Sivun näyttöjä yhteensä

4.8.2020

Uusia aloituksia KyJy2020

Sukkia tulossa edelleen.

Nalle Taikasta värinä tykkään ja mielestäni tuo sopii hyvin Olga-sukkiin. Siis ainoastaan tuon lyhyehkön varren teen Olga-mallilla.

Seiskaveikasta aloitin seiskaveikan punakirjavalla langanlopulla lyhytvartiset sukat, joiden terään laitan lisäksi vaaleankeltaista seiskaveikkaa.

Löysäpipoisten KyJy 2020 haaste:
1. Mukaillut Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 25.6. Valmiit 28.6. Paino 73 grammaa.
2. Jonminit Seiskaveikasta. Aloitettu 30.6. Valmiit 2.7. Paino 71 grammaa.
3. Jonminit Seiskaveikan jämistä. Aloitettu 2.7. Valmiit 4.7. Paino 80 grammaa.
4. Jämälankasukat vihreistä Seiskaveikoista. Aloitettu 8.7. Valmiit 11.7. Paino 92 grammaa.
5. Olgat Nalle Taikasta. Aloitettu 20.7. Valmiit. Paino grammaa.
6. Lyhytvartiset sukat seiskaveikasta. Aloitettu 22.7. Valmiit. Paino grammaa

Laiskan emännän sämpylät

Mökillä on mukava leipoa. Vuosiin en ole tainnut tehdä näitä lusikkasämpylöitä eli kuten mieheni nimittää niitä: laiskan emännän sämpylöitä.


Kulhoon kasasin tarvittavat ainekset: noin teelusikallinen suolaa, pussillinen kuivahiivaa, ropaus tyrnijauhetta, ripaus valkosipulijauhetta, kourallinen auringonkukan siemeniä, toinen kourallinen seesaminsiemeniä, noin kahdeksan desiä vehnäjauhoja, hieman juoksevaa hunajaa ja loraus öljyä. Lämmintä vettä niin paljon että lusikalla sekoittaen sai hyvän löysähkön taikinan.

Nostatin taikinan ja kahden lusikan avulla muodostin kokkareita kahdelle pellille. Nostatin ja paistoin 225 asteessa noin 11 minuuttia.

Tuli pehmeitä, mielestäni maukkaita sämpylöitä, vaikka ei näöltään niin kaksisia.
Tällainen on sopivaa mökkihommaa marjastuksen jälkeen, kun sataa ripsotteli pitkin iltaa.

Pilvipoutaisena päivänä vietin kolme ja puoli tuntia mustikkareissulla ja pari ämpärillistä sain kokoon mustikoita ja litran verran kantarelleja. Hyttysiä ja paarmoja pyöri ympärilläni.  Pilvipoutainen, tuulinen sää on paras marjastamisilma - ei ole liian kuumaa. Tänään ei tuullut lainkaan, siksi nuo ötökät lähestyivät innokkaasti.

Tänä vuonna mustikoita löytyy todella paljon. Jopa ehdin putsata lähes pesuvadillisen - loput jäivät seuraavaan päivään, kun alkoi pisarrella. No, eipä tarvinnut kastella mökkipuutarhan kasvejakaan, kosteutta riittää.



1.8.2020

Kirsikkahillo eli hyytelö



Kirsikat kypsyivät ja ne piti jotenkin käyttää muutenkin kuin napostellen. Puolisen ämpärillistä tuli kirsikkapensaasta vielä. Kivien poisto on aina hankalaa, kun ei ole vempelettä, joilla niitä voi poistaa. Niinpä kiehautin kirsikat parissa desissä vettä ja sen jälkeen hieroin siivilässä hedelmälihan irti. Mehu oli irronnut hyvin muutenkin. Mehua kaatelin välillä seoksen päälle ja niin sain parjaiten tuon hedelmälihan pois kattilaan, jossa vielä sauvasekoittimella tasoitin seoksen.
Keitin hillosokeripussin ohjeen mukaan seoksen ja lisäsin vielä punaista Melatinin, jotta sain hyvän hyytelön. Hyytelöä käytetään mm. lusikkaleipien täytteeseen.

26.7.2020

Piirakoita

Perjantaina oli meillä senioreiden kokous. Tarjottaviksi kahvin ja teen kanssa leivoin kantarellipiirakan ja mustikka-vattupiirakan.

Kantarellipiirakan pohjan tein : 125 grammaa laktoositonta leivontamargariinia ja 3 dl vehnäjauhoja, jotka nypin muruiksi, lisäsin hieman suolaa ja kylmää vettä sen verran (noin 3/4 desiä), että sain taikinan. Taikinan levitin lasivuokaan ja vähän sen reunoillekin. Paistoin pannulla kantarelleja ja hienonnettua sipulia litran verran sen aikaa, että sain nesteen pois,  sekaan lisäsin hieman/reilusti valkosipulijauhetta, mustapippuria ja suolaa. Paistoksen päälle valutin kahdesta munasta, kahdesta desistä laktoositonta rasvatonta maitoa ja kahdesta desistä juustoraastetta sekoitetun seoksen. Paistos paistui 225 asteessa puolisen tuntia.
Mustikkapiirakkaan laitoin 100 grammaa laktoositonta margariinia (pehmennetty 15 sekuntia mikrossa) ja desin sokeria, jotka hieroin vaahdoksi. Lisäsin puolitoista desiä vehnäjauhoja ja puolitoista desiä kaurahiutaleita sekä teelusikallisen leivinjauhetta ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria, sekoittelin ja lisäsin vielä hieman vettä, jotta sain notkean seoksen. Levittelin seoksen lasivuoan pohjalle ja päälle ainakin 3/4 litraa mustikoita ja hieman vattuja. Mustikoiden päälle ripottelin vielä hillosokeria. Paistoin piirakan 225 asteessa 25 minuuttia.

21.7.2020

Vierashuone



Luin tänään kirjan Vierashuone, jonka on kirjoittanut australialainen kirjailija Helen Gardner (Atena 2015).

Teos kertoo Nicolesta ja Helenistä, joka saa vieraakseen ystävänsä, Melbourneen Sydneystä syöpähoitoihin tulleen Nicolen tämän hoitojen ajaksi. Nicole ei halua myöntää, että syöpä on jo ylen pitkällä ja aikaa ei ole enää kovin paljon jäljellä ja haluaa vaihtoehtohoitoja, jotka ovatkin kivuliaita.

Professori Theodore oli myös suositellut Nicolalle kahviperäruiskeita - hänen mielestään ne voisivat vähentää Nicolan morfiinisidonnaisuutta. Se vuoksi Nicola aikoi pistäytyä kaupungille ennen C-vitamiinin tiputusta. Tiesinkö paikan, josta saisi luomukahvia?

Kirjassa selvisi, että tuo professori Theodore olikin eläinlääkäri eli huijari ja koko instituutti oli rahankeräyslaitos)

Mielenkiintoinen kertomus. Mukanaelämistä sen kera. Piti lukea yhtämittaa.

Kirja sopii seuraaviin Helmet-lukuhaasteen kohtiin
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
39. Kirjassa lennetään
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan


13.7.2020

Michelle Obama


Luin kaksi kirjaa Michelle Obamasta. Toinen oli Christoph von Marschallin kirjoittama Michelle Obama (2009, suom. Minerva 2010) , toinen Michelle Obaman Minun Tarinani (Otava 2018).
Michelle Obama kirjoittaa alussa omistuskirjoituksen:
Omistettu niille, jotka auttoivat minut kehittymaan sellaiseksi kuin olen: kasvattajilleni - Fraserille, Marianille,Craigille ja suurelle suvulleni, vahvojen anisten piirilleni, joka aina tulee minua, uskolliselle henkilökunnalleni, josta olen ylpeä.
Rakkaimmilleni: Malialle ja Sachalle, kullanmuruilleni, olemassaoloni syille, ja lopuksi Barackille, joka aina lupasi minulle kiinnostavan taipaleen.

Omaelämänkerta on näistä kirjoista toki paljon mielenkiintoisempi ja rohkea kertomus Yhdysvaltain ensimmäisen naisen, afroamerikkalaisen, elämästä. Kertomus, miten hänestä tuli hän. Kertomus perheestä ja perhe-elämästä myös monenlaisissa tilanteissa köyhyydestä loistoon. Vaikka loistoa hän ei haluakaan sellaisena kuin ehkä ulkopuoliset saattavat ajatella. Sitkeästä naisesta, joka kouluttautui juristiksi ja kulkeutui monien työpaikkojen mukana sellaiseksi kuin on: ottamaan huomioon huonompiosaiset lapset ja sodankäyneet. Michelle  halusi kannustaa erityisesti afroamerikkalaisia tyttöjä tavoitelemaan koulutusta ja menestystä.
Barack Obaman presidentin virkaan tulemiseen riitti aikamoisia vaiheita molemmilla. Ja lopuksi: pääsivät pois viran vaikeista omaan elämään.

Christoph von Marschallin teos kertoo miten politiikan toimittaja on nahnyt ja kokenut Michelle Obaman. Hänkin tuo teoksessaan esille Michellen lähtökohdat, 1964 työläistaustaiseen perheeseen syntynyt tyttö, jonka isä työskenteli vesilaitoksella ja äiti oli kotiäitinä Michellen lapsuuden ajan. Vanhemmat ymmärsivät koulutuksen merkityksen.  Valmistuttuaan juristiksi Harvardista, Michelle työskenteli asianajotoimistossa, jossa tapasi opiskelijan, Barack Obaman.
Von Marschallin teos loppuu jo vuoteen 2009, jolloin Barack Obama astui virkaansa. Kirjoittaja oli seurannut kaksi ja puoli vuotta niin Michellin kuin Barackin elämää sitä ennen.

Helmet lukuhaasteen kohtiin:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
39. Kirjassa lennetään
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia
47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet