Vaellusmatkan tarpeettomat tavarat

Santiago-kakku ei ollut turhaa, tosin söin sen jo lähtöpäivänä aterian päätteeksi.

Tämän vuoden pyhiinvaellusmatka on päättynyt. Purin repun ja sain kaikki tarpeelliset pyykkiin ja laitettua paikoilleen - ehkä vielä joskus tulevaa vaellusta varten. 

Tällä reissulla en tarvinnut lainkaan sadevaatteita. Mukana oli kevyt sadetakki, sadehousut ja jopa vielä sadeviitta, mutta käyttämättöminä, mikä tietysti oli sisänsöä ilo, ettei kastunut eikä tarvinnut kurassa kulkea. 

Otin lähtiessä mukaan heijastinliivin, jonka ajattelin  Portugalin teilla pukea ylleni. Ajatukseksi kuitenkin jäi. Kevään 2016 vaelluksella se olisi ollut enemmän kuin tarpeen, jolloin silloisen ryhmämme kahden henkilön kävi kalpaten autojen kanssa.

Linkkari, aivan pieni, oli ruokapussissa, mutten tarvinnut sitäkään. Riitti muovinen lusikkahaarukkaveitsi tarvittaviin leikkaamisiin.

Yksi huolimattoimuus harmitti: Minulla oli vahingossa kaksi silkkipussia mukana! Otin makuupussin pakattuna mukaan enköä avannut sitä lähtöpaukkauksissa. Sen mukana oli yksi silkkinen lakanapussi. Toisen, joka olikin mieheni, olin ottanut reppuun pakatessani.

Yhdet tukisukat olivat käyttämättöminä, koska otin kolmet mukaan. Ohuimmat sain pestyä päivittäin ja ne kuivivat hyvin, joten toisia paksumpia tukisukkia en sitten käyttänyt.

Laastareita yms. suojauksia en myöskään tarvinnut kuin pari pientä. Lääkepussin sisällys oli hyvä vara, mutta kiitollisena vain vara.

400 km parissa viikossa

 Kotona. Portugalin reittiä vaellettu siksakkina.

Yskän ja nuhan toin tuliaisina. Muuten kunnossa, jalatkin rakoitta, tosin tänään ylen turvonneina, kun otin aamulla tukisukat pois jaloista.

Yöllä Madridiin 3,5 tuntia junalla ja metrolla lentokentälle T4 osaan. Suurin piirtein unetta kotiin päivälennolla ja junilla Helsingin lentokentältä kotikylän seisakkeelle lumiseen maisemaan.

Nyt vielä alkuillasta mies lämmitti saunan ja saan vieressä köllötellä. 

Repun suojaukseen sain apua omia tavaroitaan kelmulla suojanneelta Madridin kentällä. Niibpä uskalsin sen laittaa ruumaan eikä tarvinnut taistella keppien kuljetuksesta tällä kerralla -  ja jopa kaikki tuli heti lentokoneesta ja sain kotiin.

Taivaan Isälle kiitos varjeluksesta tällä noin 400 kilometrin matkalla.

Santiago de Compostelassa

 

Kolmisenkymmentä kilometriä tänäänkin. Oli hienoa päästä perille. Tällä kerralla se tuntui aivan erilaiselta kuin aikaisemmin. Aika yksinäiseltä. Toisaalta oli aikaa miettiä, rukoilla, pohtia. Toki tapailin ihmisiä, vaeltajia vähän väliä ja juttelin etenkin iltaisin.

Kyllä tämä compostela mukavalta silti tuntuu.

Nyt compostelatoimistossa ei ollu pitkiä jonoja, kun tullessa piti täyttää tietokoneella tiedot ja kun oma numero kuulutettiin ja näkyi näytöllä, ohjattiin jollekin 11 vastaanottajasta. 

Kirkon luona oli väkeä kyllä. 

Ponteverdasta melkein Padroniin

 Eilen voin huonosti. Oli aivan veto poissa. Tänä aamuna aamiaisella tajusin, että en ollut eilen ottanutkaan lääkkeitäni. Tänään olo on ollut oikein hyvä ja kävelykin käynyt paremmin kuin luulin. Kilometrejä tuli tosi paljon ja päivästä pitkä lepotaukoineen. Toivon olevani huomenna perillä Santiago de Compostelassa.

Noin 40 km tuntuu hieman jaloissa, mutta muuten ok, koska pidin hyvin taukoja ja söin päivällä hyvän sopan.

Elämänlankaa

Virtaava vesi seuraili pitkin matkaa. oli mukava kuunnella solinaa.

Ponteverdassa erään talon seinässä.

Espresso ja leipä kymmenen kilometrin aamuvaelluksen jälkeen. Leivällä juustoa, pähkinää ja hunajaa.

Oli hyvä levätä Poussadan kirkossa aamukahvin jälkeen ja 10 kilometrin kävelyn jälkeen.

Matkalla on ollut myös hevosella kulkija. Hevosen tuoreet jätökset caminolla silloin tällöin kertoivat tuon.

Päivän soppa on kasviskeitto: perunaa, lehtikaalia ja valkeita papuja ja maukas kiehuvan kuuma liemi teki hyvää. Pidin täällä pitkän tauon ja juttelin pyöräilijöiden kanssa. 

Metsäisellä osuudella oli paikalliset tehneet kaupan.

 

Matkalaiset laittelevat kiviä ja koristeita useisiin paikkoihin.

 

Camino do Sar albergue, johon päädyin, on hyvä paitsi ei ole pyykkikonetta, mutten tänään olisi jaksanutkaan pyykätä. Onneksi on puhdasta huomiseksi. Tuliaisiksi sain heti kylmän juoman. Mukavia avuliaita juttukavereita löytyi.

Sängyissä verhot, väkeä vähän, mahtuukin vain 20. Hintaan 17€ sisältyy aamupala, croissantti ja makea pala, maitoa ja tee/kahvi, jos itse keittää ja siivoaa pois. Rauhallista nyt kaipasinkin.

Mosista Pontevedraan

 Kello oli viisi kun heräsin kuten suurinpiirtein joka aamu. Tein aamutoimet ja lähdin liikkeelle. Hetken kuljettuani tajusin, että on vielä tunnin ajan pimeää. Katuvalot loppuivat ja polku kulki metsän keskellä vähän väliä otsalampun valossa. Neljän kilometrin eli tunnin kuluttua alkoi kajastaa. Ei näkynyt ristinsielua silloinkaan, koska oli sunnuntaiaamu. Kukot kyllä ja koirat pitivät ääntä ja lintujen sirkutus. 

Kun Redondelaan asti pääsi, niin 10 kilometrin ja korkealle kiipeämisten ja alastulojen jälkeen tuli ensimmäinen avoin kahvila. 

Redondelassa olinkin täällä pari kertaa aikaisemminkin yöpynyt.

Lepotauko ja espresso ja bocadilla. Sitten taas jaksoi kiipeillä ja jotenkin vaikeasti tulla alas mäkiä. Joku käveli takaperin, joku siksakkia joku poikittain jalat...nyt oli muuten hyvä kulkea aurinkoisena päivänä. 

Lepopaikka tämäkin.

Matkalla oli metsäisillä paikoilla pari kertaa myynnissä juotavaa ja syötävää. Kuuma tee teki hyvää, kun pullosta vesikin alkoi loppua. Yhdessä paikassa toimi vesihana reissun aikana ja muutamassa paikassa luki ettei ole juomakelpoista. 

Tietysti kulku kävi kirkolta kirkolle ja risteille.

Pontevedran kunnallinen tuli ensimmäisenä vastaan enkä pitemmälle jaksanutkaan, kun tuntuu flunssa alkavan. Yskä on ollutkin jo monta päivää, nyt alkoi myös räkätauti. Tänäänkin lähes 30 km, mutta huomenna täytyy lyhentää matkaa. Vielä tai oikeastaan enää kolme päivää vaellusta.

Täällä vain netti toimii tosi huonosti. Yritän ladata kuvia matkan varrelta. Ja kohta kun olen jo Finrexin ottanut ja kuumaa juonut, niin petiin yöunille. Taas vain samat  kovaääniset miehet osuivat samaan kämppään eivätkä tunnu ymmärtävän, että makuusali ei ole juttuhuone.

Ison pyykin laitoin koneeseen (4€) ja kuivui sitten pihalla nopeasti. 10 € maksaa oleskelu täällä. Kävin kaupungilla syömässä pizzan, koska siihen aikaan ei mikään muu ollut auki enkä jaksanut iltaa odottaa. 

Portugalista Espanjaan

Portugalin Valençasta aamulla aikaisin pitkää siltaa yli Minho-joen Espanjan Tuihin. Eipä juuri tuota maan vaihtoa huomannut, edes aika ei hetkeen vaihtunut kännykässä. Espanjassa on aika tunnin enemmän kuin Portugalissa.  

Kävely kulki ensin katuja pitkin. Ne eivät olleet enää sellaisia mukulakivisiä kuin Portugalissa. Helpompi kulkea sauvojenkin kanssa. Luontoon pääsi myös kulkemaan pitkiä osuksia ja ylittelemään taas monia puroja.

Kuljin Porriñoon, jossa ennen keskustaa jo kävin syömässä maukkaan kanalounaan. Ja keskustassa kevään ensimmäisen laktoosittoman jäätelön. 

Jatkoin vielä matkaa Mosiin, pikkukylään, jossa tänään on fiesta. Kylä täynnä väkeä joka puolelta juhlimassa.  Mos tuli kolme kilometriä olettamaani aikaisemmin, joten 27 km tuli tämän päivän kävelysaldoksi. Matkalla alittui myös 100 km Santiago de Compostelaan, jos jalat kestävät loppuun saakka. Aamupuuropussit alkavat jo loppua...

Tämä albergue Albergue Santa Baia de Mos on kunnallinen siisti ja hyvä kolmikerroksinen talo, jossa kolme keittiötäkin, joista yhdessä jopa uuni. Paljon vaeltajia, muutamia tuttuja matkan varrelta. Reissun ensimmäisen suomalaisenkin tapasin. Lämmin aurinkoinen päivä jälleen. 

Jokainen aamu on alkanut matkaan lähtiessä kukkojen kieunnalla. Lampaita tuli tänään tiellä vastaan pikkupaimenen kera (lauantai, joten koulusta vapaata)

Caminhasta Valençaan

 Viime yön sain nukkua aivan hiljaisessa huoneessa yhden pariskunnan kanssa, mutta jostain syystä en osannutkaan saada unta. Aamulla piti käydä neljä kertaa vessassakin ennen lähtöä. Aamupalan taas söin rauhassa, siivosin jälkeni ja lähdin noin varttia yli kuusi päivän vaellukdelle kohti itää, auringonnousua. Ja aurinkohan paistoi ja lämmitti, vaikka oli voimakas tuulikin. 

Luulin kulkevani Minho-joen vartta koko matkan, mutta mitä vielä: kun lähdin liikkeelle, huomasin caminomerkit ja seurasin niitä. Reitti kulki mäkiä ylös ja alas kirkolta ja risteiltä pikkuteitä pitkin.

Kellojen ääni tulee kaiuttimista.

Onneksi vähän oli myös luonnossa kulkemista, jossa tuoksui mänty, eukalyptus ja tammi ja jiitakin muitakin puita. Ja taas reitti kulki purojen siltojen kautta. Ensimmäinen päivä tällä vaelluksella, kun piti päästä puskaan!

Valencaa lähestyessä oli hetken matkaa hyvää kävely-pyöräilytietä, kunnes taas nuolet ohjasivat sivuun.

Paljon asutusta on jatkuvasti näkynyt ja kauniita kukkia kaikkialla, niin viljeltyjä kuin täkäläisiä rikkaruohoja tai kasvikarkulaisia. 

Muu tuttu porukka meni parempaan albergeen, mutta majoituin tänne samaan, missä olimme ryhmänä 8 vuotta sitten. Aslak kuoli tuossa tien ylityksessä, ja nyt siinä on liikenneympyrä ja kadunylitysten suojatiet lyhyitä. 

Pyykki pesty, suihkussa käyty ja käväisin syömässäkin, tandoorikanaa kera naan-leivän. Saapi olla tarkkana, mitä laskutetaan. Yrittivät ottaa puolet lisähintaa sovitusta!

Iso sali ja toinenkin avattu. Patjat on taas muovitetut, nyt ei edes lakanaa, kuten tähän asti. Alasänky edelleen. Netti ei toimi makuusalissa,pihalla ja alakerrassa kylläkin. Keittiö on, mikro ja vähän astioita,  jääkaappi, jämiä ei juuri. Tulin noin 13.30 ja takana kilometrejä 27,8. Vastaanottaja muisti Aslakin ja tuon tapahtuman. 

Lämmin päivä, noin 20 astetta ja siksi pyykitkin kuivuvat. 

Viana do Castellosta Caminhaan

 Aamulla heräsin taas viiden liikehdintään. Mutta: olin saanut nukkua hyvän yön yhdeksästä lähtien. Ikkuna oli auki koko yön ja tuulenvire piti yllä sopivaa hengitysilmaa. Ja osansa oli tolla seinällisellä tilallakin, jossa vain kahdelle sängyt. 

Tavalliset aamutoimet ja kolme vessakäyntiä, mutta päivisin ei ole tarvinnut ennen majoittumista käydä missään tyhjennyksillä. Hiki on hoitanut nesteenpoiston. Muuten täällä ja edellisessä albergessa vessassa oli kielto laittaa paperia vessapönttöön, vaan isoon koriin pöntön vieressä. Ilmeisesti putket niin huonot, että helposti tukkiintuvat tai vettä voi käyttää vain vähän. 

Päivän reitti jakaantui oikeastaan kahteen osaan. Ensimmäinen Ancoraan asti oli kulkemista luonnossa ja kipuamista korkeille mäille, ylittämässä puroja ja tutkimassa eukalyptusmetsien hakkuita. Aivan poikki olin sen jälkeen. Mutta kaunista ja tuoksuvaakin oli.

Ancorassa kuppilassa pitkä pysähdys, kunnon juusto-kinkkuleipä, espresso ja paljon vettä antoi voimia loppumatkalle. 

Toinen osa kulki pitkälti lähes Atlantin rantaa pitkin. Tuulinen aurinkoinen päivä ja kiva katsella aaltoja ja kuunnella niiden kohinaa.

Loppumatka kai 8-9 km tuntui loputtoman pitkältä, mutta kun keksin seurata edellisten kulkijoiden tapahtumia  ja matkan varren kukkia kuvaten, niin löysin itseni jo puoli kahden maissa tutulta alberguelta. Ovi lukossa ja luki, että kolmelta avautuu. Sai soittaa tiettyyn numeroon ja sai ovikoodin, millä pääsi sisälle, kirjautumaan itse ja maksamaankin,10 €,  valitsemaan petin. Pääsi suihkuun, pyykille ja keittiöstä löytyi monta hyvää syötävää, edellisten jämiä. 

Kävin kaupassa ja apteekissa, kun yksi varvas halkesi kynnen vierestä ja ostin siihen puhdistusainetta. Ehkä tämä tästä paranee. Olipa hankalia alastuloja alkumatkan mäissä!

Tein ruoan itselleni ja keittelin teetä. 

Nyt olen kirjoitellut tätä sängyssä maaten ja välillä jumpaten, jotta matka jatkuisi huomennakin. On kaksi vaihtoehtoa: lähteä vielä päiväksi kävelemään Portugalin puolella tai mennä veneellä yli Espanjan puolelle ja pidentää kotiinpaluuta ainakin päivällä kävelemällä pitempää reittiä.

Vuohetkin laidunsivat rannikolla.