B numerotta

Tämän AAKKOSET 13 -haasteen tarkoitus on kuvata KIRJAIMIA eli aakkosia! 

13.VIIKON KIRJAIN ON B (+nro13)

"Mökillä oli mukavaa"

Aamulla lähdimme mökille pienen hienon miehen kanssa, koska nyt on lomaviikko eskaristakin. Tänään oli tarkoituksena kaataa muutama puu. Risut piti sitten polttaa. Niinpä reipas nallepartiolainen osasi rakentaa nuotionkin.

Ja kun puu oli kaadettu ja pappa sahannut oksat, kannoimme pienen hienon miehen kanssa niitä nuotioon palamaan.

 

Kylläpä tuli räiskyi. Sitten kun nuotio oli jo lähes hiipunut, siinä oli mukava paistaa makkaraa.

 Ja muutama kuusi ja pitkän pitkä mänty kaadettiin tänään ja koottiin niiden oksat nuotioon ja pöllejä kasoihin.

 Kiva oli välillä kiipeilläkin niin puiden rungoilla kuin kivillä ja kalliolla.

 Järvellä oli mukavaa kokeilla pilkkimistä ja

 

juosta, ottaa vauhtia ja liukua. Harmi, että luistimet unohtuivat kotiin. Nyt jää olisi ollut vallan sopivaa luistelemiseenkin.

Pupuset olivat nautiskelleet mökkipihan luumupuiden ja kirsikkapuiden nuoria oksia aterioikseen ja hiiri/myyrä oli kukkasipuleitakin näykkinyt.

Kuitenkin tulppaanien ja narsissien piipat pistivat maasta ja lumestakin esiin. Kevät tulossa helmikuussa!

Olennainen

Tällä viikolla valokuvatorstain (numero 316) haastesanana on olennainen.

 Monelle raha on olennainen osa hyvinvointia, yhteiskunnassamme välttämätön.

Señor Peregrino romaani

Señor Peregrino on Cecilia Samartinin Peregrino -trilogian ensimmäinen osa (Tarnished Beauty 2008). Toinen osa on nimeltään La Peregrina. Hain kirjastosta Caminon vaelluksesta kertovia teoksia ja tämä nimi löytyi. Etsin La Peregrina -teosta, ja kysyin sitä kirjastonhoitajalta, joka kehotti minua lukemaan ensin tämän ensimmäisen osan. Eilen kävin pääkaupungissa ja matkalla luin suurin piirtein kokonaan tämän kirjan – uppouduin siihen täysin, se vei mukanaan. 

Teos kertoo Jamiletin tarinaa ja samalla myös herra Peregrinon elämää. Meksikolainen Jamilet syntyy selkäpuolellaan valtavan suuri, punainen syntymämerkki, kuin paholaisen kädenjälki. Taikauskoiset kyläläiset pitävät tytön merkkiä paholaisen tekosina.  Jamilet itse ymmärtää erilaisuutensa vasta ensimmäisenä koulupäivänä, joka jää ainoaksi toisten lasten kivittäessä häntä. Äiti kuolee ja orpo nuori tyttö Jamilet lähtee pois etsimään apua syntymämerkkinsä poistamiseen. Hän ylittää luvatta Yhdysvaltojen rajan ja löytää tätinsä, joka luokse pääsee asumaan. 

Väärennetyillä henkilöpapereilla Jamilet saa työpaikan mielisairaalasta. Jamilet pääsee hoitamaan yhtä ainoaa, hankalaa ylimmässä kerroksessa asuvaa potilasta.
Potilas käskee nimittämään häntä Señor Peregrinoksi. Vähitellen hän kertoo pyhiinvaelluksestaan Espanjassa Caminolla Santiago de Compostelaan ja elämänhistoriaansa. Kertomus lomittuu Jamiletin ja myös hänen tätinsä elämästä kertovien kohtausten lomaan. 

Kirja päättyy lauluun, jota herra Peregrino kertomansa mukaan oli nuoruudessaan laulanut Rosansa kanssa lähestyessään Santigo de Compostelaa Monte de Cozosta.
"Santiago de Compostela, sen tietä kuljemme.
Sade on kuin siunaus, aurinko lahja Jumalan.
Emme mieti kilometrejä tai tavoittele tähtiä.
On matka paras palkinto,Jumalan armo nautinto.
Jaakob, Jaakob, Jaakob, rukoile puolestani.
Tietä pitkin kulkeissani mä etsin kohtaloani.
Apostoli Jaakob, pyhiinvaeltajien suojelija
sauvallan mua johdattaa ja antaa suojan paahteelta.
Mä käyn polvilleni mahan, ja jos ihmeet ovat kuin kukkia, 
ehkä yksi on minua varten."

Ihastuttaa tai vihastuttaa

 

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE: HAJU

Valkosipulin haju saa toiset hyrräämään mielihyvästä, toiset se karkoittaa. 

Valkosipulin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin tervehdyttävään vaikutukseen uskotaan.  

Valkosipuli sisältää noin prosentin verran rikkipitoista aminohappoa, alliinia. Ilman hapen vaikutuksesta allisiini muuttuu sulfidi-yhdisteiksi, jotka aikaansaavat valkosipulin tunnusomaisen hajun.

Vaellusjalkineet Caminolle

 Olen kierrellyt monena päivänä etsimässä vaelluskenkiä itselleni. Onpa ollut vaikea valita vähemmän sopivista sopivin. Tänään lähdin peräti pääkaupunkiin asti etsiskelemään noita kenkiä. Ja pakko oli sitten jotkin niistä muutamista, joita katselin ja sovittelin,  lopulta ostaakin.

 

Kenkiä oli monenlaisia jopa leveäänkin jalkaankin valmistettuja, mutta ne eivät sopineet minun jalkani kokoon. Meindl Guffert GTX Lady oli leveälestinen, mutta se oli joka puolelta leveä eikä siksi sopinut minulle. Meindl Matrei Lady on naisten leveällä Comfort fit-lestillä varustettu jalkine, liiankin leveä varpaiden kohdalla ja mielestäni ei tarpeeksi tukeva pitkäaikaiseen vaellukseen niin asfaltilla kuin monenlaisessa maastossa. Meindl Vakuum Lady on tukeva ja vedenpitävä vaelluskenkä. Sen sisämateriaali on kauttaaltaan jalkojen mukaan muotoutuvaa MFS Vakuum Foamia. Lisäksi siinä on korkea suojaava kivireunus. Pitkään sitä harkitsin. Sovittelin myös Lowa Mauria GTX Flex Women’s ja se  oli yksi mahdollisuus. Hanwag Tatra Wide Lady GTX:ssa oli myös leveä lesti, mutta kenkä olisi voinut olla korkeampi nilkasta.

  

Tämä malli  oli sitten toisena enää jäljellä, kun pohdin, mitä hankin. Kevyempi. Kävelin kymmeniä minuutteja myös tämän kanssa ja sitten kuitenkin luovuin siitäkin ja lopulta valitsin sellaisen, jota olin jo lähikaupungissakin käynyt muutaman kerran sovittelemassa. Painavat, noin 730 grammaa kappale.

 

Meindl Island Lady MFS Active GTX ovat tukevat vaellusjalkineet.  Islandit kuuluvat jäykkyysluokkaan B/C ja ne sekä tukevat nilkkaa ja niiden väitetään vähentävän jalan väsymistä kiertojäykällä pohjalla.
Island-kenkien pehmusteissa on mukana MFS-materiaalia, joka reagoi puristukseen ja kehon lämpöön ja parantavat kengän istuvuutta. Nahkainen pehmeä nilkka miellytti minua.  Näissäkin kengissä on nupukkinahkapinta, vedenpitävä ja hengittävä Gore-Tex kalvo, Digafix kiristys, Air-Active pohjallinen sekä Multigriff by Vibram ulkopohja. Kuutosen koossa ne mahtuivat jalkaani loppujen lopuksi parhaiten eli vähiten huonosti. Nyt pitää ne vain ensin suojata kenkävahalla ennen ensimmäistä käyttöä.

Hakekaa kätilö! 2

Olen seurannut televisiosta sarjaa Hakekaa kätilö! Tämä Jennifer Worthin muistelmiin pohjautuva draamasarja  kuvaa lämpimästi kirkon ylläpitämän Nonnatus-talon kätilöiden rankkaa arkea ja vähävaraisen yhteisön elämää 1950-luvun Itä-Lontoossa, Poplarin kaupunginosassa. Luin ehkä noin vuosi sitten  muistelmakirjasarjan ensimmäisen osan ja nyt huomasin kirjastossa tämän toisen osan, jonka heti nappasin lainaksi.

Kaupungin varjoissa, kakkososa Hakekaa kätilö -sarjan kirjoista kertoo muun muassa vanhasta nunna Monica Joanista ja hänen tempauksistaan. Koskettavaa (itkin lukiessani) on köyhäintaloista kertova osa Frankista, Jennystä ja Janesta. Myös Jennyn ystävyys säärihaavoista kärsivän vanhan sotaveteraanin kanssa kosketti. Tämän veteraanin elämänhistoriaa kerrotaan tässä osassa.

Toinen kirja, jonka olen lähiaikoina lueskellut, on taas caminokirjallisuutta. Martti Issakaisen Jaakon tiellä -teos kertoo päiväkirjanomaisesti kolmen miehen matkasta Caminolla Jacasta lähtien  neljänkymmenen päivän ajan. Yksi miehistä palaa kesken kaiken kotimaahan, mutta kaksi jatkaa yhdessä taivaltaan matkan loppuun asti pohtien hengellistä ja maallista vaellustaan.
Matkan aikana pohditaan muun muassa, mikä on Santiagon katedraalissa Pyhän Jaakobin haudalla käynnin merkitys. Onko edes haudassa mitään? Se, onko hauta tyhjä tai ei, sillä ei ole ihmisen uskon kannalta mitään merkitystä. Tärkeintä kuitenkin on matkassa matka itse. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu matkan aikana. Tärkeää ovat ihmiset, joita kohdataan vaelluksen kestäessä.

H+12

Tämän haasteen tarkoitus on kuvata KIRJAIMIA eli aakkosia! 

12.VIIKON KIRJAIN ON H (+nro12)

 Kirjainten lisäksi pitäisi löytää myös sen viikkonumeron numerot samaan kuvaan! 

Finlandia-hiihto

Finlandia-hiihto on Suomessa vuosittain hiihdettävä pitkän matkan maastohiihtokilpailu. Aluksi hiihdettiin Hämeenlinnasta Lammin kautta Lahteen. Hiihto järjestetään tänä vuonna Lahdessa ja Hollolassa 22.-23.2.2014. Perinteisen tyylin matkat hiihdettiin lauantaina 22.2. Matkoja jouduttiin lyhentämään lumitilanteen takia: 32 kilometriä ja 20 kilometriä.

 Lahti-hallissa oli varusteiden säilytys. Jokainen sai ison muovipussin, jossa oli hiihtäjän numero. Pussiin voi jättää säilytettävät tavarat kuten vaihtovaatteet.

Jotta auton voi saada jonnekin lähistölle parkkiin, piti tulla aamulla aikaisin odottelemaan oman ryhmän lähtöä. Odotellessa voi vaikka neuloa!

 Iloista porukkaa vielä lähdössä.

 Aivan pian annetaan lähtölaukaus tälle ryhmälle.

Olipa keli! Ladut olivat vähälumiset ja jäiset. Onneksi viime yönä sentään satoi räntälunta pehmikkeeksi. Silti 41. Finlandia-hiihdon ensimmäinen päivä vietiin läpi haastavissa olosuhteissa. Suksien voitelukaan ei oikein osunut meillä kohdalleen, mutta maaliin pääsimme sentään ja saimme mitalit.

Santiago de Compostelan vaellukselle takkikin

Vaellustakin hankkiminen on ollut mielestäni vaikeaa.  Kuljin monien viikkojen aikana useassa retkeily- ja urheiluliikkeessä etsimässä vedenpitävää ja hengittävää kuoritakkia. Edellytin, että takki pitäisi vettä monen tunnin ajan rankkasateessakin ja suojaisi hyvin tuuleltakin.

Lopulta ostin Vauden kuoritakin mallia Aletsch II. Takki painaa 530 grammaa, mikä on sen ikävin puoli värin lisäksi (Etsin näet mustaa). Aika pieneen tilaan takin saa kuitenkin pakattua reppuun kuminauhoihin sidottuna.

Takissa on vedenpitävä, hengittävä ja valmistajan mukaan ympäristöystävällinen Sympatex-kalvo, jossa on 3-kerroksinen rakenne eli kaikki kolme kangaskerrosta on laminoitu yhteen. Sympatex on 0,015 mm paksu kalvo, joka laminoidaan kankaaseen, kahden kankaan väliin tai tukikudokseen päällys- ja vuorikankaan väliin. Erikoiseksi Sympatexin tekee se, että siinä ei ole lainkaan huokosia, vaan sisältä tuleva hien kosteus kulkeutuu ulos kalvon molekyyliketjun läpi.

Takissa on yksi hihatasku vedenpitävällä vetoketjulla, yksi vetoketjullinen sisätasku ja yksi muu sisätasku sekä edessä kaksi taskua ylempänä ja vielä kaksi sivusaumoissakin. Taskujen vetoketjut ovat pystysuunnassa ja niitä ei kannata avata kokonaan, jos aikoo pitää tavarat taatusti sisällä taskussa. Edessä on kaksisuuntainen vedenpitävä vetoketju. Olkapäillä on vahvistukset. Lantiolla on kiristysnauha, jota voidaan säätää taskujen kautta. Hihojen suuaukoissa tarranauhat. Hupussa on takanakin päälaella säätömahdollisuus. Selässä(niskassa) on myös ripustuslenkki. Kainaloissa on kaksisuuntaiset vetoketjut tuuletuksen säätelyyn, joten sateettomanakin päivänä takkia voi pitää.

Yllättäen sitten luinkin ostamisen jälkeen netistä, että tämä takki on vuoristo-oloihin ja jääkiipeilyyn luotu kuoritakki! Siinä artikkelissa kerrottiin mielihyväkseni myös, että kuoritakin valmistuksessa on otettu myös ympäristö huomioon eli se on GreenShape -tuote.

Lisäksi samalla ostosreissulla hankin uuden kevyemmän fleecen vanhan punaisen, noin viidessä aktiivikäyttövuodessa jo nyhjyiseksi kuluneen tilalle. Edellinen oli Haltin, nyt tämä uusi on Haglöfsin musta Astro Q jacket. Tämä raglanhihallinen microfleece painaa 275 grammaa. Siinä on täyspitkä vetoketju, jonka yläosassa suojakaistale sekä selässä takana on ripustuslenkki ja edessä sivulla kaksi vetoketjutaskua.

Tänään ostin mustasta fleecestä päähineen, jossa heijastimena toimii sana rukka. Ensimmäiseksi tämä päähine pääsee päähän Finlandia-hiihtoon.

Kansantanssia

 Valokuvatorstain haaste numero 315 on TANSSI.

Olga-sukat ohjeineen

Katsoin tänään kisoja televisiosta. Mitaleja tuli suomalaishiihtäjille. Samalla oli mukava neuloa sukkaa. Hieman neulominen jäi kesken, kun lähdin nimipäiville. Siellä neuloin nuo Olga-sukat valmiiksi ja saman tien ne lähtivät eteenpäin lähetystyön hyväksi.
Sukat on neulottu Novitan Nalle luontopolku kesäkimppu -langasta kolmosen puikoilla. Sukat painanevat noin 88 grammaa ja ovat noin 38-39 -numeroiseen jalkaan.

Ohje Olga-sukkiin: 16 silmukkaa puikollaan eli 64 silmukkaa neuleessa.
Neulo aluksi kaksi kerrosta nurin, ettei reuna kierry. Aloita sitten kuvio.
1. kerros: Neulo 2 silmukkaa takakautta yhteen, 5 oikein, langankierto, 2 oikein, langankierto, 5 oikein, 2 silmukkaa etukautta eli normaalisti yhteen. Sama joka puikolla.
2. kerros: Neulo kaikki silmukat oikein.
Toista näitä kahta kerrosta niin pitkään kuinka korkean haluat varren olevan ennen resoria. Ensimmäisellä resorikerroksella neulo joka puikon alussa kaksi yhteen ja samoin jokaisen puikon lopussa, puikollaan siis sitten 14 silmukkaa.
Resori on kaksi oikein, kaksi nurin.
Kantapää on normaali vahvennettu kavennuksineen, jalkapöytä resoria ja pohja sileää eli oikein koko ajan.

Antiikkinenko?

 

Makroviikoilla (numero 135) on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE:
ANTIIKKINEN/IKIVANHA/AJAN PATINOIMA

Lapsuuteni säästölipas

Laskukone

Vaelluskertomuksia Caminolta

Olen lueskellut viime aikoina käsiini saamia vaelluskertomuksia  matkoista Santiago de Compostelaan. On mukava kertailla tuota vaellusta myös omasta vanhasta blogistani ja vertailla eri kertojien eri näkökulmasta ja erilaisin painotuksin kirjoittamia vaelluskokemuksia omiini.

Tämä Anneli Myllärin toinen vaelluskirja Kolme reittiä Santiagoon (2012 ilmestynyt) kertoo karun selkeästi matkan vaivoista ja hankaluuksista, mitä voi tulla eteen vaeltaessa muita reittejä Santiago de Compostelaan kuin perinteistä ranskalaista reittiä eli Camino el Frances'ia. Anneli Mylläri ja miehensä Olli olivat vaeltaneet muutama vuosi aikaisemmin ranskalaisen reitin ja nyt kutkutti uudelleen lähtö vaellukselle, mutta sama reitti ei kiinnostanut sen suuren vaeltajamäärän vuoksi. Niinpä he päättivät aloittaa matkansa maaliskuussa 2009 jo Ranskan keskiylängöltä Le Puy'stä. Matka alkaa  ja jatkuu Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla. He lähtivät liikkeelle lopputalvesta, jolloin oli vielä viileää, ehkä liiankin viileää matkantekoon. Myös matkareitillä ei ollut kovinkaan tiheästi refugioita. Loppujen lopuksi he yöpyivät hostelleissa tai hotelleissa miltei koko matkan. Heillä jäi kesken tuo Ranskan osuus ja he aloittivat uudelleen Espanjan puolelta kulkemalla pohjoista reittiä. Sekin oli vaativa ja huonosti merkitty. Loppujen lopuksi he kävelivät englantilaisen reitin Santiago de Compostelaan. Vaellusmatkan aikana he harmittelivat toisinaan, ettei montaakaan vaeltajaa näkynyt koko reitillä.

Tätinä taipaleella: erilainen vaellus Santiago de Compostelaan" -matkakirjan tekijät ovat eläkeläisiä, noin hieman yli kuusikymppiset Liisa Jäppinen ja Pirkko Vekkeli. Matkan he kulkivat neljässä osassa noin vuoden välein parisen viikkoa kerrallaan yöpyen usein myös hostelleissa mukavuuden vuoksi. Etukäteissuunnitelman mukaan heillä oli paikasta toiseen erittäin joustava aikataulu ja lyhyehköt päivämatkat. He kulkivat hitaasti, pysähtyivät ihmettelemään ja ihastelemaan näkemäänsä. He kulkivat matkan pilke silmäkulmassa ja nautiskellen. Kirjassa on  kerrottu päiväkirjamaisesti hauskoja kommelluksia. He kuvittivat myös piirroksin kirjaansa. Heistä toisella oli jopa espanjan kielen taito hallussa, joten se helpotti matkantekoa.
Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran noin vuosi sitten.

 

Susanna Linna kirjassaan Simpukankuorelta kotiin: matkani Santiago de Compostelaan kuvaa 33 päivää kestäneen ja lähes 800 km pitkän pyhiinvaelluksen päivä päivältä.  Samalla se kertoo ystävän löytymisestä. Susanna Linna ei kerro paljoakaan itsestään, vaan matkasta päiväkirjamaisesti, mielenkiintoisesti ja rehellisesti niin ilon kuin tuskankin hetkistä. Matkan aikana hän tutustuu muutamiin kanssakulkijoihin, joista tulee ns. pyhiinvaellusperhe.
Niin tässä teoksessa kuin useimmissa muissakin on mukana hyvä varustelista Caminolle.
"Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle" (Palmi 84:6) oli Linnan alkusivulla yhtenä mottona.
Tämän kirjan olin lueskellut aikaisemmin ennen ensimmäistä vaellustani. Nyt oli hyvä kertailla matkaa tarkkojen paikkakuvausten perusteella.

Kari Selénin kirja Simpukan tähden tuo kulttuurihistoriallisen katsauksen tähän matkaan. Historiantutkija Selén lähti noin 750 kilometrin vaellukselle vuonna 2002 yhdistämällä patikoimisen, kulttuurihistorian ja etäisyyden ottamisen vuodesta toiseen toistuvasta arkipäivästä.
Hän joutui keskeyttämään vaelluksen 400 kilometrin jälkeen jalan rasitusvamman vuoksi ja jatkoi sitten jäljelle jääneen loppumatkan seuraavana vuonna. Mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa tarinaa on kirjassa alueen historiasta, paikallisista pikkukylistä, nähtävyyksistä ja vaeltajista eri puolilta maailmaa.Ja paljon pohdintaa.
Myös tämän Sélenin kirjan luin ennen edellistä vaellustani.

Vieläkin voi hiihtää

Viikko sitten maanantaina oli latu pöpperöinen, mutta sitten keskiviikkona sainkin hiihtää aivan juuri aurattua latu-uraa latukoneen perässä. Edellisenä yönä oli sadellut hieman lunta, joten oli hyvä tehdä hiihtoura kuntoon. 

Vielä lauantaina ja tällä viikollakin tänään on ollut mahdollista hiihtää tuolla vaellusreitillä. Tänään oli valitettavasti, onneksi vasta kuitenkin ensimmäistä kertaa, tuolla osuudella joku kulkenut ison koiran kera ja vielä perinteisen latua pitkin! Latu oli jo muutenkin aika pehmeä. 
Pohdituttaa, miten Finlandia-hiihdon järjestäjät saavat kunnon ladut tuhansille hiihtäjille kestämään tulevan viikonloppuna. Nyt jo on tänään annettu varoitus, ettei kannata lähteä hiihtämään hyvillä suksilla niille laduille. Lisäksi hiihtomatkoja on lyhennetty normaalista pituudesta.

Torstaina lähdin hakemaan pikkusiskon meille kävellen. Kun pääsin hänen kotiinsa, niin isoveli odotteli vielä kuljetusta eskariin, vaan sitä ei tullutkaan - taxi olikin unohtanut hänet. Niinpä lähdimme kävelemään meille hakemaan autoa. Matkalla älysin soittaa miehelle, että tule vastaan autolla, jotta saamme nopeammin isonveljen eskariin. Pappa tulikin pian ja niin saatoimme pikkusiskon kanssa isonveljen eskariinsa ihan sisälle asti. Näimmepä mekin eskarin!
Lähdimme siitä pikkusiskon kanssa humputtelemaan kaupunkiin asti eli sovittamaan retkeilykauppaan vaelluskenkiä. Kun sovittelin niitä, sillä aikaa myyjä ohjasi pikkusiskon kokeilemaan pilkkejä. Neitosella oli hauskaa kokeillessaan ja uitellessaan ja katsellessaan erilaisia syöttejä. En vain vielä löytänyt sopivia jalkineita.
Perjantaina vietimme ystävänpäivää pikkusiskon kanssa myös eläkeläisten eli entisten työtovereiden tapaamisessa. Reissaamista on viikolla meillä riittänyt.

Illansuussa  perjantaina lähdin ajelemaan pitkälle reissulle eli ystävänpäivänä oli myös kaste. Kylläpä vanhemmat ja kummit muistavat sen vuoksi hyvin kastepäivän. Kastetoimituksen jälkeen saimme nauttia juhlapöydän antimista kastettua lukuunottamatta. Hänelle riittivät äidin eväät!

"Kasteen kirkas vesi on niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten armo Herran Jeesuksen.
Kastemaljan äärellä, Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen, seuraajaksi Jeesuksen.

 Joka aamu uudestaan omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään tahtoasi täyttämään..
Kuolemallaan Herramme pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan meidät armoon avaraan."

(Virsi 219) 

Sunnuntaikin oli taas työpäivä. Pyhän nimi oli Septuagesimasunnuntai ja se merkitsee latinasta suomennettuna, että pääsiäiseen on seitsemänkymmentä päivää. Pyhäpäivän aiheena oli ansaitsematon armo. Puhuinkin saarnassani siitä, että tämän pyhän nimi ”Ansaitsematon armo” voisi olla hyvin jokaisen sunnuntain nimi, niin keskeinen asia se on uskossamme.

Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni. Tuo tuttu määritelmä.  Sitä on armo, että pelastumme, pääsemme taivaaseen, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Sitä, että saamme syntimme anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden. Taivaaseen pääsy ei ole ihmisen ja Jumalan yhteinen ponnistus, vaan se on yksin Jumalan armoa hänelle, joka turvaa Kristukseen.