Piirakoita

Perjantaina oli meillä senioreiden kokous. Tarjottaviksi kahvin ja teen kanssa leivoin kantarellipiirakan ja mustikka-vattupiirakan.

Kantarellipiirakan pohjan tein : 125 grammaa laktoositonta leivontamargariinia ja 3 dl vehnäjauhoja, jotka nypin muruiksi, lisäsin hieman suolaa ja kylmää vettä sen verran (noin 3/4 desiä), että sain taikinan. Taikinan levitin lasivuokaan ja vähän sen reunoillekin. Paistoin pannulla kantarelleja ja hienonnettua sipulia litran verran sen aikaa, että sain nesteen pois,  sekaan lisäsin hieman/reilusti valkosipulijauhetta, mustapippuria ja suolaa. Paistoksen päälle valutin kahdesta munasta, kahdesta desistä laktoositonta rasvatonta maitoa ja kahdesta desistä juustoraastetta sekoitetun seoksen. Paistos paistui 225 asteessa puolisen tuntia.

Mustikkapiirakkaan laitoin 100 grammaa laktoositonta margariinia (pehmennetty 15 sekuntia mikrossa) ja desin sokeria, jotka hieroin vaahdoksi. Lisäsin puolitoista desiä vehnäjauhoja ja puolitoista desiä kaurahiutaleita sekä teelusikallisen leivinjauhetta ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria, sekoittelin ja lisäsin vielä hieman vettä, jotta sain notkean seoksen. Levittelin seoksen lasivuoan pohjalle ja päälle ainakin 3/4 litraa mustikoita ja hieman vattuja. Mustikoiden päälle ripottelin vielä hillosokeria. Paistoin piirakan 225 asteessa 25 minuuttia.

Vierashuone

Luin tänään kirjan Vierashuone, jonka on kirjoittanut australialainen kirjailija Helen Gardner (Atena 2015).

Teos kertoo Nicolesta ja Helenistä, joka saa vieraakseen ystävänsä, Melbourneen Sydneystä syöpähoitoihin tulleen Nicolen tämän hoitojen ajaksi. Nicole ei halua myöntää, että syöpä on jo ylen pitkällä ja aikaa ei ole enää kovin paljon jäljellä ja haluaa vaihtoehtohoitoja, jotka ovatkin kivuliaita.

Professori Theodore oli myös suositellut Nicolalle kahviperäruiskeita - hänen mielestään ne voisivat vähentää Nicolan morfiinisidonnaisuutta. Se vuoksi Nicola aikoi pistäytyä kaupungille ennen C-vitamiinin tiputusta. Tiesinkö paikan, josta saisi luomukahvia?

Kirjassa selvisi, että tuo professori Theodore olikin eläinlääkäri eli huijari ja koko instituutti oli rahankeräyslaitos)

Mielenkiintoinen kertomus. Mukanaelämistä sen kera. Piti lukea yhtämittaa.

Kirja sopii seuraaviin Helmet-lukuhaasteen kohtiin

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa

39. Kirjassa lennetään

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

Michelle Obama

Luin kaksi kirjaa Michelle Obamasta. Toinen oli Christoph von Marschallin kirjoittama Michelle Obama (2009, suom. Minerva 2010) , toinen Michelle Obaman Minun Tarinani (Otava 2018).

Michelle Obama kirjoittaa alussa omistuskirjoituksen:

Omistettu niille, jotka auttoivat minut kehittymaan sellaiseksi kuin olen: kasvattajilleni - Fraserille, Marianille,Craigille ja suurelle suvulleni, vahvojen anisten piirilleni, joka aina tulee minua, uskolliselle henkilökunnalleni, josta olen ylpeä.

Rakkaimmilleni: Malialle ja Sachalle, kullanmuruilleni, olemassaoloni syille, ja lopuksi Barackille, joka aina lupasi minulle kiinnostavan taipaleen.

Omaelämänkerta on näistä kirjoista toki paljon mielenkiintoisempi ja rohkea kertomus Yhdysvaltain ensimmäisen naisen, afroamerikkalaisen, elämästä. Kertomus, miten hänestä tuli hän. Kertomus perheestä ja perhe-elämästä myös monenlaisissa tilanteissa köyhyydestä loistoon. Vaikka loistoa hän ei haluakaan sellaisena kuin ehkä ulkopuoliset saattavat ajatella. Sitkeästä naisesta, joka kouluttautui juristiksi ja kulkeutui monien työpaikkojen mukana sellaiseksi kuin on: ottamaan huomioon huonompiosaiset lapset ja sodankäyneet. Michelle  halusi kannustaa erityisesti afroamerikkalaisia tyttöjä tavoitelemaan koulutusta ja menestystä.

Barack Obaman presidentin virkaan tulemiseen riitti aikamoisia vaiheita molemmilla. Ja lopuksi: pääsivät pois viran vaikeista omaan elämään.

Christoph von Marschallin teos kertoo miten politiikan toimittaja on nahnyt ja kokenut Michelle Obaman. Hänkin tuo teoksessaan esille Michellen lähtökohdat, 1964 työläistaustaiseen perheeseen syntynyt tyttö, jonka isä työskenteli vesilaitoksella ja äiti oli kotiäitinä Michellen lapsuuden ajan. Vanhemmat ymmärsivät koulutuksen merkityksen.  Valmistuttuaan juristiksi Harvardista, Michelle työskenteli asianajotoimistossa, jossa tapasi opiskelijan, Barack Obaman.

Von Marschallin teos loppuu jo vuoteen 2009, jolloin Barack Obama astui virkaansa. Kirjoittaja oli seurannut kaksi ja puoli vuotta niin Michellin kuin Barackin elämää sitä ennen.

Helmet lukuhaasteen kohtiin:

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

39. Kirjassa lennetään

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

42. Kirjassa on isovanhempia

47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet

Marjakesää kesämökillä

Jämälankasukat

Mökillä sadepäivän tuotoksena sain valmiiksi seiskaveikan  vihreiden lankojen jämäpätkistä sukat. Varressa 46 silmukkaa on neulottu yksi oikein takaa, yksi nurin. Vahvistettu kantapää 24 silmukalla ja terässä 11 silmukkaa puikollaan. Leveä nauhakavennus, kavennukset joka kerroksella. Sukat sopivat 37 numeron jalkaan. Paino 92 grammaa.

Sukat ovat 4/20 Löysäpipoisten Kesäyöstä jouluyöhön haasteessa.

Löysäpipoisten KyJy 2020 haaste:

1. Mukaillut Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 25.6. Valmiit 28.6. Paino 73 grammaa.

2. Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 30.6. Valmiit 2.7. Paino 71 grammaa.

3. Jonminit Seiskaveikan jämistä. Aloitettu 2.7. Valmiit 4.7. Paino 80 grammaa.

4. Jämälankasukat vihreistä Seiskaveikoista. Aloitettu 8.7. Valmiit 11.7. Paino 92 grammaa.

Kiivaat

Terhi Rannelan kirjoittama Kiivaat, romaani rakkaudesta ja vastarinnasta (Karisto Oy 2019) kertoo nuorista kommunistisista sodanvastustajista Tampereella jatkosodan aikoihin. Alaikäiset nuoret akitoivat ihmisiä mm. ruokakorttijonoissa ja levittivät lentolehtisiä ja tuhosivat jopa armeijan kalustoa. He elivät aatteelleen.

Kirjassa on lyhyitä lukuja ja luvun alussa on aina vuosiluku, milloin tuo asia on tapahtunut. Kirja alkaa vuodella 1955 ja sitten  palaa vuoteen 1941, käväisee 1933, mutta pääasiassa on jatkosodan aikaa ja vuotta 1955, jolloin muistellaan mennyttä. Arvo, Salme, Väinö, Toivo, Kerttu... Vuonna 1955 Salme kirjoittaa kirjeitä nuoruudenrakkaansa vaimolle.

Rankkaa luettavaa vaihtoehtohistoriasta. Kirja pohjautuu tositapahtumiin.

Mummo toi Salmelle hänen äitinsä housut. "Äitisi sanoi joskus, ettäö tytön tulee pukeutua niin, että hän voi milloin tahansa kivetä aidan yli. Kun hän oli lapsi, en ollut samaa mieltä, mutta nyt ajattelen toisin." ---

"Pystytkö kuvittelemaan minut kiipeämässä aidan yli? "Sinusta tulee sapotööri" mummo sanoi ykskantaan. "On oltava valmis mihin tahansa"--- Mieluummin olisin kuitenkin vastustaja. Sodan ja fasismin! Ajattelin toisin kuin valtajärjestelmä.

Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

7. Kirjassa rikotaan lakia

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

11. Vaihtoehtohistoria

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Rosa Clay, romaani

FT Vappu Kannas on kirjailija, kirjallisuudentutkija ja kääntäjä. Vappu Kannas on kirjoittanut Rosa Claysta, orvosta, jonka lähetystyöntekijäperhe Weikkolinit toivat mukanaan Ambomaalta Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Romaani perustuu jossain määrin oikean historiallisen henkilön, Rosa Emilia Clayn elämään, mutta on osin fiktiivinen. (Kustantamo S&S 2020)

Rosa Clay syntyi nykyisen Namibian alueella vuonna 1875 englantilaisen kauppiaan ja omarurulaisen naisen lapsena. Suomessa hän kävi koulua ja opiskeli sittemmin opettajaksi Sortavalan opettajaseminaarissa ja toimi opettajana usealla paikkakunnalla. Kannas tuo esiin yksinäisen, syrjässä elävän, surullisen afrosuomalaisen naisen. Romaani kertoo myös, että Rosa osasi laulaa hyvin.

Pyhänä menen kirkkoon, vaikka en haluaisi. On pakko, kosksa olen kylän opettajatar. Minut erotettaisiin, jos nousisi epäilyskään, että en ole kunnon kristitty. ---

Kun pukeudun tuohon leninkiin joka sunnuntaiaamu, pimeässä,muistan, miltä tuntui laulaa se yllään. Miltä tuntui seistä muiden keskellä ja joskus heidän edessään joko yleisöön tai kuoroon päin. Miten helppoa laulaminen silloin oli. Hetken tunnen olevani se vanha Rosa, joka johti kuoroja, lauloi sooloja ja vastaanotti kukkavihkoja. Olen hyväryhtinen ja pystyn mihin vain.

Sitten tunne häviää, puvusta huolimatta, kun avaan ulko-oven ja astun tihkusateeseen.

Mielenkiintoinen kirja kuitenkin ja tuo antoi paljon mietittävää suhtautumisesta toisenlaisiin ihmisiin.

Helmet-lukuhaasteen 2020  kohtiin

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö

17. Tutkijan kirjoittama kirja

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Kolmannet, erilaiset Jonminit

Neuloin Jonminit jälleen Seiskaveikasta 3,5 puikoilla 44 silmukalla. Seiskaveikan jämälankoja käytin näissä ja ylen monta pätkää tuli. Lisäksi katkoin raitalangasta pois oranssit ja keltaiset osuudet. 

Näihin tein valepalmikkovarren kolme oikein, yksi nurin. Valepalmikossa neuloin langankierron takaa oikein, joten neuloksen ei tullut reikää. 

Keltainen lanka oli koko sukan päävärinä. Muutoin tein Jonsukkien ohjeen mukaan Jonna Nordströmin kirjasta. 

Sukat painavat 80 grammaa, noin 37-38 kokoiseen jalkaan.

Löysäpipoisten KyJy 2020 haaste:

1. Mukaillut Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 25.6. Valmiit 28.6. Paino 73 grammaa.

2. Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 30.6. Valmiit. Paino 71 grammaa.

3. Jonminit Seiskaveikan jämistä. Aloitettu 2.7. Valmiit 4.7. Paino 80 grammaa.

Jonminit numero kaksi

Nyt neuloin Jonminit ohjeen mukaan Seiskaveikasta 3,5 numeron puikoilla 44 silmukalla vaaleanpunaisella. Sukan suun neuloin yksi takaa oikein, yksi nurin kymmenen kerrosta. Sitten yksi kerros oikein, jolla lisäsin kaksi silmukkaa. Kantapää vahvistettuna 26 silmukalla 30 kerrosta. Terä kaksi kerrosta vuorotellen illalla ja valkealla. Kärjessä leveä nauhakavennus. Sopivat 37-38 kokoisiin jalkoihin. Sukat painavat 71 grammaa. 

Seuraava aloitus on kolmannet Jonminit, nyt keltaisella varrella ja kirjavalla raitalangalla. Sukan suussa tällä kerralla valepalmikkoa.

Löysäpipoisten KyJy 2020 haaste:

1. Mukaillut Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 25.6. Valmiit 28.6. Paino 73 grammaa.

2. Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 30.6. Valmiit 1.7. Paino 71 grammaa.

3. Jonminit keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 2.7. Valmiit. Paino grammaa.