Sivun näyttöjä yhteensä

28.3.2022

Lohtuhuivi

Lohtuhuivien idea lähti liikkeelle siitä, kunTamperelainen pappi Minnamaria Tammisalo osti lohtuhuiviksi nimetyn kaulahuivin, jonka joku Tampereen Tuomasyhteisössä oli neulonut. Eräänä päivänä aktiivinen seurakuntalainen toi seurakuntaan kolme samankaltaista huivia ja Tammisalo alkoi miettiä, mitä niillä voisi tehdä. Hän keksi ottaa huivin mukaan hautajaisiin ja antoi sen muistotilaisuuden päätteeksi leskelle. Lohtuhuivi on konkreettinen, kaunis tapa muistaa surevaa. Huivi tarjoaa lohtua silloin, kun puolison käsi ei enää kierry selän ympäri. Huivi muistuttaa siitä, että sureva ei ole jäänyt yksin, vaan seurakunta ja muut ihmiset haluavat olla tukena. Huivi myös ihan konkreettisesti lämmittää.
 
Neuloin lohtuhuivin Novitan Elegia marjakori-langasta nelosen puisella pyöröpuikolla. Huivi painaa 98 grammaa. (Kerä Elegiaa oli 150 grammaa.) Huivin pituus on 190 cm.
Harjoittelin aluksi tätä Nikolai-huivimallia. Kun viisi reunakuviota olin  neulonut, sitten alkoi malli sujua hyvin ilman ohjetta. Ohjeita oli netissä monta. Helpoin ohjeista oli se, missä oli kaavio: https://www.espoonseurakunnat.fi/documents/5402875/50929498/Lohtuhuivin+ohje/d905c021-6e7b-89e4-2709-0fbced3ed977


27.3.2022

Arkkusukka


Neuloin isomman Kerttu-mallin sukan valkeasta Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla arkkusukaksi serkulleni. 
Nyt ei tarvinnut neuloa kuin yksi sukka, koska hänellä oli jäljellä vain toinen jalka. 
Sukka painaa 56 grammaa.
 

25.3.2022

Viimeinen sulkee verhot


 Luin tämän Laura Mannisen kolmannen kirjan Viimeinen sulkee verhot (Otava 2022). Laura kertoo vanhuksista ja lapsista, joita hoidetaan. Lapset laitoksissa ja vanhus kotona. Perheen lapset ovat laitoksessa,  josta löytyy väärinkäytöksiä, jotka ilmenivät Jaska  Jokusen karkaamisen avulla.  Perhe hoitaa kotona Sirkkua, vaimon äitiä. Arto-puoliso häntä hoitelee lähinnä, koska vaimon työ vaatii läsnäoloa työpaikoilla enemmän. Biologi Arto oli kiinnostunut hiiristä, joita tutki. Luonto muutenkin mukana kirjassa, koska kirjoittajakin on kiinnostunut luonnosta.

 Lauran isoäiti asuu palvelutalossa. Hänelle Laura omisti kirjan.

Kirjan tunnelma on mummon palvelutalosta, faktat ovat Valviran ja oikeusasiamiehen valvonta-asiakirjoista. Tulevaisuudenkuva,  irvikuva nykyisestä vanhustenhoidosta nurinkiepautettuna. Pelko, miten minulle ja meille ikäisilleni sitten käy.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtiin

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti 

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan  

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022    

22.3.2022

Hautajaismatka

Honkanummen iso kappeli on avara tila. Yksinäinen arkku. Miehen siskolle jätimme tänään jäähyväiset. Matkasimme Vantaalle tänään miehen sisarusten ja puolisoiden kera täältä kotiseudulta.
Jätimme Leenan Jumalan hoiviin. 
Jumala, elämämme perimmäinen turva,  sinun siunattavaksesi tuomme itsemme ja toinen toisemme: armahda meitä, lohduta meitä, anna meidät tueksi toinen toisellemme.
Viimeiset tervehdykset. 

Muistotilaisuudessa oli hyvä muistella ja kertoa sisaresta ja ystävästä lohisopan ja juustokakun kera  Leenan lapsille ja lapsenlapsille.  Laitoin myös pyörimään tietokoneelta monenlaisia kuvia miehen sisaresta ja sisaruksista ja vanhemmista. Muistopöydällä oli myös monia kuvia Leenasta. Oli mukava kuulla monenlaista uutta hänestä muiltakin muistotilaisuuteen osallistuneilta.

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie. Ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps’ ethän milloinkaan ottaakaan vois sä kättäsi enkelin kädestä pois."

Harmaat Olga-sukat ohjeineen

Neuloin Novitan harmaasta Nallesta Olga-sukat. Sukkien varren neuloin 56 silmukalla.

Ohje: 14 silmukkaa puikollaan. Kaksi kerrosta nurjaa ja sitten varsinainen neule, jossa on vain kaksi kerrosta vuorotellen.

*2 oikein takaa yhteen, 4s oikein, lk, 2s oikein, lk, 4s oikein, 2 oikein yhteen*. 
Toista tätä kerros loppuun ja neulo seuraava kerros aina oikeaa.

15 kuviota eli 30 kerrosta neuloin, sitten tein yhden kerroksen vain kaventaen, mutten enää langankiertoja. Puikoilla nyt 12 silmukkaa kullakin. Sitten 15 kerrosta resoria kaksi oikein kaksi nurin. 

Vahvistettu kantapää. Sileää terä, jossa 12 silmukkaa päällä puikollaan ja 13 pohjassa. Kärjessä leveä nauhakavennus, kun pohjaa oli tehty 20 cm kantapään takaa mitaten eli puikon pituuden verran. 

Sukat painavat 70 grammaa. Aloitin nämä jo ennen Lapin reissua ja nyt hautajaismatkalla vihdoin valmistuivat.


20.3.2022

Lauantaina kotiin

Lauantai oli lähtöpäivä kotiin Saariselältä. Pakkaamisen ja asunnon siivoamisen jälkeen kannoimme kamppeemme kappelille säilytykseen. Lähdimme etsimään kummituskämppää. 
Löysimme tämän sekä pienen pienen päivätuvan tämän tuvan lähettyviltä. 
Koska oli kovin tuulinen päivä, emme enää lähteneet hiihtämään. 
Siivosimme kappelia. Tytöt kokeilivat tunturipappien anorakkeja samalla kun viikkailivat ne hienosti kokojärjestykseen kaappiin. He myös putsasivat kaikki kyntteliköt talista ja alttarin alapuolisen kaapin.
Minä luuttusin lattiat ja pyyhin pölyjä.
Illalla alkoi matkamme kohti etelää. Kaipuu Lappiin jäi. 
Lentokoneen ikkunasta sain tällaisen auringonlaskukuvan.

18.3.2022

Pullapäivä


 Työpäivä, viimeinen tällä erää tunturipappina. 

Lasten kanssa kävimme iltapäivällä kylpylässä. Siellä oli onneksi vesijumppaohjelmaa ladattavissa noin 8 minuutin jaksoissa, joten minullekin löytyi mielekästä tekemistä muun ohella. 
Aamupäivällä käväisin hiihtämässä muutaman kilometrin kovassa tuulessa. Nyt on minulla sentään yli sata ja tytöilläkin puolet siitä hiihdettynä. 

Ennen illan kappeliohjelmaa alustin pullataikinan ja kappelista palattua leivoin pari pellillistä iltalämpimäisiksi ja matkaevääksi.

17.3.2022

Tievatuvalla taas

Olen hiihdellyt kolmesti tällä reissulla Tievalle. Kaksi kertaa Saariselältä edestakaisin ja yhden kerran Kiilopäältä lastenlasten kera. Tänään taas tein tuon noin 25 kilometrin edestakaisen hiihdon. Söin lounassopan Tievalla ja juttelin hiihtäjien kanssa. Olen kohdannut siellä monta tuttua. Ja tietysti Anna-Liisan! joka hiihtää huolimatta käsionnettomuudesta. 


Kun olimme lasten kanssa, lounassoppa oli loppu, mutta vielä löytyi jämiä silloin, jotka saimme maksutta. Ja tytöt saivat maittavan aterian. Kiitos Inka. Tänään ehdin hyvissä ajoin sopalle, vaikka pysähdyin matkalla juttelemaan hiihtäjien kanssa, siis tottakai, koska se kuuluu tähän hommaan.

Lähdin hiihtelemään takaisin kahden maissa. Tunnissa olin myötätuulen ansiosta Laanilassa, jossa tapasin tytöt, jotka olivat sinne hiihdelleet keskenään. Nautimme eväät taas pihakeinussa. 


Illalla Saariselän kappelilla oli Hiljaisuuden tiet aiheella Jari Salokanteleen musiikkia, virsiä, sekä raamatuntekstejä ja rukousta.

Tievatupa sijaitsee 12 km matkan päässä Saariselän tunturikylästä. Sinne on helppo hiihdellä, mutta lähes perille pääsee Skibussilla tai lentokenttäbussilla Kiilopään tien varteen, josta on noin 700 metriä bussipysäkiltä. 

Tievalta pääsee talvisin valaistuille hiihtoreiteille, syksyisin ja kesäisin vaelluslomille Urho Kekkosen kansallispuistoon. Valaistulle ladulle pääsee suoraan Tievatuvan pihasta. Latureitiltä löytyy useita päivätupia ja nuotiopaikkoja. Lähilatujen loivat mäet sopivat myös pienille hiihtäjille ja meille mummoille. Tievatuvan pihasta lähtevät ladut huolletaan päivittäin.

Tievatuvalta pääsee helposti hyville vaellusreiteille. Kiilopäällä ja Saariselällä on erimittaisia luontopolkuja, joilla on helppo kävellä ja tutustua luontoon. 


Tievakappeli on Lapin ensimmäinen turistikirkko. Kappeli rakennettiin vuonna 1978 Ivalon rukoushuoneen vanhoista hirsistä. Kappelin alttariraanu kuvastaa Lapin neljää vuodenaikaa. Tievakappelin on suunnitellut Bey Heng.

Tievakappelin ovet ovat Lapissa kulkijoille aina avoinna ja alttari on valaistu hiljentymistä varten. Sisällä olevan kirkkolaivakynttelikön on suunnitellut ja toteuttanut pastori, metallitaiteilija Juha Luodeslampi.

 


15.3.2022

Rumakurussakin

Aamulla lähdin hiihtämään kohti Rumakurun päivätupia. Matka kulki Saariselän lähtöportilta noin puoli kilometriä, jonka jälkeen polku jatkui noin 4 km ajan Iisakkipään lounaisrinteellä. Pääsiäiskurun reunalta polku erkani Iisakkipään luontopolusta Vahtamapään länsirinnettä jatkuen neljän polun/ladun risteykseen. Siitä matkaa Rumakurun päivätuvalle on noin 1 km. Rumakuru on jääkauden sulamisvesien muovaama jyrkkäseinäinen tunturirotko. Kuru on yksi Saariselän alueen luonnonnähtävyyksiä, joka on ehdottomasti nähtävä alueella vieraillessaan.
 
Rumakurun uusi päivätupa sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston merkityn reitin varrella, Vahtamapään ja Vävypään välisessä laaksossa. Tuvan läheisyydessä on tulentekopaikka, liiteri ja käymälä. Tuvalla on imulla tyhjennettävä käymälä, johon ei saa laittaa ruuantähteitä tai roskia. Tuvassa on kiinteät penkit seinustalla, mutta tupa ei ole yöpymistä varten. Kattiloita tai muita keittovehkeitä ei ollut. Oli vesiämpäri. Vajassa on halkoja ja kirves. Vieraskirjakin oli aivan täynnä. Onneksi juuri tuli Metsähallituksen mies moottorikelkalla tarkistuskeikalle, jolle kerroin vieraskirjasta. Hän lupasi huolehtia uuden. Rumakurun uusi tupa on rakennettu vuonna 1960 tutkimus- ja retkeilykäyttöön.

Rumakurun vanha päivätupa näyttää hautautuneen lumeen, vaikka niin ei ollut. Se on vain pieni ja matala.Rumakurun vanha kämppä on rakennettu 1800 - 1900 -lukujen vaihteessa Saariselän tunturialueelle Vävypään ja Vahtamapään väliseen kurumaastoon. Metsäntutkimuslaitos kunnosti pahoin rapistumaan päässeen kämpän vuonna 1982 ja kaksi vuotta myöhemmin kämppä siirtyi Metsähallituksen hallintaan. Lattiapinta-alaa kämpässä on noin 8 neliötä ja korkeus keskeltä mitattuna 2,4 m. Valoa kämppään tulee eteläpuoleisen seinän ikkunasta, toinen ikkuna on ovessa. Puurunkoinen kämppä on rakennettu maapohjalle, kurun loivaan rinteeseen.


Iltapäivällä pääsimme kokeilemaan Suomen pisintä pulkkamäkeä. ehkä tuo mäki on maailman pisin. Vapaaehtoissuntiomme kuljetti meidän Kaunispään laelle, josta pulkkareitti alkoi. Kiva oli taas kokeilla tuota laskua. Tytöt pääsivät toisenkin kerran.  Pulkat ovat olleet aikaisemmin Saariselällä kaikkien käytössä. Saariselän kappelin lähellä oleva pulkkamäen reitti on sopiva erityisesti pienempien lasten kanssa laskettaessa.Siis meidän!Pulkkamäki on Saariselän hiihtokeskuksen (Ski Saariselkä) ylläpitämä ja huoltama rinne, ja siten avoinna vain hissien aukioloaikojen puitteissa.

Tytöt hiihtivät taas illalla Laanilaan sillä aikaa kun olin töissä kappelissa kertomasssa pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan.
 

13.3.2022

Saariselällä

Tämä on ensimmäinen hiihtopäivä. Eilen tulin lastenlasten kanssa aamulennolla. Tyttöjen suksipussi tuli, mutta minun ei.
 Vasta tänään selvisi, miksi niin. Kun pakkasin suksipussia kasaan  ja revin siitä kuljetusmerkinnät pois, niin löysinkin lentoyhtiön tarkastusmerkinnän ja pussin sisltä a-nelosen, missä kerrottiin pussista otetun pois suksivoiteet. En ollut tajunnutkaan, ettei niitä saa kuljettaa. 
Tytöt jaksoivat hiihtää Laanilaan saakka. Siellä pihakeinussa nautimme eväiitä. Lapset kääntyivät kotiinpäin ja minä jatkoin matkaa Tievatuvalle.
Matkalla juttelin hiihtäjien kanssa joka puolella ja kutsuin väkeä kappelin tilaisuuksiin tunturipappianorakki ylläni. Kivoja keskusteluita monia. 

 Kiilopäälle vai Tievatuvalle, taitaa tämä henkilö pohtia vai Saariselälle. Hyvät opasteet ovat. 

Tapasin päivän reissulla monta tuttua ja puolituttua: Kotipaikkakunnalta kotoisin olevan naisen, Ismon Pyhiltä Poluilta, Tievan entisen isännän Pertin vaimoineen, caminovaeltaja Anna-Liisan ja miehensä. Miten mukavia kohtaamisia!

Tunturipapin hommissa


 Saariselällä  on Tunturikappeli eli Pyhän Paavalin kappeli. Kappelin toiminnassa on vuoroviikoin Kansan Raamattuseuran ja Evankeliumiyhdistyksen vapaaehtoistyössä oleva pappi. Tällä viikolla saan olla tässä hommassa tunturipappina. Joka ilta klo 19 on kappelissa ohjelmaa. Päivisin voi hiihtää/ vaeltaa ja kohdata ihmisiä laduilla ja kahviloissa. 


11.3.2022

Vipinäviikko

Tiistaina oli Nasevan senioreiden laavutapaaminen Pajulahden parilaavulla. Pitkästä aikaa oli nukava jutella ja jaella kuulumisia. 

Aamulla jo kävin suuhygienistin hoidossa, hain kaupasta grillimakkaroita, sitten keittelin pari isoa termarillista kahvia ja lähdimme kantamusten kera laavulle. 

Illalla oli papiston piirin vuosikokous  jonka illallisesta kuva. Kuvassa maukas kuha-annos.



 Keskiviikkona oli aikainen herätys, kun olin jo 6.30 valmistamassa piirakankuoritaikinaa. Tosin pari henkilöä oli jo tullut kai ennen kuutta laittelemaan alkuun riisipuuroa.  Pyörittelin palleroita eli piirakanaihioita muutaman tunnin, välillä sain pitää aamuhartauden piirakantekijöille ja aihioiden valmistuttua alkoi tiskivuorokin joksikin aikaa. Piirakoita taidi tulla taas yli 600.

Jo ennen puoltapäivää lähdin kyläilemään. Sain katsella hautajaiskuvia, muistella. Rauha oli valmistanut maittavan kauniisti katetun lounaan, josta piti kiirehtiä kuntosalille tunnin ahkerointiin. Terveyskeskus on tarjonnut tällaisen opastetun mahdollisuuden. 

Torstaina oli elämänkertakirjoitusryhmä, jota varten oli pitänyt kirjoittaa hautaukseen/hautausmaan liittyvä kertomus. 


Koko viikon olen valmistellut ensi viikon töitä, ja pakkaillut tavaroita,  koska lähden lauantaina parin lapsenlapsen kera Saariselälle viikoksi tunturipapin hommiin. 

6.3.2022

Ukraina-lapaset




 Sinikeltaiset lapaset, Ukrainan lipun väriset,  Novitan Nallesta ja Muumitalosta kolmosen puikoilla. Silmukoita oli  52.

Resoria kaksi oikein, kaksi nurin 8 cm 48 silmukalla, sitten kerros sinistä ja seuraavalla yksi silmukka lisää joka puikolle. Intialainen peukalokiila.   Peukalossa 20 silmukkaa ja 18 kerrosta keltaista. Peukaloaukon jälkeen raitaa 25 kerrosta.  Raitojen jälkeen yksi kerros ensin keltaista. Kärjessä leveä nauhakavennus joka kerroksella. 

Lapaset painavat 66 grammaa.

5.3.2022

Rikkirevitty


SLS:n uutuuskirja Rikkirevitty (Suomen Lähetysseura 2022) on pastori Tero Huvin kertomus hänen selviytymisestään hänen poikansa kuoltua oman käden kautta 25-vuotiaana elokuussa 2019. Tragedia pakotti isän tekemään kirjan, jota hän ei olisi koskaan halunnut kirjoittaa. ”Meidän perheemme elämässä on ajanlasku ennen tätä ja tämän jälkeen”, Huvi toteaa. 

Kirja kertoo kirjoittajan lapsen itsemurhasta ja miten se vaikutti kirjoittajaan.

Tätä kirjaa en olisi halunnut koskaan lukea, mutta luin ja vaikutuin.


 Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtiin

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

23. Pieni kirja

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022        

3.3.2022

Bee-lapaset


 Neuloin seiskaveikasta, tumman keltaisesta ja ruskeasta, raitalapaset, joissa on intialainen peukalokiila. Lapasissa oli aluksi 45 silmukkaa, sitten 48 varren jälkeen. Kapea nauhakavennus kärjessä. Peukalossa 20 silmukkaa.

Lapaset painavat 70 grammaa.