Metsämansikoita

Kesän ensimmäiset metsämansikat löysin mökkitien viereltä.

Lähdin poimimaan kukkia maljakoihin tien vieriltä. Löysin päivänkakkaroita, sinikelloja, harakankelloja, hiirenvirnaa, poimulehteä...

Vanamot kukkivat  ja tuoksuvat mökin pihassakin. 

Leivoin lättäleipää eli naanleipää, jota syötiin tänään bataattikeiton kera. Leipätaikinaan laitoin yksitoista desiä vehnäjauhoja, ruokalusikallisen leivinjauhetta ja kaksi teelusikallista suolaa. Sekoitin nämä ja lisäsin puoli litraa laktoositonta maustamatonta jogurttia. Sekoitin kaikki ja alustin taikinaa kimmoisaksi  kymmenkunta minuuttia käsin. Jaoin taikinan kahdeksaan osaan, jotka pyöritin palloiksi. Kuumensin paistinpannun ja kaulin pallon litteäksi pyöreäksi lätyksi ja laitoin kuivalle kuumalle (4 sähköhellallan asteikolla) pannulle kahdeksi minuutiksi paistumaan, sitten käänsin lätyn ja paistoin toiset kaksi minuuttia. Aina leivän paistuessa kaulitsin seuraavan. Mikä tuoksu!

Tein myös bataattikeiton. Kuorin ja pilkoin kaksi bataattia sekä kolme isohkoa perunaa, kolme valkosipulinkynttä ja yhden ison sipulin. Lisäsin kattilaan kaksi kasvisliemikuutiota ja vettä niin paljon että kasvikset peittyivät. Kun kasvikset olivat kypsyneet, hienonsin ne sauvasekoittimella, kaadoin purkin laktoositonta ruokakermaa kattilaan ja lisäsin hieman suolaa ja mustapippuria ja vettä, jotta sain sopivan paksuisen sopan. Sopan pinnalle hienonsin reilusti ruohosipulia. 

Tänään oli ystävän kanssa mökkipäivä saunomisineen ja uimisineen. Eikä satanut. Viileähkö päivä ei haitannut yhteistä iloa. 

Raparperipiirakka

Päivä alkoi vihtojen teolla.  Yli

 20 senioria oli talkoissa. Oli hyvä viileähkö, tuulinen ilma. Eipä hyttyset ja mäkäräiset kiusanneet.

Teimme aamupäivällä yhteensä yli 300 vihtaa. Vihdat kuivataan pimeässä, jotta väri ei haalistu. Yhdellä seniorilla on sopiva ilmava vaja vihtojen kuivaukseen. Ennen joulua ne pakataan ja myydään. Vuosikausia olemme hankkineet tällä tavoin varoja toimintaamme.

Lounaan jälkeen lähdin käymään tulevalla työpaikalla ja matkasin sitten mökille. Oli säätiedotuksissa luvattu sadetta ja ukkosta, mutta ei niitä vielä ole iltaan mennessä ollut. Niinpä kastelin istutukset.

 Samalla nautin puutarhan kukkaloistosta. Päivänliljat, päivänkakkarat, akileijat, juhannusruusut, koristevatut, pikkusydämet kukkivat.
Omenapuu kukki täysillä valkoisenaan kuun vaihteessa. Kun nyt tarkastelin puuta, niin löysin yhden omenan alun koko puusta, vaikka kimalaiset pörräsivät ahkerasti sen kukissa.

Olipa minulla urakka, jota olin pitkittänyt. Kitkin perunamaan. Hyttyset olivat kimpussani koko ajan.

Illalla vielä leivoin raparperipiirakan pappilanmummon ohjeen (eli oman ohjeeni, mikä löytyy tästä  https://pappilanelamaa.blogspot.com/2018/07/laktoositon-ja-munaton-raparperipiirakka.html) mukaan. Raparperit ovat kasvaneet täällä mökillä. Tulipa mukava tuoksu mökkiin.
Sitten uimaan: järven vesi on mittarin mukaan 19 astetta. Ja nukkumaan.

Kahdeksan vuorta

Luin kirjan Kahdeksan vuorta (Bazar 2017), jonka on kirjoittanut italialainen Milanosta kotoisen oleva Paolo Cognetti. Hän oli voittanut tällä vuoden 2017 Premio Strega-palkinnon eli Italian vuoden parhaimman kirjan palkinnon.

Kirja vei mennessään, en olsii malttanut laskea sitä käsistäni.

Kirja kertoo Pietrosta, jonka vanhemmat olivat kotoisin maalta vuoristosta ja jonne he kaipasivat. Isä halusi valloittaa vuoren toisensa jälkeen ja opetti vaellusta pojalleen ja pojan vuoristossa kasvaneelle Bruno-ystävälle, josta tuli vähitellen miltei perheenjäsen.

Vähitellen pojat kasvoivat erilleen ja samoin poika ja isä. Vuoristo kuitenkin kiehtoi.

Pietro ei oikein tiennyt, mikä hän on, mutta aikaa myöten innostui myös kuvaamisesta ja teki matkoja myös toisenlaiseen vuoristoon, Nepaliin ja sieltä kuvakertomuksia työkseen.

Luonto oli tärkeä hänelle ja koko perheelle ja etenkin myös Brunolle kotivuoristo.

Paljon sen jälkeen, olin lakannut kulkemasta polkuja isän perässä, olin oppinut häneltä, että joidenkin ihmisten elämässä on vuoria, joille ei voi enää palata... ja että sillä, joka  - kuten me - on menettänyt ystävän sillä ensimmäisellä ja korkeimmalla vuorella, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ja kiertää ne kahdeksan muuta vuorta.

Tämä kirja on aikuisten lukudiplomin  kohdasta käännöshelmiä.

Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2019 kohtiin
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
36. Kirjassa ollaan yksin
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Vuoden 2019 sukkasaldoa

Mies kysyi, monetko sukat olen neulonut tänä vuonna.

Piti käydä ihan laskemaan:
Tammikuussa 8 sukat ja yhdet lapaset
Helmikuussa 3 sukat ja yhdet lapaset  (ja 11 ampiaispesää virkaten)
Maaliskuussa 8 sukat
Huhtikuussa 2 sukat ( Olin vaeltamassa huhti-toukokuulla)
Toukokuussa 3 sukat
Kesäkuussa tähän mennessä 3 sukat

Yhteensä siis 27 sukat ja kahdet lapaset. Aika normaalia vuosivauhtia siis menossa. 

Pari neulehaastetta on ollut tänä vuonna meneillään: Löysäpipoisten Jyjy eli Jouluyöstä juhannusyöhön -haaste sekä Taimitarhan Ystävänpäiväsukat x 2. Äitienpäiväsukat neulomatta, kun olin vaelluksella niiden neulomisaikaan.

Perhossukat

Sukat Niina Laitisen Hiding butterflies -mallilla sain tänään valmiiksi. Sukat on neulottu 50 silmukalla kolmen ja puolen puikoilla Novitan lilasta Seitsemän Veljeksen Aaposta.
Lankaa kului 98 grammaa ja kerästä jäi jäljelle noin metri.

Neuloessa kävi kämmi. Huomasin vasta toista sukkaa aloittaessa, että olin neulonut mallin ajatuksissani ylösalaisin. Katsoin vain kuvion enkä seurannut sitä sen tarkemmin.
No, niinpä neuloin samoin tuon parin kokonaan.

Kantapään neulekin oli minulle uusi. Toki tein jo lapsen sukat samaa mallia soveltaen tässä välissä, kun olin ensin tehnyt tämän parin ensimmäisen sukan.

Kantapäässähän tuli vahvistettu neule siten että oikealla puolella oli nosto niin, että lanka kulkikin silmukan etupuolella.

Kärkikavennuksessa oikaisin ja kavensin joka kerroksella tuon leveän nauhakavennuksen.

Tyttösen perhossukat

Neuloin Niina Laitinen mallia Hiding Butterflies soveltaen kymmenvuotiaalle sukat.
Sukan suun kuusi kerrosta neuloin 44 silmukalla, sitten vähensin yhden kolmannelta puikolta (43 silmukkaa) ja tein muuten mallin mukaan. Varressa oli kolme perhoskuviota ja terässä neljä. Sitten leveä nauhakavennus joka kerroksella. Kantapään tein myös ohjeen mukaan, mutta 22 silmukalla, siis muuten kuin normaali vahvennettu kantapää, mutta nostetun silmukan etupuolella lanka oikealla puolella.
Sukat painavat 89 grammaa. Sukat neuloin sinisestä Novitan Suomalaisesta sukkalangasta kolmen ja puolen puikoilla.

Kesäkuun ensimmäinen

Aurinko paistaa. Tuulee reippaasti. Kesä. Mökillä on mukavaa olla ulkona touhuamassa. Jotenkin on vain niin, että mökillä olen ulkona hyvin paljon, kotona luuhaan sisällä.

Eilen hankin akkukäyttöisen trimmerin, jolla mökkipihan nurmikon ajoin. Pihalla on paljon kiviä ja se on hyvin epätasainen muutenkin, joten tavallisella ruohonleikkurilla tuo pieni pläntti on hankalaa ajella. Aikaisemmin minulla oli pienempi trimmeri, joka oli lyhyt ja sai olla selkä kumarassa sen kanssa. Samoin leikkuuleveys oli siinä johdollisessa pienempi.

Lupiinit kukkivat jo teiden varsilla. Niinpä toin jälleen kimpun lasipurkkiin laiturillekin, jossa jo toukokuussa oli piristyksenä syreeninkukat.

Saunan edustalla on sopiva paikka kukkapylväälle, koivun pitkälle kannolle, jolla vuosittain on jokin amppelikukka. Tänä vuonna siinä aloittelee kasvuaan purkissa lumihiutale, nukenkauluksen ja amppelirusokin kera.

Kuivasin taas nokkosia kasvikuivurilla. Hienonsin ne ja purkitin lasipurkkiin, jonka laitoin kaappiin valolta suojaan. Lipstikkaakin kuivattu ensimmäinen erä.

Pitsisukka valmistui jälleen samalla mallilla kuin edellinen eli helppo pitsisukka - mallilla, joka löytyy myös omasta postauksesta 21.5.2019.
Tässä malli:

Väri on kyllä vaaleampi kuin kuvassa. Vaalean lilasta Nallesta neulottu kolmosen puikoilla 56 silmukalla. Mallikuviota on 8 varressa ja 11 terässä. Sukat painavat grammaa.