Maanantaina ajelin lähes tuhat kilometriä - ei toki edestakaisin - tapaamaan poikaa. Toki hänet sitten kohtasinkin, pikipäin. Ikävä oli ja on ollut.
Kotoa matkareitti kulki Joensuun kautta Nurmekseen ja takaisin. Enpä ole aikaisemmin ajellut samana päivänä noin pitkää matkaa yksikseni. Toki muutama pysähdys matkalla ja ystävän kanssa osa matkaa. Tulipa nähtyä tätä rakasta isänmaata siltäkin kulmalta.
Nurmeksen Rantakahvilassa on tarjolla monenlaista, pääasiassa kasvista ja vegaanista, oli toki kalaakin.Kahvilan isäntä.
Lepotauko ennen paluumatkaa. Reittitarkistus. Menomatkalla navigaattori ajatti hieman outoja teitä, koska oletuksena oli lyhin reitti. Onpa nähty sikäläistä maaseutua! Paluumatkalla jo tiesin, mitä kautta haluan ajaa.
Tiistai kuluikin reissatessa mökille ja siellä metsässä. Villivatut ovat parhaimmillaan ja puutarhavadelmatkin kypsyvät. Toki poimimme mustikoita pari ämpärillistä, mutta minä innostuin vadelmien poimintaan muutaman litran verran. Ehkä jatkuu vielä...
Ostin muutama vuosi yhden Maurin makea vadelmajuurakon. Nyt se on poikinut monen monia versoja. Puolesta litrasta litraan olen saanut marjoja lähes päivittäin ja vielä raakileita riittää.
Metsässä hakkuuaukiolla on mahtavat vadelmapuskat. Tänä vuonna ei ole kovin paljon vattumatojakaan.















