Joulun odotusta

Jos kävelisin

Oudon pitkän metsätien

Uupuisin vallan.

Luojan töiden kauneuskin

Ulottumiin katoaa.

Jo joulun lapsi

On saapumassa tänne.

Uskokaamme se!

Lunta sataa hiljalleen

Unelmien joulu on.

Joululaulut jo

Ovat kuunneltavissa.

Uudet sävelet!

Lauluun, virteen jokainen

Uskaltaa tulla mukaan.

Jälleen kotona

Odotimme joulua.

Unohtui kiire.

Lumilyhtyjen valossa

Ulkona rauhoituimme.

Karjalanpaisti

Silloin tällöin meillä tehdään karjalanpaistia. Tällä kerralla laitoin vuokaan pari isoa porkkanaa paloina, neljä pienehköä sipulia, kaksi teelusikallista suolaa, kymmenkunta pippuria, 700 grammaa lihaa, josta osa sianlihaa, osa naudanlihaa sekä kiehuvaa vettä niin paljon, että lihat peittyivät. 

Vuoka siirrettiin takkaan, kun hiillos oli himmennyt, ritilän päälle yöksi. Parin tunnin kuluttua avasin vielä uunin luukun ja nostin vuoan päälle kannen. Aamulla otettiin lämmin kastike uunista jäähtymään. Tämän pakastan joulua varten.

Joulukalenteri-KAL alkoi

 

Tänäkin vuonna lähdin neulomaan polvisukkia lapsenlapsille joulukalenteri-haasteen kera. Yhteisneulonta eli KAL (Knit Along) tarkoittaa sitä, että neuletyön ohje paljastuu osa kerrallaan ja että neulojat tekevät neuletyötä samaan aikaan. 

Toiselle tytölle neulon seiskaveikan vaaleanpunaisesta ja siniharmaasta, toiselle kahdesta vihreästä sukat. Kolmannet sukat ovat pitsineulesukat Nallesta samoin liittyen tähän Niina Laitisen Taimitarhaan. Ne jäävät itselle.

Kiva näitä on neuloa, vaikka en pystykään lähettämään valmiita jouluksi, koska neulominen kestää jouluaattoon asti päivän pätkäohjeen mukaan. Siis nimenomaan joulukalenteri!

Oksaalihappo mehiläisille

Joulukuun ensimmäisenä kävimme mökkiseudulla laittamassa pesiin oksaalihapot suojaksi. Samalla pesät suojattiin tervapahvein. Tänään myös kotipihan mehiläispesät saivat suojauksensa. 

Mökillä oli kaikki kunnossa. Lossaan oli yksi hiiri jäänyt kiinni. Lunta oli muutama sentti ja järven jää oli parin sentin paksuista. 

Eilen kaivoin pakastimesta kirsikat, joista olimme jo poistaneet kivet. Tein kirsikkahillon. Purkillinen kirsikoita, kilo hillosokeria ja hieman sitruunamehua mausteeksi. Kirsikat hienonsin sauvasekoittimella. Sain muutaman purkillisen kiinteää hilloa. 

Tänään vielä syntyi yksi maijallinen omenahilloa. Olisin tehnut vielä toisenkin, mutta kaikki sopivankokoiset lasipurkit ovat loppuneet. Mies jostakin löysi epämääräisen kokoisia purkkeja, joten voi olla  että vieläkin hillokausi jatkuu, kunhan pesen vielä purkkeja.

Kirsikkahillo

 Pakastimesta otin kirsikat, joista oli jo poistettu kivet, jotta sain tilaa jouluruoille. Tein hillon hillosokerilla ja mausteeksi laitoin vain hieman sitruunamehua. 

Taisi tulla liian makeaa, kun olen yrittänyt vähentää sokeria hilloista ja tehnyt niitä tavallisesti Punaisen Melatinin hyydytyksellä.

Lapsen Soulmates

 Neuloin Novitan Muumitalo-langasta Niina Laitisen Soulmates-kuviolla 24-numeroiseen jalkaan lapsenlapselle sukat joululahjaksi. Varteen tein 4 kuviota ja terään viisi ennen kärkikavennuksia. Silmukoita oli 40. Sukat painavat 45 grammaa.

Sisaruksille tupsupipot

 Joululahjoiksi mummon neulomia pipoja. 

Todella vaikeaa on löytää sopiva koko merinolangasta, joka venyy. Sovittelin kyläilemäössä olevan serkkupojan päähän useammalla silmukkamäärällä resoria jota neuloin eikä mikään tuntunut sopivalta. Alen keroitin kuitenkin toisen pipon 80 silmukalla ja toisen 72 silmukalla. Toiseen tein resoria 3 cm ja 13 cm ennen kavennuksia, joita neuloin joka toinen kerros puikon kummassakin päässä. Neule painoi 42 grammaa ilman tupsua.

Toisessa pipossa kavennukset tulivat joka neljäs kerros puikon alussa ja keskellä. Tämä painoi tasan 50 grammaa. 

 

Tupsun teko oli vaikeaa minulle, vaikka katsoin tarkat ohjeet netistä ja minulla oli kehikkokin. Ei tullut mieleistäni. Tytöt olivat valinneet tupsujen värit ja isompi myssynkin väriksi sai mieleisensä vaaleanpunaisen.   Toiselle ei löytynyt sopivaa väriä näistä merinolangoista, joten neuloin samanväriset. Lanka on Katian Merino sport-lankaa, jota neuloin nelosen puikoilla.