Daktari Leena

 Leena Pasasen kolmas kirja on Daktari Leena, neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa (Suomen Lähetysseura 2021). Edelliset kirjat Daktarin lapset (2000) sekä Noel - Daktarin tarinoita Tansaniasta (2012) ovat myös Lähetysseuran julkaisemia.

Leena Pasanen on lastentautien  erikoislääkäri, joka on vuodesta 1981 alkaen toiminut Suomen Lähetysseuran tehtävissä Etelä-Tansaniassa Iringan alueella Ilembulassa sijaitsevassa Tansanian evankelisluterilaisen kirkon sairaalassa. Hän viettää nyt eläkepäiviään samoilla seuduilla.

Mielenkiintoista luettavaa ja koskettavaa kerrontaa työstä ja kohtaamisista. Iloja ja suruja ja rankkaa työtä ruohonjuuritasolla mm. aidsia sairastavien parissa.

Olen vieraillut Ilembulassa vuosia sitten, joten olen nähnyt tuon silloisen työympäristön. 

Kirja loppuu: Tämä on ollut minun tieni ja olen kiitollinen Jumalalle, että uskalsin lähteä tälle tielle. Sain paljon enemmän kuin osasin odottaa. Erään ortodoksisen viisaan sanoin "antakaamme itsemme Jumalan haltuun, ja silloin saamme nähdä Jumalan suunnitelman, ja Herra antaa meille myös sen, mitä emme edes odota".

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtiin

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

7. Kirja kertoo ystävyydestä

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

        

Mustaa puuta

 

MakroTex-haasteen aiheena on tällä viikolla MUSTA.

Eteläisestä Tansaniasta tai oikeammin Mosambikista kotoisin oleva makonde-kansa on afrikkalainen etninen ryhmä. Makondet tunnetaan taidokkaista puuta kaivertamalla luoduista veistoksistaan. Makonde-veistäjät kaivertavat kertomuksia ja turisteille pienempiä töitä kovaan mustaan eebenpuuhun. Liialliset puiden hakkuut ovat vain tulleet tämän ebenpuun eli mustanpuun turmioksi. Mutta: Oikeaoppinen makondetyö ei  olekaan syvänmusta vaan tummanruskea. Musta väri on nimittäin peräisin  kenkälankista. Ja kaikkein luonnonmukaisimpaan versioon jätetään pala vaaleaa kaarnaa merkiksi puun alkuperästä kuten tuossakin kirahviveistoksessa.

Nuo veistokset toin tuliaisina Tansanian Mtwarasta, jossa vierailin parisen vuotta sitten.

Loppiaisen viisaat kauneimmissa

 

Itämaan tietäjät (heidät tunnetaan myös nimillä kolme kuningasta tai kolme viisasta miestä) ovat tulleet tuomaan lahjojaan Jeesus-lapselle.

Nämä Makonde-veistokset, seimiasetelma, ovat nyt kirkossa. Veistokset ovat Tansanian Mtwarasta viime keväänä hankittuja. Tämä käsityöperinne on muodostunut Makonde-heimojen keskuudessa perinteisestä afrikkalaisesta puunveistotaiteesta. Makonde-veistokset tehdään yleensä eebenpuusta, joten ne ovat väriltään tummia ja kovan puulaadun ansiosta kestäviä. 

Loppiaista vietettiin tammikuun kuudentena jo 200-luvulla, jolloin se oli Jeesuksen syntymä- tai kastejuhla. Jo 300-luvulla Jeesuksen syntymäjuhlaa, joulua,  alettiin viettää läntisessä perinteessä 25. joulukuuta. Loppiainen sai keskiajalla sisältönsä idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan Jeesus-lapselle. Tietäjistä kerrotaan Matteuksen evankeliumin toisen luvun alussa. Ruotsin kuningaskunnan, jonka alamaisuuteen Suomikin kuului, ensimmäisessä luterilaisessa kirkkojärjestyksessä 1500-luvulla loppiaista nimitetään kolmen pyhän kuninkaan päiväksi. Juhlan suomenkielinen nimi on peräisin 1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulunpyhien loppumista. Loppiaisesta on tullut lähetystyölle omistettu päivä, sillä idän tietäjät olivat ns. pakanoita, jotka kuitenkin saivat nähdä Vapahtajan ja antaa hänelle lahjansa.

Myös suomalainen tiernapoikaperinne perustuu kertomukseen itämaan tietäjistä. Tiernapojat on laulunäytelmä, jota on käyty esittämässä talosta taloon. Perinnehän on lähtöisin Oulusta1700-luvun lopulta.

Loppiaisena lauletaan vielä monissa seurakunnissa kauneimpia joululauluja lähetystyön hyväksi.  Myös joissakin seurakunnissa, kuten myös meillä, vietetään kauneimmat joululaulut  -messua. Ja paljon oli tänään  kirkossa väkeä (olipa kirkko aivan täysi joulukuussa: kauneimmissa joululauluissa väkeä oli niin paljon, että silloin ei edes juontaja-papille löytynyt enää tuolia tai penkkiä istuinpaikaksi).  Kauneimmat joululaulut -messu on uusi jumalanpalvelus, jonka musiikki on tuttuja joululauluja sekä niistä tehtyä liturgista musiikkia.
Kristuksessa syntyi valo maailmaan. Hänen kirkkautensa loistaa elämämme pimeyteen. Jumala, johdata meitä valoosi, jotta näkisimme toinen toisemme ja olisimme valona läheisillemme.

Ohrauunipuuro

Kirkkovuosi alkaa eri kohdasta kuin tavallinen kalenterivuosi. Kirkon vuosi aloitetaan perinteisesti adventista, joka on marras- ja joulukuun vaihteessa, ja päätetään tuomiosunnuntaihin marraskuun lopulla. Eilinen tuomiosunnuntai kului ylen nopeasti. Aamulla aikaisin lähdin töihin. Työpaikalla kerkisin setviä puhelinjuttujani. Kävi näet niin, että lauantai-iltana työpuhelin ei suostunut hälyttämään eli kun joku soitti, hälytysääni ei toiminut. Niinpä suljin virran pois koneesta kokonaan ja olin laittamassa uudelleen. Salasanaa laittaessa kone tilttasi eli siinä oli päällä perintönä niin huono muovi (sen alle oli kertynyt kaikenlaista), että se otti ihan väärät infot ja kolme kertaahan vain saa yrittää. PUK-koodia vaadittiin tilalle. Joten sen hankkiminen oli edessä. Ja kun on työpuhelin, niin vasta tänään maanantaina sain sen kuntoon. 

Sunnuntaina olikin kaksi jumalanpalvelusta pidettävänä.  Ensimmäisessa tapasin myös viran edeltäjän ja seuraajan. Keli oli muuttunut aamupäivän aikana ja kotiinpalatessa ltapäivällä oli jo toisinaan liukasta teillä. Pitkästä aikaa otin jopa päivätorkut ja sen jälkeen jaksoikin taas pelata parituntisen lentopalloa! Kun illalla palasimme kotiin pelistä, tunsi tehneensä täyden päivän. 

Ohrauunipuuro valmistui yön yli takkauunissa uunin lämmittämisen jälkeen ritilällä. Laitoin jo aikaisin päivällä litraan punaista laktoositonta maitoa 2 dl rikottuja ohraryynejä ja teelusikallisen suolaa likoamaan. Illalla sitten puurokuppi uuniin, kun ensin olin lisännyt liihen pari desiä vettä ja sekoitellut hyvin. Niinpä aamulla saimme uunista lämmintä hyvin hautunutta puuroa.

Hankimme uuden vohveliraudan entisen sanottua itsensä irti. Eilen sitten kokeilimme sen toimintaa. Ihan hyviä vohveleita tuolla uudella saikin. Sillä voi paistaa samanaikaisesti kaksi vohvelia! Taikinaan laitoin porkkanasosetta, kuivattua minttua, suolaa, hunajaa, öljyä, vettä ja vehnäjauhoja sen verran, että tuli sakea puuro. Saksalaisissa vohveliohjeissa neuvottiin laittamaan paljon sokeria ja rasvaa ja reilusti kananmunia, mutta tein näin kevyemmän version - ja maukkaita näistäkin tuli. Päärynähilloa päälle!

Meillä oli tänään Suomi-Unkariseuramme kokous illalla. Innostuin leipomaan heille sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa ja sain tuliaisiksi mm.tällaisia pogatsoja, joiden ohje tullee myöhemmin tänne.

Päivä oli myös siivouspäivä. Tänään mies laittoi kanervat paikoilleen ja muutenkin valmistui päivän mittaan monenlaista kunnostusta. Aamupäivällä kävi vieraita ja vielä silloin kaikki oli hyrskynmyrskyn...

Olen lueskellut viimekeväisestä Tansanian matkasta tehtyä kirjaa muistellen matkaa, pohtien ja miettien myös, miten arvaamattomia ovat elämän eri käänteet.

"Kristus-kuningas,yksin voimakas,
kerran annat koittaa aamun autuaan.
Auta, että mesiihen uskomme
silloinkin, kun yötä kohti kuljetaan.
Soit tehtävän niin valtavan,
on vastaan mahti maailman,
mutta heikkojen,meidän köyhien
väkevyytenä on Herra taivaitten."

(Virsi 162:2)

Valokuvatorstai # 295 : KAIPAUS

Tämän syksyisen viikon valokuvatorstain haasteena on kaipaus.

Syksyinen pimeys ja koleus synnyttää kaipauksen etelän lämpöön ja palmujen alle.

Mtwarassa valmistautumista piispanvihkimykseen

 

Illalla myöhään pääsimme hotellille, josta olimme varanneet kaksi bungalovia. Hotelli väitti meidän varanneen neljä. Saimme taistella aika kauan, että saimme vain nuo kaksi. Jouduimme pitkään käymään myös hintaneuvotteluja, vaikka etukäteen oli käsitys, että yö kahden hengen asumuksessa maksaa 100 dollaria, mikä oli huikea hinta sekin.  Bungalovit olivat aika mukavia, mutta henkilökunta ynseää tuossa hotellissa.

 

 Maisemakin sieltä Msemo-hotellilta oli kaunis ja aamupala eurooppalaistyylinen maukas. Päätimme kuitenkin jo illalla, että seuraavana päivänä muutamme pois jonnekin muualle. Piispanvihkimykseen oli tullut myös muualta Suomesta pappi, joten selvitimme, missä hän asusti. Niin tapasimme hänet hotellillamme ja hän ohjais meidät omaan majapaikkaansa, jossa neuvottelimme emännän ja muutaman muun kanssa meille huoneet. Taas me naiset saimme yhteisen huoneen.

 

 Mama Hilaria hoiteli benediktiinien lomapaikan, majapaikkamme, siisteyttä. Hän keitti myös päivittäin vettä meitä varten. Tansaniassa ei vesijohtovettä voi juoda. Täälläkin sadevesi keitettiin 10-20 minuuttia ja sitten laitettiin suodattimeen ja tuota suodatettua vettä voimme sitten keittää teehen ja kahviin.

 Näkymä suoraan oveltamme Intian valtamerelle. Oli mukavaa päästä uimaan siihen ja sen jälkeen suihkuun huuhtomaan meriveden suola pois.

  

 Lähdimme hiippakuntakeskukseen, jossa oli kova touhu päällä laittaa kaikki kuntoon juhlia varten. Tässä valmistellaan kirkkoa juhlakuntoon.

 

 Kirkon eteen pystytettiin katoksia auringonsuojaksi.

  

 Juhliin tulleet papitkin pääsivät hommiin mukaan.

 

 "Tuomiokirkon" kellotapulikin on juuri maalattu piispan väreihin.

  

Lucas Mbedulen tapasimme aika pian tultuamme kirkon alueelle. Tervehtimiseen kuuluu myös halauksia.

 

 ja kättelyitä ja kuulumisten vaihtoa.

  

 Piispanistuinkin tuotiin kirkkoon.

 

 Iltapäivällä juhlittiin jo. Emme vain tienneet sitä etukäteen ja niin yhtäkkiä sitten meidät papit pyydettiin valmistautumaan tekstinlukuun jo silloin perjantaina. En oikein edes tajunnut, mitä ja missä, mutta mukana kulkueessa kuljin silloin ilman albaa - pantapaita oli sentään onneksi päällä. Niinpä olimme hiippakunnan perustamislaatan paljastukseen tässä matkalla.

  

Ja tässä luemme vuorotellen raamatunkohtia hiippakuntatoimistojen luona.

 

 Mbedule ja piispa Mengele

  

 Tuleva piispa Lucas Mbedule ja vihkivä piispa Mengele paljastivat perustamislaatan.

 

 Hiippakunnan toimisto ja toimiston työntekijät siunattiin.

  

 Sitten siirryttiin kirkon puolelle jatkamaan juhlaa ja siunaamaan piispan tarvitsemat sauvan, hiipan, kasukan jne. asusteet.

 

 Tuleva Mtwaran kirkkoherra ja samalla apulaispiispa Yeriko Y. Ngwema.

(Jatkoa seuraa...)

Poliisi- ja sotilassaattueessa Mtwaraan

 " Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain:

Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.

Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu?

Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?"

(Virsi 525:3)

Vietimme päivän Lindissä odotellen pääsyä Mtwaraan. Olimme epätietoisia pääsystä eteenpäin, koska kuulimme Mtwaran levottomuuksista ja kuulemma ainakin neljä poliisia oli siellä kuollut yhteenotoissa.

Iltapäivällä tuli tieto, että saamme poliisisaattueen Mtwaraan. Pohdimme, voimmeko lähteä, koska olimme jo varanneet hotellista seuraavaksikin yöksi huoneet. Piispa Mengele kuitenkin oli järjestänyt meille kuljetuksen, joten jäimme sitä odottamaan Lindiin ja saimmekin odotttaa iltaan asti lähes paikallamme. Onneksi päivällä aikaisemmin olimme kerinneet hieman tutustua Lindin kaupunkiin ystävällisten luterilaisen seurakunnan jäsenten opastuksella.

 

Swahilinkielinen lehti (jonka yksi paikallisen seurakunnan jäsen toi meille ja toi myös pähkinöitä maisteltavaksemme) kertoi noista Mtwaran levottomuuksista. Mtwaran seudulla on löydetty kaasua ja öljyä. Tansanian rannikolta, Mtwaran ja Lindin läänien kohdalta tehtyihin kaasu- ja öljylöydöksiin kohdistuvat talouskasvuodotukset ovat suuret, ja niiden on ajateltu tuovan  pitkällä aikavälillä uusia mahdollisuuksia alueille ja paikallisille elinkeinoille. Presidentti haluaa kuitenkin rakennuttaa kaasuputken Mtwarasta Dar es Salamiin (vieläpä omille mailleen), jossa vasta tapahtuisi jalostus. Tätä mtwaralaiset protestoivat. Heiltä menisivät työpaikat ja muu kaasun ja öljyn tuoma rikkaus pois. Niinpä kaasu- ja öljylöydöksiin liittyy myös paljon suuria riskejä, mikäli päätöksentekijöillä ja hallinnolla ei ole tahtoa jakaa saatavia resursseja esimerkiksi peruspalveluiden parantamiseen ja työpaikkojen luomiseen.

 

 Lindissä hotellimme vieressä tien toisella puolella oli ruokala vai sanoisiko sitä tavallaan nakkikioskiksi - tosin siinä ei nakkeja tarjoiltu, vaan pääasiassa riisiä. Nainen keitteli ja tiskaili tuossa kadun varrella.

 

Monen perheen ruoka valmistetaan näkyvissä kadun varrella ja keittiöhommat hoidetaan yleensäkin maan tasossa.

  

 Pienet lapset ovat selässä parhaiten turvassa.

 

 Myös isojen tavaroiden kuljetus hoituu usein pään päällä.

   

 Paikalliseen torielämään oli mukava tutustua.

  

Liha kaupataan parhaiten elävänä - eipä pahetu. Tuolla verkkoaitauksessa on valinnanvaraa lisää...

Pieniä kauppoja on siellä täällä - lähiruokaa myytävänä.

 

Kangoja ja kitengejä etsin. Hain myös niihin sopivia tekstejä: Mungu akubariki tai vastaavia Jumalan siunausta toivottavia kankaita. Kangahan on Tansaniassa ja muualla itäisessä Afrikassa käytettävä värikäs kietaisuvaate, kangas. Kangassa on yleensä jokin swahilinkielinen mietelause ja samaa kuva-aihetta toistava graafinen kuvio. Yleensä hankitaan kaksi samanlaista kangaa, joista toinen puetaan hameeksi ja toinen ylävartalon suojaksi. Useimmiten ne myös myydään parina eli kangasta on leikattu jo valmiiksi kahden kuvion verran. 

Kitenge puolestaan on eri tyyppistä kangasta, mielestäni hieman paksumpaa kangasta, jota voi ostaa myös metritavarana. Usein sitäkin  käytetään myös noin kaksi kappaletta ja usein asut valmistettu kitenge-kankaasta.

  

Koulutytöt palailivat koulustaan ja halusivat kokeilla englannin kielen taitoaan juttelemalla kanssamme. Tansanian kouluissa on yleisesti koulupuvut, joiden väritys ja mallikin on erilainen eri kouluissa. Koulupukuun kuuluu tytöillä hame ja valkoinen kauluspaita, kengät ja sukat.  Köyhimmillä lapsilla on suuria vaikeuksia hankkia tätä pakollista asua. Varsinainen kouluopetus valtion kouluissa on ilmaista, mutta pakollinen koulupuku, kirjat ja vihot ja kynät ja kouluruokailu jää perheen maksettavaksi. Peruskoulu käydään swahilin kielellä, toisen asteen koulu englanniksi. Englanti on välttämätön, koska se yhdistää Tansanian ja muun maailman teknologian, kaupan ja hallinnon kautta. 

  

Tässä matkareittiä Lindistä Mtwaraan. 

Mahambikaan, noin kolmekymmenen kilometrin päähän, lähdimme Lindistä kovaa vauhtia illan pimetessä, kun tuli viesti, että siellä poliisisaattue odottaa meitä. No, saimme hetken vielä odottaa siellä, kunnes lännestäpäin tuli toinen auto, jossa oli pappeja ja piispoja myös menossa Mtwaran piispanvihkimykseen. He kulkivat samassa saattueessa poliisiauto edellä ja jäljessämme sotilaita (joilla oli myös koko matkan aseet näkyvissä) täynnä oleva auto.

 

Kahdeksan yhdeksän maissa olimme sitten perillä Mtwaran luterilaisella kirkolla. Siellä heti meidät naiset ystävällisesti ohjattiin naistenhuoneeseen. Sen jälkeen pääsimme aterialle, jossa tapasimme monia juhliin osallistuvia piispoja ja pappeja puolisoineen.

Sen jälkeen pääsimme lähtemään majapaikkaamme hotellille, josta alkaakin taas uusi kertomus...

Matkustuspäivä Tansaniassa

  

Edellisiltana myöhään olimme saapuneet Suomesta Dar es Salaamiin. Majoituimme tässä Passionist Fathers' Guesthousessa -  me naiset kolmen hengen huoneessa. Hyttysverkot olivat sänkyjen yllä ja ilmastointikin (air-condition) oli. Mukava paikka.

 

Aamulla aikaisin kuuden maissa pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme matkaan kohti Mtwaraa, jonne oli yli 500 kilometriä pääosin hyvää tietä.

Paljon tuollaisia kolmipyöräisiä "takseja" oli liikenteessä moottoripyörien, bussien, kuorma-autojen, henkilöautojen ohella. Ruuhka oli valtava Dar es Salaamissa ja kesti kauan ennen kuin pääsimme ulos kaunpungista.

 

Matkan varrella näimme paikallista elämää.

  

Tärkeää oli pysähtyä ostamaan vettä, koska lämpötila oli kolmenkymmenen paremmalla puolella. Nestettä kului...

 

 
Hiiltä käytetään ruoanlaittoon.

 

Tervehtiminen on tärkeää. Tervehdittäessä varsinkin tuttuja on kyseessä yleinen ”small talk”, jonka lomassa kysellään erilaisia kuulumisia, kuten mitä kotiin, töihin, perheelle ja lapsille kuuluu.Vastaukseksi riittää ”hyvää”.Tervehdittäessä tulee kätellä, mutta tavattaessa erityisen tärkeitä ihmisiä vaikkapa pitkän ajanjälkeen voidaan myös tuttavallisesti halata.

 

Vesi ja puu, jos ei ole hiiltä, joudutaan hakemaan usein kaukaa.

 

Pään päällä on paras kuljettaa kantamukset.

 

Jos sattuu omistamaan polkupyörän, sen avulla on hyvä kuljettaa tavarat.

 

   

Ompelimokin toimii ulkona. Miehet olivat räätäleinä etenkin näillä alueilla.

 

  Lounas Lindissä

  

Kala oli maukasta. Papuja ja riisiä ja banaaneja taisi olla lähes joka aterialla.

.

Lapset ovat uteliaita kaikkialla

   

Jouduimme pysähtymään Mtwaran levottomuuksien takia ja odottelemaan tietoa, pääsemmekö matkustamaan eteenpäin. Odotellessa kuljeskelimme paikkakunnalla noin 30 kilometriä Lindistä etelään. Siellä oli menossa herätyskokouskin.

 

Iloista hallelujalaulua ja samalla ylistystanssia.

  

Jouduimme sittenkin  palaamaan takaisin Lindiin, jossa lähdimme käymään paikallisella luterilaisella kirkolla.

Siellä tutustuimme paikalliseen kirkkoon. Saimme ystävällisen vastaanoton ja apua majoittumiseen. Muutamat seurakuntalaiset lähtivät neuvomaan meille hyvän hotellin.

 
Lindissä oli pitkiä sähkökatkoja ja niinpä hotellissakin oli ledlamppu valmiina vuoteen vieressä.