Nokkoset

 Neuloin Nokkoset-sukat Marttojen parhaat sukat kirjan ohjeen mukaan. Ohjeen oli suunnitellut Rauni Kukkola. Nämä ovat valepatenttineulosta olevat sukat, joissa on ranskalainen kantapää ja sädekavennus terässä. Sukat neuloin tumman vihreästä Novitan wool rescue -langasta, jota löysin jämistä. Jännitin, riittääkö lanka, kun se oli monena pätkänä. Alle metri jäi! Sukat painavat 100 grammaa. Neuloin 48 silmukalla 3,5 puikoilla. 

Pullopostia Seilin saarelta

Susan Heikkinen kirjoitti kirjan Pullopostia Seilin saarelta, potilas numero 43 (2020 SKS). Susan Heikkisen teoksessa paneudutaan Seilin saarelta löytyneiden lasipullojen arvoitukseen.

Vuonna 2010 Seilin saarella työskennellyt Turun yliopiston professori Ilppo Vuorinen, joka johti Saaristomeren tutkimuslaitosta, lähti kävelylle ja löysi saaren kallionkolosta peltirasian, jonka sisällä oli lasipulloja. Lasipullojen sisällä oli jonkun Seilin saarella asuneen potilaan vanhoja kirjoituksia. Kahdeksan vuoden kuluttua oli ilmaantunut toimittaja, joka halusi, että pullot avattaisiin ja hän tekisi jutun niistä lehteensä. Kun tutkittiin, löytyi saaren hautausmaan rististä nimi Saima Rahkonen ja selvisi hänen olleen Viipurista, potilas numero 43. Tästä lähti tutkimus liikkeelle. 

Saima oli syntynyt 1903 työläisperheeseen Suurperon kylässä Viipurissa. Samassa kylässä, jossa toki häntä vanhempi iso-isäni oli elänyt lapsena. Työnteon  hän aloitti jo nuorena lapsenhoidolla ja piikomalla, eikä ehtinyt kansakoulua käydä kuin pari vuotta. Saima yritti ottaa hengiltä työtoveerinsa pikaistuksissaan ja joutui vankilaan ja sitten mielisairaalaan. Saima vietti lähes koko aikuisikänsä mielisairaaloissa skitrofreenikkona.  Saima kuoli Seilissä 56-vuotiaana 1959. 

Kirja kertoi mielenkiintoisella tavalla tutkimusta ja löytöjä ja mieleltään järkkyneen Saiman historiaa. samalla se on hieno tietoteos mielenterveyden historiasta.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2023 kohtaan 14. Kirja kertoo terveydenhuollosta.

 

Olgat uudenvärisestä Nalle Taikasta

 Neuloin Novitan Nalle Taika pussilangasta Olgat kolmosen puikoilla. Nyt minulla oli aluksi varressa 64 silmukkaa varsinaisessa Olga-kuviossa. Aluksi kaksi kerrosta nurjaa, sitten kuvio.

1. Kerros: kaksi takaa oikein yhteen, viisi oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, viisi oikein, kaksi oikein yhteen. Nämä joka puikolla. 

2. Kerros: yksi takaa oikein, kaikki oikein. Nämä jokaisella puikolla.

Kymmenen x 2 kerrosta. Sitten kaksi takaa oikein yhteen, oikein, kunnes, kaksi käljellä jotka oikein yhteen. Seuraava kerros oikein, sitten uudelleen kavennuskerros. Nyt silukoita 12 puikollaan. 20 kerrosta resoria kaksi oikein, kaksi nurin. Vahvistettu kantapää. Terässä puikollaan 12 silmukkaa kavennusten jälkeen. Kärjessä leveä nauhakavennus. Sukat painavat 68 grammaa. 

Jo 3 kuukautta tätä vuotta ja kaksi kiloa lankaa vasta neulottu!

Kasukka

Marianpäivä eli Marian ilmestyspäivä oli 25.3. eli tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa sitä juhlistetaan kuitenkin tänä vuonna vasta 26.3. Syynä on käytännöllisyys. Kirkollisia juhlapyhiä vietetään modernista elämänmenosta johtuen usein virallista päivää lähimpänä sunnuntaina.Marian ilmestyspäivä liittyy joulun tapahtumiin. Pyhäpäivän aiheena on se, kuinka enkeli Gabriel ilmestyy neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä.

 

Marianpäivänä toimitin messun. Minulla oli ylläni vanha kasukka. Messukasukka on kirkollinen vaatekappale ja puku. Sitä käytetään ainoastaan ehtoollisjumalanpalveluksessa eli messussa ja silloinkin sitä käyttää vain liturgi, joka johtaa messua. Messukasukka on kirkollisista vaatteista arvokkain, joka johtuu siitä että se on yleensä tehty kalliista materiaaleista, silkistä, villasta... Yleensä kasukka on koristeltu kuvioin ja kristillisin symbolein.

Kasukka tulee latinankielen sanasta casula, joka merkitsee pientä taloa, sananmukaisesti telttaa, ja nimitys johtuneekin sen telttamaisesta ulkonäöstä. Yksi kuvio messukasukassa on useimmiten sama: kasukan taakse on kuvattu latinalainen risti muistutukseksi siitä, että Kristus on ehtoollispöydän todellinen valtias, jota pappi vain edustaa.

Tämä messukasukka on 1600-luvun lopulta tai 1700-luvun alusta. koska niiltä ajoin siitä löytyy Pukkilan seurakunnan inventaariluetteloista maininta. Kasukka on entisöity 1980-luvulla. Tätä arvokasta kasukkaa käytetään ainoastaan kuuden kynttilän pyhäpäivinä eli kaikkein suurimpina juhlapyhinä kuten esimerkiksi jouluna, pääsiäisenä ja helluntaina sekä Marianpäivänä ja kynttilänpäivänä. Kuusi kynttilää eli kolmen kerrannaisuus ( pyhä kolminaisuus: Isä, Poika, Pyhä Henki) käytetään siis suurina Kristus-juhlina.

Jämälankasukat IV

Viimeinen neule Löysäpipoisten Jouluyöstä juhannusyöhön - haasteeseen valmistui. Keltaisensävyisistä jämälangoista neuloin 48 silmukalla perussukat itselleni saapassukiksi. Keltaiset jämälangat menivät kaikki eikä täysissäkään kerissä ole enää keltaista seiskaveikan vahvuista lankaa. 

Näissä sukissa 10 kerrosta resoria yksi takaa oikein, yksi nurin. Vahvistettu kantapää ja kärjessä leveä nauhakavennus. Raidat viisi kerrosta väriä ja sitten oranssilla yksi kerros. Sukat painavat 95 grammaa. Olipa päättelemistä näissä, kun keltaiset pieninä pätkinä viiden kerroksen sisälläkin!

Löysäpipoisten JyJy 2023 aloitetut ja valmiit:

1. Jämälankalapaset lapselle. Aloitettu 26.12. Valmiit 26.12. Paino 52 grammaa.

2. Kämmekkäät. Aloitettu 28.12. Valmiit 30.12. Paino 43 grammaa. + toiset kämmekkäät. Aloitettu 31.12. ja valmiit 31.12. 43 grammaa, yhteensä 86 grammaa.

3. Resoripipo. Aloitettu 27.12. Valmis 28.12. Paino 85 grammaa.

4. Miesten sukat. Aloitettu 3.1. Valmiit 4.1. Paino 111 grammaa. 

5. Liivi. Aloitettu 17.2. Valmis 5.3. Paino 266 grammaa.

6. Makkarasäärystimet. Aloitettu 9.1. Valmiit 12.1. Paino 119 grammaa.

7. Lasten lapaset. Aloitettu 30.12. Valmiit 1.1. Paino 28 grammaa + pienet lapaset. Aloitettu 2.1.  

Valmiit 2.1. Paino 28 grammaa. Yhteensä 56 grammaa.

8. Ystävänpäiväsukat I. Aloitettu 25.1. Valmiit 9.2. Paino 131 grammaa.

9. Ystävänpäiväsukat II. Aloitettu 26.1. Valmiit 9.2. Paino 134 grammaa.

10. Raitasukat. Aloitettu 7.1. Valmiit 8.1. Paino 110 grammaa.

11. Hiirenhammassukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 17.1. Paino 84 grammaa.

12. Olgat Nallesta. Aloitettu 18.1. Valmiit 23.1. Paino 68 grammaa.

13. Jämälankasukat. Aloitettu 24.1. Valmiit 24.1. Paino 66 grammaa.

14. Jämälankasukat II. Aloitettu 25.1. Valmiit 31.1. Paino 94 grammaa.

15. Jämälankasukat III. Aloitettu 1.2. Valmiit 15.2 Paino 119  grammaa.

16.  Kevään kuiskaus -sukat. Aloitettu 11.2. Valmiit 14.2. Paino 92 grammaa.

17. Pipo Hygge-langasta. Aloitettu 16.2. Valmis 16.2.  Paino 155 grammaa.

18. Lapaset vihreästä Nalle Taikasta. Aloitettu 17.2. Valmiit 26.2. Paino 49 garmmaa. + lapaset sinisestä Nalle Taikasta. Aloitettu 10.3. Valmiit 12.3. Paino 47 grammaa. Yhteensä paino 96 grammaa.

19. Hygge-pipo II. Aloitettu 27.2. Valmis 7.3. Paino 169 grammaa.

20. Jämälankasukat IV. Aloitettu 27.2. Valmiit 25.3. Paino 95 grammaa

Varjele varjoani

Anna Soudikovan kirja Varjele varjoani (Atena / Otava 2022) kertoo fiktiivisesti Annan ja hänen perheensä elämää. Vera ja Georgi ja Nina-tytär asuivat kommunalkassa, jonka elämää kuvataan ennen Suomeen muuttoa.

Opettaja Anna Soudakova on venäläissyntyinen kirjailija. Hän asui Pietarissa 8-vuotiaaksi. Annan isoäidin puoleisessa suvussa on suomalaisia juuria. Kun presidentti Mauno Koivisto vuonna 1990 antoi inkeriläisille ja muille suomensukuisille luvan muuttaa Suomeen, myös Annan perhe pakkasi tavarat ja muutti seuraavana vuoden lopulla Pietarista Turkuun. Anna varttui Varissuolla, jossa asuin myös itse kymmenkunta vuotta. Näin ollen osa kirjan paikoista on minulle tuttua.

Mielenkiintoinen kirja. Maahanmuuttaja on aina maahanmuuttaja, vaikka miten sopeutuisi uuteen. Tausta kulkee mukana elämässä ja ajatuksissa. Kirjan luvuissa lyhyehköt kertomukset vaihtuvat eri vuosien mukaan myös takautuvasti.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2023 kohtaan 9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä.

Pulkkamäessä

Maailman pisin pulkkamäki kutsui taas.  Kiipesin Saariselän kylästä pulkkamäen reunaa ylös Kaunispäälle. Siellä kävin kolmiomittaustornissakin kuvailemassa maisemia. Tornissa oli merkittynä eri tuntureiden paikat, joten pystyi ne hyvin paikallistamaan. Oli tänään kirkas aurinkoinen sää, joten näkyvyys oli hyvä pitkälle.

 

Olen ehtinyt hiihtää hieman yli sata kilometriä tällä Saariselkä-viikolla, vaikka perjantai jäikin väliin hiihdosta. 

Torstaina hiihdin Moitakuruun ja poikkesin paluumatkalla Vellinsärpimessäkin. Moitakurussa päivätuvan kahvila tarjosi maukasta porokeittoa ja hyvää hapatettua sämpylää. Porokeitto ei vain sopinut vatsalleni, joten viime yö ja tämä aamupäiväkin meni potiessa laktoosin aiheuttamaa vaivaa. Silti keitto kannatti nauttia!

Vellinsärpimeen ei oltu lumisateen jälkeen ajettu latuja, ainoastaan pari oli hiihtänyt ennen minua latu-uran sinne tuon noin 1.5 km, joten lumi kasteli kunnolla monot. Muutoin oli mukava hiihtopäivä tuo torstai. Ei ollut liian kylmäkään, viitisen astetta,  eikä tuullutkaan paljon.