Taas hillopäivä

 Omenia on vähitellen hilloina, puusta noukitut kellarissa sanomalehtien välissä. Keitän omenat mehumaijassa, jauhan sosemyllyllä soseeksi, kippaan kattilaan myös valuneen mehun, kuumennan, lisään sokerin ja Punaisen melatinin. Keitän purkit, huuhdon Atamonilla ja purkitan soseen.

Kiitos purkkien lahjoittajille! Muutoin en olisi voinutkaan hilloja tehdä. 

Omenahillon ohella olen keitellyt japaninruusukvitteneitä ja lisännyt niitä omenien joukkoon mausteeksi ja saostukseksi. Kivan makuista hilloa. Toki voisi yksistäänkin kvitteneistä hilloa tehdä, mutta minun makuuni se hillo on

 liian  kirpeää. 

Aika monta maijallista hilloja on tänä syksynä keitetty. Lasten perheille ja ystäville menossa vähitellen  jakoon.

Herkkuhillopäivä

Herkkuhillopäivä tänään syyskuun viimeisenä. Viime yönä oli pakkanen jo nipistellyt aronioita. Marja-aroniat odottelivat poimijaa sen mitä linnuilta oli jäänyt. Sain kokoon 7 litraa. Ne riittäisivät hyvin pariin annokseen herkkuhilloa.  

Isoon kymmenen litran kattilaan laitoin 3 litraa riivittyjä ja pestyjä marja-aronioita, kolme litraa kesäkurpitsaraastetta ja samoin kolme litraa happamia omenanpaloja kuorineen sekä neljäsosa litraa vettä. Keittelin ne pehmeiksi, hienonsin sauvasekoittimella, lisäsin lähes kaksi kiloa sokeria ja kuumensin vielä ja lisäsin pussillisen punaista Melatinia pieneen määrään sokeria sekoitettuna. Purkitin Atamonilla huuhdeltuihin kuumiin keitettyihin purkkeihin ja kansiin. Sain yhteensä 32 purkillista kahdesta annoksesta.

Herkkuhillon vuoro

 

Säilöntää meneillään vielä. Tänään puolukkahilloa ja herkkuhilloa.

Herkkuhillon ohje tässä:

Isoon kymmenen litran kattilaan laitoin 3 litraa riivittyjä ja pestyjä marja-aronioita, kolme litraa kesäkurpitsanpaloja ja samoin kolme litraa omenanpaloja kuorineen sekä neljäsosa litraa vettä. Keittelin ne pehmeiksi, hienonsin sauvasekoittimella, lisäsin lähes kaksi kiloa sokeria ja kuumensin vielä ja lisäsin pussillisen punaista Melatinia pieneen määrään sokeria sekoitettuna. Purkitin Atamonilla huuhdeltuihin kuumiin keitettyihin purkkeihin ja kansiin. Kutsumme tuota marja-aronia-kesäkurpitsa-omena-hilloa herkkuhilloksi. Se ei maistu miltään noista aineksista, vaan herkulliselta.

Japaninruusukvittenit kypsyvät

 

Saalistusta

Sunnuntaina töiden jälkeen lähdin mökille tarkistamaan, mitä sinne kuuluu. Järven vesikin oli vielä lämmintä, 15,5 astetta ja uimaan piti tietysti mennä pikapikaa. 

Lähdin metsäretkelle lähiseudulle. Sain suppiksia, kantarelleja ja aivan vähän vielä mustia torvisieniäkin. 

Kun hetken olin nauttinut maiseman katselemisesta ja joutsenien liikkeistä järvellä, lähdin vielä toiseen suuntaan mökiltä kävelemään. Puolisen ämpärillistä puolukkaa ja hieman sieniä.

Illalla soudin järven ympäri, mitä olin koko kesän kuvitellut tekeväni. Vihdoin ennen talven tuloa tein sen! Oli vain aikamoinen saavutus vetää vene maihin retkeltä palattua. Normaalireissuilla mies hoitaa raskaat hommat!

Maanantaina ajelin tutkimaan vähän kauempana olevaa metsärinnettä. Ei yhtään sientä, mutta puolukoita, joihin tuli mustikkakuvitus, tarttui kaksi ja puoli ämpärillistä. Olisi ollut paljon enemmän, mutta pitää saada säilöttyä nämäkin. 

Hirvikärpäset tulivat mökille asti, vaikka jo autolle tullessa yritin niitä vaatteistani poistella. En ymmärrä, miten tukassa oli vielä tiheällä kammalla kampaamisen jälkeenkin yksilö.

Päärynät, Pepit, poimin myös puusta. Yli ämpärillinen niitäkin tuli tänä vuonna. Ovat juuri nyt maukkaimmillaan. 

Ja kesäkurpitsat, jotka annoin kasvaa isoiksi, on nekin otettu jo kotiin. Teen herkkuhilloa omenoista, joita sain kollegalta, kesäkurpitsasta ja aroniasta.

Kunhan nämä kaikki vain saadaan säilöttyä ja sitten syötyä/ jaettua eteenpäin.

Yllätyslöytö

Aurinkoisena päivänä, maanantaina,  käväistiin mökillä. Kantarelleja löysimme vielä. Mökin pihasta tyhjensin Olga-päärynäpuun päärynöistä ja yhden myöhäisen luumupuun luumuista ja kriikunat kilpaa ampiaisten kanssa. Viime viikon sateet näet halkaisivat luumut ja kriikunat. 

Yllätyslöytö: yksi keltainen luumu puussa, jossa tänä vuonna oli ensimmäisen kerran hedelmä. Puun alun sain ainakin yli kymmenen vuotta sitten pikkuserkulta ja se on kitunut nämä vuodet, koska istutin sen mustikkamättäiden keskelle ja katajan viereen. Vihdoin sain teitää, mikä tuo hedelmäpuu oli. Jännitin monet kesät, koska keväisin se usein jo kukki, millainen hedelmä mahtaa olla tulossa. Viereisen puun luulin olevan luumu, mutta se osoittautuikin kriikunaksi!

Satoa mökiltä

 

Olipa päivä!

 Olimme mökillä. Mies nousi aamulla aikaisin nostamaan verkot, jotka eilisiltana laskimme. Eipä ollut kalan kalaa niissä, kuten ei tänä kesänä aikaisemminkaan. 

Sitten hän tutki katiskat. Yllätyslöytö: iso hauki. Katiskoissakaan ei kalaa ole juuri ollut tänä vuonna. Niinpä saimme savukalaa. Liotin hauen suolavedessä ennen savustusta. Omasta perunamaasta perunat, kasvihuoneesta tomaatit ja kompostissa kasvasta kesäkurpitsasta tulee jo mukavasti satoa. Salaatit ja tillit löytyivät kasvimaalta. Todella lähituokaa! 

Aamusella mies öljysi laiturin ennen kuin lähdimme metsäretkelle. Löysimme kantarelleja toista ämpärillistä. Ja mustikoitakin tarttui poimuriin tänään parilla metsäkeikalla yhteensä neljä ämpärillistä. Mustikkamehun keittotalkoot tiedossa huomenna.

Tutkin mökin kasveja. Päärynöitä on tulossa kivasti kumpaankin päärynäpuuhun. Omenoitakin tulee, jos eivät kaikki muumioidu tai ole muuten sisältä mätiä. Olen ihmetellyt, miksi ne ovat päältä kauniita ja kun omenan halkaisee, niin sisus onkin mätä.

Ennen kotiinlähtöä uimme, kuten muutenkin päivän mittaan. Vilvoitti mukavasti: veden lämpö oli vielä 19 astetta. 

Kotiin lähtiessä kävimme vielä mehiläispesillä hakemassa hunajaa. Siellä menikin tunnin verran aikaa, koska pesät pitää saada pienemmiksi talvea varten. 

Oli lämmin aurinkoinen päivä. Mukavaa touhuta monenlaista. Ainoa harmi oli, että metsästä sain myös tämän vuoden ensimmäisen hirvikärpäsen kimppuuni.

Omenapiirakka

 Tämän kesän ensimmäinen omenapiirakka mökin pudokkaista. Otin omenoista hyvät osat ja pilkoin kaikki pieniksi kuutioiksi, laitoin kattilaan tilkan vettä ja hetken haudutin, lisäsin vähän sokeria seokseen.

Piirakan pohjassa oli 200 grammaa laktoositonta margariinia ja puolitoista desiä sokeria sekä 3 desiä vehnäjauhoja. Sekoitin ja otin kupillisen verran eroon päällystä varten. Pohjataikinaan lisäsin melkein desin laktoositonta maitoa, teelusikallisen leivinjauhetta ja teelusikallisen vaniljasokeria. 

Levitin taikinan lasiseen piirakkavuokaan, omenaseoksen sen päälle, kanelia hieman,  ja lopuksi eroon otetusta seoksesta paloina ripottelin omenaseoksen päälle. Paistoin puolisen tuntia 200 asteessa. 

Toinen piirakka on tuo perinteinen mummon mustikkapiirakka, jonka leivon aina lapsenlapsille, kun tulevat mummolaan tai menen lastenlasten luo.

Oksaalihappo mehiläisille

Joulukuun ensimmäisenä kävimme mökkiseudulla laittamassa pesiin oksaalihapot suojaksi. Samalla pesät suojattiin tervapahvein. Tänään myös kotipihan mehiläispesät saivat suojauksensa. 

Mökillä oli kaikki kunnossa. Lossaan oli yksi hiiri jäänyt kiinni. Lunta oli muutama sentti ja järven jää oli parin sentin paksuista. 

Eilen kaivoin pakastimesta kirsikat, joista olimme jo poistaneet kivet. Tein kirsikkahillon. Purkillinen kirsikoita, kilo hillosokeria ja hieman sitruunamehua mausteeksi. Kirsikat hienonsin sauvasekoittimella. Sain muutaman purkillisen kiinteää hilloa. 

Tänään vielä syntyi yksi maijallinen omenahilloa. Olisin tehnut vielä toisenkin, mutta kaikki sopivankokoiset lasipurkit ovat loppuneet. Mies jostakin löysi epämääräisen kokoisia purkkeja, joten voi olla  että vieläkin hillokausi jatkuu, kunhan pesen vielä purkkeja.

Kirsikkahillo

 Pakastimesta otin kirsikat, joista oli jo poistettu kivet, jotta sain tilaa jouluruoille. Tein hillon hillosokerilla ja mausteeksi laitoin vain hieman sitruunamehua. 

Taisi tulla liian makeaa, kun olen yrittänyt vähentää sokeria hilloista ja tehnyt niitä tavallisesti Punaisen Melatinin hyydytyksellä.

Jokohan vuoden viimeiset?

Omenoita löytyy vielä, mutta aika matoisia. Olen kaivellut antonovkasta parhaimmat osat mehumaijaan ja keittelin vielä hilloa maijallisen. Kilo sokeria, puoli pussia punaista Melatiinia ja kymmenkunta litraa omenanpaloja. 

 Yhdeksän purkillista hilloa jaettavaksi. Melkein kaikki madonkäytävät sain pois, muutama tumma jossakin. Mies sanoi, etteivät ne haittaa, terveellistä syötävää. 

Hilloja, hilloja

Tänä syksynä hilloprojekti on ollut aika myöhässä. 

Ensimmäisen puolukkahillon tein tänään. Kattilallinen kypsiä puolukoita ja neljänneslitra vettä kiehumaan. Kun seos kiehui, muussasin sen sauvasekottimella ja lisäsin noin puolitoista kiloa sokeria seokseen. Kiehautin ja lisäsin vielä desin sokeria sekoitettuna punaiseen Melatiniin ja keitin vielä pari minuuttia. Purkitin Atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin.

Toinen tämän päivän keitos oli aronia-omenamehu. Huuhtelin viitisen litraa aronioita mehumaijaan ja pilkoin toisen mokoman omenoita joukkoon sekä puolitoista kiloa sokeria. Kuusi isoa pulloa sain mehua ja monta purkillista hyvää mäskiä, joista voi keittää mm. puuroa talven mittaan. 

Tähän mennessä olen keitellyt lähinnä mehuja viinimarjoista ja karviaisista toista sataa pullollista. 

Hilloja olen säilönyt jo luumuista ja omenoista muutaman maijallisen. Omenoita vielä riittää ja Sinikka-luumuja sekä kriikunoita, kun vain olisi aikaa niiden säilömiseen. Toivottavasti omenat jaksavat odottaa tämän kuukauden lopulle, luumut ja kriikunat taitaa olla pakko käsitellä tällä viikolla. Onneksi kurpitsat ja japaninruusukvittenit  voivat odottaa pitempään. Talviomenat pitäisi kyllä saada pian säilöön viileään.

Satoa mökiltä ja kotoa

Olemme eilen ja tänään poimineet tyrnejä ja urakka jatkuu vielä. Tuulinen viileä sää ja sormet ovat olleet kontassa pitempään poimiessa.

Käväisin mökillä kastelemassa ja samalla keräsin tomaatteja, kurkkuja, kesäkurpitsaa, päärynöitä, luumuja ja leikkelin kuivumaan persiljat ja lipstikat. Toin myös ison nipun kukkia, kultapalloja, astereita, kehäkukkia... krassinsiemetkin laitetaan kuivumaan. Yksi kurpitsa oli irronnut, joten sekin pääsi matkaan mukaan.

Elokuun viimeinen viikonloppu

Mökillä on ollut mukavaa kesänviettoa. Hedelmät kypsyvät. Kaikista kolmesta omenapuusta on sato koottu: yhteensä ei kovin montaa omenaa saatu. Toki isoimmasta tein yhden annoksen hilloa (ennen kuin kaikki omenat ehtivät muumioitua ja muista pienemmistä puista saimme syödä maistiaiset - kummastakin tuli lopulta vain viisi omenaa. Luumut kypsyvät parhaillaan. Monena päivänä olen saanut niitä nauttia isoimmista luumupuista. Kaikki eivät ole vielä kypsiäkään.

Yksi luumupuu on osoittautunut kriikunapuuksi, ainakin luulen niin, koska nuo hedelmät eivät ole vielä kypsyneet ja ovat pieniä, tummia.

Nyt venetsilaisten aikaan nautimme vielä lauantaina lämmöstä marja-ja sienireissuilla ja illalla saunoen. 

Satoa on metsästä löytynyt yllin kyllin tänäkin vuonna. Metsään jää vielä paljon, mutta pakastimet ovat jo täynnä marjoja, lähinnä mustikkaa. Poimittavia mustikoitakin vielä löytyy ja puolukka alkaa olla parhaimmillaan nyt. Kuivan kauden jälkeen alkaa löytyä uudelleen kantarelleja ja suppiksetkin nostavat päitään - tosin vielä pieninä. 

Kurkut eivät tänä vuonna tuottaneet satoa mökillä kuin vähän. Kurpitsoja on tulossa monta, jos ei hetimiten tule pakkasia, niin ne ehtivät kasvaakin, vaikka alku oli hidasta. 

Kiitollisena näistä luonnontuotteista vietimme Suomen luonnon päivää ja samalla ns. venetsilaisia.

Hillonta jatkuu vain

Puolukkahilloja olen jo keitellyt kolme maijallista ja omenahilloja kaikkiaan viisi maijallista tähän mennessä. 

Kolme näistä omenahilloista on happaman puun omenia. Tuo tarkoittaa, että puu on aikanaan alkanut vesoa ja kasvanut uudelleen ja tuottaa nyt hyvin pieniä happamia omenia, joita ei kyllä kannata syödä sinällään. Mutta ne ovat parhaita hillo-omenia. Koska ne ovat happamia, niin ne eivät tummu ja hillosta tulee vaaleaa. Kymmenen litran kukkuraisesta ämpärillisestä saan maijallisen omenia pilkottuna - huonot osat, madonsyömät ja kannat ja kukkaperät otan pois. Keitän nuo kunnes omenat alkavat soseutua, kierrän sosemyllyllä isoon kymmenen litran kattilaan, jonne sitten kaadan valuneen mehunkin seokseen. Lisään kilon sokeria ja pussillisen punaista Melatinia sekoitettuna pariin desiin sokeria, sitten kun seos sokereineen on kiehunut. 

Purkit keitän toisessa isossa kattilassa kuten kannetkin ja vielä huuhtelen Atamonilla molemmat. Purkitan omenahillon kuumana. 

Puolukkahillot teen samalla systeemillä, tosin kattilaan laitan huuhdotut puolukat, noin 8 litraa kerrallaan, jotka hienonnan sauvasekoittimella. Kuumennan seoksen sekoittelemalla lastalla, lisään kilon sokeria ja samoin punaisen Melatinin lopuksi pariin desiin sokeria sekoittaen. ja kiehautan vielä pari minuuttia.

Lasten perheisiin ja muulle suvullekin tulee hilloja kuten omaan käyttöönkin.

Tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen

 Kun yhdet loppuvat, niin toiset alkavat kypsyä. Karhunvattuja on tulossa paljon, jos säät vain sallivat, niin nuo ehtivät kypsyä. Vadelma-aika alkaa olla jo ohi. 

Tänään keitin tämän vuoden viimeiset herukat. Poimin eilen mökiltä viherherukat ja mies tänään viimeiset punaherukat, joista tein maijallisen höyrymehua. 

Eipä kuitenkaan mehumaijaa laiteta  säilöön, vaan se on omenahillon tekoon mitä mainioin. Toin mökiltä viimeiset Pekka-omenat, jotka otin puusta. Pekka-lajike ei ole ollut suotuisa. Ensinnäkin se muumioituu ahkerasti tai halkeilee muuten raakanakin. Tänä vuonna siinä oli myös paljon madonsyömää. 

 

Hillosta tuli  maukasta ja sakeaa. Laitoin maijallisen omenia, kun ne oli kieräytetty höyrytyksen jälkeen sosemyllyllä soseeksi, kattilaan ja kuumensin ja sekoitin sekaan pussillisen hillokeria, kiehautin kymmenkunta minuuttia ja kehitettyihin, atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin annostelin hillon. Mökin omenapuun hilloa ensimmäistä kertaa oli mahdollista tehdä, koska tänä vuonna ensimmäisen kerran tuli omenia enemmän kuin kymmenen.

Omenakaurapaistos ja KAL

Omenat tippuvat puista mökilläkin. Isoin omenapuu, jossa Pekka-omena mätänee ja muumioituu, tiputtelee omenoitaan maahan jatkuvasti. Pirjakin on tiputtanut kahta lukuunottamatta kaikki täällä (samoin kotona lähes kaikki ovat jo Pirjasta pudonneet maahan). Vuokko on matoinen ja puussa on enää myös parikolme jäljellä. 

Pudokkaista tein paistoksen tänään. Silppusin kaikki pudonneet palasiksi lasivuokaan ja päälle sirottelin kaura-voi-hunajaseoksen. Paistoin 200 asteessa niin kauan, kunnes tuli hyvä tuoksu nenään ja päällinen alkoi ruskistua ja omenat pehmetä. 

Olen selaillut sukkamalleja ja löysin mukavan joukkoneulonnan. Tuo Sillä silmukan Pikkuinen pitsisukka KAL on jo ohi, mutta ohjeet olivat jäljellä Merja Ojanperän tiedostoissa. Neuloin  neuleen ensimmäisen osan tänään. Tosin vain yhden sukan ehdin aloittaa. Neuleseen tein muutoksen. Neulon Nallesta ja siksi lisäsin neuleeseen neljä silmukkaa.

Mökin pihasta olen poiminut edelleen mustikoita pakastimeen. Tänään jopa käsin muutaman litran keräilin. Ja vielä niitä mustikoita tontilla riittää.

Sain eilen pikkuserkultani muutaman luumupuun alun: keltaista isokokoista luumua. Kaivoin tuoksuvatukan juuria pois ja tein tilaa taimelle. Olipa urakkaa tuon tuoksuvatukan hävittämisyrityksessä siitä kohdin. Iso kuoppa luumupuuta varten, jonne lantaa, kalkkia ja multaa ja lopuksi vielä saunan kiukaan tuhkat. Tuhkaa nuo luumut tarvitsevat! Toiseen paikkaan kaivoin kiven juurelle paikan toiselle luumunalulle. Loput vien kotipuutarhaan.

Hämähäkit kukkivat parhaillaan. 

Järven vesi on vielä 20-asteista. Uimassa on mukava käydä. Lämmin päivä muutenkin on ollut. Kuivaa on ja kastella on pitänyt etenkin kurpitsat. Onneksi on pumppu, jolla saa järvestä veden tänne mäen päälle, ettei tarvitse enää kantaa ämpäreissä mäkeä ylös.

Löysäpipoisten KyJy 2020 haaste:

1. Mukaillut Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 25.6. Valmiit 28.6. Paino 73 grammaa.

2. Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 30.6. Valmiit 2.7. Paino 71 grammaa.

3. Jonminit Seiskaveikan jämistä. Aloitettu 2.7. Valmiit 4.7. Paino 80 grammaa.

4. Jämälankasukat vihreistä Seiskaveikoista. Aloitettu 8.7. Valmiit 11.7. Paino 92 grammaa.

5. Olgat Nalle Taikasta. Aloitettu 20.7. Valmiit 5.8. Paino 74 grammaa.

6. Lyhytvartiset sukat seiskaveikasta. Aloitettu 22.7. Valmiit. Paino grammaa

7. Pikkuiset pitsisukat KAL Nallesta. Aloitettu 15.8. Valmiit. Paino grammaa.

 

Mökkielämää edelleen

Mökkielämää olen viettänyt tämän kevään ja kesän ahkerasti. Ehkä eniten koko elämäni aikana olen ehtinyt olla täällä. Keväällä ja alkukesästä ehdin tehdä sauvakävelylenkkejä lähistöllä ja samalla tutustua nykyisiin maisemiin enemmän. Mökillä minulla on puutarha, jota olen hoitanut alkukesän. Kun marja-aika alkoi, olen luuhannut metsissä ja puutarha on jäänyt vähemmälle - vain pakolliset kastelut.

Mökin lähettyvillä on tänä kesänä löytynyt paljon mustikoita ja hieman kantarellejakin. Metsissä olen vaellellut ahkerasti näitä etsimässä.  Ämpärikaupalla olen/olemme mustikoita kantanut kotiin. Kyllähän niitä poimii, mutta tuo putsaus vie oman aikansa. Poimin poimurilla mustikoita ja kaikkea oravaa pienempää osuu poimuriin ja sitä kautta ämpäriin. Kuitenkin metsässä kuljeskeleminen ja luonnon antimien poimiminen  on mukavaa. Ja putsaaminen vaatii vain sitkeyttä. Mustikoita olen pakastanut ja halukkaille myös myynyt.

Mustikkapöperö on herkkuruokaani. Siihen laitan mustikoita, jotka muussaan lusikalla, lisään reilusti talkkunaa, jonka sekoitan mustikoihin. Vielä juoksevaa hunajaa (sitäkin on omasta takaa - meillä on mehiläisiä) lisään seokseen. Ja herkku on valmis nautittavaksi. 

 Sienten puhdistus on tarkkaa puuhaa, jota mieheni urakoi useimmiten. 

Mökillä olen uinut päivittäin nelisen kertaa: aamulla, pari kertaa päivällä ja vielä ennen nukkumaanmenoa. Jos olemme lämmittäneet saunan, uintikerrat tuplaantuvat. Saunassa on hyvä olla pitkään ja välistä pulahtaa veteen ja taas löylyyn.  Kesäiloa!

 

Tänä vuonna ensimmäisen kerran kaikki kolme omenapuuta kukkivat ja tuottivat myös hedelmää. Tosin ei montaa omenaa puuta kohden, mutta maistiaiset olen saanut. Ainoa harmi on ollut, että yhden puun omenat muumioituvat järjestään.  Kirsikkapuu kukki hyvin, mutta sitten lehdet kuivivat - ja tulivat pieninä uudelleen. Yllätyksenä myös kirsikoita ilmestyi paljon. Ehdin poimia alaoksat, mutta lähdin välillä kotiin ja kun palasin, rastaat olivat ryöstäneet puun putipuhtaaksi. 

Keväällä istutin muutaman kriikunanalun, jotka ovat lähteneet kasvuun. Nyt sain pikkuserkultani keltaisen luumun pieniä alkuja, joille yritän etsiä paikkaa ja laittaa kasvamaan tänne. Luumu tarvitsee paljon kalkkia, myös kaikki tuhkat, mitä tulee saunasta ja kamiinasta, kippailen aina jonkun luumupuun juurelle. Muutama luumupuukin tuottaa tänä kesänä ensimmäisen kerran hedelmää - jos eivät kaikki tipu raakoina maahan ennen kypsymistään ja jos ehdin ennen mustarastaita osingolle.

Viinimarjat, vaaleanpunaisen Ailin ja valkoisen ja punaisen viinimarjan olen jo poiminut ja keittänyt mehuksi. Viherherukka odottaa nyt viikonlopun urakkaa. Mustaherukka silvottiin viime vuonna ja muutaman marja vain tänä kesänä tuli syötäväksi. Sain lastenlasten äidiltä kyllä uuden mustaviinimarjapensaan, mutta se tuottaa vasta muutaman vuoden kuluttua mehuksi asti marjoja.