Juhlia

Viikonloppuna on juhlittu monenlaista. Pieni hieno mies täytti jo 13 vuotta. Juhlaa vietimme lähisuvun kanssa lauantaina. Kakku on komea karkkikakku. 

Lauantaina olin vaihteeksi myös töissä. Juhlittiin pientä tyttöä. Kaste. Tällaiset juhlat ovat mukavia näin koronankin keskellä. 

Isänpäivää on juhlittu kotosalla kaksistaan. Molempien isät ovat kuolleet ja puoliso ei ole minun lasteni isä, mutta ei se estä isänpäivän juhlintaa. Isänpäivälahjaksi neuloin sukat ja hankin kirjan, jossa ikämiehet pohtivat elämää. 

Isänpäivää kävin juhlimassa myös seurakunnassa. Oli Lahden Suomi-Unkari-Seuran vuoro hoitaa kahvitus. Oli kakkukahvit. Minulla oli hyvä homma: hoidin tiskikoneen käytön. Toki ennen astioidenpesua  tarjoilin kahvia maski naamalla ja esiliina edessä. Ehdin myös istua jumalanpalveluksessa ja päästä pitkästä aikaa ehtoolliselle. Siis juhlaa sekin.

Mastolassa

1920-luvulla rakennetut 150-metriset radiomastot.

 Radiomäkeä kutsuttiin aikaisemmin nimellä "Selänmäki" ja sen jälkeen nimellä "Hautausmaanmäki".  Se on saanut nimensä Yleisradion radioasemasta, jonka kaksi 150-metristä radiomastoa toimivat Lahden maamerkkinä,  hautausmaan ja urheilukentän vieressä. Radiomäki on myös osa Lahden läpi kulkevaa Salpausselän reunamuodostelmaa.

Tänään lähdin toteuttamaan lupaamaani joululahjaa pikkusiskon ja isonveljen kanssa. Kävimme Mastolassa. Radio- ja tv-museo Mastolan näyttelyt kertovat suomalaisen radio- ja tv-alan historiasta niin katsojan kuin ohjelmatekijöiden näkökulmasta. Samalla se on läpikatsaus suomalaiseen ohjelmatuotantoon. Mediatunnelissa pääsi katsomaan ja kuuntelemaan yleisön suosikkiohjelmia menneiltä vuosikymmeniltä. Kasetteja ja videokoteloita painamalla sai monenlaisia ohjelmia kuunneltaviksi ja katseltaviksi. 

Yksi kiinnostava oli myös Elävä huone: eri vuosikymmenien (1930-2010) olohuoneen sisustus, jossa mukana niin radion, TV:n kuin tietokoneen, tabletin ja puhelimen kehittyminen.

Kiipeäminen mastoon oli myös kutkuttavaa. Ylhäältä Radiomäeltä avautuu kaunis näköala yli eteläisen Lahden ja Vesijärvelle.Oli mukavaa tunnistaa paikkoja: Sibeliustalo, Pikkuvesku, vesiurut ym.
Ransu Karvakuono seikkaili televisiossa. Ransu-kuvalla varustettuun lokeroon laitoin laukkuni säilöön kierroksen ajaksi. Lokeroissa oli tuttuja kasvoja ja ohjelmia monilta vuosikymmeniltä Lenita Airistosta, Teija Sopasesta Matti Rönkään.

Järven rannalla

Tällä viikolla olen ehtinyt pistäytyä mökillä pari kertaa. Ensin miehen kanssa kävimme öitsemässä ja sienessä ja mustikassa. Toisen kerran lyhyesti pienen hienon miehen ja pikkusiskon kera kesäretkellä.

Kesäretkeen kuuluu aina tietysti uiminen, mikäli mahdollista. Nyt vesi oli jo lämmintä, 20-asteista, joten vedessä jaksoi olla pitempään ja nauttia sen suomista iloista.

Yllätykseksemme viitisen pientä ahventa pyöriskeli koko uimasession ajan laiturin vieressä. Niitä oli mukava seurailla. Vaikka lapset hyppivät veteen, niin kalat eivät siiitä häiriintyneet eivätkä kovista äänistäkään. Jospa olisi haavi, haikaili pikkusisko. Olisihan meillä ollut haavi, mutta sen silmäkoko on niin suuri, että pieni ahven ei siinä olisi pysynyt. Niinpä säästyin tälläkin kerralla ahventen perkuusta.

Välillä oli hyvä levähtää sisällä ja opiskella Othellon peluuta. Samanaikaisesti paistui uunissa mustikkapiirakka.

Piirakkaa varten olimme käyneet metsäretkellä mustikoita poimimassa. Tosin pienten marjalöydöt syötiin jo ennen piirakan tekoa. Metsäretkellä lapset löysivat paljon isoja (!) kantarelleja. Tulipa kotiinviemisiä. Toinen selittikin, että en syö sieniä eikä isäkään, mutta äiti ja veli tykkäävät niistä.

Poimimme yhdessä mökin puutarhasta mustat viinimarjat. Ne olivat jo osittain ylikypsiä - tosin raakileitakin vielä löytyi. Eipä noita mustia viinimarjoja kasva kuin yhdessä pensaassa, joten 2/3 maijallista vain saimme kokoon.

Mökin pihassa kukiivat monessa kohdin kuunliljat. Kun mökillä (toivottavasti) ei ole kotiloita, niin tuollaisia isolehtisiä kasveja kuten myös vuorenkilpiä voi siellä kasvattaa.

 Puolukat alkavat punertua.

 Suopayrtit avaavat kukkansa.

 Ja mökillä aurinko paistaa!

Matkailua monella tapaa

Torstaina matkailin junalla Helsinkiin ja Suomen Lähetysseuran järjestämään Symposiumiin Henrikinpäivän kunniaksi. Henrikinpäivä on näet Lähetysseuran syntymäpäivä: 19.1.1859 se perustettiin. Suomen Lähetysseura liittyi reformaation merkkivuoteen järjestämällä teologisen symposiumin ”Armo ja arvot”. 

 

 ”Yksin armosta – vai eikö sittenkään? Työn ja armon hedelmällinen ristiriita” oli Esko Laineen esityksen aiheena.

Symposiumissa tarkasteltiin reformaation perinnön merkitystä yhteiskunnallisille arvoille, ekumenialle ja etiikalle: miten yhteiskunnallinen ja poliittinen kehitys on sidoksissa uskontoon, mikä on reformaation perinne tänään ekumenian näkökulmasta, ja millaisiin pelastusta, ihmistä ja luomakuntaa koskeviin arvoihin armo velvoittaa.

 

Esitelmissä tuli ilmi myös luterilaisten kirkkojen suuruusjärjestys. Etiopian Mekane Yesus -kirkko on luterilaisten kirkkojen suurin ja meidän oma kirkkomme on vasta kuudennella sijalla!

Symposiumissa istutetiin puu - kukkaruukkuun kylläkin - koska Suomen Lähetysseura kutsuu reformaation juhlavuoden kunniaksi seurakuntia mukaan istuttamaan metsää Tansaniaan. Seurakunnat voivat kerätä varoja taimien ostamiseksi. Lähetysseuran yhteistyökumppani vastaa puiden istuttamisesta paikallisen yhteisön kanssa kuivuudesta kärsivälle Kishapun alueelle. 

Luther oli päässyt myös mukaan matkamessuille tänä juhlavuotena: 500 vuotta reformaation alkamisesta. 

Toki matkamessuilla myös mainostettiin kotiseutua ja kotimaakuntaa. Ei vain katsetta ensi kesään, vaan myös kuukauden kuluttua oleviin hiihdon MM-kisoihin, jotka ovat Lahdessa.

Kaukokaipuukin sai minut taas valtaansa. En nyt sentään taida lähteä bussilla maailmanympärysmatkalle, vaan ehkä kävelemään caminolle keväällä. Siihenkin löysin vinkkejä noilta matkamessuilta, joilla torstaina pistäydyin kotimatkalla.

Matkoja olen tehnyt lähipäivinä lähiseudullekin: on ollut hautajaisia. Tässä kappelissa olin taas siunaamassa vainajan.

Kaste oli tänään täällä. Keikkalaisena olen opetellut eri seurakuntien käytäntöjä.

Toki viikolla kerkisin sentään hieman käydä hiihtämässä. Ladut vain tahtoivat olla liippalatuja, kun olivat jäätyneet. Ja myös laduilla oli paljon roskaa tuulisen sään jälkeen. Ja koirien ja kävelijöiden jälkiä! Tuntui helpommalta hiihdellä järvellä. Järvelle oli myös aurattu luistinrata.

Ja tänään juhlittiin pikkusiskon syntymäpäviä: 7 vuotta. Olipa kivannäköinen voileipäkakku! ja paljon muuta maukasta syötävää. Ja oli mukava tavata sukua samalla juhlinnalla.

Tämä sunnuntai olikin  oikea vauhtipäivä: Ensin jumalanpalvelus, jossa oli mukana tämän vuoden rippikoululaiset vanhempineen eli kirkossa oli paljon väkeä. Sitten toisaalle pienen pojan kastejuhlaan. Sieltä taas syntymäpäiville ja illalla oli vielä suvun lentopallopeli. Sain sentään hieman muutakin liikuntaa kuin autolla ajamista.

Jäällä

Aamupäivällä kävin pikkusiskon kanssa ostoksilla.  Olin luvannut pikkusiskolle, että hän saa valita itse syntymäpäivälahjansa. Kiersimme useassa liikkeessä etsimässä sopivaa ja mieluista. Niinpä lopulta tällaiset legot löytyivät.

Samalla matkalla kävimme Marimekonkin liikkeessä. Sieltä löysin jälleen puoleen hintaan itselleni mieluisen vaatteen eli pitkähihaisen trikoopuseron/paidan nimellä Ylva, kuvio kai Kyyhkynen, harmaakuvioista. Se sopii hyvin oranssin liivihameen/tunikan alle.

Palattuamme pikkusisko kokosi legot ketterästi. Isä tarjoili välipalaa meille ja sain nauttia koko perheen kanssa seurustelusta.

Lounaan jälkeen lähdin hiihtämään. Sitä ennen mies kunnosti minulle sukset, jotka olivat vielä viime talven jäljiltä.  Kävelin kuntopolulle ja hiihdin siitä ensin järven rantaan. Mies oli käynyt hiihtämässä jo aamupäivällä. Hiihdin järvellä hänen jälkiään seuraten suoraan järven yli vastarantaan, jonne oli noin 7.5 kilometriä.
Järvellä oli pilkkijöitä siellä täällä ja eräässä saaressa oli tulistelijoita iso joukko. Siellä taidettiin keitellä nuotiokahvit ja paistella makkaraa. Joku kulki potkukelkalla jäällä, joku pyöräili, joku veti pulkkaa perässään ja jokunen oli hiihtämässäkin.
Tuuli selän takaa aika reippaasti. Menomatka sujui siis mainiosti. Vähää ennen vastarantaa alkoi sadella lumiräntää. Paluumatka olikin sitten aikamoisessa tuiskussa tulemista. Huppu päähän ja leuka alas ja katse vain latuun, joka tosin oli jo ummessa. Paluu kesti hieman kauemmin kuin meno eikä palatessa näkynyt järvellä enää ristinsieluakaan. Aika märkänä palasin kotiin!
Hyvältä kuitenkin tuntuu jälkikäteenkin reissu ja harmittelin, etten ollut lähtenyt edellisinä päivinä miehen mukana jo hiihtämään.

Illalla ennen saunomista leivoin laskiaispullia ja tietysti myös sämpylöitä lauantain kunniaksi.

Tapania

Päivällä aurinko paistoi ja vähitellen alkoi pakastaa. Lunta ei meillä vielä ole. Kova tuuli kävi viime yönä ja tänään päivälläkin. Puista on tullut oksia ja muuta roskaa pihaan.
Tapaninmyrskyjä on ollut taas eri puolilla maailmaa kuten muutamina aikaisempinakin tapaninpäivinä. Eri puolilla Suomeakin ovat taas myös sähköt olleet poissa monin paikoin.Lupaillaan lumisadetta tännekin.

Sukulaisia tuli tapaninajaelullaan iltapäivällä. Oli kiva hetkisen rupatella. Jotenkin tämä syksy on ollut ylen kiireinen ja tapaamiset ovat jääneet aika vähiin. Olisikohan syynä meikäläisen ikääntyminen ja hidastuminen?

Joululeivonnaisia on vielä jäljellä runsaasti kuten jouluruokiakin. Lusikkaleivät ovat kaikkien suosikkeja. Tänä vuonna niistä tuli sopivan mureita.

Pienet osasivat tehdä vikkelästi palapelejä. Krotiilikin onnistui vauhdilla, kun tajusi systeemin: aakkoset. Ja meillä on uusia vanhoja legoja monen monine ohjeineen, jotka myös kiinnostivat etenkin isoveljeä.

Illalla kävimme sentään lenkillä happea haukkaamassa ja sulattemassa jouluruokia. Kylläpä sauvakävely on mukavaa, vaikka ehkä vielä mukavampaa olisi päästä vähitellen hiihtämään.

Lusikkaleipiä ja lanttulaatikoita

Lusikkaleivät kuuluvat perheemme joululeivonnaisiin. Yhdessä valmistamme niitä aina ennen joulua. Tänään oli tämän vuoden lusikkaleipien leivontapäivä. Lusikkaleipätaikinaan laitoin 400 grammaa laktoositonta voita, 3 desiä sokeria, 4 teelusikallista vaniljasokeria, 2 teelusikallista soodaa (vaihtoehtona olisi ollut 4 teelusikallista leivinjauhetta) ja 8 desiä puolikarketia vehnäjauhoja.
Kiehautin voin miedossa lämmössä teräskattilassa välillä sekoitellen noin vartin ajan. Kun vaahto alkoi laskeutua, kaadoin voin kulhoon. Lisäsin sekoittamatta kulhoon sokerin ja laitoin kulhon  jääkaappiin jäähtymään kunnolla muutamaksi tunniksi. Sitten vispasin lusikalla vaahdoksi seoksen, lisäsin loput ainekset yhdessä sekaan ja sekoittelin taikinan kevyesti. Laitoin vielä hetkeksi, kai puoleksi tunniksi seoksen jäähtymään. Sitten etsimme vanhat syvät pikkulusikat, joilla olemme aina tehneet lusikkaleipämme. Mies tasoitteli veitsellä, minä sormilla taikinan lusikkaan. Sormella sitten vedimme taikinan lusikasta pellille leivinpaperin päälle. Tein myös muutaman isomman lusikkaleivän omalla kummilusikallani.
Paistoin lusikkaleivät noin 7-8 minuuttia 175 asteessa.

Tänä vuonna täytimme lusikkaleivät karpalohyytelöllä ja osan viinihyytelöllä. Tuosta annoksesta tuli 87 valmista leipää. Vasta myöhemmin, jos sittenkään, sokeroimme nämä.
ps. Nämä lusikkaleivät onnistuivat hyvin: Niistä tuli suussa sulavia.

Koska uuni oli lämmin, niin tein pikaisesti teeleipäsiä. Tässä on porkkanasoseen jämät (Päivällä keitimme painekattilassa vielä kellarista löytyneitä pikkuisia porkkanoita perunoiden ohella. Porkkanat kuorin ja soseutin pakasteeseen),  vähän öljyä, hunajaa, suolaa, seesaminsiemeniä, kaurahiutaleita ja vehnäjauhoja sekä nesteenä jogurttia ja vähän vettäkin. Tuorejuuston kanssa nämä maistuivat iltapalaksi.

Aamusella kuorin ja paloittelin pari kiloja lanttuja painekattilaan, jossa ne keitin. Sitten kaadoin nesteen pois ja otin ritilän myös pois ja soseutin sauvasekoittimella lantut. Lisäsin seokseen pari desiä kevytkermaa, reilun teelukallisen suolaa, kolme ruokalusikallista siirappia, puoli desiä korppujauhoja, muskottipähkinää, inkivääriä ja valkopippuria. Löystytin seoksen keitinnesteellä sopivaksi. Seoksen jaoin neljään vuokaan, joihin pinnalle ripottelin korppujauhoja ja margariininokareita. Paistoin laatikot uunipellin päällä vähän yli tunnin 175 asteessa.

Mies halkoi tänään pihasta kaadetun isonison kuusen pöllejä. Onneksi meillä on halkomakone, muuten noiden pöllien haloiksi hakkaminen olisi aikamoisen iso työ.

Kerttu-sukkia ja piparileipojaisia eli kardemummapiparit.

Pikkusiskon toi isä aamulla ennen töihin menoaan meille. Monenlaista puuhaa riitti tänäänkin. Isoveli teki eilen vikkelästi isopalaisen ison palapelin ja niin tänään pikkusiskokin. Ei siinä kauan nokka tuhissut, vaikka kuvio olikin sekalainen.

Eilen valmistimme pikkusiskon kanssa piparitaikinan: Kardemummapiparit. Taikinaan tuli 250 grammaa laktoositonta voita, 3 desiä sokeria, 2 desiä siirappia, 3 teelusikallista inkivääriä ja 4 teelusikallista kardemummaa. Nuo ainekset kiehautettiin ja laitettiin lepäämään eli jäähtymään hetkeksi. Sitten lisättiin desi vettä ja teelusikallinen psyllium-jauhetta (kananmunan korvikkeeksi) sekoitettiin taikina tasaiseksi ja lisättiin litra vehnäjauhoja, joihin oli sekoitettu 3 teelusikallista ruokasoodaa. Taikina laitettiin viileään odottelemaan.
Niinpä tänään, kun isoveli oli tullut koulusta, aterioinut ja  tehnyt läksynsä, niin pääsimme yhdessä leipomaan pipareita. Kylläpä nuo lapset osaavat jo hyvin kaulia ja saavat myös piparit pellille. Ja minulle jäi sitten paistaminen. Syömisestä pitivät kaikki huolen.

Valkoiset Kerttu-sukat valmistuivat jo ainakin viikko sitten, mutta ovat jääneet postaamatta. Tänään sain neulottua pinkit.
Valkoiset Kertut ovat sopivat noin 38 numeroiseen jalkaan. Ne on jälleen neulottu Seiskaveikasta 47/48 silmukalla ja painavat 96 grammaa.
Pinkit Kertut ovat neulotut Nallesta ja painavat 53 grammaa. Niissä on sama silmukkamäärä kuin noissa toisissakin, mutta terän koko pituus on 20 senttimetriä. Sukat lienevät noin 7-vuotiaalle sopivat. (Ovat menossa joululahjaksi!)

Kotipäivä

Kun olimme monta päivää kotoa pois, niin kotihommia on riittänyt. Pikkusiskokin tuli jo aamulla viettämään päivää meillä ja isoveli koulun jälkeen.

 Papan kanssa on mielenkiintoista touhuta. Yhdessä on mukavaa hakea puita takan lämmitystä varten, laittaa rotanmyrkkyä hiirten tuhoksi, suojata pensaita verkoilla jäniksiltä ja montaa muuta puuhaa. Tässä on meneillään kuivattujen sellerinlehtien hienontaminen.

Tuoksuvaa jauhetta sellerinlehdistä tulikin. Sitä laitamme sopparuokiin mausteeksi. Tänä vuonna itse sellerit jäivät aika pieniksi.

Pikkusiskon kanssa teimme ruokaa. Hän on taitava kuorimaan porkkanoita. Yhdessä teimme taas myös piparitaikinan. Nyt jo joulua ajatellen teimme sen siirappipipareita varten. Edellisen kerran kerkisimme tehdä Hanna-täteihin vain taikinan ja leipominen jäi minulle. Ehkä nyt sitten huomenna yhdessä iltapäivällä molempien pienien kanssa leivomme tuon piparitaikinan pipareiksi - jos ei syödä kaikkea taikinana aikaisemmin. - Tein kyllä kaksinkertaisen taikinan, jotta riittäisi niin maistelemiseen kuin leivontaan.

Kun pikkusiskon vein päiväkerhoon, niin samalla reissulla tuli isoveli iltapäivää viettämään. Kyllä hän reippaasti heti tekee läksyt ennen kuin mitään muuta touhuaa niin kotona kuin täällä. Jännä vain, että nuo läksyt pitää tehdä lattialla, vaikka pöytätilaa olisi paljon tarjolla.

Olenpa saanut pelata muistipelejä tänään ja joka kerta hävinnyt noille lapsille.

Lapsenlapsia ja töitä

Pyhäinpäivän seutu on ollut aikamoista vauhtia. Pyhäinpäivänä olin toimittamassa kaksi messua. Toinen oli sovittu jo aikoja sitten, mutta toinen tuli yllättäen, kun sen toimittaja sairastui. Pyhäinpäivän messuissa luetaan aina vuoden aikana, siis pyhäinpäivästä pyhäinpäivään,  kyseisessä seurakunnassa tai seurakunnan osassa kuolleet ja  heille sytytetään kynttilä. Joissakin seurakunnissa on tapana, että omaiset käyvät sytyttämässä kynttilän alttarialueella oleviin kynttiläjalkoihin. Toisaalla seurakunnan työntekijä tai vapaaehtoinen sytyttää kynttilän. Toisaalla kynttilät sytytetään messuun yhteydessä, toisaalla messun jälkeen tai iltakirkoissa.

Pyhäinpäivänä muistellaan sekä kaikkia kristikunnan martyyreita että muita uskossa Kristukseen kuolleita. Pyhäinpäivän kirkollinen väri on punainen. Punainen on Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien  kuten Stefanuksen 26.12. ja Henrikin 19.1. päivinä.

Lapsenlapsia tuli äitinsä kanssa viikonlopuksi. Olipa taas mukavaa touhuta heidän kanssaan. Tosin oli paljon muutakin ohjelmaa: yhden lapsen tuparit ja yhdet 8-vuotispäivät osuivat myös tuolle pyhäinpäivälle. 

Sunnuntaina tapasimme sitten taas yhden lapsen perhettä ja tietysti lapsenlapsia. Tällä kertaa vierailimme heidän luonaan. 

Ja sitten taas pelaamaan lentopalloa, vaikka olin satuttanut jalkani. Pyhäinpäivän iltana näet nousin tuolille laittamaan uunin päällä olevan pellin kiinni. Kun astuin tuolilta alas, astuin koko painollani yhdellä jalalla jonkun legon päälle ja niin sain taas pari varvasta hajalle. Eipä meinaa mahtua jalkine jalkaan... Mutta lentopalloa silti olin pelaamassa!

Maanantaina oli taas työpäivä: kastekeskustelu. Samalla matkalla sitten lähdin vielä käymään mökillä. Tarkoitukseni oli hieman haravoida, kun oli kaunis, lämmin ilma (yli 10 astetta). Orvokitkin kukkivat vielä saunan luona. Pakkanen ei ollut niitä vienyt. Kurkistin pihassa olevan kiven viereen, mahtaisiko olla suppiksia. Ja olihan niitä! Niinpä tein sienilenkin lähimetsässä - isojen saappaiden kera. Ja innostuin sitten lähtemään vielä toiseenkin suuntaan uudelle sieniretkelle. Suppilovahveroita ja yksi isohko kantarellikin löytyi.

Aurinko alkoi painua mailleen, kun tein lähtöä kotiin. Olin kuvitellut jopa jääväni yöksi mökille, mutta tulikin huomiseksi töitä: päivänavuksia. Niinpä lähdin kotiin valmistelemaan seuraavan päivän  hommia. 

Sana tänään: Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.
( Sananlaskut 10:12)

Hanna-tädit

 Pikkusisko oli meillä keskiviikkona aamupäivän. Yhdessä oli mukavaa touhuta. Papan seurana hän oli lihapullien teossa ja sitten tietysti myös hän sai syödä niin monta lihapullaa kuin jaksoi. Kirjaimia oli mukava asetella vinkkien mukaan ja saada tuttuja sanoja, joita voi kuvista sopivasti luntata. Alkukirjaimet sujuivat jo hienosti.

Ja monet tutut sanat kuten perheenjäsenten nimet asettuivat hyvin. Hankaluus oli, että jääkaappimagneeteissa on paljon hankalia kirjaimia ja erittäin vähän vokaaleja.Niinpä tyttö keksi, miten voi korvata jollakin muulla kirjaimella sopivasti puuttuvan kirjaimen. Kaikki vokaalit käytettiin  ja konsonanteistakin ne, mitkä keksittiin.

Teimme yhdessä pikkusiskon kanssa Hanna-tädin kakkujen taikinan. Valitettavasti hänen piti lähteä päiväkerhoon ennen kuin kerkisimme leipoa nämä. Taikinaan laitoimme 200 grammaa sulatettua voita, kolme desilitraa sokeria, jotka pikkusisko sekoitteli hyvin. Lisäsimme purkillisen vispikermaa (2 dl) ja taas sekoiteltiin. Pari teelusikallista vaniljasokeria, puolitoista leivinjauhetta, kolme desiä perunajauhoja ja reilu viisi desiä vehnäjauhoja lisättiin taikinaan. Taikina maistui hyvältä, mutta se piti laittaa joksikin aikaa kylmään. Taisi tulla hieman liian löysää - jauhoja olisi saanut olla ehkä lähes desi enemmän. Tein taikinasta pötkön, leikkasin sen paloiksi, jotka pyörittelin palloiksi. Sitten pellillä litistelin ne haarukalla. Paistaessa nuo hieman levisivät. Paistoin kakkusia kymmenisen minuuttia 200 asteessa. Kuulemma ne maistuivat hyviltä. 

"Oikeissa" Hanna-tädin kakuissa ei ole vaniljasokeria ja kakut ovat kiinteämmästä taikinasta tehtyjä eikä aina haarukalla litistettyjäkään. Lapsuudestani muistan kuitenkin ne haarukkakoristeisina.

Olin taas torstaina työväenopistolla kurssilla. Aulassa oli tällainen vinkki: Älä tyydy vähään. Siis paremmaksi pitää laittaa omat työt!

Vain mielikuvitus on rajana kollaasitöissä tai sanantamisessa.

Eilisiltana laitoin pataleipätaikinan muhimaan. Minulla oli kattilassa edellisillasta kurpitsasoseen keitosta jäljellä kurpitsanestettä, johon tuon takinan tein. Taisi vain olla hieman liikaa nestettä, kun aamulla herätessäni huomasin, että taikina oli paisunut kattilan reunojen yli.  Siirsin kattilan isompaan kattilaan ja nyt illalla kotiuduttuani paistoin  kolme pataleipää. Onpahan taas tarjolla leivänsyöjille nakerreltavaa. - Maistiaiset tietysti otin jo!

Päivän sana:Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. (1. Korinttilaiskirje 3:11)