katolisen uskonnon opettajalta, jonka kanssa jonkin aikaa yhdessä vaelsimme, tapaamisesta aamiaisella. Niinpä yhdeksän kieppeillä vasta olin liikkeellä ulkona. Tuo tuntui hyvin erilaiselta, koska koko vaelluksen ajan olin tottunut jo yleensä viimeistään puoli kahdeksan maissa lähtemään liikkeelle.

Elfi oli majoittunut myös hostellissa ja yllättäen jopa niin lähellä, jos olisimme olleet yhtä aikaa parvekkeillamme, olisimme voineet huudella toisillemme. Hän oli jalkansa takia joutunut turvautumaan kyytiin viimeisen pätkän kirkollisesta albergesta ja päässyt diakonin seurassa kaupunkiin asti sopivasti. Iloitsin tapaamisesta. Kiertelimme sitten vielä aamupäivää lähialueilla. 

Näkymä ikkunastani parvekkeen kautta Plaza Mayorille Elfin parvekkeen suuntaan.

Huoneeni oli tosi pieni, mutta yhden hengen, jossa  nukuin hyvin. WC ja suihku olivat yhteisiä toisten kanssa. Minulla oli tosin oma iso parveke, mitä ei ollut alempien kerrosten huoneissa.

Salamancassa vietettiin eilen kirjanpäivää, kuten  Suomessakin. Kirjanpäivä on koko maakunnassa  juhlapäivä eli vapaapäivä. Plaza Mayor oli reunoiltaan katoksien alla täynnä kirjamyyntipöytiä. Ja Plaza Mayorilla oli myös ilmaiskonsertteja, joissa ihmisiä oli picnikilläkin tuolla aukiolla.

Asetuksen Espanjan kirjan päivästä allekirjoitti Espanjan kuningas Alfonso XIII 6. helmikuuta 1926. Aluksi päivää vietettiin lokakuussa.Vuodesta 1930 on kirjallisuuden päivä järjestetty 23.4. joka on myös maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijoiden Miguel de Cervantesin ja William Shakespearen kuolinpäivä. Juhlapäivän ajatus on, että miehet antaisivat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja.
Myös 23. huhtikuuta on valittu UNESCOn toimesta Kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi.

Minulle ei osunut yhtään varsinaista kauppapäivää koko Salamancan aikaan lauantain iltapäivästä maanantain iltapäivään, vaan ainoastaan matkamuistokaupat ja ravintolat olivat avoinna,  onneksi myös monet museot olivat auki ja kirkot.

Puolenpäivän maissa piti jättää avaimet ja lähteä matkaan reppu selässä.  Aluksi kiertelin lähistöllä vielä katselemassa, sitten aloin suunnata kohti linja-autoasemaa. Matkan varrella kävin syömässä.

Erään baarin edessä oli kuvat niin aterioista kuin aamupaloista teksteineen, jotta kieltä osaamattomatkin osaavat tilata annoksen.

Ja jälkiruokana oli tällainen Markos-leivos.

Katedraali vielä kerran.

Linja-autoasemalla löysin hyvin bussin, jolla matkustin Salamancasta Madridiin lentokentälle (T1-terminaaliin, josta kävelin T2-terminaaliin, mistdä lentokone  TAP lähti Lissaboniin). Bussissa oli wifi ja kännykän latauspistekin jokaisella ja tilaa oli minullakin kahden paikan verran.

Matkamaisemaa - vaellusmaisemaakin.

Lentokentällä turvatarkastuskin sujui mutkattomasti. Toki vaaelluskengät pois jaloista ym. mutta nuo kävelysauvat, jotka olin kiinnittänyt repun ulkopuolelle näkyviin, saivat kulkea mukana käsimatkatavaroissa!

Lissabonissa oli vain suhteellisen pikaisen vaihto toiseen TAPin koneeseen, jolla pääsin Helsinkiin. Lentokentällä tapasin myös pari muuta vaeltajaa ja hetken ehdimme jutellakin. Lentokoneessa aivan yllättäen tarjoiltiin  - kai yli puolenyön - täysi ateria. Se oli jopa  maukas. Nukkuminen oli niin ja näin eli yritin nojata päätäni pöytään, jolle asetin tyynyt ja huovan ja höyhentakkini pehmukkeeksi, mutta jalat olivat niin levottomat, eettei nukkumisesta tullut juuri mitään. Eli jalat turposivatkin. Ja koneessa oli hyvin lämmin.

Helsinkiin kone saapui ajoissa ja nopeasti pääsi tullin läpi, kun oli vain käsimatkatavaraa. Kiiruhdin heti osatamaan junalipun kotiin ja juna vei Tikkurilaan ja siellä vaihto heti juosten toiseen junaan, jolla pääsin nopeasti kotikaupunkiin, jossa puoliso oli vastassa. Mukavaa päästä kotiin jo kahdeksan maissa.

Yhä edelleen kulkee tuo virsi mukanani:
Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. 
Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö.

Kiitollisena vaelluksesta Taivaan isälle! Kiitos, että sain tulla terveenä kotiin ja kiitos, että sain vaeltaa. 

Salamancassa

Albergeissa saa olla vain yhden yön. Siksi Salamancasta piti löytää uusi majapaikka, koska sain lennot kotiin vasta maanantai-illaksi kohtuuhintaan. Aamulla oli  minulla rauhallinen lähtö, koska lähdin albergesta vasta kahdeksalta. Tosin sunnuntaiaamuna hiljaiseen kaupunkiin se tuntui turhan aikaiselta sekin.

Toki söin aamupalani kaikessa rauhassa. Vaan olipa taas kerran herra korealainen aikainen. Nousi viideltä ja teki pian lähtöä. Mutta tästä albergesta ei saa lähteä ennen seitsemää, ellei ole sopinut, todella painavasta syystä, hospitelaran kanssa etukäteen. Ja tätä ei h.k. tiennyt, hän ei ollut lukenut sääntöjä. Ulos hän toki pääsi, mutta vain puutarhaan. Ja sitten hän kolisteli ja huuteli sieltä avaamaan ovea. Mutta koska ei tunnistettu hänen ääntään, niin kukaan ei uskaltautunut avaamaan aikoihin. Ja ilmeisesti hospitelara nukkui tulpat korvissa tai oli  päättänyt olla puuttumatta eli avaamatta ennen seitsemää.
Porukkamme oli valmiina taas jo myös ajoissa ja päästi takaisin puutarhasta sisään tuon onnettoman korealaisen, joka mökötti sitten seitsemään sadevarusteissaan. Toki vielä ei satanut. Edellisenä päivänäkin vaikkei satanut ja oli pilvinen päivä, niin vielä kymmeneltä kasvien lehdillä oli pisaroita ja heinä märkää ja tiukka pohjoistuuli. Niin kai tänäänkin.
Hospitelara tuli puolinukuksissa avaamaan oven noin kymmenen minuuttia yli seitsemän. Ehkä harmissaan aikaisesta herätyksestä.

Kun lähdin albergesta, etsin tämän majapaikan Pension Salamancan. Soittelin ovikelloa ja soitin puhelimellakin mutta kukaan ei vastannut. Lähdin sitten uudelleen kävelylle lämmitelläkseni. Löysin avoimen kahvilan ja tilasin espresson ja sain wifin salasanan ja istuin siellä kahvilassa toista tuntia. Sitten tulin uudelleen ulko-ovelle, mutta sama juttu. Yhtäkkiä vastapäisestä talosta kolmannesta kerroksesta avautui ikkuna ja rouva sieltä huuteli, että haluanko majoitukseen. En oikein kerinnyt edes vastata, kun jo toiseen ikkunaan tuli herra puhelimen kanssa ja soitti Pension Salamancaan. Ovisummeri soi ja kuului kysymys, olenko tehnyt varauksen, vastasin en ja pääsin sisälle.  Huutelin kiitokset noille avuliaille naapurivanhuksille. Kun pääsin toiseen kerrokseen, ovi avautui ja Pension Salamancan rouva oli vastassa. 25€. Sanoin että liikaa. No, 20€ sain sitten pienen pienen huoneen onko tämä nyt sitten viides kerros, ja on parveke myös. Ja lavuaari, mutta vessa ja suihku yhteinen käytävällä.

 Näkymä ikkunastani vilkkaalle keskustan kävelykadulle.

Tuo valkoinen parveke tuolla ylhäällä on minun!

Aluksi lepäsin pari tuntia ja sitten jo ennen puolta päivää lähdin kaupungille ja varmistin huomisen reitin linja-autoasemalle ja kävin ostamassa bussilipun valmiiksi Madridin lentokentälle. On minulla sentään aikaa huomiseen puoleenpäivään asti olla tässä.

Iltapäivän kiertelin keskustan nähtävyyksiä katselemassa ja syömässä lähistöllä päivän menun. Kotiin jo kaipailin. Jotenkin tuntui turhalta olla vain  - ei oikein innostanut vaelluksen jälkeen olla ns. ihmisten ilmoilla.

Kirkkovuoden aiheena on tänään Jumalan kansan koti-ikävä! Koti-ikävä kahdella tapaa on nyt mielessäni.

Käy kohti isänmaatansa tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää, vaan vaivaa, koti-ikävää on heillä matkallansa.
(Virsi 365:1)

Morillesta Salamancaan

Aamulla hiljaa hipsittiin alakertaan. Ylös jäivät nukkumaan monet lauantain kylätapahtumaa perjantaina valmistelleet ja useat vasta aamuyöstä ties mistä tulleet (pitivät tullessaan yöllä monessa erässä aina aikamoista meteliä verrattuna vaeltajiin).

Minä tein taas oman aamupalan. Keitin kierukalla veden puuroon ja teehen, tein juustoleivät ja söin hedelmän. Sitten oli hyvä lähteä viimeisen vaelluspäivän taipaleelle jo varttia yli seitsemän, siis ennen auringonnousua. Pääsin hyvin matkaan - toiset porukasta käväisivät aamupalalla baarissa, joka aivan meidän porukkaa varten avasi ovensa jo seitsemältä tai hieman ennen.

Matka sujui aika juohevasti. Tosin vieläkin oli vetisiä paikkoja caminopolulla ja purojen ylityksiä kivien kautta. Käki kukkui, lehmälaumat olivat pelloillaan - mietin missä täällä nuo lypsylehmät oikein ovat. Olen yhden ainoan kerran nähnyt navetan, jossa oli sentapainen lypsysysteemi kuin nykyään isoissa navetoissa Suomessa: Lehmät pääsevät vapaasti haluamanaan aikana lypsylaitteeseen ja samalla saanevat makupalatkin jauhoja tms.

10 kilometriä taivallettuani oli Miranda de Azán kylänen, jossa opaskirjan mukaan olisi kahvila auki. Eipä ollutkaan, portilla lappu että avataan kello 18 tänään.  Kävelin suotta sivuun muutama sata metriä tuonne kuppilaan. No, palasin väylälle ja matka jatkui. Kohta olivat toisetkin jo pysähtyneet evästelemään. Niinpä samaan jäin minäkin ja yhdessä jaoimme toisillemme eväistämme.

Noin kuusi kilometriä ennen albergea oli iso risti, jonka juurelle oli myös tuotu kiviä kuin ranskalaisella vaellusreitillä Rautaristille. Siitä oli vielä aikamoinen matka monen mäen kipuamisineen perille, mutta Salamancan katedraalien tornit näkyivät kauas. Ne innostivat jaksamaan. Jo yhdentoista jälkeen olin pitkällä vanhalla roomalaisella sillalla, jotenkin kuin olisi ollut jo perillä, vaikka siitäkin oli kipuamismatkaa vielä katedraalin juurella olevaan albergeen. Reppu jonoon, kasvipuutarhaan katselemaan kukkia odotellessa kellon tulevan 12, jolloin sai repun viedä albergeen ja sai vaelluspassiinsa leiman.
Lähdimme tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Kävimme tietysti katedraalissa. Siellä sain saksankielisen kuulokesysteemin, jonka kera tuli opastus. Mahtavia taideteoksia ja historiaa.

Reput piti laittaa isoon siniseen muovipussiin ja kaappiin. Vasta klo 16 alberge avautui varsinaisesti ja silloin ilmoittauduttiin. Koko joukkomme mahtui mukaan, korealaisetkin, samaan huoneeseen. Korealaisrouvan jalka on jo parempi, mutta ei vieläkään vaelluskuntoinen.

Sitten kävimme ilmoittautumassa albergessa ja varasimme petimme, saimme sinisen ison muoviämpärin jokainen, johon sai laittaa yöllä tarvitsemansa tavarat. Muut jäivät reppuun .
Albergessa on 18 paikkaa. Kaksi kahdeksan hengen huonetta ja yksi kahden hengen koppero kerrossänkyineen. Me täytimme toisen huoneen, toisessa oli mm. monia ranskalaisia, joilta sain vihjeen seuraavan yön majapaikkaan. He näet olivat kulkeneet päivää edellämme, mutta olleet nyt jo yhden yön Salamancassa Pension Salamancassa ja tulivat toiseksi yöksi albergeen. Albergesta on taas hyvä lähteä jatkamaan vaellusta hurvittelu- eli lepopäivän jälkeen.
Tässä albergessakin on vain mikro eikä edes wifiä. Maksu donativo-systeemillä. Tuo ystävällinen hospitelarakin on vain hommassaan kuukauden, sitten tulee seuraava.

Illalla kävimme porukalla juomassa ! kahvia/olutta/viiniä ja sitten pizzalla. Italialaisessa pizzapaikassa, jonne taisi olla parin kilometrin kävelymatka.  Kun siellä kului aikaa, oli meillä tosi kiire palata ajoissa takaisin ennen kuin albergen ovet menevät kiinni. Tämä oli viimeinen ilta tämän porukan kanssa - toiset jatkoivat vaellustaan. Minulle oli haikeaa lopettaa vaellus tähän.

Fuenterroble de Salvatierrasta Morilleen

Eilen iMuutama llalla oli kirkollisessa albergessa yhteinen ateria, runsas ja erilainen kuin tavallisesti. Pitkään pöydässä keskusteltiin papinkin kanssa. Sitten hän kutdui aterialaiset katsomaan uutta ns. peregrinokeskusta, jos oikein tämän talon ymmärsin ja sen jälkeen oli kirkossa pyhiinvaeltajien siunaus. Oli ilo päästä tällaiseen mukaan tälläkin matkalla, tosin vasta ensimmäisen kerran. Aluksi laudoimme yhdessä Laudate dominum, sen jälkeen oli isän pojan ja pyhän hengen nimeen amen. Ja kappale Johanneksen evankeliumista, en vain tiennyt mitä. Sitten hän puhui muutaman ajatuksen pyhiinvaelluksesta. Kutsuttiin meidät piiriin ja pyydettiin kertomaan nimi. Omalla kielella isä meitä yhteen ääneen - miten voikin kestää pitempään tuo suomeksi! Sitten vesisiunsus. Pappi pirskotteli vettä jokaisen pään päälle. Vielä apostolinen siunaus ja laulu Heveinu shalom allehem yhdessä. Lähettäminen matkaan ... Ja kirkon esittelyä vielä tuon jälkeen.

Tänään aamulla talo tarjosi hyvän aamiaisen ja matkaan pääsimme jo 7.15. Kilometrejä kertyi askelmittariini 30, kun naapurin kännykkämittarissa sama matka näytti 32 km.
Aurinko nousi komeasti matkalla lumivuorten takaa. Taas matkaamme pohjoista kohti. Ja nyt matkalla ei ollut mitään varsinaista pysähdyspaikkaa 28 kilometriin. Toki pydähdyksiä oli, mutta kahvilaa ei ollut ennen kuin 4 kilometriä ennen Morillaa. Siinä sitten pääsi jo vessaankin. Söin tuolla myös lounaan noin seitsemän tunnin kävelyn jälkeen. Lounas ei ollut kaksinen , huonoin tähän mennessä, mutta täyttihän tuo vatsan. Sitten tauon jälkeen jaksoi hyvin kävellä loppumatkan Morilleen. Löydin albergen, jossa oli kuusi paikkaa ja olin kuudes. Yläpeti tarjolla ensimmäisen kerran tämän kevään vaelluksella. Pojat olivat näet nopeampia. Tämä alberge oli peruskuntoinen, ei edes keittomahdollisuutta miktosta puhumattakaan. Vessa ja lämmin suihku oli. Jos seitsemäs tulisi, avautuisi albergen toinen osa, joka oli muualla. Niinpä kävin suihkussa, mutta en purkanut vielä tavatoita. Pojat lähtivät baariin ja minä pian perässä suihkun jälkeen
Niinpä pääsin muuttamaan muiden yläsänkyläisten kera tähän isompaan albergeen jossa on tilaa ja kaikki saivat alapetin. Täälläkään ei ole jääkaappia ja mikro sentään. Joten aamulla saa puuron tehtyä jälleen. Olipa muutama muovinen mukikin, mutta ei muita astioita. Siistin tuntuinen paikka. Toki sitä taloa, Casa Social,  käytetään muuhunkin kuin albergen käyttöön kuten eilenkin oli peregrinotalon yläkerrassa menossa jumppapalloilla naisten jumppa.

 Baarissa maksettiin alberge ja otettiin tiedot. Samalla tuli tuo seitsemäs oli yksi meistä kolmesta naisesta - huonojalkainen meni jo bussilla Salamancaan, jonne huomenna mekin kävelemme. Siis meitä on vain kaksi naista taas tässä miesjoukossa. Tämä Via de la Plata on aika raskas vaeltaa ja siksi kai naisia ei ole kovin paljon tällä reitillä.

Tässä baarissa on wifi mitä ei ole albergessa ja niin me kaikki olemme baarin edessä istumassa ja tutkistelemassa kännyköitä ja kirkoittelemassa. Alkaa tulla iltaviileä ja untuvatakki on hyvä päällä, vaikka päivällä oli 18 astetta ja auringossa kai enemmänkin. Iltaruoka tilattu ja sisällemenoa odotetaan, milloin kutsu kuuluu aterialle.

Calzada de Bejarista Fuenterroble de Salvatierraan

Aamulla taas aurinko paistoi.
Yö meni hyvin . Pitkästä aikaa nukuin vessaan yöllä hipsimättä. Ja aamu aina samanlainen. Heräilin puoli seitsemän tienoissa - en ole laittanut koskaan herätystä päälle, koska jotkut heräävät kyllä aikaisin. Tänä aamuna olin nukkunut niin  sikeästi etten kuullut naapureiden lähtöä lainkaan. Korealainen mies näet nousee joka aamu ylen aikaisin. Aamupalan laitoin itse. Taas oli tarpeen tuo kierukka eli uppokuumennin. Koska peregrinojen keittiö oli ulkona eukä ollut tulitikkuja eikä sytytin toiminut. Niin ja ulkona  oli kaksi koiraa. Majapaikan omistajat tulivat deitsemän jälkeen laittamaan aamupalaa halukkaille. Porukkamme oli jo lähtenyt matkaan. Minä lähdin kuten yleensä puoli kahdeksan aikaan.
Tänä aamuna samaan aikaan lähti pari nuorehkoa miestä, saksalainen Michael ja ruotsalainen Peter.  Hieman ennen heitä olin lähtenyt matkaan ja paikalle osuneilta poliiseilta tarkistin suuntaa. Michael tuli takaa karttaohjelmansa kanssa ja niin kävelin hänrn kandsan hetken ja myöhemmin matkaa poikien perässä näköetäisyydeltä, niin en taatusti eksynyt. Toki yllättävän hyvin tuo parinkymmenen kilometrin matka oli merkitty.

Kymmenkunnan kilometrin jälkeen tuli kahvila, jossa taas yhdessä kahvittelimme. Ja tarkistelimme toistemme vaellusoppaista reittiohjeita.
Ja vaellus eteni Valdecadan kautta toiset kymmenkunta kilometriä. Taas pikkulintujen laulua, käenkukuntaakin ja kukkojen kieuntaa lehmiä, hevosia ja aasikin ratsastajineen tuli vastaan.
Matkaa oli etenkin ylämäkeä tänään. Varsinkin päivän alussa oli vettä tiellä ja monia purojen ylityksiä. Jos olisin ollut tälöä pätkällä muutama päivä sitten kun vielä datoi, kulku o!isi ollut tosi hankalaa. Erään puron/joen yli oli silta, jonka reunoissa oli jo kuivuneita kasveja merkkinä veden korkeudesta. Nyt ylitys onnistui hyvin.

Matkan varrella oli vuoren rinnettä murskattu ja tehty penkereitä, mutta myös sementoitu. Olikohan sinne tulossa uusi tie. Täällä on EU-rahoilla tehty paljon uusia teitä ja komeita siltoja laaksojen yli.

Tämä kirkollinen alberge on myös varsinainen nähtävyys. Jo tullessa näkyy iso valkoinen risti. Sisällä hengellistä musiikkia ja paljon raamatunaiheisia kuvia makuusalissakin joka on eri rakennuksessa. Illalla on luvassa yhteinen ateria ja aamulla aamiainen jo 6.30. Illalla ehkä on myös iltahartaus tai yritän selvitellä misdä kirkossa on messu, kun täällä kylässä on kaksi kirkkoa. Hinta donativo eli lahjoitus toimintaan . Hospitelaro on vapaaehtoinen. Jo tullessa tarjoiltiin kylmää vettä ja banaaneja ennen kuin ilmoittsutuminen otettiin vastaan.

Aldeanueva del Caminosta Calzada de Bejariin

Kaunis aurinkoinen päivä tänään. Illallakin vielä ulkona aurinko paistaa ja karjankellot kilkattavat. Oikeastaan koko päivän nuo lehmien ja lampaiden kellojen äänet ovat tänään kuuluneet. Ja taas isoja lehmälaumoja on näkynyt.

Kyllä myös kukot ja käet ja aasitkin ovat olleet äänessä. Etenkin nyt illalla aasi on mölyllään säikyttänyt useaan kertaan. Toki hevosiakin on laitumilla ollut.

Aamulla oli kohtalaisen hyvä aamupala tarjolla  tuoremehuineen leipineen ja makeine paloineen kahden euron hintaan. Siitä oli sitten hyvä lähteä liikkeelle jälleen puoli kahdeksan maissa. Lähdin taas parin espanjalaisen miehen kanssa samassa ovenavauksessa. Matkasimme asfalttia myöten, emme yhdessä kuitenkaan, kymmenen kilometriä Banos de Montemayoriin, jossa tietysti kahvitauko. Kylläpä siinä kaupungissa oli väkeä liikkeellä ja todella paljon majoitustarjontaa.

Sieltä alkoi tai oikeammin jatkui  nousujohtoinen kulku aluksi roomalaista tietä, sitten edellen jonkinmatkaa, kolmisen kilometriä N-630 tietä jota  jo monen päivän ajan on seurailtu. Se johtaa näet pohjoista kohti kuten tämä caminokin.
Kolmen kilometrin jälkeen tuli huoltoasema, jossa tieda eli pikkukauppa, mutta eipä siinä ollutkaan niitä tykötarpeita, joita olisin tarvinnut, joten lounaan söin ns. Peregrinomenulla. Tosin tarjolla ei juuri ollut tässä albergessa vaihtoehtoja: linsdikeityoa ja jotain lihaa ranskalaisilla ja salaattia ja jopa muutama juustopala kahden kananmunan sijaan. Jälkiruoaksi hedelmä eikä sitäkään voinut vslita, vaan appelsiini kun toiset söivät kakkua ja kermavaahtoa. Mutta maukas oli tuo ruoka viinin, soodaveden, jota sekoitettiin viiniin ja tavallisen veden ja patonginpalojen kanssa.

Penacaballerasta siirryin sitten pois tuolta N-630-tieltä ja alkoi caminotie varsinaisesti, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Jos nyt oli tähän asti noustu ylös, niin nyt piti sitoa vaelluskenkien nauhat niin tiukslle kuin voi, ettei jalka liukuisi kengissä varpaisiin alamäessä. Ja se alamäki oli tiukka ja pitkä. Sitten tulikin jokin joki ja levähdyspaikka. Pidin evästauon ja nyt pääsi taas kapeaa kylätietä jatkamaan matkaa asfaltilla. Vieressä kulki koko ajan varsinainen camino veden ja kuran vallassa. Puolitoista kilometriä ennen perillepääsyä tuli viitta, joka osoitti nimenomaan tuolle caminopolulle. Onneksi tuli yksi auto jolta pystyi kysymään muuta mahdollisuutta ja  niinpä vain olikin asfalttinen pikkutie laakson ja joen toiselta puolelta kylään. Ja löytyi tämä alberge. Yksityinen, 10€ yö ja 10€ ateria. Pihalla pyykki kuten aina ja nyt aurinko kuivatti hyvin. Katoksessa ulkona on myös keittiö, jossa ei juuri astioita ole. Kaksi isoa huonetta albergessa yläosastaan auki, joten äänet kuuluvat hyvin.
Näkymät vuotille kauniit pihasta ja kylän kirkontornissa on kuten aina muuallakin näilöä seuduin haikaran pesä ja pariskunta siinä hautomassa.

Olen jo ostanut lennon kotimaahan, Madridista Helsinkiin. Muutama päivä ja jos kaikki käy hyvin, olen Salamancassa, josta viime keväävä aloitin kohti Santiagoa tämän Via de Platan vaeltamisen.

Oliva de Plasenciasta Aldeanueva del Caminoon

Olivan aamu oli rauhallinen niin albergessa kuin kylalla.Normaalit aamutoimet ja wifiyhteys kotiin ennen kavelyyn lahtoa. Matkalla kuulin etta toisessa huoneessa eri kerroksessa missa olin nukkunut oli ollut  badbugseja. Huhhuh. Sain jopa kuvan niista whatsappiin. En todella toivoniita repustani loytyvan.

Kuljin tanaan taas vaihtoehtoista tieta, koska kuulemma varsinaisella caminolla on paljon vetta. Lahdin kulkemaan Vilar de Plasenciaa kohti . Viisi kilometria vaelsin olematta varma olenko oikealla tiella. Koko kylassa en aamulla nahnyt ketaan. Ja matkalla vain pari autoa tuli vastaan eika reagoinut mitenkaan. Kun saavuin Vilar de Plasencian tienristeykseen, huokaisin helpotuksesta.N tie, joka kulkee lapi maakuntien tuli eteeni. Sita pitkin sitten lahdin  eteenpain. En pysahtynyt heti avoinna olevaan Repsolin kahvilaan, vaan jatkoin matkaa Hostal Asturianuksen kahvilaan noin vttden kilometrin paahan. Siella taas se tavallinen annos, solo espresso ja aqua, nyt jo euron ja kaksikymmenta senttia.

Kun jatkoin matkaa garreteeralla, huomasin edellani pari tuttua vaeltajaa, nuo espanjalaiset vanhahkot miehet, joiden kanssa jomonta yota on samassa huoneessa nukuttu. Vaelsimme vuorotahtia. Kun joku pysahLa Casa tyi kuvaamaan tai juomaan, toiset kulkivat ohi. Valilla juttelimme.
Kuvaamista kylla riitti, kum
N katselimme lehmalaumoja, haikaroita tai lumisia vuorenrinteita.
Olipa taas vaelluspaiva aikaa rukoilla ja lauleskella tuota vaellusvirttani Tule kanssani Herra Jeesus.

Perille albergeen opasti paikallinen vanhempi nainen mielissaan perille asri, kun
tieta hanelta kysyimme. Ystavallinen ja avulias hospitelara Rosa otti vastaan ja opasti
talon tavoille. Tama on yksityinen alberge nimeltaan La Casa de mi Abuela. Viisitoista euroa aamupalan kera. Siisti. Lakanat ja peitot valmiiksi  petattuina. Saippuaakin suihkussa. Ja mika parasta kurapaivien jalkeen, lavadora ja secadora kahdella eurolla yhteensa ja pyykin sai valmiina. . Laitoin kaiken mahdollisen pesuun ja olin hieman vahissa nuo pari tuntia pyykkia odotellen. Soin kuppikeiton ja menin petiin ihan peiton alle torkuille. Tosin en saanut unta, mutta lepasin.
Lahdin suositeltuun ravintolaan peregrinomenulle porukassa. Viela kauppaan evaat huomiseksi ja enpa paljoa jaksanut siella liikuskella. Juttejin hospitelaran kanssa saksaksi ja meidta otettiin yhteiskuvakin.
Olen majoitettuna kymmenen hengen huoneeseen taas alapetilla. Ja kylla nyt olisi jo unen aika.
Aurinko paistoi tanaan vaikka ei liian lamminta vaeltaessa ollutkaan. Ja kukot kiekuivat matkan varrella ja linnunlaulussa sai kulkea. Lehmalaumoja laskeskelin, ovat ne todella isoja yli sata paata jossakin oli.

Galisteosta Oliva de Plasenciaan

Yö meni jotenkin. Yöllä kuten illalla vielä satoi. Peti oli hyvä ja koko hotelli kivasti kaunis vessaa myöten.
Aamupala ei ollut kaksinen, mutta oli leipää ja mansikkamarmeladia ja voita ja kahvia ja maitoa.
Lähdin porukan mukana liikkeelle puoli kahdeksan maissa. Kävelimme useammassa joukossa Carcabosoon tietä myöten. Caminon alku jo näytti, että sille ei ollut asiaa. Vesi oli raiteissa liikkumassa ja lätäköitä oli paljon. Maantie asfalttia oli jopa lyhyempi kuin camino tuonne Carcabosoon eli vain kymmenen yhdentoista sijaan.
Kävin vessassa avoimessa albergessa, jossa ei ollut ketään. Sitten huomasin lähellä olevan baarin, menin sinne pian tapasin taas tätä vaelluspoluille, josta suurin osa on miehiä. Täällä tänään olen nähnyt vain kaksi muuta naista lisäkseni. Miehiä on paljon. Yhdessä lähdimme taas kulkemaan varsinaista caminoa. Mutaa, vettä, märkää, mutta ei pahemmin kiviä aluksi. Sitten tuli viiden kilometrin päästä muutama sata metriä asfalttia pikkutietä ja taas varsinaiselle caminolle kiivettiin.  Matka jatkui katsellen kauniita maisemia lehmien seassa.
Ehkä parin kilometrin kuluttua tuli käännös oikealle ohjeineen pikkupolulle. Katselin vasemmalle tuolloin ja ohitin tuon kohdan , koska kuluväyläkin oli kohtuullista. Parin kilometrin kuluttua ja parin portin jälkeen ihmettelin, missä keltaiset nuolet ovat. Jouduin palaamaan takaisin tuon polun alkuun, jonka toisesta suunnasta näin hyvin.
Polku oli kapea ja ylitti ainakin yli kymmenen puroa. Eli purot virtasivat kuraisia, vettä valuvan polun yli. Polkujen reunamilla kun oli hyvin märkää. Jokaisen vaeltajan jalkineet ovat nyt tosi kuraisia.
Todella hankalaa vaeltaa tuota polkua kai kuutisen kilometriä. Yllättäen sitten lopulta polku loppui.
Paikka oli Vente  Quemada, jossa pari tuttua miestä istui kivellä. Huutelivat minulle espanjaksi jotain, mutta selvisi että siitä oli albergeen kuutisen kilometriä ja albergeen hoitaja oli tulossa hakemaan. Niinpä pääsin heti kyytiin ja perille Oliva de Plasenciaan. Kuljettaja vei meidät kauppaansa ja antoi leimat vaelluspasseihimme ja rahasti. Tämä yöpyminen maksaa  15€. Sitten hän ohjasi meidät albergeen kylän läpi. Kolmanteen kerrokseen pääsin majoittumaan, vaikka en älynnyt varata paikkaa etukäteen. ( Huomiseksi espanjaa ja englantia puhuva vaeltaja puolestani myös varauksen, joten on aikaa rauhassa kulkea.)
Tämä albergesta on siisti ja tässä on keittiö, cocina, jossa tein sopan linssistä riisistä ja tonnikalaa ja vähän muustakin. Ihanaa saada lämmintä vaelluksen jälkeen ja suihkun jälkeen. Pyykkejä pesin myöhemmin. Nyt vielä illalla ne ovat kuivumassa auringossa.
Ihanaa on ollut aurinkoinen päivä, vaikka ei kovin lämmin. Juuri sopiva vaeltaa.

Illalla oli kirkossa messu. Taas tällä kerralla jokainen sai viiniin kastetun öylätin. Pappi kyllä nautti ensin ison leivän ja joi viiniä. Messun lopuksi jokainen kävi suuteleminen,kermassa jotakin kuvaa. Kuva tulossa siitä kyllä.

Embalse de Alcántarasta Galisteoon

Tuo edellinen albergesta oli hyvä. Saimme nukkua vain viiden hengen huoneessa ja oli tuttuja naisia jokainen entuudestaan. Toki yön nukuin huonosti, mutta se ei johtunut toisista. Illalla söin peregrinomenun, joka tuolla ole vain vähän valinnanvaraa joko sianlihaa taas ranskalaisilla tai pinaattipizza pääruoaksi ja alkuruoaksi salaatti tai keitto. Jälkiruokana jotain vanukasta, minä sain teen. Siisti paikka, vähän kalsea. Pyykkikone oli muttei kuivausrumpua.
Aamulla jätin jäähyväiset Elfille, koska tiesin käveväni pitemmälle kuin hän.

Kävelin ensin 11 km Canaveral Iin, jossa kahvilassa söin tämän reissun ensimmäisenä churron, kuumana espresson kera tietysti. Sieltä kuljin 8 km eteenpäin Grimaldoon, jossa taas kahvilassa espressolla. Sitten jatkoin matkaa edelleen 630-tietä. Kun tulin käännökseen kohti Rioloposta, kysyin varmuudeksi huoltoasemalta ohjeen Galisteoon. 32 km asfalttia ja sitten 6,5 km kamalaa kivistä, mutaista, märkää vetistä tietä loppumatka. Ja eikös vain alberge ollut täysi.Sieltä ohjattiin ja jopa autolla vietiin läheisen ravintolan omistajan perheen hotelliin, jossa myös tapasin monia viimeöisiä vaeltajia.
Koko päivän sataa tihuutti. Kyllä kunnon sadevaatteet ovat tarpeen ja vaelluksen jälkeen untuvatakki.
Täällä hotellissa sain kahden hengen huoneen Barbaran kanssa. Hän jopa laittoi minulle heti teen sillä aikaa kun kävin suihkussa. Olin tosi väsynyt ja palvelun tietysti. Myös hän  oli tehnyt ruokaa itselleen ja sitä oli jäänyt, joten sain keittää spagettia ja valmiin kastikkeen häneltä ja parmesania siihen päälle. Teetä vielä keittelin.

Aamupalankin täällä saa samaan 15 euron hintaan. Nyt alkaa kaivata jo petiä jalat. Jumppa vielä ja sitten.

Cáceresista Casar de Cáceresiin

Viimeinen paikka Las Veletas oli yksityinen albergesta ja hinta 15€, mutta kahden hengen huoneessa lakanoin. Aamupalankin olisi saanut ostaa, mutta omin eväin kuljin, kun puuron syön aamulla. Keittiö oli olematon, ei edes vettä kuin kahvi koneessa. Mikro oli ja leivänlämmitin.
Pyykki jäi pesemättä ja vielä ei kuivunut reppukaan. Ja satoi taas tänään, vaikka jo oli luvattu aurinkoa. Satoi kun heräsimme kuuden jälkeen Elfin kanssa. Saipa hitaasti tehdä lähtöä vaeltamaan ja kaupunkia katselemaan.
Kun sade loppui lähdin. Pukeuduin tänään kaiken lisäksi viittaan, joka suojasi lisää reppua ja selkää. Repun ja selän väliin oli sateella valunut vettä ja repunsuojan muodostamaan taskuun jäänyt pohjalle killumaan.
Tämän päivän opastustekstit olivat hyviä kuvineen. Kuvat myöhemmin.
Matka kulki ensin kaupungista pois puistokatua pitkin, sitten ison risteyksen ja maantien asfalttia kolme neljä kilometriä. Caminolla lähdin vasta neljän kilometrin merkin luota. Kävelin sitä taas neljä kilometriä jonka jälkeen siirryin asfaltille.
Lehmiä, hienoja, vasikoita usealla tilalla isoja laumoja kuten lampaitakin. Jonkin verran kukkivia kukkia caminon varrella. Ja camino oli lievästi mäkistä. Ojien kohdilla oli taas sementtitietä ja nyt oli tukevia kuutioita tehty sementistä, jotta voi jalat kastumatta ylittää vedet. Näiden ylityspaikkojen lähellä oli sementtinen penkki joka tietysti tänään oli märkä, ja puita istutettu lähelle auringonsuojaksi. Kunhan ne lehdettyvät ja kasvavat hieman isommiksi.
Camino ei ollut niin märkä kuin eilen ja niin kurainen, mutta kyllä märkyyttä täälläkin tänään vielä riitti. Uusi sadekuuro tuli ennen perillepääsyä ja vielä illansuussakin, kun kävin tutustumassa paikkakuntaan.
Tullessa poikkesin Cia-supermarketiin ostoksille. Ja löysin perille. Pitkä kaunis puistokäytävä oli täälläkin. Ihmettelin ensin pieniä lappusia, mutta kun menin katselemaan, niin huomasin niissä opasteet kyseisestä kasvista.
Albergen piti kirjautua infossa ja maksaa sinne 5€. Vanha opaskirjani kertoi donativon hinnaksi. Onneksi ei ollut kovin montaa vielä tullut, kun saavuin, niin sain perähuoneesta alapetin ja taas kyllä vinkuvan sängyn.  Täällä on pesukone ja kuivausrumpu käytössä vapaasti. Tuli todella tarpeeseen tuo kuivausrumpu ja on ollut koko ajan käytössä.
Väkeä on tullut paljon ja lisätila on jo avattu. Vessa on vähän hassusti ja suihkut sijoitettu keskelle kahden huoneen väliin ja vessa on vain toisella puolella. Keittiö on pieni ja astiat huonoja. Mikro on ja hella.
Taas olen vierekkäin viimeisen saksalaisen ystävän kanssa, joka buukkasi meille ensi yöksikin majapaikan yksityisestä albergesta.
Kävimme syömässä jo päivällä peregrinomenun. Taas sain hyvää kuumaa soppaa alkuruoaksi. Sitten tein lenkin katsomassa kaupunkia. Kauniita kapeita katuja, jotka ovat yksisuuntaisia.
Tee juotu ja petiin lämmittelemään vaikka ilta ei olekaan vielä. Jalat ovat jostain syystä turvonneet, vaikka oli lyhyt matka tänään, noin 11 kilometriä. Saksan kieltä olen harjoitellut useamman kanssa. Yhdellä korealaisella? on jalka kipeä ja on ollut täällä jo pari päivää jalka siteessä.

Zafrasta Cáceresiin

Olipa taas erilainen päivä. Aamulla heräsin
jo ennen kuutta kun ylösängyn tytön kello soi ja ja kaverinsa lähtivät aamutouhuihinsa ja aamupalalle. Aamupala täällä Zafrassa on hyvä tuoremehu, kahvi tai tee paahtoleipää marmeladia margariinia ja croissantti. Tosin laitoin itselleni vielä puuronkin.
Eilen illalla kävin Cia-kaupassa ja ostin jauhoja, munia ja öljyä tein lettutaikina veteen ja paistoin kaikille albergesta olijoille kolmella pannulla yhtäaikaa lättyjä.

Aamulla ei satanut, kun lähdin matkaan klo 7.30. Alkumatkasta meni hyvin, mutta kun varsinainen caminon kaupungin katujen jälkeen alkoi. Niin tie oli vielä kutsujen vaikka edellisenä päivänä ei edes satanut. Kuva.
Viisi kilometriä kuljettuani tuli tosi hankala alamäki Los Santos de Maimonaan. Sementtitietä alas jyrkästi. Kävin hakemassa baarista leiman pyhiinvaelluspassiini. Jatkoin matkaa hyvillä mielin, koska ei satanut. Vaan Annas olla klo 10.15 oli laitettava sadetakki päälle kuitenkin ja siitä lähtien on satanut iltaan asti ja ehkä eteenpäin.
Kun pääsin 20 kilometrin päähän Villafranca de los Barrosiin, etsin linja-autoaseman (olin kyllä käynyt ensin hakemassa leiman albergesta, jonne en aikonut jäädä, koska sain Saralta vinkin, että seuraavat etapit ovat sateisina todella hankalia. Niinpä ostin bussiliikenne Meridaaan ja odottelin toista tuntia linja-autoaseman autoaseman kahvilassa espresson äärellä bussin lähtöä.
Bussi toi Meridaaan. Kaupunkia tutkistelin  kävellen mm. Roomalaisen tosi pitkän sillan yli. ja etsin albergen.
Albergesta oli suljettu. Harmittelin sateessa. Mietin mitä tehdä ja läksin sitten uudelleen linja-autoasemalle. Odottelin hetken bussia Cacerekseen. Ja niin päivää kului mukavasti lämpimässä bussissa jälleen. Cacareksessa olikin pitkä matka kuljettajana ennen albergesta, jota tosin etsin pitkään muutenkin jopa ohikulkien luullen tätä joksikin toiseksi.  Tulipa askeleita hyvin ja kilometrejäkin 29,5 yhteensä tänään.

Nyt ehtinen Salamancaan loppumatkan kävellen. Viikko on kulunut jo matkalla ja kuusi päivää caminolla.

El Real de la Jarasta Monesterioon

Rauhallinen aamu ja hyvä yö. Suurin osa oli lähtenyt aikaisin liikkeelle ja niin ehdin hyvin laittaa aamiaisen eli mikro oli vapaa ja koko keittiö vain minulle. Toki heräsin ensimmäisten lähtöön, mutta eipä ollut kiirettä kun unohdin edellisen albergeen kerrossänky portaaseen otsalamppuni. Pimeässä ei näe keltaisia nuolia ja osaa reittiä. Niinpä tämän päivän vaelluksen aloitin vasta kahdeksalta. 

Etsin leipäkauppaa ja löysinkin, mutta se oli kiinni. Niinpä jatkoin matkaa caminon pitkin. Leipäauto oli pysähtynyt yhden pienen kaupan luo ja vei sinne leipää. Vaan kauppa oli kiinni. Kysyin kuljettajalta, josko hän myisi minulle leivän. Hän otti autosta leivän ja kun aloin maksaa, toivotti hän vain hyvää caminon eikä ottanut maksua vastaan. 

Matka jatkui iloisin mielin. Niin tänään kuin eilen kun kuului heti lähtiessä kokon kieuntaa ja käen nukkumista. Kun välein yksin ja pääsin hieman kaupungin ulkopuolelle varsinaiselle caminon, joka tänään oli 12 km leveää tilustietä, niin lauloin ääneen taas tuon jokapäiväisen matkavirteni Tule kanssani Herra Jeesus. Ja yksin kulkiessa oli hyvä taas rukoilla läheisten puolesta ja muistaa heitä jokaista erikseen. 

Tilustien varrella oli lehmiä ja lampaita monin paikoin laitumillaan. Laitumilla kasvoi puita siellä täällä vai oliko se toisinpäin että eläimet söivät tuohon ja pitivät puiden kasvualustan puhtaana. Matkan varrella ei ollut yhtään sopivaa pysähdyspaikkaa, yksi kaivokansi, jolle laskin reppuni ja pidin jumppatauon eväiden ohella. Yleensä olen noin  tunnin välein pitänyt taukoja. 

12 km kuljettuani oli Repsol eli huoltoasema moottoritien ja Monesterioon ym kevään tien risteyksessä. Kävin siellä tyhjennyksellä ja täytöllä eli espressolla.

Loppumatka seuraili  aluksi Monesterioon menevää tietä, sitten moottoritietä. Kulku osin paikallisia tilustietä taas tai metsikön kautta polkua. Kylläpä tänään riitti noita ojia tai purojen ylityksiä aamusta alkaen. Liikennemerkkejä oli kaatunut monia joissa aina ilmoitettiin tulevasta ojasta, koska tuo ojan kohta oli asfaltoitu. Kohtalaisen tasaista tänään toki pieniä nousuja ja laskuja muttei pahoja. 

Monesterioon majoituin kirkon hostellin, jota pitää vapaaehtoinen mies. Kylläpä on siistiä. Ja taas sain/otin alasängyn. Ketään ei ollut paikalla kun tulin tänne. Niinpä vain asetuin taloksi eli valitsin sängyn ja menin suihkuun. Sitten tulikin hospitalero ja esitteli paikan. Pöydällä oli hedelmiä ja voi keittää teetä tai kahvia. Kuivatavaraa oli monenlaista ja jopa karkkia tarjolla. Pyykki linkokin oli, jolla sai pyykistä enimmät vedet pois. Vihdoin tänään parin edellisenkin päivän pyykit tulivat kuiviksi.

Vähitellen tuli porukkaa ja tuttuja oli ennen minua jo tullut ja nyt myöhemmin vielä monia. Korealaiset tekivät ruokaa ja tarjosivat minullekin. Sain maistaa näin korealaista syötävää. Itse tein myöhemmin pastaa ja jotain purkkitomaattisalsaa ja monia mausteita sen kanssa. Hyviä mausteita täällä on myös. 

Saksan kielellä olen paljon jutellut ja englanniksi ja espanjaksi myös muutamia sanoja.

Täällä on kylmä. Aamulla oli +3 astetta ja iltapäivällä +9. Sisälläkin on mittarin mukaan vain +14 astetta. Ehkä makuupussissa ja huovan alla taas tarkenee. Viime yönä kun oli jo ihan kuuma nukkuessa. 

Kävin kaupungilla ostoksilla eli eväitä huomiseksi ja etenkin hedelmiä, vaikka ne painavatkin. Tutustuin ulkoapäin kirkkoon. Tornissa on monta haikaranpesää.  Kohta lähden messuun ja sitten nukkumaan. Huomiseksi on luvassa sadetta koko päiväksi. Ja jälleen parinkymmenen kilometrin matka edessä. Joku noista miehistä aikoo kulkea koko 1000 km kolmessa viikossa, minun pitäisi 500 km kulkea tuossa ajassa, mutta en taida ihan ehtiä sitä matkaa kokonaan. Mutta aikaa ei ole enempää tällä erää.
Kuvat taas myöhemmin.

Castilblanco de los Arroyosista El Real de la Jaraan

Yö oli taas minulla hieman levoton. Ihmettelen, kun en osaa kunnolla nukkua, vaikka on kävellyt pitkän matkan. Kun yöllä tein vessahätämin, niin yllättäen jaloista avoimessa eteisessä ollut kissa juoksi vauhdikkaasti ulos. Huh, kun söikähdin! Aamulla ensimmäiset heräsivät jo kuudelta, mutta yrittelin vielä nukkua.  Aamutoimien ohella pakkailin tavaroita. Olin laittanut yläpetille meneviin portaisiin kiinni  roikkumaan otsalampun. Yläpetiläinen touhuili siinä ja niin jouduin pakkauksen sängyn toisella puolella ja sitten unohdin koko lampun. Joten nyt olen ilman otsalampun  seuraavaan isoon kaupunkiin asti. Ensimmäinen unohdus vasta.
Meitä neljä naista lähtikin viitisentoista kilometriä taksilla (6,5 € per nuppi) ja luonnonpuiston luona alkoi kävelymatka. Toiset lähtivät sitä reittiä, minä kävelin tienviertä, koska lonkkanivelen oli vielä eilisen jäljiltä arka. Matkalla katselin luonnonpuistoon. Täällä ne ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Eläimet ovat kuljeskelemassa siellä joissakin kohdin. Toki myös hyvällä säällä voi nähdä kauriita tms. Luonnonpuiston ovat hoidettuja eikä sellaisia kuin meillä, että maahan jätetään kaikki mahdollinen  ja annetaan pusikoitua.
Kävelyn aikana näin monia maatiloja ja niiden viljelykset, mitkä täälläpäin näyttivät olevan paljolti erilaisia hyötypuita.  Ihan tien vierellä tienpientareella oli siellä täällä hedelmäpuita. Omenat alkavat juuri kukintaansa.
Almanden de la Plataan saavuttuani ihmettelin siellä olevia monia kauris tms sarvieläin joita oli patsaita monia. Käväisin avoimessa tiendassa hakemassa  leimaa pyhiinvaellus passiivi, mutta en saanutkaan sieltä, vaan vasta kahvilasta joka oli aivan täynnä miehiä - ainoa  nainen oli  tarjoilija.

Lähdin kävelemään  kohti El Real de la Jaraan. Olipa matka mäkeä ylös ja alas ja parin kolmen puron poikki - vettä oli tullut että kävelykivetkin peittyivät. Ylämäet olivat erittäin rankkoja nousta ja alamäet puolestaan hankalia tulla alas. Matka oli jännä : näin vapaina ja osin kuljin niiden keskitsekin oli vapaina  lampaita, vuohia, sikoja, hevosia, aasi, lehmiä, kissoja, koiria , kukkoja ja kanoja. Ja eri eläimet yleensä oli eri niityillä tai metsissä ja polulla oli vähän väliä portteja ohjeinaan laita portti kiinni. Matkalla tuli vastaan parikymmentä pyöräilijää sunnuntairetkillää tällä mäkisellä camino-osuudella. joka oli nelisentoista kilometriä.

Sitten majoitusperilläperillä yksityiseen albergeen. Sain alakerran alapetin. Oikeastaan tässä shuoneessa on vain kaksi sänkyä ei siis yläpetiä lainkaan ja olen yksin. Yläkerran kaikki tilat ovat täysiä. On italialaisia, korealaisia, saksalaisia, ranskalainen jne. Ylhäällä vain ovat sosiaalitilat. JaKKun olinkkäynyt suihkussa, josta tuli jopa kuumaa vettä, ja pessyt pyykkiä tosin onneksi vain osan koska ne vähätkään eivät ehtineet kuivaa. Lähdin peregrinomenulle. Kun tulin ulos, paikan isäntä tuli autollaan kohdalle ja sanoi että voi viedä minut syömäpaikkaan. Ja pääsin lämpimässä autossa sinne. Täällä on todella kylmä ollut tänään. Aamulla lähtiessä kuusi astetta ja iltapäivällä tänne tultuani kuulemma kolmetoista astetta lämpötila. Kylläpä tarpeen olivat fleezekäsineet 😆
 Kun avasin ruokapaikan oven, kompastuin samalla viisitoista senttiä korkeaan kynnyksen ja niin tein lentävän sisääntulon. Tarjoilija tuli samassa ja nosti mummon pystyyn. Sain lpaikat takan läheltä, koska suihkun ja pyykin jälkeen olin tosi kylmissäni, vaikka päälläni oli kaikki lämpimät vaatteeni.
 Kun palasin kävellen albergeen alkoi sataa ja niin kiireesti pyykit pois karulta ja sisälle. Loppuillan on sitten satanut ja tuullut lujaa.

Sevillassa

Lento Palma se Mallorcasta Sevillaan oli jo lähdössä myöhässä puoli tuntia, koska lastaus kesti Ylen pitkään. Ruumaan menevät laukutkin piti tunnistaa vie lähellä koneen vieressä. Onneksi minulla oli vain reppu käsipakaasina. Siihenkin jo terminaalissa laitettiin merkkilappu ja saama numero tarralla lippuunkin.

Sevillaan oli tunnin ja neljänkymmenen minuutin lento. Kun yö oli jäänyt kolmen tunnin nukkumiseen, niin nukuin puolisen tuntia koneessa nojaten pöytään.

. Sevillassa pääsin hyvin bussiin. Bussiin Olli pitkä ja lipunmyynnin oli jonon alussa myymässä bussiliikenne neljällä eurolla kentältä kaupunkiin.

Olin tilannut etukäteen Viiking.comin kautta majoituksen Trotamundos hostelista 12 hengen huoneesta. Lukolliset kaapit, kangaslakanat, keittiö käytössä ja pyykkikonekin, vaikka en sitä tarvinnut vielä tänään.

Kävelin kaupungilla katsomassa nähtävyyksiä kuten katedraalissa ja vanhaa siltaa, yhtä tornia. Samalla katselin kukkivia puita. Mm.  appelsiinipuut tuoksuivat kukkineen ja kypsiä appelsiineineen. Ja löysinpäivän vihdoin myös urheilukaupat, josta sain kasattavat kävelysauvat yhteyttä 26 €.

Ostin myös prepaid-simkortin tablettiin Vodafonelta. Tabletin  olen raahannut myös mukaan. Tällä on helpompi kirjoittaa kuin kännykällä. Sain apua yhdeltä nuorelta mieheltä, joka yöpyy myös täällä tuon kortin paikoilleen asettamisessa.

Kaunis, aurinkoinen ilma ja mukavalta kaupunki on näyttänyt. Olen yrittänyt selvitellä asioita niin englanniksi kuin espanjaksi. Tähän asti olen pärjännyt.

Saa nähdä, miten jaksan kantaa tavarani. Tähän asti hyvin.

Lähdössä vaeltamaan

Nyt on tavarat punnittu: reppu 6,5 kiloa ilman vesiä + päällä olevat vaatteet. Tavaraa on aivan liian paljon, mutta mitä jättäisin pois?

Kävin päivällä vielä tutkimuksissa terveyskeskuksessa ja sain "lähtöluvan". Tein eväät matkalle ja nyt vielä viimeiset kotijutut. Bussi lähtee lentokentälle klo 4.20 ja lento klo 7.20. Hetkeksi vielä nukkumaan ja sitten matkaan kohti matkakeskusta. Lippu on ostettu bussiinkin jo ja lähtöselvitykset tehty lentoon.

Vaellusvarusteet caminolle 2018

Vaellusvarusteita olen pakkaillut/etsiskellyt tänään vihdoin.  Maharahavyöhön pakkasin passin, matkalipputulosteet, vakuutuskortin, rahaa, Mastercard-kortin, ICE-kortin, pyhiinvaelluspassin, EU-sairasvakuutuskortin ja pankkitunnukset. Valokopio passista kulkee repun salataskussa. Nuo kaikki ovat muovipussissa tuossa maharahavyössä.

Kaikenlaista pikkukamaa tai vähän isompaa tarvitaan. Kaksi vesipulloa, toinen eturepussa, toinen sivutaskussa. Lusikkahaarukkaveitsi. Pikkulusikka, kokoontaittuva muki, teräsmuki ja uppokuumennin, teepusseja, pussipuuroja ja pari pussikeittoa ja kuivaa muonaa aluksi eli vesirinkeleitä (olen laktoositon ja kananmunaton). Kännykkä ja laturi. Nenäliinoja ja WC-paperia, otsalamppu, purkiavaaja. (Ostan linkkarin Sevillasta), Matkapäiväkirja, kyniä, tarralappuja, istuinalusta, sadeviitta (kertakäyttö), UT+psalmit (Gideonien), pienen pieni lamppu, opaskirja Via de Platalle. (odotan juuri postista parempaa eli saksalaista, mutta ei taida ehtiä tulla ennen matkaa).

 Lääkkeet: laktoositabletit pääsiäismunankuorissa, D-vitamiinit, b-vitamiinit, magnesium, verenpainelääkkeet,särkylääke ibu, lopex, silmätipat, pihkasalva, kylmägeeli, laastarit, compeed. Ja kaikki lääkepussiin.

Pesuvehkeet ym. hedelmäpussissa (, jossa nauha ja näkyy läpi sisältö). Pieni pyyhe, siteet, korvatulpat, marseillesaippuan palanen muovipussissa, narua 3 metriä ja muutama hakaneula ja pyykkipoika, dödö, aurinkovoide, kampa, hammasharja, hammastahna, hammaslanka, käsidesi, huulirasva, saippualiuskat, tukanpesuaineliuskat, kynsiviila, vaseliini, estrogeenigeeli, wettex-pala, ompeluvehkeet, suihkumyssy. (Kaikki nesteet ja rasvat on pakattava lentokoneeseen samaan litran vetoiseen läpinäkyvään muovipussiin - myöhemmin siirrän paikoilleen)

Reppu Ospreyn talon 44M eli 42-litrainen, ristiheijastin repussa, repun sadesuojus, pikkureppu (etureppuna ja käsilaukkuna ja kauppakassina), iso ohut huivi hameena ja pyyhkeenäkin, pyyhe (jonka laitan pesupussiin), makuupussi ja silkkinen pussilakana, S-koukku (joka sekin menee pesupussiin), pikkurahapussi, jossa päivän annos rahaa taskussa, askelmittari taskuun, pyyhe. Erivärisiä pusseja (ja pari muovipussia varalle), joihin tavarat pakataan reppuun, liimautuva rullaside, haaroituspistotulppa, jotta saa kännykän ym. ladattua muiden matkalaisten kanssa,  nippusiteitä muutama ja kuminauhoja, ns.crocsit.

Vaatteita tulee aikamoinen kasa mukaan: kahdet tukisukat + yhdet ohuet, kahdet paksummat sukat, villasukat (yöksi ja suihkun ja vaseliininlaiton jälkeen crocseihin), lierihattu ja putkihuivi, silkkihuivi, ohut vihreä Haltin takki, joka menee pieneen tilaan, tuulen- ja auringonsuojaksi. Sadetakki, sadehousut, sadeviitta, caprihousut ja pitkät ohuehkot housut monine taskuineen, ohuet legginsit, käsineet, 3 alushousut ja 3 rintaliivit, silkki-merinovillakerrasto (tarvittaessa yöasuksikin - muuten vain t-paita ja pikkarit), ohut merinovillapusero, 3 merinovilla t-paitaa, fleeze, ja ohut tunika ilta-asuksi.

Vaelluskengät ja untuvatakki ovat  lähtiessä päällä ja todennäköisesti takkia tarvitaan myös caminolla. Se on myös hyvä vaelluspäivän päätteeksi vaikka makuupussissa lämmittämässä väsynyttä vaeltajaa. Kura/sadelahkeita olen miettinyt, mutten taida niitä kuitenkaan kantaa - ottanen muutaman muovipussin, jotka kiinnitän kuminauhoin kenkien ympärille tarvittaessa.
Tänään vielä suihkutan kenkiin goretex-suoja-ainetta, jotta nuo vuosia käytetyt vielä pidättäisivät veden ulkopuolella.

Kävelysauvat ja linkkarin siis ostan vasta vaelluksen alkaessa, koska niitä ei voi kuljettaa käsimatkatavarana lentokoneessa. Lentokoneen vaihdon takia en laita ruumaan mitään.