Piirakkapäivä

 Piirakkapäivä: noin 650 piirakkaa lähetystyön hyväksi taas mainiolla porukalla: pulikoijia, rypyttäjiä, paistajia, voitelijoita, puuronkeittäjä ja taikinantekijä ja -paloittelija, pakkaaja.

Lentopallon kesäaika alkoi

Tänään kunnostimme lentopallokenttämme kesäkuntoon, koska siirryimme pelaamaan ulkokentällä talven jälkeen, jolloin pelit olivat kyläkoulun liikuntasalissa. Haravoimme kentän ja paikkailimme talven aikana tulleita kuoppia. Kuopat olivat syntyneet, kun kentän vierestä oli kaadettu koivu. 

Pelaaminen oli mukavaa paitsi että  tänään mäkäräiset olivat lähestymisintoisia. Miehet voittivat 4-3, vaikka me naisetkin saimme hyvää peliä kokoon. Pääasia meillä ei olekaan peli, vaan yhdessäolo, tapaamiset ja kuulumisten vaihdot. Pelaajinahan ovat veljekset vaimoineen

Lauantaina ajelin Suomen Lähetysseuran vuosijuhlille Pieksämäelle. Ohjelm ei ollutkaan niin vähäinen kuin olin etukäteen luullut. Mielenkiintoista löytyi paljon.  Paljon hyviä tapaamisiakin kertyi. 

Jakaranda lauloi, soitti ja liikutti myös kuuntelijoita. 

Mirja Himanen  ja Mekonnen Mulat kertoivat kuurojen tilanteesta Etiopiassa. Etiopiassa on noin 120 miljoonaa asukasta, joista 3 miljoonaa kuuroa! Kuurous on hankala ja usein kuuroja piiloitellaan eikä tuoda esille, jotta kjuro voisi saada apua. Mekonnen on tehnyt paljon Mirjan kanssa valistustyötä ja koulutusta mm. opettajia koumuttamalla ja materiaalia valmistamalla ja saanut valtionkin apua koulutukseen. 

Lähetysjuhlilla Oulussa

Oulussa vietettiin Suomen Lähetysseuran vuosijuhlia ja Kirkkopäiviä vihdoin vuotta jäljessä, koska vuoden 2021 koronan takia ne siirrettiin tälle keväälle.

Oulun tuomiokirkossa oli suurin osa Lähetysseuran tilaisuuksista.

Lauantai-iltana Afrikkalaisen messun yhteydessä siunattiin Oulun seudun seurakuntien isoset tehtäviinsä. Olipa iso joukko nuoria!

Sunnuntain messussa puolestaan siunattiin Lähetysseuran ulkomaiseen työhön 8 henkilöä.
 

Daktari Leena

 Leena Pasasen kolmas kirja on Daktari Leena, neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa (Suomen Lähetysseura 2021). Edelliset kirjat Daktarin lapset (2000) sekä Noel - Daktarin tarinoita Tansaniasta (2012) ovat myös Lähetysseuran julkaisemia.

Leena Pasanen on lastentautien  erikoislääkäri, joka on vuodesta 1981 alkaen toiminut Suomen Lähetysseuran tehtävissä Etelä-Tansaniassa Iringan alueella Ilembulassa sijaitsevassa Tansanian evankelisluterilaisen kirkon sairaalassa. Hän viettää nyt eläkepäiviään samoilla seuduilla.

Mielenkiintoista luettavaa ja koskettavaa kerrontaa työstä ja kohtaamisista. Iloja ja suruja ja rankkaa työtä ruohonjuuritasolla mm. aidsia sairastavien parissa.

Olen vieraillut Ilembulassa vuosia sitten, joten olen nähnyt tuon silloisen työympäristön. 

Kirja loppuu: Tämä on ollut minun tieni ja olen kiitollinen Jumalalle, että uskalsin lähteä tälle tielle. Sain paljon enemmän kuin osasin odottaa. Erään ortodoksisen viisaan sanoin "antakaamme itsemme Jumalan haltuun, ja silloin saamme nähdä Jumalan suunnitelman, ja Herra antaa meille myös sen, mitä emme edes odota".

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtiin

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

7. Kirja kertoo ystävyydestä

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

        

Karjalanpiirakoita

Olipa taas leivontapäivä! Aamulla puuronkeittäjä ja piirakkataikinantekijä olivat menneet jo puoli kuudelta seurakuntatalolle aloittamaan työt. Minä aloitin vasta puoli seitsemän maissa pyörittelemään palleroita. Pallerot ovat 20 gramman kokoisia karjalanpiirakkataikinapalasia, jotka teen valmiiksi piirakankaulijoille. Sitten pääsevät heidän jälkeensä hommiin piirakoiden rypyttäjät ja sen jälkeen on paistajien vuoro. Paistamisten jälkeen piirakat vielä uitetaan rasvaseoksessa ennen kuin ne viedään pakattaviksi. Ostajia alkai tulla jo jonoksi asti hakemaan lämpimiä maistuvaisia. Noin kuusi ja puolisataa piirakkaa teimme tänään lähetystyön hyväksi.

Kun puuro loppui, niin jäi palleroita vielä hieman. Sain niitä kotiin ja kotona keitin ison kattilallisen riisipuuroa, kaulin piirakkapulikalla piirakat ja niin viisi pellillistä valmistui illan mittaan syötävää pakastimeen. Jouluruokaa...

Koronan koettelemat

Tämä Suomen Lähetysseuran Pirre Saarion toimittama kirja Koronan koettelemat (Suomen Lähetysseura 2021) kertoo Lähetysseuran työntekijöiden niin kansallisten kuin suomalaisten kokemuksista eri työalueilla koetuista tilanteista koronan keskellä. 

Ei ole helppoa saada korona-tartunta kehittyvissä maissa, joissa ei ole tarjolla niin hyviä hoitomahdollisuuksia kuin meillä eikä rokotuksiakaan.

Pirre Saario on toiminut pitkään Suomen Lähetysseuran lehden Lähetyssanomien toimittajana ja kirjoittanut paljon muutenkin.

Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtiin

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa

11. Kirja kertoo köyhyydestä

16. Kirjassa eletään ilman sähköä

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

33. Kirjassa opetetaan jokin taito

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

Karjalanpiirakoita

 Tänään mökillä leivoin karjalanpiirakoita, vain parikymmentä tällä kerralla.

 Olin keskiviikkona Missiokaupan leipojien kanssa leipomassa karjalanpiirakoita myyntiin lähetystyön hyväksi.  Minun hommani on paloitella taikina 20 gramman paloihin, joista sitten kaulitsijat kaulivat pohjat, rypyttäjät lisäävät riisipuuron ja rypyttävät piirakat, jotka sitten paistajat paistavat isossa kiertoilmauunissa. Sitten on vielä he, jotka sutivat piirakoihin maitorasvaseoksen ja pakkaavat myyntiin. Aamulla aikaisin viimeistään kuudelta tulevat puuronkeittäjä ja taikinantekijä. Minä aloitan seitsemän maissa työosuuteni ja kahdeksaan mennessä koko joukko on paikalla aamuhartaudessa ja alkamassa aamupäivän urakkaa. Nyt leivoimme noin 500 piirakkaa. 

Karjalanpiirakoita

Aamulla aikaisin - kuudelta - olivat Arja ja Elma menneet seurakuntatalolle taikinantekoon. Elma teki piirakkataikinan ja Arja laittoi puuroin hautumaan. Minä menin vasta seitsemän maissa mittaamaan sopiviksi paloiksi (20 grammaa) ja pyörittämään valmiiksi kakkaroita, joista sitten piirakantekijät alkoivat pulikoida piirakkapohjia kahdeksalta olleen aamuhartauden jälkeen. Kun piirakkapohjia valmistui  sopivasti, rypyttäjät kävivät töihin. Paistajat olivat jo lämmittäneet ison kiertoilmauunin sopivaksi ja vähitellen alkoi tulla valmiita piirakoita uitettavaksi vielä maitorasvaseoksessa.

Toistakymmentä tekijää oli paikalla ja satoja piirakoita valmistui aamupäivän aikana. Suurin osa näistä taisi olla ennalta tilattuja. Joka kuukauden toinen keskiviikko leivomme karjalanpiirakoita lähetystyön hyväksi, ehkä joskus tiheämminkin. Talkoot!

Missokauppamme tuotto olikin viime vuonna noin 45 000 euroa. Siihen kuului leivontojen ( myös pullia ja kakkuja)  lisäksi kierrätyskaupan toiminta ja uusia tuotteitakin kuten sukkia ja lapasia.

Karjalanpiirakoiden ohje vinkiksi:
(Noin 800 kpl)
9,6 kg ruisjauhoja
1,6 kg vehnäjauhoja
10 litraa vettä
16,5 rkl suolaa
7 dl öljyä

Löytöretkellä

Elämä on koko ajan, alusta loppuun saakka tiedon ja kokemusten keräämistä. - - -On mahdotonta kuvailla kaikkia löytöjään, Siitä koituisi niin paljon työtä, että löytöretkeily saattaisi päättyä väsymykseen ja turhautumiseen. Olennaista on suostuminen etsimään jatkuvasti. 

Luin Erkki Helmisen kirjan Löytöretkellä ( Suomen Lähetysseura 2017). Kirjassa on lyhyitä kirjoituksia Elämän löytöretkestä, jaoteltuina ryhmiin otsikoilla Löytöretkellä, Uskonelämä, Yhteiselämä ja Lähetys löytöretkenä. Mielenkiintoisia huumorinkin sävyttämiä juttuja ja tärkeää sanottavaa, jossa kulkee mukana lainauksia Siionin virsistä ja Raamatusta. Helminen kirjoitaa helmiä!

Helminen on kokenut olevansa koko elämänsä eräänlaisella löytöretkellä. Muutamista näistä löydöistä hän kertoilee kirjassaan kuten Huumori, uskon sukulainen, Älä usko kaikkea, Mukavuusalue, Jakamisen onni.

Erkki Helminen oli Lähetysseuran työntekijänä niin kotimaassa kuin työalalla Senegalissa yhteensä kolmisenkymmentä vuotta. Nämä vuodet ovat tuoneet näköalaa monenlaisiin elämäntilanteisiin.

Elämää voi verrata opintomatkaan. Se alkaa lapsen kyselyvaiheesta tai jo sitä ennen, kun hän alkaa uteliain silmin seurata tapahtumia ja ihmisiä ympärillään.  Opinnot jatkuvat eri elämänvaiheissa ja tarjoavat niin paljon uutta, että aina ei tahdo perässäpysyä. Irlantilainen viisaus sanoo, että ihmisen on itse hoidettava kasvamisensa, oli iosisä kuinka pitkä tahansa.

Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtiin
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
37. Pienkustantamon julkaisu
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

Karjalanpiirakoita sadepäivänä

Aamulla aikaisin heräsin, nousin sängystä reippaasti, tein sadekävelyn postilaatikolle, josta hain  päivän lehdet, söin aamupalan ja lähdin seurakuntatalolle Missiokaupan karjalanpiirakkatalkoisiin. Ei siis ollut  normaali aamu, koska olen aamutorkku.

Seurakuntatalolla oli meitä lähetysmummoja jo kymmenkunta valmistumassa kukin omaan tehtäväänsä karjalanpiirakoiden eri työvaiheisiin. Edellisestä kerrasta oli jo kauan, kun olin näissä talkoissa ollut, joten olin hetken hieman hoomoilasena. Naiset olivat aamukahvilla. Kahvin jälkeen kahdeksan maissa kirkkoherramme tarjosi meille Sanaa virsien kera. Hartaushetken jälkeen aloitimme touhut.

Pari piirakkaemännistä oli tullut  jo aamukuuteen työhön. Arja oli keittänyt riisipuuron isoon kattilaan, Elma oli tehnyt kuoritaikinat valmiiksi ja piiraiden alkuja jo pyöritellyt, jotta kaulitsijat pääsisivät heti pulikoimaan piirakankuoria. Hetken minäkin ehdin pulikoida. Paikalle ei ollutkaan tänään päässyt se henkilö, joka oli normaalisti näissä talkoissa punninnut valmiiksi oikean kokoiset palaset, kakkarat, kuoria varten. Tähän hommaan minut sitten nakitettiin.

Isosta kulhosta otin köntin taikinaa ja asettelin takaisin suojamuovin lopputaikinan päälle, ettei taikina kuortuisi. Pyöritin taikinaköntin pitkäksi pötköksi, josta sitten leikkasin lastalla noin 20 gramman palasia. Jotta palaset olisivat olleet taatusti yhtä suuria, jokaisen niistä punnitsin keittiövaa'alla ennen kuin lautaselle ruisjauhojen sekaan nostin pyörykkäkakkaran. Aina kun lautasellinen tuli täyteen kakkaroita, kiikutin sen kaulitsijoille ja sain sieltä vastavuoroisesti tyhjän lautasen. Muutama tunti tässä homassa kului yllättävän nopeasti.

Muutamat kaulitsivat ja pinosivat  piirakankuoria kasoihin, joista sitten toiset alkoivat täyttää niitä riisipuurolla ja rypyttää piirakan muotoon ja latoivat niitä pelleille. Paistajat olivat saaneet uunin kuumaksi ja kun tarpeeksi monta pellistä oli valmiina, niin useat pellit nostettiin uuniin samalla kertaa. Taisi olla viisi pellillistä yhtä aikaa paistumassa. Kun piirakat otettiin uunista, niin sitten ne vielä siveltiin voiseoksella ja laitettiin hautumaan.

Vuorotellen kävimme kahvilla ja saimme maistella vastapaistuneita piiraita. Kaikkiaan valmistui  tänään yli 600 piirakkaa, joista suurin osa oli jo etukäteen varattu. Tulot näistä piirakoista tulevat seurakuntamme lähetystyön hyväksi.

Jonkin aikaa kului vielä loppusiivouksessa. Putsasin mm. tuon ison laitoskattilan, jossa  puuro oli keitetty. Työn lomassa oli mukavaa jutella ja pohtia monenlaista maan ja taivaan väliltä. Ja taas kuukauden kuluttua jatkamme tätä jokakuukautista iloista touhua. Sillä välin on vielä tiedossa parit joulupiparinleivontatalkoot.Tottakai nekin lähetystyön hyväksi.

Kerro minulle Angolasta

Kirja Kerro minulle Angolasta (Mediapinta 2016) kertoo sairaanhoitaja-kätilö Anni Väisälän työstä Angolassa viidellä eri työkaudella  vuosien 1970 - 2004 varrelta. Kirjan on kirjoittanut Raili Heinilä Annin tietojen perusteella haastateltuaan Annia.

Kirja rakentuu fiktiiviseen vuoropuheluun Helmi-tytön ja Maija-tädin välillä.  Kirja on hyvä tietoisku senaikaisesta Suomen Lähetysseuran lähetystyöstä Angolassa.

Kirja on mukavaa kerrontaa, hyviä tietoiskuja  ja sopivaa  luettavaa myös alaluokkalaisten kanssa.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtiin
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
23. Kirjan nimessä on jokin maa
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
37. Pienkustantamon julkaisu
47. Kirjassa on alle 100 sivua

Kotimaisemista mökille

Lauantaina seutumme Missionistien kokoontumisessa aiheena oli Uusi usko ja uudet nimet, kristinuskon vaikutus henkilönimiin Suomessa ja Afrikassa. Saimme tietoa niin suomalaisista kuin namibialaisista nimikäytännöistä ja vähän tietoa muualtakin esim. etiopialaisesta nimisysteemistä, jossa on isän nimi sukunimenä.

Minna Saarelma-Paukkala on tehnyt väitöskirjansakin nimistöstä. Ja toimii tämän alan  asiantuntijana Suomessa. Hän on mm. almanakkatoimiston johtaja ja on vastuussa nimipäiväkalenterin ylläpitämisestä. 

Sunnuntaina vietimme äitienpäivää myös messussa lapsuuden kotikirkossa. Kukan olemme vieneet äidin haudalle. Suomen lippu oli tietysti kotipihan lipputangossa liehumassa juhlan kunniaksi. Juhlimme myös syömällä aterian ravintolassa. 

Ja tietysti sain ne ainoat oikeat äitienpäiväkukat: valkovuokot! 

 Vielä sunnuntaina lähdin mökille kevättöihin.  Olen kylvänyt monenlaista kasvulaatikoihin. Toki niissä on myös monivuotisia kasveja kuten minttua, sitruunamelissaa, lipstikkaa, viinisuolaheinää, ilmasipulia, oreganoa...

 Nokkoset olivat jo sopivankokoisia otettavaksi kuivuriin. Käsineet olivat pakolliset! niitä käsitellessä.

Tänään löysin myös parikymmentä korvasientä. Eipä niitäkään pidä paljain käsin kerätä. Tein metsälenkin raiviolle, jossa oli metsätyökoneen jälkiä ja niistäp löytyi useimmat korvasienet. 

Mökillä on koko ajan tekemistä. Haravointia, risujen, oksien kokoamista, koska tuuli on pudotellut puista oksia talven aikana runsaasti. Kaadoimme talvella muutaman puun ja nyt pitäisi saada pöllien sahaamisesta syntyneet sahajauhot kerättyä ainakin näkyviltä paikoilta pois. Ja vihdoin ehdin pestä ikkunatkin.
Flunssakin alkaa helpottaa: enää en yski kovin paljoa ja nuhakin on rauhoittunut.
Mökillä on mukavaa olla paljon ulkona, vaikka nyt onkin ollut kovin tuulista.

Vaaleanpunaiset Kertut

Tänään vein Missiokauppaan muutamat sukat. Juuri valmistuneen Kertun ja pari muuta sinne syntymäpäivälahjaksi. Missiokauppamme täytti jo 32 vuotta. Se toimii vapaaehtoisten voimin. Meillä on kirpputori ja uusia tavaroita kuten sukkia, lapasia ja mattoja on myös myytävänä. Lähetyssihteerimme tekee Missiokaupan eteen paljon töitä. Vuosituotto kaupalllamme on reilusti yli 40000 euroa lähetystyön hyväksi. 

Tällaiset tänään: 96 grammaa kolmen ja puolen puikoilla vaaleanpunaisesta Novitan Seitsemän Veljeksen Aaposta. Normaalisti100 gramman  kerä on riittänyt tämän kokoisiin Kerttuihin. Nyt jäi kolme kavennuskerrosta vaille eli alle  pari metriä lankaa.
Kerttu-malli on helppo ja mukava neuloa. Tämän Uhoavan gnun ohjeen olen löytänyt alun perin Ulla neuleista: http://www.ullaneule.net/mummo09/ohjeet_kerttu.html. Olen tätä ohjetta myös omilla sivuillani kertonut. 

Tämä haaste vielä pari kohtaa vajaa.
Löysäpipoisten JyJy 2019, aloitetut, valmistuneet ja lankamäärä:
1. Helppo kirjovillasukka harmaa-viininpunainen seiskaveikasta. Aloitettu 28.12. Valmiit 30.12. Paino 102 grammaa.
2. Olga-sukat kirjavasta Sockista. Aloitettu 31.12. Valmiit 2.1  Paino 91 grammaa.
3. Körttisukat munakoiso-valkeat seiskaveikasta. Aloitettu 2.1. Valmiit 4.1. Paino 86 grammaa.
4. Miesten kirjoneulesukka harmaa-munakoiso seiskaveikasta. Aloitettu 5.1. Valmiit 10.1. Paino 131 grammaa.
5. Lyhytvartiset JonSukat keltaisesta seiskaveikasta. Aloitettu 10.1. Valmiit 12.1. Paino 126 grammaa.
6. Metsäiset sukat seiskaveikan Pohjolasta. Aloitettu 13.1.Valmiit 16.1. Paino 130 grammaa.
7. Kerttu-sukat seiskaveikan lilasta Eerosta. Aloitettu 17.1. Valmiit 17.1. Paino 98 grammaa.
8. Körttisukat seiskaveikan keltaisesta ja viheriästä Eerosta. Aloitettu 19.1. Valmiit 21.1. Paino 94 grammaa.
9. Kirjolapaset seiskaveikan vihreä-valkeasta Aurorasta ja havusta. Aloitettu 22.1. Valmiit 23.1. Paino 79 grammaa.
10. Metsäiset sukat n:o 2 seiskaveikan vihertävästä Pohjolasta. Aloitettu 24.1. Valmiit 13.2. Paino 133 grammaa.
11. Ystävänpäiväsukat nutria, sahrami ja pellava Nallesta. Aloitettu 26.1. Valmiit.11.2. Paino 127 grammaa.
12. Ystävänpäiväsukat kirsikka Nallesta ja punakirjavasta Nalle Gardenista Aloitettu 26.1. Valmiit 11.2. Paino 133 grammaa.
13. Ampiaisen valepesä x 3. Aloitettu 14.2. Valmiit 16.2.  Paino 18 + 16 + 16 yht. 50  grammaa.
14. Ampiaisen valepesä x 4. Aloitettu 14.2. Valmiit  21.2. Paino 18 + 12 + 11 + 12 yht.53 grammaa.
15. Ampiaisen valepesä x 4. Aloitettu 14.2. Valmiit 24.2. Paino 14 + 13 + 14 + 11 yht. 52 grammaa.
16. Metropolilapaset seiskaveikasta. Aloitettu 23.2. Valmiit 26.2. Paino 74 grammaa. 
17. Kertut vaaleanpunaisesta seiskaveikasta. Aloitettu 24.2. Valmiit 4.3. Paino 96 grammaa.
18. Lyhytvartiset JonSukat oranssista seiskaveikasta. Aloitettu 24.2. Valmiit 1.3. Paino 125 grammaa.
19. Vauvasukkia Nallesta. Aloitettu 24.2. Valmiit. Paino grammaa.
20. Sukat lilasta seiskaveikasta. Aloitettu 24.2. Valmiit. Paino grammaa.

Lapsen sukat

Näitä sukkia olen tehnyt varmaan muutaman kuukauden. Ensin lanka oli lopussa ja mietin, miten teen kärjen. Neuloin myöhemmin jo sen valkoisella toiseen sukkaan. Sitten löysin samaa lankaa jämälankakorista vielä nöttösen ja purin lopulta tuon ja neuloin sen sitten ruskealla myös kuten lopulta toisenkin sukan kärjen.
Näissä sukissa on 45 silmukkaa alunperin. Tein tällä ruosteenruskealla Nallella varren valepalmikolla: kolme oikein, kaksi nurin kolme kerrosta. Sitten yksi oikea neulomatta, kaksi oikeaa kudotaan ja neulomaton nostetaan näiden yli, kaksi nurin. Seuraavalla kerroksella yksi oikein, langankierto, yksi oikein ja kaksi nurin. Sitten taas kolme kerrosta kolme oikein, kaksi nurin jne. 
Vahvistettukantapää 44 silmukalla ja yksitoista silmukkaa puikollaan terässäkin. Leveä nauhakavennus. 46 grammaa painavat nämä sukat. Lienevät sopivat noin 27-28-numeroiseen jalkaan.

 Tänään on vietetty Kalevalanpäivää. Suomen liput ovat liehuneet sen kunniaksi.

Minä vietin iltapäivää lähetyspiirissä, jossa kerrottiin nimikkolähetettien työstä Nepalissa.

Kerttu-sukat

Tänään aloitin ja sain valmiiksikin Novitan seiskaveikasta lilasta Eerosta. Olin pääkaupunkimatkalla ja junassa sekä kokouksessa neuloin. Lanka vain loppui juuri ennen toisen sukan kärkikavennusta, joten kotona tein sen verran illalla vielä.
Kertut on neulottu jälleen 47 silmukalla aloitus. Painoa sukille tulee 98 grammaa.

 Löysäpipoisten JyJy 2019, aloitetut, valmistuneet ja lankamäärä:
1. Helppo kirjovillasukka harmaa-viininpunainen seiskaveikasta. Aloitettu 28.12. Valmiit 30.12. Paino 102 grammaa.
2. Olga-sukat kirjavasta Sockista. Aloitettu 31.12. Valmiit 2.1  Paino 91 grammaa.
3. Körttisukat munakoiso-valkeat seiskaveikasta. Aloitettu 2.1. Valmiit 4.1. Paino 86 grammaa.
4. Miesten kirjoneulesukka harmaa-munakoiso seiskaveikasta. Aloitettu 5.1. Valmiit 10.1. Paino 131 grammaa.
5. Lyhytvartiset JonSukat seiskaveikasta. Aloitettu 10.1. Valmiit 12.1. Paino 126 grammaa.
6. Metsäiset sukat seiskaveikan Pohjolasta. Aloitettu 13.1.Valmiit 16.1. Paino 130 grammaa.
7. Kerttu-sukat seiskaveikan lilasta Eerosta. Aloitettu 17.1. Valmiit 17.1. Paino 98 grammaa.

Agrocolan kirkolla oli tänään Lähetysseuran sympousium. Oli hyvää ohjelmaa, tärkeää asiaa.

Lohikäärmeen ajo

Luin Jackie Pullingerin (Päivä 2001) kirjoittaman kirjan Lohikäärmeen ajo. Teos kertoo englantilaisesta Jackiesta, pianon ja oboen soiton opettajasta, joka halusi lähetystyöhön ja sai näyn Hongkongista, mutta mikään lähetysjärjestö ei halunnut lähettää häntäö myöskään koska hän oli alle 25-vuotias. Jackie lähti kuitenkin Hongkongiin hitaalla laivalla ja kun saapui maihin, ei hänellä ollut mitään tietoa, mihin ja miten hän alkaisi.
Vähitellen hän pääsi alkuun ja oli muurikaupungissa Walled Citynssä kaikenlaisissa hommissa. Paikka oli aivan kauhea huumeiden, prostituoitujen ja muiden normaalia elämää eläövien ulkopuolella ja saastainen, likainne paikka vailla sähköjä, paitsi varastettua muualta, likaviemäreitä ym.
Kirjan nimi juontuu lohikäärmeen ajosta eli kiinalaisten huumeenkäyttäjien maagisen rituaalin mukaan.
Huumausaineluolaan päästyään käyttäjä saa palan foliopaperia ja sen päälle hiekanvärisiä heroiininmurusia, joita kutsutaan "valkoiseksi pulveriksi". Sen jälkeen hän kuumentaa foliota palavalla WC-paperisuikaleesta käärityllä tötteröllä. Vähitellen heroiini sulaa tummanruskeaksi siirapiksi. Sitten hän panee tulitikkurasian kotelon huulilleen ja imee sen läpi heroiinihöyryä. Samalla hän koko ajan  liikuttelee heroiinisiirappia folion laidasta toiseen ja seuraa sitä imutorvellaan. Sitä kutsutaan "lohikäärmeen ajoksi".

Kirja oli mielenkiintoinen. Se antoi uutta tietoa tuosta muurikaupunguista, jota ei enää ole sellaisenaan.  Ensimmäinen painos ilmestyi jo nelisenkymmentä vuotta sitten ja tähän painokseen oli lisätty pari lukua  1990-luvun lopun tilanteesta.

Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi
24. Surullinen kirja
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
29. Kirjassa on lohikäärme
33. Selviytymistarina

Syntymäpäivillä

Kun on paljon ystäviä koolla, on hyvä tutustua. Maarit esitteli toisillemme koko ystäväjoukon. Monenlaisten yhteyksien kautta meitä oli kokoontunut. Oli työtovereita eri puolilta maailmaa, oli työtovereita työpaikoilta, oli sukulaisia ja oli kouluajoilta asti ystaviä ja kollegoja mukana iloitsemassa tasavuosikymmenistä.
Kiitos kertomuksistasi!
Onnittelulaulunkin lauloimme: Paljon onnea vaan...

 Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan,
on nimes suuri, pyhä, kallis aivan,
ja armosi on vakaa, määrätön,
taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön.

Myös minulle on armosi näin suuri,
sinua, Herra, kiitän siitä juuri.
Loit minut kuvaksesi, Herrani,
vahvista kaikkeen hyvään lastasi, lastasi.

Isäni, aina armostasi aivan
pois minut autoit alta vaaran, vaivan.
Kätesi antoi turvan väkevän,
suojele vielä halki elämän, elämän.

Yhdessä kristikunta kaikkialla,
etelän, pohjan, idän, lännen alla,
sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen. (Virsi 326:1,2,3,9)
 
Ja yhdessä oli hyvä kiittää Taivaan Isää elämän matkasta tähän asti. 

Me olemme olleet aikanaan saman seurakunnan jäseniä ja samassa työpaikassa töissä, vaikka aivan eri sektorilla, myös ikätovereita.

Paljon monenlaista tarjottavaa oli - suolaista ja makeaa. Tällaiset nyyttikestisynttärit ovat mukavat, kun ne voivat toimia samalla lahjoina lähetystyölle. Kutsu juhliin oli tälläkin kerralla: ei lahjoja itselle, vaan jos jotain haluaa antaa niin lähetystyölle.

Tie valmis on

Luin Seppo Vänskän kirjan Japani yllättää yhä uudelleen - 20 vuotta lähetin kyydissä (Uusi Tie 2013)muutama vuosi sitten. Se kertoi omaelämänkerrallisesti Seppo Vänskän ja perheen Japanin vuosista, Kaukoidän lähetyskentällä koettua.  Siellä olin päässyt myös vierailemaan Vänskien luona ja tutustumaan Sepon ohjauksella Kansanlähetyksen Japanin työhön.

Tämä uusin Seppo Vänskän kirja  Tie valmis on - Kaksikymmentä vuotta Kansanlähetyksen kotimaan työssä (Barents 2017) kertoo Sepon työstä Suomessa Kansanlähetyksen palveluksessa ja eläkevuosien toiminnasta ja elämänmatkallaan kohtaamistaan henkilöistä. Mielenkiintoista kerrontaa, koska olen ollut lähetystyöstä kiinnostunut.


Kirjan otsikko puhuttelee minua nyt erityisesti. Sepon tie on valmis. Hän sai tänä kesänä lähtökutsun. Japanin lähetti, piirijohtaja Seppo Vänskä menehtyi yllättävän sairauden murtamana 20. kesäkuuta.


Kirjansa viimeinen luku on otsikoitu myös: Tie valmis on. Tuo virsi 511 kertoo sanoissaan tästä ja siihen Seppo liittyy.


Kämmeneen Herran, pieninkin
Pääsemme Jumalan kämmenelle. Hänen käsissään on turvallista ja hyvä olla. Opin luottamista. Luottamus pääsee niin helposti karkuun epävarmassa maailmassa. Mutta kun olen Jumalan kämmenellä, minun ei tarvitse pelätä. Hän pitää minusta huolen.


Päätän tämän pohdiskelun ja samalla kirjani virren viimeiseen säkeistöön:
Tie valmis on
ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.


SOLI DEO GLORIA!


Helmet-lukuhaasteen 2018 seuraaviin kohtiin:
1. Kirjassa muutetaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
33. Selviytymistarina


Tämä postaus liittyy myös MakroTex-haasteeseen aiheenaan VIIMEINEN.

Aika matka

Liisa Hovila-Helmisen kirja Aika matka (Suomen Lähetysseura 2006) tarjoaa aikamoisen matkan, matkan yli sadan vuoden taakse Lähetysseuran ensimmäisten lähettien matkasta eteenpäin noin 1940-luvulle. Valokuvat kertovat monenlaista pitkän ajan takaa liikkumisesta ja tapahtumista.

1800-luvulla matkustaminen oli hidasta. Ei voitu kuvitellakaan vuorokaudessa päästä perille eteläiseen Afrikkaan tai kaukaiseen Kiinaan. Saattoi kulua parikin vuotta ennen kuin oltiin perillä asti Ambomaalla. Matkustaminen laivalla etelään ja härkävankkureissa sitten Afrikassa oli  todella rankkaa aikalaistenkin kuvausten perusteella.

Samoin sodan jälkeen 25 lähetystyöntekijän lähteminen Suomesta eteläiseen Afrikkaan Viking-laivalla oli todellinen seikkailu. Alpo Hukka oli tippua mereen: jäi vain saappaan kärjestään roikkumaan kaiteiden ulkopuolelle kovassa merenkäynnissä. Samassa myrskyssä myös Aino Nupposen jalka meni poikki. Onneksi lähettiporukassa oli lääkäri ja sairaanhoitajia, joten laivallakin pystyttiin auttamaan - "rakennettiin" leikkaussalikin.

Kirjassa on autenttista materiaalia: asianomaisten kirjeistä poimittua. Noita kirjeitä on löytynyt myös Lähetysseuran arkistosta. Muutamassa uudemmassa tarinassa on pohjana haastatteluaineisto. Liisa Hovila-Helminen oli myös kirjan tekemisen aikoihin Lähetysseuran museon johtajana.

Mielenkiintoista luettavaa, koska olen ollut myös työssä Lähetysseurassa ja tunsin monia kirjan henkilöita henkilökohtaisesti. Koskettavaa luettavaa myös.

Tämä osuu Helmet-lukuhaasteen kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
23. Kirjassa on mukana meri
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
33. Selviytymistarina
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

Yksivärinen kansi?

Onko tämän kirjan kansi mielestäsi yksivärinen? Minä ajattelen näin.
Kirja on julkaistu vuonna 1967. Päällyspaperi lienee ollut, mutta minulla ei ole siitä aavistustakaan.
Marja Väisälän kirja Ambolukion lehtorina on Suomen Lähetyssseuran julkaisu. Väisälä kertoo muutaman vuoden ajalta Oshigambon lukion elämää ns. Ambomaalla eli silloisessa Lounais-Afrikassa, nykyisessä Namibiassa. Monia tuttuja, kuuluisiakin henkilöitä tulee esiin oppilaiden nimissä. Kirja on kerrottu kirjemuodossa, koska se on koottu Väisälän kirjeistä Suomeen.

Marja Väisälä toimi matemaattisten aineiden opettajana ja välillä koulun rehtorinakin tuona aikana 1963-65, josta kirja kertoo.  Kirja on kirjoitettu = koottu seuraavana vuonna.  Marja Väisälä oli tähtitieteilijä Yrjö Väisälän tytär.  Väisälä saapui Afrikkaan vuonna 1949. Ensimmäisen vuoden hän käytti Etelä-Afrikassa ja Lounais-Afrikassa tärkeimpien kielten, afrikaansin ja englannin opiskeluun. Väisälä aloitti suomalaisen koulun toiminnan lähetystyöntekijöiden lapsille vuonna 1950 rannikolla Swakopmundissa, koska Ambomaalla oli sopimaton ilmasto, mm. malariaa lapsille. Vuosina 1963–72 Väisälä toimi Oshigambon lukion matematiikan ja luonnontieteellisten aineitten lehtorina. Oshigambon lukion opetussuunnitelman tavoitteeksi asetettiin, että ambolaiset oppilaat läpäisevät Etelä-Afrikan yo-lautakunnan viralliset kokeet ja voivat siten hakea parhaimpiin yliopistoihin.

Väisälä kertoi, että Ambomaan ensimmäisellä ylioppilasluokalla oli  kymmenen oppilasta, jotka kaikki olivat jo valmiita kansakoulun opettajia. Valitettavasti kukaan heistä ei läpäissyt ensimmäisellä kerralla ylioppilastutkintoaan. Ylioppilaskoe oli siihen aikaan Etelä-Afrikan ylioppilastutkintolautakunnan laatima. Sikäläiset valkoiset saivat oppia paljon enemmän kuin Lounais-Afrikan mustat. Myöhemmin kyllä alkoi tulla ylioppilaita Oshigambostakin.

Helmet-lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
9. Kirjan kansi on yksivärinen
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
16. Kirjassa luetaan kirjaa
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö