Sivun näyttöjä yhteensä

29.12.2020

Vuoden 2020 neulesaldo

Vuoden aikana sain neulotuksi 58 sukat, 7 lapaset, nukenvaatteita, kaksi pipoa, kahdet säärystimet sekä kaksi kosteudenkerääjää. Yhteensä nämä painavat kuutisen kiloa. 

Osallistuin ystävänpäiväsukkien, isänpäiväsukkien ja joulukalenterisukkien lisäksi pariin muuhun yhteisneulontaan sekä kahteen Löysäpipoisten haasteeseen.

Vuosien mittaan olen punninnut sukkia/lapasia ja laskenut vuodenvaihteessa yhteen grammamääriä. Tässä yhdeksän vuoden saldoja:

2020             6082 grammaa
2019             6484 grammaa
2018             4299 grammaa
2017             5417 grammaa
2016             3844 grammaa
2015             5071 grammaa
2014             5190 grammaa
2013             3770 grammaa
2012             5152 grammaa

Ave Mariat


 Vihdoin, onneksi ennen vuodenvaihdetta, valmistuivat  vadelmanpunaisesta Nallesta Ave Mariat, joita neulottiin KAL-neuleena joulukuun alusta joka päivä, Piti neuloa jouluaattoon asti, mutta käsi prakasi jo yhden kolmasosan kohdalla. Vähitellen, edelleen lasta kädessä, näitä neuloskelin nyt välipäivinä.

Sukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat ja ohje on Taimitarhassa. Sukat painavat 73 grammaa.

27.12.2020

Kohtalona Seilin saari

 

Sinikka Lehtisen kirja  Kohtalona Seilin saari ( Päivä 2007) perustuu tositapaukseen 1700-luvulta, mutta tarina on kuvitteellinen ja vailla oikeita nimiä. Järkyttävää kertomusta senaikaisesta elämästä, mitä spitaaliset joutuivat kokemaan. Eristyksiin saarelle ja siellä todella huonoon kohteluun. Saarelta ei päässyt pois. Jokunen joutui sinne bvaikka ei ollutkaan spitaalinen kuten kirtjan päähenkilökään ei ollut.

Maria Akselinyttären isän serkku Viliina  kadehti häntä ja halusi päästä naimisiin Marian miehen kanssa -  tai ainakin vanhan rovastin kanssa, kun rovastin vaimo kuolisi. Kun rovasti kuolisi, niin seuraava pappi joutuisi ottamaan lesken vaimokseen... Viliina juonitteli myrkkykeisolla? Marian näyttämään spitaaliselta ja kosksa lääkäriä ei ollut paikalla, niin rovasti sen sijaan tutki ja luuli nähneensä spitaalia ja laitatti heti Marian spitaalihoitolaan Seilin saarelle.

Nopealukuinen kirja, joskin ahdistava.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
25. Kirjassa ollaan saarella
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
37 Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu
46. Kirjassa on sauna



Myrkkykeiso


 Eppu Nuotion ensimmäinen kirja Ellen Lähteen tutkimuksista, Myrkkykeiso (Otava 2017). Dekkarisarja turkulaisesta Ellen Lähteestä, entisestä kartanpiirtäjästä, eläkeläisestä, joka on intohimoinen perennaharrastaja ja Martta. Tämä on hyvänmielen dekkari, vaikka tutkitaan murhaa, niin  kuitenkaan se ei ole kuin pieni osa kirjan antia. 

Eppu Nuotion kirjoja lukee mielellään. Luin tätä ennen jo myöhemmin kirjoitetun Ellen Lähde-dekkarin, joka oli myös mielenkiintoinen kasveihin liittyvänä. Ehkä Eppu Nuotio itsekin tykkää perennoista intohimoisesti. 

Tämä kirja alkaa muutamien henkilöiden esittelyillä - ei siis suoraan ja juonen mukaan, jotka ovat mukana seuraavassakin kirjarjan kirjassa.

Martta-avun vapaaehtoisena Ellen joutuu hoitelemaan pientä Mimmiä, jonka aina kotia ja lapsen  työnsä ohella hoitanut äiti, Mirkka, on mökkiremonttia tekemässä ja Mimmin isä ei pärjää pienen parivuotiaan kanssa. Äitiin ei saada yhteyttä ja ...

Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin
7. Kirjassa rikotaan lakia
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yi 20 kirjaa
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan.
42. Kirjassa on isovanhempia


Eikä yksikään joka häneen uskoo


Jukka Behmin teos Eikä yksikään joka häneen uskoo ( Tammi 2018) kertoo kuusavalaisen  Henri Jaatisen suulla elämästään liittyen Rauno Cajanderiin, joka oli biologian opettaja ja aktiivinen seurakuntalainen nuorten parissa, etenkin raamattupiirissä ja rukouspiirissä 1990-luvun alun tienoilla. 
Rikostarina ja toisaalta peilaava, ehkä omaelämänkertaakin mukana.

Jukka Behm itse on kotoisin Kouvolasta, jossa oli 1960-luvulla ja 1990-luvulla  nuorisoherätystä, josta kirja kertoo paljon. 

Luin tämän tietääkseni ja kerratakseni tuon aikakauden kristillistä viidesläistä nuorisoliikettä.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin

3. Kirja johon suhtaudut ennkkoluuloisesti.

7. kirjassa rikotaan lakia

9. kirjassa kohdataan pelkoja

15. Fiktiivinen kertomus, jossa on mukana todellinen henkilö

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

46. Kirjassa on sauna.

Ville ja omenapuu

 


Aila Palvon Ville ja omenapuu ( Otava 1983) on ollut meillä pitkään. Kun kuopus opetteli lukemaan nelivuotiaana, niin hankin muutaman helppolukuisen kirjan hänelle ja veljelleen. Luettiinhan näitä silloin myös yhdessä, niin kuin nyt lastenlasten kanssa. Samalla tämäkin kirja on selkokielinen. 

Aila Palvo on erityisopettaja ja hän on tehnyt aloitteleville lukijoille kirjoja. Ville-kirja on kirjoitettu tikkukirjaimin sekä tekstissä on myös tavuviivat. Kullakin sivulla on vain muutama lyhyt lause. Kirja kertoo Villen mummin ja vaarin omenapuusta ja omenien kypsymisestä ja lopulta niiden käytöstä sekä Villen touhuista Miska-koiran kanssa mummilassa.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin

2. Iloinen kirja

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi.

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun toisen kanssa

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä.

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

42. Kirjassa on isovanhempia


Tärisevä enkeli


Elina Karjalainen oli kuopiolainen toimittaja ja kirjailija (1927-2006), joka tuli tunnetuksi etenkin Uppo-Nalle-kirjoistaan. Elina Karjalainen sai monen monia tunnustuksia ja palkintoja elämäntyöstään.

Tärisevä enkeli ja muita juttuja (WSOY 1986) pitää sisällään lyhyitä kertomuksia Tärisevä enkeli kertoo Leenasta, ison perheen kuopuksesta, jolla on väärät sääret ja tärinää kropassaan, mutta hänetkin valitaan lopulta enkeliksi koulun joulunäytelmään. Kun hän oli sitten enkelinä näytelmässä, Leenaa ei juuri lainkaan tärisyttänyt eikä puistattanut, silloin  kun hän lausui kirkkaalla äänellään sanat: Ja paimenet olivat kedolla kaitsemassa karjaa, kun he näkivät suuren valon.

Kirja kertoo lapsista ja heidän kauttaan tärkeistä asioista: pienten ottamisesta huomioon. Myös lasten kanssa saa oppia monenlaista. Näitä Karjalainen opastaa tällä kirjallaan, ainakin minua.

Tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin

2. Iloinen kirja

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

24. Kirja on kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla


25.12.2020

Joulukalenterisukat-KAL valmiina

Jouluaattona valmistuivat tämän vuoden Joulukalenterisukat 2020, joita siis neulottiin koko joulukuun jouluaattoon asti pätkä kerrallaan päivittäin. Tämä on Taimitarhasta  Niina Laitisen malli. Helppo neuloa. 


Nämä sukat on kapein malli kolmesta vaihtoehdosta, tulivat juuri sopivat omaan jalkaan ohjeen mukaan neulottuina Seitsemän veljeksen luonnonvalkoisella ja harmaalla. Sukat painavat 178 grammaa.
 

19.12.2020

Pipo


Lapsenlapsi 6 v. toivoi joululahjaksi mustan pipon. 
Mitäpä muuta kuin mummo neuloi, vaikka koskaan aikaisemmin ei pipoa ollut neulonutkaan.
 Mustaa oli hankalaa neuloa, vaikka kuviossa oli vain kaksi kerrosta. Seiskaveikkaa kaksinkertaisena 3,5 puikoilla 76 silmukkaa yhteensä neljällä puikolla. Pipo painaa 98 grammaa. 

 Kuvio on nimeltään tunturineuletta. 

1.kerros:  yksi nurin, kolme oikein.
2.kerros:  kaksi nurin, yksi oikein, yksi nurin.
Neuloin 20 senttiä, sitten kaksi oikein yhteen yksi nurin jerros. Seuraava kerros yksi oikein, yksi nurin, sitten seuraavat  loppuun asti kaksi oikein yhteen, kunnes kaksi puikollaan. Katkaisin langan ja vedin pään silmukoiden läpi ja päättelin langat.

17.12.2020

Siirin elämä


Siiri Magga-Miettunen syntyi isoon perheeseen Kutturassa. Hän kertoo elämästään, itsestään ja sisaruksistaan aikuisina, vanhevina ihmisinä. Edellinen kirja, Siirin kirja kertoi hänen ja sisarusten lapsuudesta ja nuoruudesta. 
Siiri on kirjoittanut tämän kirjan Siirin elämä (Kustannus-Puntsi 2006 ) eläkevuosinaan. Hän pohti, millaisia hänen vanhempansa, Niila ja Riitu, olivat olleet vanhenevina ja halusi kertoa lapsilleen omasta elämästään, jotta he tietäisivät.

Siiristä tuli opettaja, puoliso, neljän lapsen äiti. 
Hän teki myös saamenkielisen aapisen. 

Lyhyitä juttuja monenlaisesta elämästä pohjoisessa. Mielenkiintoita luettavaa, uusia asoita minulle, lantalaiselle.

 Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

39. Kirjassa lennetään

42. Kirjassa on isovanhempia

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

16.12.2020

Laktoosittomia, munattomia laatikkoruokia

Viime viikolla oli laatikoiden vuoro: porkkanalaatikoita, lanttulaatikoita, punajuurilaatikoita ja bataattilaatikoita.

Porkkanalaatikkopäivä oli ensimmäiseksi. Keitin kaksi kiloa porkkanoita palasina painekattilassa, otin nesteen talteen ja hienonsin porkkanat sauvasekottimella. Keitin 3 desiä riisiä, joihin nesteenä tuli vähitellen lähes puolitoista litraa vettä. Sekoittelin keitetyt riisit ja  porkkanasoseen. Lisäilin valkopippuria, suolaa, inkivääriä, siirappia, hunajaa ja litran verran punaista laktoositonta maitoa ja pikkuisen keitinvettä, jotta tuli sopivan löysä seos. Jaoin seoksen neljään  alumiinivuokaan ja kahteen litraiseen savipottiin. Pinnalle ripottelin korppujauhoja ja  laktoosittomia margariininokareita. Paistoin porkkanalaatikot 200 asteessa tunnin verran. Yksi vuoallinen syötiin heti lounaaksi. 

Seuraavana päivänä oli vuorossa lanttulaatikot, jälleen painekattilallinen. Pari kiloa  lanttuja kuorittiin ja paloiteltiin. Keitin lantut ja soseutin ne sauvasekoittimella. Lisäsin seokseen kolmisen desiä punaista laktoositonta maitoa, kaksi teelusikallista suolaa,  reilun ruokalusikallisen  hunajaa, puoli desiä siirappia, puoli desiä korppujauhoja, suolaa, muskottia, inkivääriä ja valkopippuria. Löystytin seoksen keitinnesteellä sopivaksi. Seoksen jaoin kuuteen  neljän desin alumiinivuokaan, joihin pinnalle ripottelin korppujauhoja ja maidottomia margariininokareita. Paistoin laatikot uunipellin päällä noin tunnin  175 asteessa ja noin puoli tuntia 150 asteessa uunin alatasolla. Ja jälleen päivän lounaaksi saimme laatikkoruokaa. 

Tein kaksi erilaista punajuurilaatikkoa. Parin kilon annos punajuuria keitettiin kuorineen painekattilassa ja mies kuori ne kuumina käsin kylmässä vedessä ja  raastoi sitten suikaleiksi. Jaoin punajuuret kahteen osaan. Toiseen noin kolmasosan.

 Ohrasuurimo-punajuurilaatikko

noin 600 g punajuuria

2 punasipulia
2 dl rouhittua ohrasuurimoita
noin 5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
rouhittua mustapippuria
150g laktoositonta sinihomejuustomuruaa
2 dl  laktoositonta kermaa

Keitin kasvisliemessa  ohrasuurimot. Punasipulit hienonsin Molinexilla. Sitten lisäsin muut aineet kattilaan ja sekoitin ja jaoin seoksen kolmeen  vuokaan, yhteen isompaan ja kahteen pienempään.  Laitoin korppujauhoja päälle ja paistoin tunnin verran 150 asteessa leivinpellin päällä yhdessä toisenlaisten punajuurilaatikkojen kanssa.

Toinen punajuurilaatikkosatsi oli hieman helpompi tehdä. Kypsät punajuuret raastettuina ja kaksi punasipulia Molinexilla hienonnettuna ja pussillinen eli 150 grammaa sinihomejuustoa, kaksi desiä laktoositonta kermaa sekä hieman mustapippurirouhetta ja suolaa. Sekoittelin kaikki sekaisin ja annostelin kolmeen vuokaan, yhteen isompaan ja kahteen pienempään. Pinnalle ripottelin korppujauhoja. 

Bataattilaatikkoihin  keitin painekattilassa parisen kiloa bataatteja kuorittuina ja pilkottuina. Sitten kaadoin veden lähes kaikki pois kattilasta kulhoon, otin ritilän alta ja hienonsin bataatit sauvasekoittimella. Lisäsin seokseen suolaa, valkosipulijauhetta ja ripauksen muskottipähkinäjauhetta. Sekoittelin sileäksi bataatit ja lisäsin laktoositonta vispikermaa kaksi desiä ja litran laktoositonta maitoa.    Seoksen annostelin kuuteen pieneen vuokaan. Ripottelin päälle korppujauhoja ja maidottomia margariininokareita. Laitoin seokset paistumaan kahdeksi tunniksi 150 asteeseen. Ja jälleen tuli lounaaksi yksi vuoallinen, pitihän tätäkin maistaa.

Anopinhammas

 


Eppu Nuotion  Anopinhammas ( Otava 2018) jatkaa Ellen Lähteen tutkimuksia. En ole sarjaa aikaisemmin lukenut, mutta mukavalta vaikutti. Tuli mieleen Mma Ramotswe, botswanalainen yksityisetsivä - sarja. Eli pehmeä dekkari tämäkin. Minulle sittenkin juuri sopivaa luettavaa.

Ellen Lähde oli Espanjassa, pääsi yllättäen mukaan suomalais-espanjalaisiin häihin ja Turussa asuessaan tapaa nuorenparin uudelleen ja päätyy tutkimaan tätä sukua tarkemmin parin kuolintapauksen innottamana. 

Kirja soveltuu Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

7. Kirjassa rikotaan lakia

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

39. Kirjassa lennetään

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

42. Kirjassa on isovanhempia

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

14.12.2020

Munattomia ja laktoosittomia kakkuja

Munaton ja laktoositon taatelikakku


250 g taateleita, 3 dl vettä, 2 dl fariinisokeria, 200 g laktoositonta margariinia, 1 dl maustamatonta jogurttia, 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl soodaa, 1 tl leivinjauhetta ja 1 tl kanelia.  Rengaskakkuvuoka.

Laitoin uunin lämpenemään 175 asteeseen. Voitelin rengaskakkuvuoka laktoosittomalla margariinilla ja jauhotin korppujauhoilla. Sekoitin jauhot, soodan, leivinjauheen ja kanelin keskenään. Leikkasin  taatelit pieniksi paloiksi. Laitoin kattilaan veden, fariinisokerin ja taatelipalat. Keitin noin 10 minuuttia  taatelit pehmeiksi. Soseutin taateli-sokeriseoksen sauvasekoittimella tasaiseksi ja jätin jäähtymään. Vaahdotin pehmeän margariinin vaaleaksi vaahdoksi. Jäähtyneen soseen lisäsin kuivien aineiden ja jogurtin kanssa vuorotellen margariinivaahtoon. Sekoitin taikinan tasaiseksi. Nostin kakkutaikinan isolla lusikalla  rengasvuokaan. Tasoitin pinnan. Paistoin kakkua noin 55-60 minuuttia uunissa.  Kakku oli vielä  10-15 minuuttia vuoassa ennen kumoamista. Jäähdytin kumotun kakun ritilän päällä. 

Muokkasin tämän Himoleipurin gluteenittoman ja maidottoman taatelikakun omiin tarpeisiini sopivaksi. 

Viikunakakku

Viikunakakussa on 200 grammaa viikunoita silputtuna ja desissä vettä kiehautettuna pehmeiksi, 125 grammaa laktoositonta margariinia, 1,5 desiä sokeria, jotka hieroin vaahdoksi isolla lusikalla. Lisäsin 1,5 desiä laktoositonta jogurttia seokseen. 3,5 desiä vehnäjauhoja, 1 ruokalusikallinen piparkakkumaustetta ja 1,5 teelusikallista soodaa sekoittelin keskenään ja kippasin nesteiden joukkoon. Lopuksi sekoitin viikunat taikinaan. Kakkua paistoin rasvatussa ja korppujauhotetussa rengasvuoassa tunnin verran 175 asteeessa hedelmäkakun kanssa samanaikaisesti.

Hedelmäkakku

Hedelmäkakussa on aineksina 5 desiä vehnäjauhoja, 2 teelusikallista soodaa, 1,5 teelusikallista inkivääriä, 2,5 desiä fariinisokeria, 250 grammaa aprikooseja pieniksi pilkottuina,  100 grammaa appelsiininkuoripaloja ja 100 grammaa sukaattia, 150 grammaa laktoositonta margariinia, 2 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia. 

Kakkua varten laitoin 250 grammaa aprikooseja palasina hautumaan pieneen määrään konjakkia. Vaahdotin margariinin, lisäsin jogurtin, sekoittelin kaikki kuivat ainekset ja lopuksi hedelmäsekoituksen taikinaan. Taikinan lusikoin isoon rengasvuokaan ja paistoin tunnin 175 asteessa.



10.12.2020

Timon punasipulisalaatti


Aineksina tässä punasipulisalaatissa on puoli kiloa punasipulia, 2 dl punaviinietikkaa, 4 rkl sokeria, 1 tl suolaa ja hieman mustapippuria sekä 2 dl öljyä.

Mies leikkasi sipulit ohuiksi renkaiksi ja sitten puolitti ne vielä. Laitoin sipulit litran kokoiseen lasipurkkiin. Sekoittelin kulhossa viinietikkaa, sokeria ja suolaa sekä mustapippuria niin kauan, että sokeri ja suola sulivat etikkaan. Sitten lisäsin öljyn ja sekoitin hyvin. Kaadoin liemen sipulien päälle ja jätin seoksen marinoitumaan. Ainakin pari päivää pitää olla jääkaapissa kaikessa rauhassa ennen kuin se on maukasta syötäväksi. 

Tämän ohjeen olen saanut entiseltä naapurilta, Timolta, joka on mainio kokki muutenkin.

8.12.2020

Pienet ryppysäärystimet


 Neuloin uudet säärystimet, kun edellisistä taisi tulla liian isot nelivuotiaalle lapsenlapselle.  Näissä on vain 42 silmukkaa kerroksellaan. Muutoin edellisten pituiset ja malliset. Nämä ovat sopivat minun käsivarteeni, joten ehkä pienen sääriinkin. 

Säärystimet painavat 70 grammaa. Ne on neulottu Seitsemän veljes - langasta 3,5 puikoilla. Väri sama kuin edellisissä, kuva hieman vääristää.

4.12.2020

Ryppysäärystimet


 Lapsenlapsi toivoi lilat säärystimet. Katsoin netistä ohjetta silmukkamäärästä tuon ikäiselle Seitsemän veljes -langasta. Tulipahan kai kuitenkin hieman isot 3,5 puikoilla. Mennevät isonsiskonkin jalkoihin. Menivät minunkin jalkoihin kuten kuvasta näkyy. Taidan tehdä uudet yhden kuviokerran pienemmät  jos sitten olisivat käyvät. Näissä on 48 silmukkaa. 
Malli on kuudella jaollinen ryppykuvio. Koko kerros samaa, 12 silmukkaa puikollaan.

5 oikein, 1 nurin

4 oikein, 2 nurin

3 oikein, 3 nurin

2 oikein, 4 nurin

1 oikein, 5 nurin

2 kerrosta nurjaa

5 nurin, 1 oikein

4 nurin, 2 oikein

3 nurin, 3 oikein

2 nurin, 4 oikein

1 nurin, 5 oikein

2 kerrosta oikeaa

 ja sitten taas alusta niin paljon kuin vartta haluaa. Minulla oli varren kummassakin päässä resoria 15 kerrosta yksi takaa oikein, yksi nurin. Välissä 20 cm ryppyneulosta auki levitettynä.

Ryppysäärystimet painavat 78 grammaa.



3.12.2020

Heimoerot esiin ja härnäämään


 

Neloset

 

Neloset, Jouppilan sisarusten tarina on Helena Jouppilan ja Sanna Walleniuksen (Docendo 2020) kirjoittama kertomus heistä nelosista ja heidän läheidistään. Helenan äitisuhteesta kirjassa on paljon.

Äiti Hilkka Jouppila synnytti neloset 1951 kesäkuussa. Lapset jäivät sairaalaan seuraavaan kevääseen asti. Äiti tapasi heitä harvakseltaan ja  ei koskaan saanut heihin kunnon kontaktia. Hänestä nuo neljä olivat vain rasite ja häiriö.

Toki äiti oli myös sairas, ehkä nuoruudestaan asti. Äiti oli itse aikanaan menettänyt nuorena oman äitinsä ja kaksi kertaa joutunut lähtemään evakkoreissulle.

Julkisuudessa nelosista annettiin aikanaan aivan erilainen kuva, mikä heidän elämänsä todella oli.

Ennen kaikkea meitä yhdisti salaisuus: kaikki ne pelottavat hetket, jolloin pakenimme äitiä keittiön pöydän alle ja haimme turvaa toisistamme. Äitiä vastaan emme uskaltaneet kapinoida  mutta se jo auttoi  että tiesimme olevamme samassa veneessä. Niitä, joiden ei olidi toivottu syntyvän. Niitä, jotka olivat äidin mielestä aina tiellä, pitivät liikaa meteliä ja söivät perheen perikatoon.


Kirjassa on paljon kuvia etenkin nelosista lapsena.  Useimmat kuvat ovat erilsisilta esduilta tai muista tapahtumista, missä lapset olivat näytöllä. Nelosethan ovat harvinaisia!

Rankkaa luettavaa, toisaalta mielenkiintoista ajankuvaa.

1.12.2020

Joulukalenterisukat 2020 KAL

Taas tänäkin vuonna, tänään 1.12. alkoi joulukalenteri - KAL ( yhteisneulonta) eli sukkia niin seiskaveikasta yhdet kirjoneulesukat ja pitsisukat Nallesta jouluaattoon asti joka päivä pieni palanen. 

Kivaa! Ja jännittävää odotella, mitä tuleman pitää. Tänään sukan suu neulotaan ja resorimalli tuli näkyviin heti aamulla. Suositusväreinä tänä vuonna on harmaa ja luonnonvalkoinen kolmen ja puolen puikoilla (ja kapeimilla ohjeilla) sekä Ave Maria -pitsineuleen vaaleanpunainen, mitä väriä minulla ei ollut kotona, joten muulla värillä mennään kolmosen puikoilla kuitenkin. 

Kirjoneule alkoi 64 silmukalla ja toinen 56 silmukalla. Tästä se alkaa! 

Kirjoneuleen resorin neuloin kolmosen puikoilla.