Joulukalenterisukat valmiina

 Mistelit, 74 grammaa. Niina Laitisen suunnittelemat sukat neulottiin KAL-tavalla pätkä päivässä joulukuun alusta tähän päivään asti. Neuloin nämä vihreästä Nallesta kolmosen puikoilla. Tykkään tällaisesta palmikko-pitsisukkaneulomisesta. 

Toiset eli Joulukalenterisukat valmistuivat myös. Neuloin ne punaisesta ja valkoisesta Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla. Pitkät polvisukat ovat minulle juuri sopivat. Saa nähdä, jäävätkö ne itselle. Sukat painavat 183 grammaa. 

Perinteisesti lapsenlapset ovat koristelleet kuusen aatonaaton iltana. 

Päivällä silmänpohjakuvauksen jälkeen leivoin monenlaista. Tein litran pullataikinan, josta tuli piparipullia ja kierrepullia ja mustikkapiirakka, Pipareitakin leivoin sekä joulutorttuja pihlajanmarjahillosilmillä ja suolaisin täyttein: coctail-kurkkuja ja tuorejuustoa ja hieman hunajaa.

Aatonaaton hommia

Joulupullien leivontapäivä tänään, jotta saamme tuoretta jouluksi. Tein monenlaisia kierrepullia. Yksissä täytteessä sokerin ja rasvan seassa vaniljaa, toisissa kanelia ja rusinoita, kolmansissa hedelmämixiä. Leivoin myös tuosta litraisesta annoksesta voisilmäpullia ja rinkilöitä. 

Joulupullat eli saframipullat tein eri taikinasta.

Kierteet ovat torttutaikinasta ja vihreäkuulamarmeladista.

Seitsemän laatikollista näistä syntyi syötävää.

Valkoinen amaryllis alkaa olla jo kukkinut, mutta punaisen kukka vasta kurkkailee.

Viimeisiä siivouksia olemme vielä tehneet pitkin päivää. Onneksi jouluneulomiset valmistuivat jo eilen ja ne on paketoitukin. 

Tänä vuonna oli miehen vuoro koristella kuusi.

Talveen valmistautumista mökillä

Vene käännettiin jo edellisellä kerralla. 

Tänään olen vielä haravoinut ja tehnyt kompostia eli kärrännyt lehtiä kompostiin ja lapioinut multaa väleihin ja käynyt välillä survomassa lehtiä tiukempaan, että ne mahtuisivat syksyn kompostiin.

Ehdin käväistä metsässä lähistöllä poimimassa suppilovahveroita. Löytyi puoli ämpärillistä sekä pihasta yllätykseksi vielä muutama pieni kantarelli.

Illalla leivoin läppösiä. Läppösissä on kuusi desiä vehnäjauhoja, desi kaurahiutaleita, desi auringonkukansiemeniä, puoli desiä seesaminsiemeniä, loraus rypsiöljyä, teelusikallinen suolaa sekä valkosipulijauhetta ja kolme teelusikallista leivinjauhetta ja laktoositonta maustamatonta jogurttia niin paljon  että tuli sopiva taikina. Taikinan jaoin pellille lusikalla 18 osaan ja tasoittelin lätysköiksi. Paistoin 11 minuuttia 225 asteessa.

Edellisellä kerralla kaadoimme muutaman pienehkön puun. Nyt hyödynsin yhden latvan verannalle roikkumaan. Laitoin siihen led-valot ajastintoiminnolla. 

Iltapimeällä, kun ei ulkona enää nähnyt työskennellä, neuloin joululahjalapasiakin.
 

Jouluaattona

Aamulla koristelin kuusen. Eipä tässä paljon koristelemista ollutkaan. Punaisia palloja niin paljon kuin oli laatikossa sekä tietysti tähti latvaan. Yritämme sopeutua tekokuusen ja sen led-valojen kanssa elämiseen. Eipähän tarvitse kuusta kastella!

Puolilta päivin, kun jo olimme joulupuuron syöneet (kanelin, sokerin ja maidon kera), kuuntelimme ja katselimme netistä suorana lähetyksen Turusta: Joulurauhan julistus.

Lähdimme kirkkoon perheiden jouluhartauteen. Olipa väkeä kirkossa! Ehkä enemmän kuin Kauneimmissa joululauluissa ja silloinkin kirkko oli täynnä. Laulut olivat tämän vuoden Kauneimpien vihoista, mutta kolehti yllättäen kerättiinkin seurakunnan lapsityölle. Tosin näytelmän  esiintyjät taisivat pääasiassa olla sieltä. - Pelkäsin vielä tartuttavani flunssaan lähelläolijat.

Vielä matkasimme ystäville viemään joulupaketteja, joita saimme myös. Saimme aivan ihania lämpimiä naan-leipiä, juuri paistettua, maukasta.

Hautausmaalla kävijöitä oli runsaasti. Seurakunta oli hiekoittanut pääkäytävät hyvin. Toki oli märkää ja varmaan liukastakin monin paikoin, mutta kulkemaan kyllä pääsi hyvin parkkipaikalta haudalle. Pohdin, onko nyt musta vai valkea joulu. Lumet ovat pääosin sulaneet, vesikeli, hiihtämään ei pysty, kun ladut ovat hävinneet jäisiksi vetisiksi ja järvelläkin vesi näkyi lilluvan jäällä.

Hautausmaalla käynnin jälkeen alkoi oma joulunviettomme kotona: sauna jo iltapäivällä ja illansuu / ilta: jouluateria, evankeliumi, joululauluja kuunnellen - ja saarnan parantelua. Jännitän nyt, miten ääni riittää aamulla.

Nyt taasen juhlitaan, Luciaakin!

Juhlapäiviä monella tapaa. Yksi lapsistani täytti 38 vuotta 12.12. Toinen tärkeä juhlittava asia oli, kun tapasin kaikki Turussa asuvat lapsenlapseni ja tietysti yhden lapsenkin. Ensimmäinen mustikkapiirakka vietiin tytöille.

”Seimen äärellä” -joulukonsertti oli Mikaelin kirkossa 12.12. Kaksi konserttia peräkkäin antoivat Puolalan/Puolanmäen koulun oppilaat. Olipa hieno konsertti. Niin tietysti, kun pari lapsenlastakin esiintyi siellä.  

 Mukava oli myös katsella hieman Turun kaupunkia pitkästä aikaa ajellessa Aurajoen rantaa.
Vierailin myös ystäväperheen luona entisellä asuinalueellani. Oli mukavaa tavata pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Sain mainion yöpymispaikan ja makoista ruokaa vatsan täydeltä.

Aamupäivällä lähdin ajelemaan pääkaupunkiseudulle. Hetken kerkisin touhuta parin lapsenlapsen kanssa. Pienin  alkoi yhtäkkiä vierastaa. Muistelin hänen serkkuaan, joka myös suurin piirtein samanikäisenä vierasteli - ei hyväksynyt aikoihin uusia kasvoja.

Isomman kanssa leikittiin kottikärryn kuljetusta ennen päiväunille menoa. Kuljetettava on etunoja-asennossa. Toinen ottaa kuljetettavaa jaloista kiinni, nostaen ne ylös. Kuljetettava lähtee etenemään käsien varassa, toisen  kannatellessa häntä jaloista, eli työntäen kottikärryjä.
Sain sitten leikkien jälkeen hänelle lukea tämän pienen valitsemaa kirjaa - Lasten raamattua - nukahtamisluettavana.

Lucianpäivän juhlintaa on meillä joka vuosi. Viimeisenä kiertomatkan kohteena oli juuri koulusta kotiin tullut syntymäpäiväsankari: Yksi lapsenlapsista täytti 14 vuotta juuri nyt Lucianpäivänä. Ja taas teki mummon mustikkapiirakka kauppansa. Olipa mukavaa tavata tämä nuori mies.

Matkan saldo: lapsia ja lapsenlapsia. Lapsenlapsistamme ehdin tavata tällä matkalla kuusi. 

Illansuussa pimeässä ajelin kotiin. Kylläpä on paljon liikennettä: Koko kotimatkan ajan oli autoja jonossa kotiinpäin; perävalot vain hohtivat punaisina. Kiitollisena matkan varjeluksesta tätä kirjoittelen.

Matkalla kohti joulua

 MakroTexin aiheena on tällä viikolla JOULUKUU.

Tänä vuonna saimme hiihtokelejä jo joulukuun alussa täällä eteläisessäkin Suomessa. 

Mukavaa kun vanhemmat hankkivat pienillekin lapsilleen sukset ja lähtevät heidän kanssaan hiihtämään. Siinä sitä opitaan pienestä pitäen yhdessä. 

On ollut mukavaa hiihtää hyvää latua - tosin latu hiihtokeskuksessa on ollut vain puolentoista kilometrin pituinen. Kun sitä kiertää monta kertaa, niin tuleehan siitä sitten kokoon hiihtokilometrejäkin.

 

Monenlaisia adventtikalentereja on ollut tarjolla. Saksasta syksyllä ostin kristillisestä kirjakaupasta teekalenterin.

Teekalenterissa on jokaiselle päivälle joulupäivään asti teepussi ja pussin suojuksessa teksti, joka kertoo joulun sanomaa. Tänään on Pyhän Nikolauksen päivä - ja tietysti meillä itsenäisyyspäivä.

Jouluun on vielä aikaa: Vielä ovat matkalla Joosef ja Maria kohti Betlehemiä.

Intialainen kiilapeukalo

Kokeilin neuloa intialaista kiilapeukaloa lapasiin Helvetinpöllön kehotuksesta. Neuloin Nalle-langasta 48 silmukalla lapaset itselleni. Nämä lapaset painavat 46 grammaa. Aluksi neuloin joustinneuletta kaksi oikein kaksi nurin rannekkeen, johon tuli 22 kerrosta. Sitten neljä kerrosta  sileää. Puikoilleen tässä vaiheessa laitoin 4, 20, 12 ja 12 silmukkaa.

Peukalolisäykset tulevat ensimmäisen ja toisen puikon välissä. Nostetaan silmukoiden välinen lanka kakkospuikolle ja neulotaan se oikein kiertäen ykköspuikolle. Tätä jatketaan joka kerroksella, kunnes ykköspuikolla on 24 silmukkaa.
Sitten jaetaan nuo silmukat kahdelle puikolle 12 ja 12 silmukkaa.
Puikolta, jolla on 20 silmukkaa, siirretään silmukat langalle odottamaan peukalon neulomista.
Neulomista jatketaan kunnes etusormen kynnestä näkyy enää puolet. Sitten aloitin kärkikavennukset, jotka tein joka puikon lopussa kaksi oikein yhteen.

Peukaloa varten poimin silmukat langalta ja sitten peukalon juuresta niin monta kuin tuli (8). Neuloin noilla 28 ensimmäisen kerroksen. Toisella aloin kaventaa peukalon juuresta aina joka toisella kerroksella yhden silmukan, kunnes puikolla oli enää 2 silmukkaa. Sitten siirsin ensimmäiseltä puikolta kaksi silmukkaa ja toiselta kolme silmukkaa tälle puikolle. Neljän sentin jälkeen aloitin kärkikavennukset tällä kerralla puikon alussa silmukan takaa oikein kaksi yhteen.

Tulihan tuo kiilapeukalo opeteltua, mutta ehkä kuitenkin mieluummin edelleen teen tavallista kiilapeukaloa. Tässä oli aluksi hankala löytää silmukka oikein otettuna, vaikka katsoin netistäkin mallia. Lopulta sen kyllä opin kunnolla vasta oikean käden kiilaa tehdessäni. Tuon kiilan lisäykset tehdään kolmannen ja neljännen puikon välistä neljännelle puikolle (silmukat 12, 12, 20 ja 4).

Loppiainen ja itämaan tietäjät matkalla osoittamaan kunnioitustaan vastasyntyneelle Vapahtajalle. Tänään seurakunnassamme oli Kauneimmat joululaulut -messu. Oli kova ? pakkanen (25 astetta) ja niin väkeä ei ollut kirkkoa täynnä! Saarnassa viitattiin näihin seurakuntaamme Tansaniasta hankittuihin seimiasetelman hahmoihin ja tähteen.

Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo

veisimme kullan, mirhamin tuon rakkaan lapsen luo,

niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.

 Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

Joulupuu on vielä meillä täydessä tämmissään. Eipä tuo kovin paljon ole vielä rapissut, joten jätettäneen se Nuuttiin asti.

Tulevana viikonloppuna on taas kolmet pienten synttärit. Kun kyselin kolmevuotiaalta, mitä voisi tuoda, hän tilasi saunahunajaa. Onhan sitä jo nuorena aloitettava luonnontuotteilla kauneudenhoito, ja pappahan toimittaa, koska hän on mehiläishoitaja.

Tapania

Päivällä aurinko paistoi ja vähitellen alkoi pakastaa. Lunta ei meillä vielä ole. Kova tuuli kävi viime yönä ja tänään päivälläkin. Puista on tullut oksia ja muuta roskaa pihaan.
Tapaninmyrskyjä on ollut taas eri puolilla maailmaa kuten muutamina aikaisempinakin tapaninpäivinä. Eri puolilla Suomeakin ovat taas myös sähköt olleet poissa monin paikoin.Lupaillaan lumisadetta tännekin.

Sukulaisia tuli tapaninajaelullaan iltapäivällä. Oli kiva hetkisen rupatella. Jotenkin tämä syksy on ollut ylen kiireinen ja tapaamiset ovat jääneet aika vähiin. Olisikohan syynä meikäläisen ikääntyminen ja hidastuminen?

Joululeivonnaisia on vielä jäljellä runsaasti kuten jouluruokiakin. Lusikkaleivät ovat kaikkien suosikkeja. Tänä vuonna niistä tuli sopivan mureita.

Pienet osasivat tehdä vikkelästi palapelejä. Krotiilikin onnistui vauhdilla, kun tajusi systeemin: aakkoset. Ja meillä on uusia vanhoja legoja monen monine ohjeineen, jotka myös kiinnostivat etenkin isoveljeä.

Illalla kävimme sentään lenkillä happea haukkaamassa ja sulattemassa jouluruokia. Kylläpä sauvakävely on mukavaa, vaikka ehkä vielä mukavampaa olisi päästä vähitellen hiihtämään.

Pappilan joulua

 Pappilan kotialttarin jouluseimi on tänä vuonna tällainen. 

Jouluaattona päivällä ja illansuussa kävimme monilla hautausmailla viemässä kynttilämme läheisten haudoille. Hautausmaalla tapasimme myös muita sukulaisia muistelemismatkallaan ja paljon paljon väkeä oli vaeltamassa samoilla poluilla.
Eräällä hautausmaalla oli lunta viikkoa aikaisemman lumisateen jälkeen kasattuna varjoisalla parkkipaikan reunalla. Tottakai se innosti lapsenlapsia, koska meillä on tänä vuonna lumeton joulu.

Aurinko paistoi iltapäivällä, kun menimme kirkkoon jouluaaton hartaushetkeen. Seurakunnassamme oli jouluevankeliumi kuvaelmana parissa iltapäivän hartaushetkessä.

Aloitimme jouluateriamme jouluevankeliumin lukemisella. Jälleen sen luki omista lapsista nuorin. Jouluateria oli runsas ja kuulemma maistuva monine laatikoineen, kinkkuineen ja kaikenlaisine lisäkkeineen. 

Nuoriso lauloi ja soitti joululauluja. Oli ilo kuunnella.

Ja sitten oli tullut kolistellen joulupukki ja jättänyt jälleen säkkinä verannalle. Säkissä oli lukenut vain perheiden nimet ja pukki olikin kiirehtinyt jo muualle ennen kuin ensimmäiset kerkesivät oikein tajuamaankaan pukin käyntiä. 

Illalla vielä me vanhemmat saunoimme - nuoriso jo päivällä - ennen kuin tuli aika lähteä jatkamaan joulun juhlintaa.

Yöllä kirkossa oli jouluyön messu. Se on minulle joulussa sellainen must-juttu. Oli ilo saada olla siellä palvelemassa. Kun tulin kotiin, kaikki nukkuivat ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta muistellen niitä läheisiä, jotka eivät olleet tänään läsnä meillä.

Jouluyö, juhlayö.Päättynyt kaikk´ on työ,
kaks´ vain valveill´ on puolisoa,lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,seimikätkyessään.

Jouluyö, juhlayö.Paimenill´ yksin työ.
Enkel´ taivaasta ilmoitti heill´:Suuri koittanut riemu on teill´
Kristus syntynyt on,Kristus syntynyt on! 

Jouluyö, juhlayö.Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!Maassa rauha, myös ihmisille
olkoon suosio suur´,olkoon suosio suur!

Joulupäivänä oli iso joukko lounaalla. Lastenlapset auttelivat mm. taittelemalla lautasliinat kaunisiti pöytään.

Viimeiset lastenlasten sukkasatsista valmistuivat joululauluja kuunnellessa vasta tänään, kun jouluvieraat jo olivat lähteneet. Siniset  Novitan Sukkalangasta 40 silmukalla ja kolmen ja puolen puikoilla neulotut sukat painavat 65 grammaa. Sukat on paketoitu rusinapaketin kera  ja toimitetaan perille piakkoin.

Leipomispäivä

Joulupullia, joissa on sahramia mausteena. Leivoin jopa ohjeen mukaan, 48 pyörykkää tuli tästä taikinasta. Taikinassa oli 50 grammaa hiivaa, 200 grammaa laktoositonta voita, puoli  teelusikallista suolaa, 5 desiä laktoositonta punaista maitoa,  puoli grammaa sahramia,  desi sokeria ja niin paljon vehnäjauhoja, että tuli sopiva taikina. KUn ensin sulatin rasvan ja lisäsin maidon, hiivan ja suolan ja aloin sekoitella taikinaa vispilällä, niin sain koko taikina sekoiteltua sillä. Taikina irtosi hyvin kulhosta ja sitä oli hyvä pyöritellä tamgoiksi ja pyöryköiksi.

Pari pataleipääkin tein. Ne  laitoin edellisenä päivänä muhimaan kahteen eri kulhoon ja tänään ne paistoin.

Tein myös taas saaristolaisleipää. Nyt valmistin sen suurinpiirtein Yhteishyvän ohjeen mukaan. Aineksina siinä on litra appelsiinimehua (ohjeessa pyydettiin kyllä omenamehua), 75 grammaa hiivaa (ohjeessa 100 grammaa), kolme desiä siirappia, ruokalusikallinen suolaa, kolme desiä kaljamaltaita, kaksi desiä vehnäleseitä ja desi ruisleseitä (vehnäleseet loppuivat meiltä)  ja kolme desiä ruisjauhoja. Vehnäjauhoja lisäsin niin paljon että tuli sopivan löysä puuromainen taikina. Vähemmän kuitenkin kuin ohjeessa. Annoin nousta vuoissa noin tunnin ja paistoin 250 asteessa kymmenkunta  minuuttia ja suurinpiirtein tunnin ja kolme varttia 150 asteessa.

Leivoin myös ns. oikeita pullia. Tein pullataikinan aivan normaalisti ilman kananmunaa laktoosittomana. Puolet taikinasta tuli pyöreitä pullia. Toisen puolen kaulitsin ja laitoin rasvaa, pölysokeria ja reilusti kardemummaa. Kierittelin rullalle ja leikkasin puolentoista sentin kiekoiksi ja laitoin paperivuokaan kohoamaan ja paistumaan. Onnistuivat nämäkin.

Illalla, kun lapset jo nukkuivat tein vielä punajuurilaatikon ja paistoin karjalanpaistia. Punajuurilaatikon tein Valion punajuurigratiinin ohjeen mukaan, paitsi laitoin siihen laktoositonta viherpippuri Koskenlaskijaa Aurajuuston sijaan. Kämmi kävi: Mies osti kermaa ja kun en katsonut purkkia tarkemmin, niin hujautinkin kuohukerman muiden aineiden mukaan ja mies yhtäkkiä sanoi: se ei ollut laktoositon. Muuten tuli maukas laatikko, vaan meille vaivaisille pillerinsyöntiä ja sittenkin hankalaa.

Lapsenlapset tulivat päivällä vanhempineen joulua viettämään. Kahden perheen lapset illansuussa (jälleen tänä vuonnakin)  koristelivat kuusen.

Riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Karpaloita poimimassa

Lähdimme aamulla mökille laittamaan sitä talvikuntoon. Talvikuntoon laittaminen tarkoitti lähinnä, että sijoitimme vesiastiat vateihin ja ämpäreihin pakkasen varalle. Järvi oli tyyni. Veden lämpötila pari astetta. Aurinko paistoi. Oli vallan mainio ilma, kolmisen astetta lämmintäkin, lähteä metsäretkelle.

Teimme aamupäivällä suppilovahverokierrokset. Kuljin tuttuja reittejä ja löysin suppiksia, mutta mies löysi niitä paljon enemmän, tänään lähes ämpärillisen vielä. On aika erikoista, että tähän aikaan vuodesta yleensä löytää vielä sieniä.Mies löysi kantarellejakin.

Iltapäivällä lähdimme toisaalle. Muistin pienen suolämpäreen, jossa syksyllä kasvoi karpaloita. Kävelin sinne ja siellähän karpaloita olisi vielä litrakaupalla. Ja niitä sinne jäi vielä reilusti. Oli sen verran kylmää, että marjat olivat kohmeessa ja pian sormetkin. Emme kovin paljon noita karpaloita poimineet, ehkä litran verran.

Linnut eivät olleetkaan käyneet tuolla suolla aterioimassa. Kotipihan marjat ne söivät marjaomenapensaasta ja marja-aronioista jo aikapäiviä sitten.

Taatto, taatto läksi innoissaan, joulukuusen, kuusen hankintaan. Joulukuusenhakumatkalla olimmekin ja kuusi löytyi omalta mökkitontilta juuri pihasta. Nyt oli hyvä aika hakea kuusi. kun ei ollut vielä pakkasta eikä lunta.

Sana tälle päivälle:  Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät. (Sananlaskut 16:3)