Loppiaisen tienoilla

Loppiaisena yleensä äitini sukulaisia kokoontuu sisareni luo loppiaislounaalle. Niin tänäkin vuonna meitä serkuksia puolisoineen ja jotkut lapsineenkin oli koolla pääkaupungissa. Oli ilo olla yhdessä päivittämässä kuulumisia kasvoista kasvoihin.

Loppiaisena olin jo aamupäivällä Kauneimmat joululaulut -messussa. 

Loppiaisen Raamatullinen aihe on kun Itämaan tietäjät tulivat Jeesus-lapsen luo.

Kotona lunta on enemmän. Lapsenlasten lumilinnakin saanut lumipeitettä lisää. 

Oli muutama kaunis pakkaspäivä, lähes 20 astetta. 

Miltei joka päivä olenkin käynyt sauvakävelylenkillä nauttimassa kauniista luonnosta. 
 

Lentopallon kesäaika alkoi

Tänään kunnostimme lentopallokenttämme kesäkuntoon, koska siirryimme pelaamaan ulkokentällä talven jälkeen, jolloin pelit olivat kyläkoulun liikuntasalissa. Haravoimme kentän ja paikkailimme talven aikana tulleita kuoppia. Kuopat olivat syntyneet, kun kentän vierestä oli kaadettu koivu. 

Pelaaminen oli mukavaa paitsi että  tänään mäkäräiset olivat lähestymisintoisia. Miehet voittivat 4-3, vaikka me naisetkin saimme hyvää peliä kokoon. Pääasia meillä ei olekaan peli, vaan yhdessäolo, tapaamiset ja kuulumisten vaihdot. Pelaajinahan ovat veljekset vaimoineen

Lauantaina ajelin Suomen Lähetysseuran vuosijuhlille Pieksämäelle. Ohjelm ei ollutkaan niin vähäinen kuin olin etukäteen luullut. Mielenkiintoista löytyi paljon.  Paljon hyviä tapaamisiakin kertyi. 

Jakaranda lauloi, soitti ja liikutti myös kuuntelijoita. 

Mirja Himanen  ja Mekonnen Mulat kertoivat kuurojen tilanteesta Etiopiassa. Etiopiassa on noin 120 miljoonaa asukasta, joista 3 miljoonaa kuuroa! Kuurous on hankala ja usein kuuroja piiloitellaan eikä tuoda esille, jotta kjuro voisi saada apua. Mekonnen on tehnyt paljon Mirjan kanssa valistustyötä ja koulutusta mm. opettajia koumuttamalla ja materiaalia valmistamalla ja saanut valtionkin apua koulutukseen. 

Viikonvaihteessa

Elämä on pitkä, toisinaan lyhyt riippuen mistä perspektiivistä sitä tutkimme. Tämä elämä oli 83 vuoden ikäinen. 

Päivä vain ja hetki kerrallansa,siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,murheen niin kuin ilon seesteisen.

(virsi 338:1)

Toisinaan hautajaisissa pääsee istumaan rauhassa. Tällä kerralla oli miehen veljen hautaan siunaaminen, jossa sain vain olla. 

Lähiomaiset olivat laittaneet kukat arkun päälle ja piilottaneet arkkukukkasenkin ruusujensa alle, vaikka oli tuotu kukkapurkki ruusuja varten arkun viereen. Kun leski laittoi oman kukkansa arkulle, toiset yllättäen seurasivat. 

Mökillä kasvaa jo vihreää syötävää. Olen saanut viinisuolaheinää salaatiksi jo monesti. Pieni pakkanen ei ole sen kasvua haitannut. Myös lipstikka on lähtenyt hyvin kasvuun ja ilmasipulitkin ovat päässeet pataan.

 

Jo viime syksynä kylvin porkkanaa ja persiljaa lavakaulukseen. Nyt keväällä hankin uuden lavakauluksen vanhan viereen. Kärräsin kompostia ja päälle laitoin ostomultaa. Siihen kylvin vielä lisää porkkanaa sekä kokeeksi palsternakkaa. Nuo kaikki ovat harsojen alla.

Kalaa on tullut vain vähän. Vaikka hankimme uuden kaksinieluisen katiskan, ei ole vielä kovin moni ahven sinne eksynyt hauista puhumattakaan. Toki katiska on ollut vedessä eikä verannalla kuin kuvauksen ajan!

Komsio

 Lapin lasten kehto on komsio. Samalla se on kuljetusväline. Puusta tehdyn rungon toinen pää kaartuu korkealle ja muodostaa lapsen pään suojan. Lapset pidettiin kehdossa noin vuoden tai puolentoista vuoden ikään asti.

 Tänään muistotilaisuudessa oli yli 90 vuoden ikäinen komsio, jolla muisteltavaa oli pienenä kuljetettu mm. Muoniosta Utsjoelle 3 kuukauden ikäisenä.

Pitkästä aikaa Ristinkirkossa.

Puutalkoot

Maanantaina olimme mökillä puunkaadossa: mies ja veljet hänellä apuna. Vanhin heistä kiipesi tikkaiden avulla puuhun sitomaan köyden, joka kiristettiin vaijeritaljalla toiseen puuhun ennen kuin kaato alkoi. Kuusi isoa pitkää koivua kaatui nurin juuri siihen paikkaan, mihin oli tarkoituskin. Taitavia veljeksiä!  Myös nykyiset akkukäyttöiset moottorisahat ovat hyviä, koska ei sitten sotkeudu johtoihin eikä ole käynnistysvaikeuksia. 

Tiistaina lähdimme miehen kanssa kaksin mökille jatkamaan puutalkoita. Mies sahasi oksat rungoista ja risut oksista erilleen. Minä kannoin risuja kasaan ja kannoin oksien kappaleet peräkärryyn, jolla toimme ne kotiin. Olipa hyvää kuntoilua mäkeä ylös tai ojan yli kulkemista! 

Kevät on jo pitkällä, koska enää ei voi sanoa koivujen olevan hiirenkorvalla, vaan jo vihertävät lehdet. Sinivuokot kukkivat, valkovuokot kukkivat ja punavuokot kukkivat mökin pihamaalla samoin krookukset ja scillat. Kasvit muutenkin pitäisi saada maahan vähitellen. Jonkin verran taas sain kompostista multaa kuljetetuksi kottikärryllä kasvimaalle, mutta osa kompostia oli vielä jäässä.

Katiskassa oli kaloja, jotka mies perkasi. Kalaruokaa on taas tiedossa lähipäivinä, koska saimme 37 pientä ahventa ja ison hauen.

Vappuaattona

Serkkuni siunattiin pääsiäislauantaina ja vappuaattona tuhkauurna kätkettiin maahan.

Mitä Maariana katolla  sitä vappuna vaolla piti paikkansa tänä vuonna. Puutarhassa lunta vielä paljon.

Lapsuudesta muistan  että isä pyrki ottamaan lapsistaan vappukuvan aina paikassa, missä oli lunta.

Sisar hento valkoinen

 

Kaija-serkku

9.5.1929 - 22.3.2022

Hautajaismatka

Honkanummen iso kappeli on avara tila. Yksinäinen arkku. Miehen siskolle jätimme tänään jäähyväiset. Matkasimme Vantaalle tänään miehen sisarusten ja puolisoiden kera täältä kotiseudulta.

Jätimme Leenan Jumalan hoiviin. 

Jumala, elämämme perimmäinen turva,  sinun siunattavaksesi tuomme itsemme ja toinen toisemme: armahda meitä, lohduta meitä, anna meidät tueksi toinen toisellemme.

Viimeiset tervehdykset. 

Muistotilaisuudessa oli hyvä muistella ja kertoa sisaresta ja ystävästä lohisopan ja juustokakun kera  Leenan lapsille ja lapsenlapsille.  Laitoin myös pyörimään tietokoneelta monenlaisia kuvia miehen sisaresta ja sisaruksista ja vanhemmista. Muistopöydällä oli myös monia kuvia Leenasta. Oli mukava kuulla monenlaista uutta hänestä muiltakin muistotilaisuuteen osallistuneilta.

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie. Ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps’ ethän milloinkaan ottaakaan vois sä kättäsi enkelin kädestä pois."

Lentopalloa

Kylläpä lentopallopeli on mukavaa näin korona-aikana!

Olemme saaneet pelata joka sunnuntai suvun, veljesten perheiden kanssa lentopalloa talvisin koulun liikuntasalissa, oikeastaan kylätalolla, kesäisin viime vuodet yhden veljeksen pihamaalla.

Aikaisemmin pelattiin vain kesäisin ulkona jonkun veljeksen kotipihalla. Kun syksy viileni, peliin tuli tauko seuraavaan kesään asti. Pelistä ei ole voinut olla pois oikeastaan mistään syystä. Ei edes kipsi kädessä (yhdellä kädelläkin voi pelata, kuten tänäänkin!) tai jokin muu vaiva, raskaus tai dementiakaan ole estänyt osallistumista peliin. Suvun dementikoilla on ollut pelitaito hallussaan, vaikka moni muu asia on unohtunut. 

Pelaamme vanhoilla säännöillä, joissa pelataan 15 pisteeseen asti. Jos toinen puoli ei voita, niin peliä jatketaan, kunnes tulee kahden pisteen ero. Syöttö ei saa koskea verkkoon. Piste tulee vain syötöstä. Lisäksi meillä on omia poikkeussääntöjä: Palloon saa koskea useamman kerran samakin pelaaja. Kosketuskertoja ei lasketa, kunhan pallo ei mene maahan. Naisten kenttä on sulkapallokentän kokoinen ja miesten puoli on normaalin lentopallokentän kokoinen. Naisilla ensimmäinen syöttö pitää osua kentän alueelle. Jos ei osu, saa vielä kahdesti yrittää uudelleen. Jos ei vieläkään onnistu, niin syöttövuoro vaihtuu. Iskulyönnit on miehiltä kielletty. Pallona on rantalentispallon tapainen pallo, joka on hieman pehmeämpi ja kevyempi kuin normaali lentopallo.

Tulosten pistelaskuissa on apuna helmitaulu, jossa on viisitoista sinista palloa ja viisitoista punaista palloa. Voittoriveillä on viisi sinistä palloa ja viisi punaista palloa. Naisilla on vielä etuna, että hävitystä pelistä saa yhden bonuspisteen. Joskus voi käydä niin, että naisilla on ollut jopa kuusi bonuspistettä erän alussa! Bonuspisteet vähenevät, jos tulee voittoja. Miehillä ei ole bonuksia.

Aikaisemmin miehet voittivat lähes kaikki pelit, mutta nykyään pelit ovat melko tasaväkisiä. Osittain tuo johtuu siitä, että meitä pelaajia on tällä hetkellä vakiokokoonpanossa enää miehiä kolme tai neljä ja naisia neljästä viiteen. Tästä pienentyneestä osanottajamäärästä on se hyöty, että voimme tavata toisiamme viikottain näin korona-aikanakin, koska meitä on alle kymmenen! Talvisessa vakiokokoonpanossa keski-ikä miehillä on 74 vuotta ja meillä naisilla pari vuotta alempi.

Joka erän välissä pidämme tauon. Mehutauko eli juomatauko on tarpeen, jolloin vaihdamme kuulumisia ja kerromme sekä pohdimme monia suvunkin asioita.

Koronarajoitusten vuoksi emme ole liikkuneet juuri missään ihmisten ilmoilla pakollisia kauppareissuja lukuunottamatta. Myös sen vuoksi nämä viikkotapaamiset ovat erittäin tärkeitä meille.

Enonkoskella

Vietimme pari päivää Enonkoskella miehen ja parin hänen veljensä kanssa. Lauantaina meillä oli sukukokous. Paikkana oli ihana vanha Kievari Enonhovi. 

Enonhovi on mainekas majatalo- ja ravintola Enonkosken keskustassa.  Enonhovin yrittäjä Raili Pölönen tekee hyvää maukasta ruokaa ja sitä on riittävästi.

Kievarirakennuksen runko on  Hovimäen 165-vuotias kartano. Michail Tichanoff, joka 1850-luvulla paitsi omisti kartanon, pyöritti kylällä myös sahaa ja lasitehdasta. Kun joukko työntekijöitä hukkui paluumatkalla kirkkoveneellä Kerimäeltä 1858, Tichanoff rakennutti vielä kylälle oman kirkon, perusti kirjaston sekä palkkasi papin ja opettajan.

Sukukokouksen ohella vierailimme  kotiseutumuseossa ja tutustuimme kirkonkylän muihin nähtävyyksiin kuten hiekkaveistoskilpailun satoon, Enonkosken kivisiltaan ja

Koskenvarteen ja juoksurappuihinkin.

Sunnuntaina tutustuimme Enonkosken kirkkoon, Koloveden luontotupaan ja vanhaan hautausmaahan sekä Kyynelniemen hautausmaahan.

Kirkon rakentamisen ja seurakunnan toiminnan alkamisen taustalla oli enonkoskelaisten aktiivisuuden lisäksi veneonnettomuus, joka tapahtui syksyllä 1858. Historiankirjat kertovat, että väki oli palaamassa kirkkoveneellä Kerimäeltä kirkkomatkalta Ylä-Enonvettä myöten. Järvellä nousi kova tuuli ja vene kaatui: veneessä olleista kahdestatoista ihmisestä kahdeksan hukkui. Tämän onnettomuuden kerrotaan olleen vahva sykäys oman kirkon ja papin saamiseen. Onnettomuuden muistoksi on Enonkosken kirkon tornissa oleva risti suunnattu järvelle päin - eikä pääsisäänkäynnin suuntaan.

Enonkosken ensimmäinen kirkko palveli seurakuntalaisia vain reilun parinkymmenen vuoden ajan (1859-1884). Kirkko tuhoutui ilmeisesti salaman sytyttämässä palossa kesällä 1884. Uusi kirkko valmistui jo syksyllä 1886. Seurakunta toimi tehdasseura-
kuntana vuosina 1859-1876 ja rukoushuoneseurakuntana vuosina 1876-1909. Seurakunta on toiminut itsenäisenä vuodesta 1909 lähtien. Enonkosken seurakunta liittyi 1.1.2013 Savonlinnan seurakuntaan kappeliseurakuntana.

Koloveden luontotupa on Enonkoskella entisessä 1800-luvulta peräisin olevassa sahan makasiinissa. Sijaintipaikka kauniin kosken rannalla tekee siitä tunnelmallisen käyntikohteeen. Luontotuvassa on näyttely Koloveden kansallispuiston luonnosta ja sieltä saa tietoa Koloveden lisäksi myös seudun muista matkailuasioista.

Matkalla Ihamaniemeen on vielä Hanhivirran lossi. 

Vierailimme Ihamaniemellä miehen ja hänen sisarustensa entisessä koulussa ja asuntolassa, joka on nykyään Enonkosken luostariyhteisön hallussa. Asuntolaan tulivat pitkämatkalaiset, lähinnä saariston lapset asumaan koulupäivien ajaksi. Siihen aikaan oli keskiviikkona vapaata ainakin alaluokkalaisilla ja tietysti lauantaina oli koulupäivä. Kelirikkoaikoina ei kotiin päässyt edes viikonloppuna. 

 

Ihamaniemen entinen koulu, nykyinen luostari

 

Luostariyhteisön Pyhän Kolminaisuuden kappeli. Vietimme siellä myös hartaushetken.

Vanha koulun harmoni.

Tammikuun ensimmäisellä viikolla

Tammikuu on alkanut vauhdikkaasti tiistaina olleen silmäleikkauksen jälkeen.
Loppiaisena vierailimme neljässä paikassa. Aamulla lähdimme matkaan vielä pimeän aikaan. Aloitimme lapsenlapsen yksitoistavuotissyntymäpäivillä.

Sitten matkasimme pääkaupunkiin, jossa vietimme suvun kanssa loppiaislounasta. Olen suvun vanhin! Ja suvun nuorinkin oli paikalla: kolmen kuukauden ikäinen vauveli, serkkuni lapsenlapsi.

Ajelimme taas muutaman kilometrin. Koska oli loppiainen, autopaikkoja löytyi kaupungissa (ja bonuksena ilmaiset parkkipaikat). Arkipäivänä ei pääkaupunkiin omalla autolla kannatakaan ajella, koska parkkipaikkojen löytäminen taitaisi olla todella hankalaa.

Vierailimme sairaalassa pojan luona. Kylläpä tuo sairaalakeskittymä onkin iso. Löysimme sentään oikealle osastolle helposti ohjeiden mukaan.

Jatkoimme matkaa maaseudulle seuraaville syntymäpäiville ja yökyläilylle. 8-vuotias isosisko oli aivan itse suunnitellut, tehnyt kuvan ja valmistanut pikkusiskolleen lahjaksi liinan oravankuvineen. Pikkusisko on näet päiväkodissa orava-ryhmässä.

 Tänään sitten juhlimme neitokaista. Viisivuotiaalla kakussa on viisi kynttilää.

 Ja siilikin maistui myös monen muun syötävän kera. Siilin pohjana oli kaalinpuolikas!

Mukavaa ohjelmaa oli lapsille sekä lapsenmielisille papoille ja mummoille ja tädeille ja kummeille. Isosisko ja isä soittivat, isoveli hoiti ongintaa, täti teki ja opetti monenlaisia"taikatemppuja". Tässä eräässä lautasella oli maitoa ja elintarvikevärejä. Toisella lautasella oli hieman astianpesuainetta. Kun tulitikku kastetiin astianpesuaineeseen ja sitten väriin, niin väri alkoi levitä. Jos kuivalla tulitikulla kosketti väriä, ei tapahtunut mitään. Lapset saivat sitten itsekin kokeilla tätä. Mukavaa oli seurata.

Jo eilen aloitin Maamme raita -sukan. Kotimatkalla sain ensimmäisen sukan valmiiksi ja illalla aloitin parista toisen.

Löysäpipoisten Jyjy 2018:
1. Harmaakirjavat perussukat Jenkasta. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12. Paino 120 grammaa. 
2. Vihreästä Nallesta Vuokko-lapaset. Aloitettu 31.12. Valmiit. Paino grammaa.
3. Pikkupalmikkosukat lilasta Aaposta. Aloitettu 2.1.Valmiit 4.1. Paino 66 grammaa.
4. Sinivalkoiset Maamme raita -perussukat. Aloitettu 6.1. Valmiit. Paino grammaa.

Osallistun myös Makrotex-haasteeseen tällä postauksella.

Sukua tapaamassa

Pyhäinpäivä. Kävimme viemässä kynttilät läheisten haudoille. Eilen jo kävimme miehen isän haudalla.

Tänään matkasimme minun vanhempieni ja muun suvun haudoille.

Samalla olimme jumalanpalveluksessa tutussa lapsuuden kotikirkossa. Viereemme istahti myös lapsuuden/nuoruuden ystävä yllättäen. Iloinen tapaaminen muistojen ja muistamisten päivänä.

Tänään veisattiin mm. virttä 632, joka on riemullinen:
1.  Nyt ylös, sieluni,
mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni
valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon
ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan
saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.
4. Siell' kaunis kannel soi,
veisaamme virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi
saada sen ihanuutta,
kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä
ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.

Iltapäivällä käväisin Kätevä - käsityömessuilla Lahdessa. Paljon katseltavaa  ja tutkittavaa, mutta en löytänyt mitä etsin: parsinneulakoteloa hajonneen tilalle. 

Siellä oli näkyvillä paljon mm. nukkekotitavaraa. Ja tapasin myös taas sukulaisiakin.

Paluumatkalla poikkesin vielä Levon hautausmaalle, jonne on mm. isovanhempani haudattu.

Juhlintaa ja arkipäivää

Viikko sitten lauantaina juhlittiin Kukossa kummipoikani syntypäiviä. Oli maukasta ruokaa ja mukavaa ohjelmaa. Monia tanhuryhmiäkin esiintymässä mm. nämä Ellit ja Eemelit. Ja voi tavata sukuakin.

Sunnuntaina ajelin perhemessuun. Messun jälkeen oli kirkossa kahvi- ja mehutarjoilu.

Sunnuntaina Kairessuolle oli opastettu luontopolkukävely. Juhlaretki, koska lintutorni on kymmenvuotias. Kairessuon–Mieliäissuon luontopolku kiertää nimensä mukaisesti kahdella suolla, joiden välissä on korkeahko kallio ja metsää. Reitin varrella on monia suotyyppejä ja osa reittiä kulkee pitkospuilla. Mieliäissuolla pitkospuut poikkeavat  lintutornille.  Koko reitin pituus on 3,2 kilometriä. Reitin varrella olevista erilaisista suotyypeistä kerrotaan polun varrella olevissa infotauluissa.

Polku rakennettiin v. 2007 osana 3+3 yhteinen ympäristö Eu -hanketta. Se kulkee pääosin Natura-alueella, mutta Kairessuon pohjois- ja itäreunalla yksityisten mailla, samoin parkkipaikka (Koskustentie 525) ja polku siitä Kairessuolle. Torni rakennettiin Niinikosken kylän koulun kentällä kyläyhdistyksen talkoilla ja Utin Jääkärirykmentti kuljetti sen MI-8 helikopterilla perusrunko valmiina Mieliäissuolle.

Valtakunnallisesti arvokkaan Mieliäissuon alue käsittää myös Kairessuon sekä niiden välisen kapean, metsäisen kannaksen. Suot ovat tyypiltään edustavia Rannikko-Suomen kermikeitaita. Soiden keskellä on puuttomia, karuja nevoja ja reunoilla erilaisia rämeitä ja korpia. Kairessuo on täysin luonnontilainen suo ja Mieliäissuokin melko luonnontilainen. - Vanhempieni maat ulottuivat aikanaan Mieliäissuolle asti.

Lintutornilla oli kahvi-, lettu- ja makkaratarjoilu juhlan kunniaksi. Ja kilpailu vaihtoehtovastauksin tästä alueesta ja siihen liittyvästä. Voittaja sai kukkapuskan ja toiseksi tullut kahvipaketin. Kukkaset ovat nyt kotona :) .

Lintutornista voi tarkkailla Mieliäissuon elämää.

Mökilläkin on syksyn tuntua. Keskiviikkona parin päivän säilöntäurakan jälkeen lähdimme mökkimaisemiin sienestämään ja marjastamaan. Innostuin vielä poimimaan karpaloita. Löysin niitä pariltakin suolta. Karpalonpoiminnassa piti olla ehjät kumisaappaat, kurahousut ja sadetakki päällä, koska suo oli aika vetinen. Istuin tai olin polvillani poimimassa, koska selkä ei pitkään kestä poimimista ja karpaloiden poiminta  käsin on hidasta. Suppisten kerääminen on mukavaa, kun voi vain kuljeskella metsässä.

 Mökin pihassa pitää vahtia tämä pöllö, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Pöllössä on aurinkokenno ja niin se pimeän tullen valaisee silmälampuillaan.

Syksyistä on taas tälläkin viikonlopun mökkireissulla. Tänään on koko päivän tihutellut jotain märkää. Siksi olikin hyvä päivä olla etsimässä sieniä. Pieni sade ei haittaa sienestämistä. Eilen oli aurinkoinen iltapäivä ja puolestaan mukava päivä poimia jälleen karpaloita. Vain yksi hirvikärpänen eilen yritti tunkea ranteeseen, tänään ei yhtään. Ehkä auttoi kylmägeeli, jota laitoin myssyn tupsuun ja niskaosaan, ehkä ei vain ollut hirvikärpäsiä lähimailla.

Toki olen tehnyt mökillä hieman syystöitä: kalkinnut hedelmäpuut ja marjapensaat, siivoillut kukkapenkkejä ja leikannut ruohoa.  Ja neulonut sukkaa illalla.