Munaton pannukakku

Aineksina oli 250 g laktoositonta maitorahkaa, 1 l laktoositonta maitoa, n. 0.5 dl sokeria, noin 50 g  laktoositonta rasvaa sulatettuna, 1 tl suolaa ja 5 dl vehnäjauhoja. Sekoitin kaikki ainekset yhteen rasvaa lukuunottamatta. Laitoin 50 g margariinia kuumalle reunalliselle pellille hetkeksi uuniin. Kaadoin pellille rasvan levityksen jälkeen taikinan, jota olin turvottanut puoli tuntia. Paistoin pannukakun 200 asteessa 35 minuuttia. Tarjoilin sitä ruusukvitteni-omenahillon kera.

Olen usein tehnyt taikinan ilman rahkaa ja käyttänyt leivinjauhetta kohotusaineena. Nyt taikina kohosi hienosti kuten pannukakku, joka tehdään kananmunan kera. Makukin oli hyvä!

Elokuun viimeinen viikonloppu

Mökillä on ollut mukavaa kesänviettoa. Hedelmät kypsyvät. Kaikista kolmesta omenapuusta on sato koottu: yhteensä ei kovin montaa omenaa saatu. Toki isoimmasta tein yhden annoksen hilloa (ennen kuin kaikki omenat ehtivät muumioitua ja muista pienemmistä puista saimme syödä maistiaiset - kummastakin tuli lopulta vain viisi omenaa. Luumut kypsyvät parhaillaan. Monena päivänä olen saanut niitä nauttia isoimmista luumupuista. Kaikki eivät ole vielä kypsiäkään.

Yksi luumupuu on osoittautunut kriikunapuuksi, ainakin luulen niin, koska nuo hedelmät eivät ole vielä kypsyneet ja ovat pieniä, tummia.

Nyt venetsilaisten aikaan nautimme vielä lauantaina lämmöstä marja-ja sienireissuilla ja illalla saunoen. 

Satoa on metsästä löytynyt yllin kyllin tänäkin vuonna. Metsään jää vielä paljon, mutta pakastimet ovat jo täynnä marjoja, lähinnä mustikkaa. Poimittavia mustikoitakin vielä löytyy ja puolukka alkaa olla parhaimmillaan nyt. Kuivan kauden jälkeen alkaa löytyä uudelleen kantarelleja ja suppiksetkin nostavat päitään - tosin vielä pieninä. 

Kurkut eivät tänä vuonna tuottaneet satoa mökillä kuin vähän. Kurpitsoja on tulossa monta, jos ei hetimiten tule pakkasia, niin ne ehtivät kasvaakin, vaikka alku oli hidasta. 

Kiitollisena näistä luonnontuotteista vietimme Suomen luonnon päivää ja samalla ns. venetsilaisia.

Mökkielämää edelleen

Mökkielämää olen viettänyt tämän kevään ja kesän ahkerasti. Ehkä eniten koko elämäni aikana olen ehtinyt olla täällä. Keväällä ja alkukesästä ehdin tehdä sauvakävelylenkkejä lähistöllä ja samalla tutustua nykyisiin maisemiin enemmän. Mökillä minulla on puutarha, jota olen hoitanut alkukesän. Kun marja-aika alkoi, olen luuhannut metsissä ja puutarha on jäänyt vähemmälle - vain pakolliset kastelut.

Mökin lähettyvillä on tänä kesänä löytynyt paljon mustikoita ja hieman kantarellejakin. Metsissä olen vaellellut ahkerasti näitä etsimässä.  Ämpärikaupalla olen/olemme mustikoita kantanut kotiin. Kyllähän niitä poimii, mutta tuo putsaus vie oman aikansa. Poimin poimurilla mustikoita ja kaikkea oravaa pienempää osuu poimuriin ja sitä kautta ämpäriin. Kuitenkin metsässä kuljeskeleminen ja luonnon antimien poimiminen  on mukavaa. Ja putsaaminen vaatii vain sitkeyttä. Mustikoita olen pakastanut ja halukkaille myös myynyt.

Mustikkapöperö on herkkuruokaani. Siihen laitan mustikoita, jotka muussaan lusikalla, lisään reilusti talkkunaa, jonka sekoitan mustikoihin. Vielä juoksevaa hunajaa (sitäkin on omasta takaa - meillä on mehiläisiä) lisään seokseen. Ja herkku on valmis nautittavaksi. 

 Sienten puhdistus on tarkkaa puuhaa, jota mieheni urakoi useimmiten. 

Mökillä olen uinut päivittäin nelisen kertaa: aamulla, pari kertaa päivällä ja vielä ennen nukkumaanmenoa. Jos olemme lämmittäneet saunan, uintikerrat tuplaantuvat. Saunassa on hyvä olla pitkään ja välistä pulahtaa veteen ja taas löylyyn.  Kesäiloa!

 

Tänä vuonna ensimmäisen kerran kaikki kolme omenapuuta kukkivat ja tuottivat myös hedelmää. Tosin ei montaa omenaa puuta kohden, mutta maistiaiset olen saanut. Ainoa harmi on ollut, että yhden puun omenat muumioituvat järjestään.  Kirsikkapuu kukki hyvin, mutta sitten lehdet kuivivat - ja tulivat pieninä uudelleen. Yllätyksenä myös kirsikoita ilmestyi paljon. Ehdin poimia alaoksat, mutta lähdin välillä kotiin ja kun palasin, rastaat olivat ryöstäneet puun putipuhtaaksi. 

Keväällä istutin muutaman kriikunanalun, jotka ovat lähteneet kasvuun. Nyt sain pikkuserkultani keltaisen luumun pieniä alkuja, joille yritän etsiä paikkaa ja laittaa kasvamaan tänne. Luumu tarvitsee paljon kalkkia, myös kaikki tuhkat, mitä tulee saunasta ja kamiinasta, kippailen aina jonkun luumupuun juurelle. Muutama luumupuukin tuottaa tänä kesänä ensimmäisen kerran hedelmää - jos eivät kaikki tipu raakoina maahan ennen kypsymistään ja jos ehdin ennen mustarastaita osingolle.

Viinimarjat, vaaleanpunaisen Ailin ja valkoisen ja punaisen viinimarjan olen jo poiminut ja keittänyt mehuksi. Viherherukka odottaa nyt viikonlopun urakkaa. Mustaherukka silvottiin viime vuonna ja muutaman marja vain tänä kesänä tuli syötäväksi. Sain lastenlasten äidiltä kyllä uuden mustaviinimarjapensaan, mutta se tuottaa vasta muutaman vuoden kuluttua mehuksi asti marjoja.

Skype-synttärit

Aprillipäivää vietimme kotosalla karanteerissa aprillaamatta. Teimme päivän mittaan tavallisia normaaleja hommia me. Illalla oli sovittu päivänsankarin perheen ja isovanhempien ja vanhempien sisarusten perheiden kanssa virtuaalisynttärit.

Niinpä mekin varauduimme saamamme ohjeen mukaan kattamaan syntymäpäiväkattauksen valmiiksi.

Kun yhteys avautui, näimme päivänsankarin, hänen juhlatarjoilunsa ja kynttilän puhalluksen. Samaan aikaan  mekin puhalsimme kakkukynttilät kotona. 

Lauloimme onnittelulaulun yhteen ääneen kaikki, missä kukin oli kotonaan. 

Kun päivänsankari oli nauttinut herkkunsa, hän sai syntymäpäivälahjan, avasi paketin (isojen sisarusten avustuksella) volkkarinsa.

Syntymäpäiväohjelmana isä piti tietokilpailun. Kysymykset koskivat päivänsankaria mm. painoa ja pituutta. Isot sisarukset soittivat pianolla ja viululla useita kappaleita. Juttelimme kuin olisimme olleet samassa tilassa.

Eipä muulla tavoin tällä joukolla olisi näin karanteeriaikana voinutkaan viettää synttäreitä.

Litran pullataikina ystävänpäiväpulliksi

Pitkästä aikaa innostuin leipomaan ison satsin pikkupullia. Otin monitoimikoneen esille, mutta eipä tuo lähtenytkään käyntiin. Tuo kone oli palvellut hyvin yli kolmekymmentä vuotta. Onneksi meillä oli  iso yleiskone, jota en ollut käyttänyt, kun tykkäsin tuosta näppärästä pienemmästä. Nyt ei ole enää valinnanvaraa. Isolla koneella on vain harmittavaa tehdä pienehköjä annoksia.

Nyt tein litran taikinan tuon ison koneen vuoksi, muuten olisin tyytynyt vähempään. Noissa pullissa on erilaisia täytteitä ja koristeluja. Yritin tehdä myös sydämenmuotoisia, mutta kummasti ne noustessaan muuttuivat hieman toisennäköisiksi. Edessä olevassa vuoassa on täytteenä omenahilloa ja kreemiä. Toisessa vuokakierteessä on vain kanelia, sokeria ja rasvaa, mitä myös sydänpullien sisuksissa.

Aamupäivällä tein myös jauhelihakeiton. Kun meillä tehdään keittoa, sitä tehdään aina iso annos eli tälläkin kerralla painekattilallinen. Keitossa oli lanttua, porkkanaa, lehtikaalia, perunaa, punasipulia, nokkosta, selleriä, lipstikkaa, paprikajauhetta, naudan jauhelihaa, suolaa ja kolme lihaliemikuutiota. Lopuksi, kun keitto oli valmis ripottelin ruohosipulisilppua reilusti, ainakin kolme desilitraa soppaan.
Osan pakastan ja huomennakin syödään tätä soppaa ruisleivän ja juuston kera.

Iltapäivällä kävin hiihtämässä kuten eilenkin. Tänään oli todella luistava keli. Ainoat harmit olivat koiransellaiset keskellä latua ja kävelijät, jotka olivat kulkeneet perinteisen latu-uraa pitkin. Kun oli ollut pehmeää, niin syvät jalanjäljet olivat tulleet ja nyt jäätyneet ja nuo kuopat tärisyttivät etenkin alamäessä.

Hyvää ystävänpäivää

Helmikuussa

Helmikuussa juhlitaan, neulotaan ja helmikuussa sataa vettä, sataa lunta, sataa räntää ...

Pikkusiskon syntymäpäivillä oli vallan mainioita kakkuja - kivasti koristeltuja ja maukkaita: etenkin tuo vegaaninen (toista en tosin voinut maistaa - varmaan sekin oli mainio maultaan).

Ystävänpäiväsukkia neuloin kaksi paria. Huushollimme toinen jäsen sanoi, etten ole mitään mutta pariin viikkoon tehnytkään kuin istunut sohvalla neulomassa. No olen sentään käynyt muutaman kerran vähän hiihtämässä. Ja kaikenlaista pientä kotipuuhaa on jatkuvasti niin paljon kuin vain ehtisi tehdä. Lukeakin tekisi mieli. Ja uusi neulekirjakin on kirjastosta lainana: Nina Laitisen Satumaiset sukat.

Kasvihuoneen katto oli täynnä lunta. Vielä perjantaina. Lauantaiaamuna vesisateisen yön jälkeen näky oli surkea.

MakroTex-haasteen aiheena tällä viikolla on  HELMIKUU:

Isänpäivää

Isänpäiväksi meillä odotetaan aina täytekakkua. Niinpä tänäkin vuonna leivoin sellaisen. Ongelmana on aina, että haluan itsekin sitä maistaa, joten kakku on leivottava ilman kananmunia ja laktoosia ja mansikoita. Mansikat eivät onneksi ole tähän aikaan vuodesta mitenkaan ongelma.

Etsin eilen kakkupohjareseptejä. Löysinkin muutaman ja sovelsin yhden niistä. Kakkuun laitoin 200 grammaa sulatettua laktoositonta margariinia ja neljä desiä appelsiinimehua, jotka sekoitin. Lisäsin seokseen keskenään sekoitettuja kuiva-aineita: seitsemän desiä vehnäjauhoja, viisi teelusikallista leivinjauhetta ja neljä teelusikallista vaniljasokeria. Seoksen levitin leivinpaperin päälle pellille ja paistoin parikymmentä minuuttia 200 asteessa.

Illalla vielä kostutin levyt  laimentamattomalla puolukkamehulla ja kasasin kakun. Väleihin tein kiinteästä puolukkahillosta ja laktoosittomasta rahkasta seoksen, jossa oli yhtä paljon kumpaakin sekä nelisen teelusikallista vaniljasokeria.

Kun pohjasta tuli mielestäni liian paksu, niin käytin vain kolme kerrosta kakkuun ja  pellillisen neljäsosasta tein leivoksia. Päällystin leivokset tuolla väleihin laitettavalla seoksella ja vielä laitoin sen päälle pienen kermavaahtonokareen nomparelleineen.

Tänään lounasta laitellessani samalla vatkailin kerman sekä päällystin kakun. Päälle ripottelin nomparelleja sekä raastoin hieman tummaa suklaata.

Eilen paistoin pataleipiäkin kaksin kappalein, koska minulla on kaksi pataa, jotka mahtuvat uuniin samanaikaisesti.

Aamupäivällä sunnuntaina olimme messussa ja tietysti sitten illansuussa pelaamassa sunnuntaiseen tapaamme lentopalloa suvun kanssa.

Viikolla neuloin tilauksesta kahdet valkoiset lasten koon Kerttu-mallin sukat Nallesta. Toiset painavat 51 grammaa ja toiset 53 grammaa, vaikka samalla langalla ja ohjeella nuo tein. Pohjan pituus on noin 20 senttiä kummassakin. Sukat on neulottu kolmosen puikoilla ja 47/48 silmukalla.

Lokakuussa

Lokakuussa luulisi olevan luontoa katsellen vasta syyskuun alussa. Kasvit kukkivat vielä pihamaalla ja  marjatkaan eivät ole vielä kunnolla kypsiä kuten yleensä jo ainakin kuukautta aikaisemmin. Viinirypäleet jäivät pieniksi ja osin raaoiksi, Marja-aroniatkaan eivät ole kypsyneet kokonaan.

Poimin tänään karhunvattuja. Ne eivät enää kunnolla kypsy mehukkaiksi, vaikka taas viikon odottelin edellisestä poiminnasta. 

Kun katselen ikkunasta, niin syksyn ruska on edelleen kauniina.

Meille ei tänä vuonna montaa omenaa tullut. Sain tänään kollegaltani Ulllata pari isoa kassillista omenoita, joita sitten laittelin illan mittaan.

 

Tein omena-karhunvattuhilloa. Tämä tämän päivän hillo (tai paremminkin marmeladi) on karhunvatuista ja maahan pudonneita omenista. Laitoin mehumaijaan pari litraa karhunvatukoita ja reilut seitsemän litraa omenanpaloja, keitin mehuksi vatut ja nuo höyrytetyt omenat väänsin sosemyllyn läpi kattilaan, jonne kaadoin mehutkin. Kuumensin, lisäsin lähes kilon sokeria ja kilosta loppusokeriin sekoitetun pussillisen punaista Melatinia. Purkitin kuumiin keitettyihin Atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin.

Sillä aikaa, kun omenat kypsyivät maijassa, viipaloin lisää omenoita ja laitoin ne pannaritaikinan päälle uuniin. Omenapannukakku valmistui iltapalaksi. Noin 7 desiä laktoositonta rasvatonta maitoa, yli kolme desiä vehnäjauhoja, puolisen teelusikallista suolaa, kolme teelusikallista leivinjauhetta ja puoli desiä sokeria oli taikinassa. 50 grammaa laktoositonta voita uunipannulle kuumenemaan 200 asteen uuniin hetkeksi ja  sitten taikina pellille ja omenaviuipaleet taikinan päälle. Lisäksi hieman sokeria ja kanelia ripottelin omenoille ja uunissa nuo paistuivat lähes puoli tuntia. 

Myös ehdin hakea omenoita lisää ulkona olevasta kassista ja pilkoin lasikulhoon parisen litraa. Päälle ripoottelin kanelia ja tein kauraryyneistä, 3 dl, 100 grammasta sulatettua laktoositonta voita ja desistä sokeria ja teelukallisesta kanelia seoksen, jonka laitoin omenapalojen päälle. Uunissa tuo paistui taas noin puolisen tuntia. Ja maistuva omena-kaurapaistos siitä tulikin.

Ja ainahan sateella voi neuloa!

Lisää lokakuista löytyy MakroTex -haasteesta.

Vaihtelua arkeen

 Lauantai oli juhlapäivä. Juhlin kahdella tapaa. Ensin kävin taidenäyttelyn avajaisissa (työhön liittyen) ja sitten vietin kahden kummilapsen syntymäpäiviä.

Hollolalainen tekstiilitaiteilija Helena Vaari juhli näyttelynsä avajaisia Galleria Nuovossa.  Näyttely on samalla Vaarin 30-vuotistaiteilijajuhla. Näyttelyn avasi opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen. Näyttelyn pääosa on kirkkotekstiilejä, mutta Vaari on tehnyt paljon myös taidetekstiilejä.

Vaarilla on kirkkotekstiileiden tekemisestä kokemusta jo 30 vuoden ajan. Hänen käsistään on lähtenyt lähes 300 tekstiiliä ilahduttamaan kävijöitä ja käyttäjiä kymmenessä kirkossa eri puolilla Suomea. Vaari on saanut näyttelyyn lainaan tekstiilejä kaikista kirkoista, joihin on niitä suunnitellut. Hän on myös syntymäkotikuntansa kirkkoon suunnitellut kirkkotekstiilit. Kauniita, taitavasti suunniteltuja ja tehtyjä. Niinpä Hämeenkosken kalkkiliinassa on kuvattuna esimerkiksi vettä, joka viittaa paikkakunnan koskeen. Vaarin kirkkotekstiilejä voi nähdä mm. Hollolan keskiaikaisessa kirkossa, Salpausselän, Joutjärven, Hämeenkosken ja Padasjoen kirkoissa.

Vaari käyttää kirkkotekstiileissä tekniikkaa, joka pohjautuu vanhaan perinteeseen tämän päivän menetelmillä. Töissään hän yhdistelee vapaata konekirjontaa ja applikaatiota. Hän ompelee erilaisia kankaita toisiinsa päällekkäin ja lomittain maalauksellisesti omaa tyyliä noudattaen. Lopputulos on kuin maalausta tai parsintaa ompelukoneella.

 

Kahden kummilapsen syntymäpäiviä vietettiin samalla kertaa. Äiti oli tehnyt kummallekin oman kakun. Tosin pienempi ei siitä paljon piitannut: ei olisi halunnut tulla juhlakuvaankaan mukaan. Isoveli sentään osasi juhlia hienosti. Kakkuakin hän leikkasi itse - tosin äidin opastuksella.

 

Syksyn tuntua on jo luonnossa. Pihlajanmarjat punertuvat ja punaiset pelargoniat koristavat pihaa.

 

Syksyn satoa oli torillakin myynnissä.

 

Istuttamista

Aina sunnuntaisin pelaamme suvun kesken lentopalloa. Nyt alkoi ulkopelikausi. Siksi menimme hieman aikaisemmin pelipaikalle ja siivosimme pelikentän kuntoon. Lehtipuhallitimella vielä viimeisteltiin alue.

Kun olin Turun reissulla, niin mies oli sinä aikana saanut taas eteenpäin puutarhan kunnostamista. Tänä vuonna pienennettiin vuorenkilpien aluetta, jotta kotiloilla ja myyrillä olisi hieman vähemmän piilopaikkoja.

Maanantaina olin mökillä. Olipa muutamassa päivässä tullut paljon vihreää ja jopa mustikat olivat alkaneet kukkia mökkitontilla. Toki paljon mustikanvarpuja oli kuivettunut, koska talvi oli niin vähäluminen. Kimalaiset pörräsivät niin mustikoissa kuin marjapensaissakin. Mukava huomata, että kimalaisia oli paljon.

Tänään vein mökille kurpitsojen ja kesäkurpitsojen taimia ja istutin ne. Kurpitsat taas kompostiin ja kesäkurpitsat renkaaseen. Toiseen renkaaseen kylvin kurkunsiemeniä ja ilmasipulin pieniä sipuleita. Ne ilmasipulit olivat kuivuneet - saa nähdä lähtevätkö vielä elämään - muutamassa oli vihreän alkua.

Mökin pihalla ja pihan reunamilla kasvaa nokkosta. Olen aivan tietoisesti jättänyt niitä kasvamaan. Nyt nokkosen alut olivat sopivan pieniä leikattaviksi ja ne pääsevät kasvikuivuriin. Tästä tämä tämän vuoden säilöntä alkaa. 

Istutin myös kääpiösamettikukan, auringonkukan ja zinnian taimia mökille.  Oli aivan kuivaa ja niin kastelin myös edelliset kylvökseni. Viime käynnillä laitoimme ison vesiastian kuntoon. Sen hanasta jäi hieman vesi tippumaan - tiptip -  ja niin luulin, että koko 1000 litraa oli valunut maahan. Onneksi vain pari sataa litraa vettä oli hävinnyt - ja siitä 10 litraa sentään ämpärissäkin - ja vielä jäi puoli tankillista kasteluiden jälkeenkin. En kyllä hanaa uskaltanut avata lainkaan, vaan otin yläkautta ämpärillä ja kastelukannuilla vettä tästä tankista. Samalla tyhjensin kyllä myös tynnyrit, jotka ovat mökin parilla nurkalla ja saavat veden räystäskouruista (jos sataa). - Nyt on ainakin lupailtu sadetta. Jo iltapäivällä taivas meni pilveen. Toki lämpömittari näytti vielä pariakymmentä astetta lähtiessäni kotiin neljän tienoilla. Järven vesikin on jo kymmenasteista.

Olimme pohtineet jo jonkin aikaa vanhojen koristeomenapuiden poistamista. Tänään se sitten tapahtui: Mies sahasi pois vanhat ränsistyneet puut ja niiden tilalle lähistölle istutti uuden puun: paratiisiomenapuun Erstaa. Se on marja- ja tarhaomenapuun risteymä Erstan puutarhasta Nastolasta 1870-luvulta. 
Tällä koristepuulla on runsas valkoinen kukinta ja kauniit pienehköt omenat. Hedelmät sopivat hilloihin ja mehuihin. Lajike on erinomainen tarhaomenapuiden pölyttäjä. Runko ja alimmat oksat kannattaa suojata talveksi verkoilla jyrsijöiden varalta. Erstaa on hillittykasvuinen, kasvaa leveäksi, noin 4–5 metriä korkea puuksi, jonka notkeat oksat riippuvat kärjistään. Vanhan puun latvus tullee pyöreähköksi. 
Kerrotaan, että jo nuorena puu kukkii runsain valkoisin kukin, Etelä-Suomessa yleensä toukokuun lopulla. Hedelmät ovat  n. 3-4 cm, pyöreitä, loistavan keltaisia, toiselta sivultaan kirkkaan oranssisia. Maku imelähkö, lievähappoinen. Kypsänä erinomainen mehuomena. Ennen täyttä kypsyyttään korkean pektiinipitoisuutensa vuoksi sopiva hilloihin ja hyytelöihin. Melko korkea C-vitamiinipitoisuus.  
Kasvualustan tulisi olla tuore, runsasravinteinen, kalkittu ja hyvin vettä läpäisevä. Koska juuristo ei siedä märkää eikä kylmää maata, omenapuu kannattaa istuttaa loivaan kumpuun.

Illalla olimme taas kummilasten luona aterialla. Maukasta, hyvää, mukavaa seuraa muutenkin ja ilo saada olla yhdessä.

Raamatun sana: Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
    Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
    Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.( Roomalaiskirje 8: 24-28)

Inkivääristä on moneksi

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on MAUSTE.

Inkivääriä on viljelty jo muinaisista ajoista lähtien ja nykyään sitä käytetään lähinnä mausteeksi. Inkiväärin maavarsi (eli juurakko) on sisältä kuituinen ja voimakkaan keltainen, ja siihen muodostuu ohut vaalean kellanruskea kuori. Inkivääristä käytetään mausteeksi kasvin maavartta, joko tuoreena tai kuivattuna jauheena.

Tuore inkivääri säilyy hyvin jääkaapissa tiiviissä astiassa. Tuore inkivääri kuoritaan ennen käyttöä veitsellä ja sen jälkeen joko raastetaan tai paloitellaan.

Inkivääri kuten inkiväärijauhekin sisältää kapsaisiinia, beta-karoteenia, kurkumiinia, salisylaattia ja kaffeiinihappoa, jotka kaikki vähentävät kipua ja tulehdusta.
Inkiväärijauhetta käytetään monenlaisiin ruokiin. Minä leivon joulupiparit kardemummalla ja inkiväärillä maustettuina.

Inkiväärihunaja on hunajan ja inkiväärin sekoitus, hunajavalmiste. Se sopii teen kanssa nautittavaksi tai teelusikallinen kerran päivässä suoraan purkista.

Inkivääri on monipuolinen flunssaisen olon helpottaja. Sillä kerrotaan myös olevan myönteistä vaikutusta vatsan ja nivelien ongelmiin. Monet nivelrikkoa sairastavat ovat todenneet inkiväärin tuovan helpotusta vaivoihinsa.Inkivääri ei  kuitenkaan vaikuta itse nivelrikkoon parantavasti eikä estä sairauden etenemistä vaan näyttäisi vaikuttavan jonkin verran nivelrikkoon liittyvään kipuun ja haittaan kuten tulehduskipulääkkeetkin.

Wikipedia antaa myös ohjeeet inkiväärin kasvattamiseen Suomessakin. Kokeilimme parina vuonna bataattia ja saimmekin muutaman pienen. Jospa nyt inkivääri tuottaisi satoa tänä vuonna. Aina kannattaa yrittää uutta. Kas, tässä ne ohjeet:

Inkivääri menestyy suojaisassa paikassa puutarhassa tai parvekkeella myös eteläisessä Suomessa. Kaupasta ostettu inkiväärinjuuri istutetaan sisällä 6–10 cm syvyyteen kylvömultaan valoisaan paikkaan, jossa on lämmin alusta – esimerkiksi patterin päälle ikkunalaudalle. Istutusruukun tulee olla vähintään 20 cm korkea sekä 20 cm leveä, ja siinä on oltava pohjassa reiät. Ruukku on hyvä asettaa syvään vatiin, jolloin sitä on helppo kastella reilusti. Mullan tulee kuitenkin antaa kuivahtaa kastelukertojen välillä, sillä mukulat mätänevät helposti. Lehdet ilmaantuvat pintaan 2–8 viikossa.
Taimet siirretään parvekkeelle tai suojaisaan puutarhaan kun yöhallat ovat ohitse. Kesä-heinäkuussa kasvun ollessa kiivaimmillaan lannoitetaan 3–4 kertaa pintamultaan kompostoidulla lannalla. Mukulasato korjataan syksyllä ennen pakkasten tuloa. Mukulat säilytetään jääkaapissa. Parhaimmillaan inkivääri kukkii näyttävästi.

Kynttilänpäiväistä

Tänään on kynttilänpäivä. Kynttilänpäivää vietetään 40. päivänä joulusta, siis 2.2. tai sitä seuraavana sunnuntaina. Päivän kirkollisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen Jerusalemin temppeliin ja jumallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan. Palava kynttilä muistuttaa, että Jeesus Kristus on elämän ja maailman Valo.

Kynttilänpäivää on vietetty 300-luvulta lähtien. Keskiajalla kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.  

Kynttilänpäivä on myös sydäntalven viimeinen merkkipäivä, jonka jälkeen aletaan odottaa jo kevättä. Kevättä kynttelistä on vanha sanonta.

Tänään Salpausselän seurakunnassa vietettiin myös diakoniatyöntekijän eläkkeellelähtöjuhlaa. Helena oli valinnut yhdeksi juhlansa virreksi Lutherin virren 208, joka mukaillee isä meidän -rukousta, mikä sopii hyvin näin reformaation juhlavuonna.

Oi taivaallinen Isämme! Me lapsinasi tulemme
taas kasvojasi etsimään ja tarpeitamme pyytämään. 
Nyt kuule rukouksemme ja heikot huokauksemme. (208:1)

5.2. on myös Runebergin päivä. Runebergin päivää vietettiin ensimmäisen kerran 5.2.1854 Pietarsaaressa (jossa J.L. Runeberg oli syntynyt), silloin kun Runeberg täytti 50 vuotta. Johan Ludvig Runeberg oli runoilija, kirjailija ja toimittaja. Häntä pidetään Suomen kansallisrunoilijana ja hänen tuotannollaan on ollut suuri merkitys kansallisaatteen syntymiselle Suomessa. 

Tänään on myös myönnettu kirjallisuuden tämän vuoden Runeberg-palkinto Peter Sandströmin romaanille Laudatur. En ole vielä lukenut tätä teosta.

Runebergin päivä on vakiintunut liputuspäivä. Päivän viettoon kuuluvat myös Runebergin tortut, joiden reseptin uskotaan olevan Johan Ludvigin vaimon Fredrikan kehittämä.  Runebergiä juhlittiin tortuilla myös meillä.

Körttisukat valmistuivat tänään lentopallopelimatkalla. Nyt on jo sen verran valoisaa, että autossa näkee neuloa menomatkalla peliin. Sukat on neulottu farkunsinisestä ja tummanvihreästä Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla noin 37-38 kokoiseen jalkaan. Ne painavat 93 grammaa.

 

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aloitettu ja ovat valmistuneet:

1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.     2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.