Sivun näyttöjä yhteensä

13.4.2024

Uusi päivä kaiken muuttaa voi

 


Vasen lonkka ja jalka alkaa jätättää. Eli on kipeä. Konkkaan. Ei taida olla hyvä kävellä ainakaan pitkää matkaa. 
Tämä hostelli oli rauhallinen ja sain nukkua pitkän yön pitkästä aikaa. Toki muutaman kerran katsoin kelloa, mutta muuten ok kun meitä oli vain kolme naista samassa huoneessa ja kaikki hiljaa. Kuuden jälkeen heräsin, keitin puuroveteni ja teen ja vähitellen toisetkin nousivat. Nyt toiset jo lähteneet ja minä etsin tietoja paikallisesta bussiasemasta ja terveyskeskuksesta. 

Tämä välitiedoituksena. 🙏

Taxilla 2 km hospitaaliin. Saa nähdä, mitä tapahtuu. Klo nyt täällä 9. 

Röntgenissä käyty ja lääkärillä ja saatu tuomio: kolme päivää lepoa ja sittenkään reppua ei saisi kantaa  vaan laittaa kuljetukseen. Lonkassa osteoroporoosia ja polvi ehjä, vain muuten kipeä edelleen. Lonkan kanssa konkkaan. Onneksi sauvat. Lääkereseptin lisäksi sain.
Onko tämä enää caminoelämää!???

Vielä ainakin yhden yön Santaremissä olen. 
Kävin syömässä intialaisessa hyvää kanaa. 
Maukkaalla kasvissopalla puistoravintolassa.
Kirkossa oli kaste.  Ja sitten suku/ystävät lähtivät juhlimaan johonkin ravintolaan tms.
Samassa majapaikassa toinenkin yö, mutta eri huoneessa. Täällä ei ole keittiötä, jääkaappia tms. Hotellisysteemi, uloslähtökin vasta kahteentoista mennessä, mutta sisään ei pääse ennen klo 15.
Bussiasemakin löytyi, kun tulin hospitaalista bussilla, jonka päätepysäkki oli linja-autoasema. Ostin jo lipun huomiseksi suuntana Fatima.

12.4.2024

Eläimellinen päivä

 

Olisikohan tämä nimeltään riikinkukkokukka?
Kukkoja oli monessa paikassa alkumatkasta tänään ja ne kiekuivat kilpaa. 
Lähdin jo kuudelta kävelemään Azambujasta. Neljältä tuli herätys, kun iltainen mölykööri alkoi tehdä lähtöä caminolle. Illalla vielä klo 22-24 yksi nuori mies joko oksenteli tai ripuloi ja juoksi vessassa yhtenään.
Aamulla toki laitan kunnollisen aamupalan ja otan lääkkeet rauhassa, mutta nyt neljän jälkeen en saanut unta. Lähdin liikkeelle yhtäaikaa kuuden brasilialaisen kanssa. Matkalla toiset olivat välillä edellä, välillä jäljessä riippuen taukojen pitämisestä. 
Aikaisin aamulla auringon noustessa myös käki kukkui ja sepelkyyhkyn ja mustarastaan äänet kuuluivat monien muiden lintujen sirkuttaessa.
Lampaita oli iso lauma pellon reunassa. Isoniso navetta tuoksui ja lanta tuoksui muutenkin matkan varrella, kun sitä oli ajettu pelloille. Toistakymmentä hevosta oli laitumella ja pari pientä varsaakin.
Pienen pienet eläimet olivat koko pitkän matkan survottavissakin maassa tai kasvien rungoilla tai lehdillä.  Täällä on kotiloita paljon enemmän kuin koti-Suomessa. Muutama kymmen oli kiivennyt caminomerkillekin.

Pelloille tuotiin istutettavaksi taimia. Istuskonekin oli mutta en juuri parhaillaan nähnyt käytössä. Taimia ei tarvitse koulia, kun be ovat kasvamassa styroksilaatikoissa jokainen taimi omassa pienessä lokerossaan.
Päivän espresso ja lasillinen vettä kymmenen kilometrin taukopaikalla pikkukylässä maksoi vai 80 senttiä.
 Tämänpäiväinen caminoreitti kulki pitkän matkaa Tejojoen vartta. Kylien yläpuolelle oli rakennettu suojavallit, jos tulee tulva. Vallin ja joen välistä bongasin asioita, joita ei pitäisi ollakaan. Oli rakennettu jätteistä ns. tajoja, joissa asui aika isoja perheitä, todennäköisesti luvatta maassa llevia. 

Olen iloinen, että läksin vaeltamaan. Tämänpäiväinen taisi olla hieman liikaa. Askelmittari näyttää 51000 askelta ja 54 kilometrejäkin on.Azambujasta Santaremiin. Minun tarkoitukseni oli jäädä puolimatkaan, mutta paikalliset olivat lopettaneet sieltä alberget, joten kävelin Santaremiin. 
Aivan poikki olin, kun sain noustua tähän kaupunkiin aikamoisen mäen. Oli vielä hankkimista majapaikassakin. Lopulta tärppäsi N1Hostelista dormihuoneen paikka, alasängystä onneksi. 8 hengen huoneessa.Tämä on uudehko paikka ja niin hienot vempaimet ettei meinaa osata käyttää. 22€ eli aika kalliita nämä yöpymisdt ovat verrattuna edellisiin. 

11.4.2024

Aamusta matkaan caminolle

Aamulla neljän maissa alkoi trafiikki vessaan ja vähitellen myös muutamat lähtivät jo kävelemään. En saanut kunnolla nukutuksi hälyn takia. Illalla oli hospitelaro äänessä kopistaan, jonka takana sänkyni oli vain suojaseinämän takana. Ja vessa vieressä. 

Niinpä nousin jo viiden maissa, hiljaa pakkailin tavarani ja menin keittiöön muutamien brasilialaisten seuraan laittamaan aamupalani: pikapuuron ja lääkkeet ja aamuteen. Mikrokin kolahteli jokaisen jäljiltä. 

Kuuden maissa alkoivat useimmat eli viimeiset lähteä, kun luvassa oli lämmin päivä. Aamuviileässä on helpompi vaeltaa. Auringonnousu oli kaunis.

Matkalla seurataan nuolia tai simpukkamerkkejä.  Tämän päivän vaellus kulki asfattitietä tai kuoppaista soratietä tai polkuja pitkin. Alfattitiekin seurasi rautatien vartta. Kapea, mutta paljon autoja ja mahdoton vauhti autoilla. Soratie pöllysi autojen jälkeen.

Polku oli helpohkoa- ei ollut pelkoa autoista enää. Välillä oli kosteikkoja, joten savesta sai albergella pestä vaellusjalkineet.
Kun yksin vaelsin, niin lauloin ääneen Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ...
Parinkymmenen kilometrin jälkeen tulin tietysti liian aikaisin Azambujan albergelle (10€). Parin muun kera saimme jättää eteiseen reppumme ja lähdimme kaupungille aterioimaan. Lounas maistui ja etekin vesi sen kyytipoikana. Vaikka minulla oli litra vettä ja kävin matkalla täydentämässä pulloja, niin vasta illalla aamun jälkeen oli asiaa vessaan. 
Kun tulimme pitkäksi venyneen lounaan jälkeen albergelle, niin siellä oli aikamoinen jono jo  odottamassa. Kello 14.30  avautui ovi etuajassa ja pääsimme ilmoittautumaan. Saimme aluslakanan ja tyynyliinan sänkyyn. 17 henkeä samassa salissa. Ja yksi varavuode vielä. 7 kerrossänkyä on huoneessa.

Tuttua porukkaa edellisestä paikasta Vila Frankan Vilarejo albergesta tuli tänne Azambujan albergeen.  Nyt oli hyvä pestä pihalla pyykit, siis käsin kylmällä vedella ja sai laittaa kuivumaan aurinkoon.

Aika iso paikka tämä on, paljon kuppiloita ja kirkkokin oli avoinna. Messua ei tänään ollut, koska oli hautajaiset. 

Illalla yli puolet porukasta aterioi lähinnä omia mutta yhteiden pöydän ääressä. Hetken ehdin neuloa sukkaakin, mutta valmiikki se ei vielä tullut.


Majapaikan etsintää


 Aamulla Pousadas de Juventude tarjosi hyvän aamiaisen, mikä kuului asumisen hintaan. Oli monenlaista ja jopa sai laktoositontakin pyydettäessä niin maitoa kuin jogurttia. Harmi vain, että tuo aamupala alkoi vasta 8.30. 

Kämppis nukkui vielä, kun lähdin huoneesta. Itse heräsin jo kuudelta - täällä on sama aika kuin Englannissa. 

Kävelin edelleen Googlen matkasovelluksella enkä löytänyt caminon merkkejä kyselemälläkään.

Eräältä huoltoasemalta hain vesipulloihin täydennysrä, mutta tyhjennystä muuten en matkan aikana tarvinnut, kun päivän lämpötila oli yli 20 astetta. 

Kuvia en matkalla monia ottanut, lähinnä kukista. Täällä kukkivat jo ruusutkin. Monet meillä puutarhassa kasvatettavat rehottavat kukkivina rukkaruohoina katujen varsillla. Asutusta on tuheään.

Ensimmäisen yrityksen majapaikkaan soitin, mutta ei ollut käytössä lainkaan. Toinen oli Povoa de Santa Iriassa, jossa etsin paloasemaa. Löysin tavallisen kunnallisen, mutten löytänyt vapaapalokunnan paikkaa, missä ei sitten puhelinsoiton jälkeen ollut tilaakaan. 

Ihmiset, joilta kyselin, neuvoivat menemään bussilla seuraavaan eli Verdelha de Baixoon. Bussi maksoi 2,60€. Ystävälliset ihmiset neuvoivat, missä jäädä pois bussista. 

Kyselin kylästä yösijaa, mutta kaikkialla oli täyttä ja edullisimman eli dormipaikkaa pitänyt leidi oli kuollut. Neuvoivat hyppäämään bussiin ja menemään Vila Frankaan. Söin kuitenkin pyhiinvaltajan menun, mikä maksoi 11€ alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan ja juoman sekä leivän kera ennen seuraavaa bussimatkaa Vila Frankan rautatieasemalle päätepysäkille. 

Lähellä oli alberqe Vilareja/Ribatejano. Sitä suositteli kadulla tapaamani mies joka toivotti bom caminho! Ja neuvoi perille. Vaan eipä ollut tilaa eikä missään muuallakaan. Aikani valittelin ja ikänikin sanoin. Löytyi lisäylimääräinen työntekijän varapaikka, mikä maksoi 20€Olisiko tämä 3 neliötä vai vielä pienempi tila, 1,5 x 2 ja yläosa auki käytävään. Mutta oma tila! 

Suihku ja iltapesu muutenkin ja tavaratsekkaus ja petiin.

9.4.2024

Lissaboniin ja lähtö kävelemään caminolle

 


Aamulla kello soi seitsemältä. Aamupala, viimeiset pakkaukset ja eväät päivälle. Reppu pakattu jo illalla ja pikkureppukin. Mies vei minut oman kylän seisakkeelle ja kolmella junalla sitten pääsin lentokentälle. 

Matka sujui hyvin ensin odotellessa ja sitten koneessa sukkaa neuloen. Toinen jäi vielä kesken!

Oli lentolipussa vain pieni pakaasi koneeseen sisälle ja ruumaan isompi. Laitoin repun Helsingissä mustaan jätesäkkiin, jotta reppu ei likaantuisi. Kentällä se piti viedä eri paikkaan kuin normaalit laukut. Ja niin sitten Lissabonissa kaikkien laukut tulivat,t mutta reppua ei löytynyt. Lopulta menin valittamaan, tekemään ilmoitusta kadonneesta. Ja kas, 10 minuutin kuluttua tuo reppu löytyikin jostain ties mistä. 

Lähdin kävelemään kohti majapaikkaa, jonne tuli noin 6,5 km. Kännykästä seurasin googlemapsin reittiopastusta niin tarkkaan että kompastuin ja sain vasemman polveen kolhun- on aivan turvoksissa muttei kovin kipeä. Kylmägeeliä avuksi illalla.

Täällä Moscavidessä Pousada de Juventude- hostellissa olin vasta kahdeksan paikkeilla. Olen neljän hengen huoneessa tällä erää kaksin portugalilaisen rouvan kanssa. Söin vain eväitä ja keitin uppokuumentimella vettä, jotta sain pikapussikeiton sekä iltateen.

Hostellin kirjastossa oli suomenkielinen kirjakin, Outi Nyytäjän Menestys ja moraali.

Hostellin dormihuoneessakin hinta oli noussut reippaasti: 26,50€ nyt huhtikuun alusta, johon asti oli ollut 14€. Vessat ja suihku, käytävällä noin viiden huoneen kanssa yhteiset,  olivat hieman rikkinäiset, mutta toimivat. Hintaan kuuluu aamupala, mutta se on vasta 8.30. On wifi myös tässä hostellissa.

Kerrossängyt ja kangaslakanat sekä huopa.


5.4.2024

Pihakuusen kaato



 Iso kuusi oli kuivunut jo viime kesänä, mutta vasta tänä talvena mies kaatoi sen 8.3.. Tulipa polttopuuta siitä mukavasti. Mies kaatoi myös pihastamme toisaalta myös ison männyn. Kun se on mäen alla, on siinä ollut raahaamista pölli kerrallaan pulkalla mäkeä ylös. Oksat kannetaan ja risut kootaan. Pölleistä tulee taas halkoja. 
Kuusta.

Unelma lähdöstä vaellukselle


Jos terveys antaa mahdollisuuden, olen lähdössä lähipäivinä vaeltamaan Lissabonista kohti Santiago de Compostelaa. Jos pääsen matkaan, annan periksi, jos en jaksa kävellä pitkiä matkoja, niin siirryn eteenpäin liikennevälineillä ja teen vain loppumatkan kävellen. Tuo koko reissu olisi noin 600 km.

 Varusteita pyhiinvaellukselle olen kasaillut ja etsinyt edellisen listan mukaan. Tässä tuo lista päivitettynä.

Lääkepussissa on Lopex ripuliin, ibu särkylääkettä, verenpainelääke, Finrex vilustumiseen, estrogeeni, kylmägeeli, laastarit, compedit, liimaside, silmätipat, pihkasalva ja magnesium, D-vitamiini  sekä B12-vitamiini muovipussissa ja laktoositabletit filmipurkissa (ja taskussa toinen laktoositabletteja suklaamunan sisuspallossa.) 

Pesupussissa, joka on kaupasta ostettu hedelmäpussi, on pikkusiteet, kampa, jossa senttimetrimitta, saippualiuskat, tukanpesuaineliuskat, hammasharja, hammastahna, dödö, oranssi pyyhe, höylä, hammaslankoja, käsidesi, huulirasva, korvatulpat (joita en ole vielä koskaan tarvinnut käyttää vaikka seitsemän reissua takana), S-koukku, aurinkovoide, hunajasaippua kaikkeen pesuun, 3 metriä narua, pyykkipoikia ja hakaneuloja, kynsileikkuri, rätti ja vaseliini jaloille ja ompeluvehkeet.

Maharahavyö on tärkeä säilytyspaikka. Sinne laitan kaiken sellaisen, mikä pitää säilyä koko matkan. Siellä on kotelossaan ICE-kortti. Sen pystyy tulostamaan itse omalta koneeltaan eli siinä on tärkeät tiedot itsestä ja lähiomaisista. Minulla se on muovitettuna. EU-sairasvakuutuskortti, matkavakuutuskortti, pankkikortti ja eläkekortti ovat myös tuossa kotelossa. Muovitaskussa on myös henkilöllisyystodistus sekä pyhiinvalluspassi. Lisäksi on osa rahoista tuolla, osa pikkurahapussissa, joka kulkee housujen vetoketjutaskussa ja parissa muussa paikassa kuljetan vielä rahaa. Jos jostain häviää, niin toisissa säilyy...
Maharahavyön pidän selän puolella, niin se ei näy vaatteiden alta lainkaan, koska se on ristiselän kohdalla.  Yöksi laitan tuon makuupussin sisään jalkopäähän.

Eväspussi on punainen ja erottuu hyvin repussa - yleensä päällimmäisenä ylälipassa, koska vaeltaessakin tarvitsee evästaukoja. Eväspussissa minulla on kokoontaitettava muovimuki, teräsmuki, hyvin pieni uppokuumennin, lusikka-haarukka-veitsi ja pikkulusikka sekä muutama teepussi. Leipää, hedelmiä ja juustoa yleensä hankin sinne myös.

Matkalle aion laittaa lämmintä jo lentokoneen tuuletustakin, vetoisuutta varten. Tukisukat, nuo punakirjavat  on pakko laittaa jalkoihin ja toiset sukat, paksummat ovat hyviksi koetut edellisilläkin vaelluksilla - sukan suu ei kiristä. Alushousut, rintsikat, pitkät kalsarit eli silkkivillaiset housut alle ja merinovillainen t-paita, merinovillainen ohuen ohut poolopaita, vaaleat vaellushousut ja ohut lyhythihainen tunika
Noita vaaleita housuja pidän pääasiassa iltahousuina ja vaellan capreilla. Molemmissa on hyvät taskut: vetoketjutasku pikkurahapussia varten, syvät taskut, joihin voi laittaa vessapaperia parin kerran tarpeisiin ja/tai nenäliinoja sekä askelmittarin ym.

Lisäksi fleeze ja otan mukaan vielä untuvapuseron, joka on päivän vaelluksen jälkeen tarpeen levätessä makuupussissakin ja kylminä öinä, jos ei ole majapaikassa lämmitystä enää - kivinen asunto.

Päähän laitan tuubihuivin ja jalkoihin vaelluslenkkarit.  Haltin ohut tuulenpitävässä takki(100 g), jota pidän aurinkoisina tuulisina päivinä auringonsuojanakin. Tuubihuivi on hyvä kaulassa tai päässä tai samalla kertaa molemmissa. Jos en käytä tuubihuivia, minulla on lierihattu auringonsuojana.

Fleezekäsineet ovat hyvät aamuviileällä ja auringonsuojana sekä sateellakin. Välillä voi puristaa veden pois ja ne lämmittävät  märkinäkin enemmän kuin ei olisi lainkaan. Myös käsineet ovat hyvät sauvojen kanssa - ei tule hankautumia peukalohankaan.

Muina vaatteina, jotka pakkaan sadevaatteita ja crocseja lukuunottamatta oranssiin pussiin, on kaksi merinovillaista T-paitaa, ohuet sukat, paksummat sukat, yöasuksi merinovilla-silkkikerrasto ja villasukat, kahdet alushousut ja rintaliivit, lierihattu, silkkinen kaulahuivi, crocsit toisiksi jalkineiksi = iltakengiksi ja suihkukengiksi, sadehousut ja sadetakki ja vielä hyvin kevyt sadeviitta, jotta vesi ei valu selän ja repun väliin. Sadetta on lupailtu Forecan nettiennustuksen mukaan. Villasukat ovat ehdottomat! Käytän niitä jo heti suihkun jälkeen, jolloin rasvaan  jalat vaseliinilla ja  laitan nuo sukat jalkaan. Tietysti ne ovat myös yösukkina. 

Silkkinen  kaulahuivi lämmittää mukavasti, tarpeen tullen viilentääkin ja se on hyvä vessakäynneilläkin: siihen voi kuivata kädet. Tuon ohuen huivin voi pestä päivittäin ja taas on puhdasta seuraavana päivänä, koska se kuivuu nopeasti.
Nenäliinoja, WC-paperia ( vessoissa albergueissa ei enää aamulla useinkaan ole paperia. Aina kannattaa pitää mukana taskussa myös baareissa käydessä, koska joskus paperi on loppunut kriittisellä hetkellä), vesipullo x 2 rinkan sivutaskuihin, kynä, matkapäiväkirja,(jonka välissä on  portugalinkielinen sanalista tärkeimmistä asioista), UT, käyntikortteja, muutama pieni tarralappu, reittiopaskirja, känny ja laturi ja vara-akku, aurinkolasit, läpinäkyvää ilmastointiteippiä lyhyen lyijykynän ympärillä (tällä Jeesus-teipillä on hyvä korjata miltei mitä vain), ompeluvehkeet (= neula ja lankaa), muutama nippuside ja muutama kuminauha, muutama muovipussi: likapyykille ja eväspusseiksi ja yksi iso, johon voi sateella repun sisään pakata kaikki tavarat.

Iso ohut, kevyt sinivalkokirjava puuvillainen huivi, joka on monikäyttötarvike: suoja sängyn ympärillä, pyyhe, tyynyliina, lakana, hame, huivi... (Tuo huivi on kulkenut yli kymmenen vuoden ajan reissuilla, ensimmäisestä pyhiinvaellusmatkasta lähtien).  Makuupussi painaa 550 grammaa ja kevyt silkkinen makuupussilakana on hyvä makuupussin sisällä - ja jos on oikein lämmin, se riittää pelkästään nukkumissuojaksi. Sukankutimet taidan ottaa matkaseuraksi.

Lierihattu on hyvä yöpussi. Hatussa on kuminauha leuan ympäri, ettei tuli vie sitä ja tästä kuminauhasta se on hyvä ripustaa esimerkiksi tikkaisiin tai sängynpäätyyn ja laittaa siihen yöksi tarvittavat: otsalamppu, kännykkä, ellei ole latauksessa, aamulla päälle laitettavia vaatteita, päiväkirja ja kynä....

Reppu ja kevyt pikkureppu ovat tehneeet useamman reissun - viimeksi Lapinmatkan. Reppu on Osbreyn talon 44 (liian iso, mutta kevyt -vain kilon painoinen) ja pikkureppu Ticket to the Moon, jota käytän vaelluksella etureppuna, missä kulkevat känny ja muut tärkeät heti saatavissa olevat tavarat. 

Lähtiessä repussa on mm. puuropusseja, soppapusseja, teepusseja ja eväsleipiäkin ensimmäisen illan ja aamun alkuevääksi.

Kävelysauvat, kokoontaittuvat.