Sivun näyttöjä yhteensä

30.4.2019

Mougasista A Ramallosaan

Eilisiltana alberguessa oli todella rauhallista. Vain 18 paikkaa eivätkä nekään kokonaan täysi. Huoneessani oli neljä paikkaa ja meitä vain kolme naista.
Netti ei toiminut kunnolla ja niin eilen en pystynyt kirjoittamaan bogiakaan. Illalla istuin paikallisten naisten kera oven vieruspenkillä auringossa juttelemassa heidän kanssaan - lämmin paikka. 
Yö meni hyvin rauhallisesti ja monet söivät aulakeittiössä aamupalaansa. Meitä kuusi lähti yhtäaikaa liikenteeseen.  Rannan tuntumassa kulki tuo reitti ensimmäiset viisi kilometriä, sitten Camino kääntyi oikealle mäkeen ja jäin porukasta kuin eno veneestä. Puuskutin ja pysähdyin ja puuskutin ja pysähdyin - mäkiosuudet eivät ole minulle sopivia. Ainakaan ylämäet. Alas pääsee sentään siksakkia kulkemalla suhteellisen hyvin. Ja kyllä nuo sauvat olivat todella tarpeen. 

Baionan jälkeen noustiin taas korkealle, tällä kertaa tietä korjailtiin ja sitä pitkin oli jonkin  matkaa hyvä kävellä, vaikka nousua olikin. Aina nousun jälkeen tulee kuten alaspäin menokin. 
Baionassa kirkon luona pysähdyin ja löysin kuppilan ja siellä nuo edelläkulkijat olivat. Saksaksi täällä useimmiten juttelen. Englantiakin ja paikallisten kanssa sen verran, että asiat selviävät jopa espanjaksi. Eli ymmärrän, mutten osaa kuin muutaman sanan...
Tämä oli tuo 10 km välipala: 2€. Aivan tuore ison iso pulla ja espresso ja iso lasillinen kylmää vettä.
Tuon jälkeen toiset katosivat ja jatkoin matkan tänne Ramallosan yksin näkemättä muita pyhiinvaeltajia.
Löysin toki tämän alberguen, mutta vasta klo 15 ohjeen mukaan alkoi sisäänkirjoitus. Jätin kepit ja repun aulaan ja lähdin kaupungille syömään. Kun palasin, jäin pihalle istuskelemaan, niin virkailija tuli kutsumaan jo hieman kahden jälkeen ilmoittautumaan. 15€ ja yllätys, yllätys: yhden hengen huone, jossa sänky, tuoli pöytä, ohjeet, lavuaari. Ja niin asettauduin, kävin suihkussa ja pesin käsipyykit ja löysin kuivauspaikankin. Tuttuja alkoi saapua vähitellen, kun istuin ulkona auringossa lämmittelemässä. Tulivat tänne samaan paikkaan taas eilen tapaamani perhekin, vanhemmat ja alle vuoden ikäinen. pienokainen. Lähdin heidän kanssaan vielä kauppaan, josta löysin kaiku-tuotteen laktoositonta jogurttia. Vappuilo!

Kukkia olen kuvaillut paljon, mutta kuvien latauminen on ylen hidasta, joten ehkä paremmalla nettiyhteydellä tai kotona koneella, kun korjailen myöhemmin kirjoitusvirheet ja vaihdan kuvien paikat oikein. 
Huoneeni. 
 Pyykinpesupaikka oli sisällä keittiö-olohuoneen vieressä. Ns. keittiössä oli vain mikro. Muutama lautanen, kuppi ja ruokailuvälineitä, kahviautomaatti ja virvokeautomaatti.
 Tilaa on istuskella, mutta vielä ei ketään siinä ole ollut, koska ulkona on lämpimämpi.
 Tässä oli hyvä istuskellä ja aidan takana kuivuivat pyykit, - pyykki telineet oli tuulen takia kiinnitetty aitaan.
 Matkakukkia nämäkin.

29.4.2019

Caminhasta Mougasiin






Kuvat taas menivät sekaisin
Valtakunnasta toiseen.
 Maanantaisin ei kulje Ferry eli lautta Caminhasta Portugalista Espanjan puolelle. Niinpä piti tilata taxivene. Olgan kanssa olimme rannalla alberge vieressä ja ihmettelimme, missä se tilaamani vene oikein on.
Takaa kuului tulevan auto, jossa oli jo sisällä yksi nuori nainen albergesta. Auton kuljettaja sanoi, että tein tilauksen. Nyt mennään ensin autolla toiseen rantaan ja siitä sitten veneellä, siis siitä nimitys taxiboot. Kyyti maksoi 5€ ja Ferry maksu on 1,5€, jos matkaat muina päivinä kuin maanantaisin kesäaikaan. Siis toukokuusta ainakin lokakuun alkuun. Aikataulut ovat Ferry-kopin seinässä. Kopista pitää myös ostaa piletti.
Rantaan tultiin. Kuljettaja kuvaili venettä, laittoi sitä kuntoon, otti esille pelastusliivitkin jotka sitoi tiukasti veneeseen. Jos jotain olisi tapahtunut, eivät ne liivit meitä olisi auttaneet.

Espanjan puolella mies laski meidät suoraan hiekkarantaan ja osoitti: Tuolla on ensimmäinen nuoli, seuratkaa sitä reittiä. Rantareittiä siis kävelimme me kolme naista pääasiassa yksiksemme.


Lampaitakin oli laitumella Rannan tuntumassa. Ja samoin täällä osin lautaisia siltoja kuljimme, kaiteita niissä ei ollut kuten Portugalin puolella.
Ensin A Guardaan, jossa kaipasin jo kuppilaa. Espresso (Kun kahvi Portugalin puolella maksoi noin 55 senttiä, täällä euron) ja vesi ja vessa. Ja stämppi. Sitten 10 kilometrin kohdalla pieni sivujuttu, nainen pihassaan kahvilaa piti ja stämppi taas.  Juttelin kolmen Osnabruckista kotoisin olevan saksalaisen naisen kanssa, jotka olivat matkalla A Guardasta Oiaan. pikkurepuin
Oiassa pidin tauon ja ruokailin:pizza (josta riitti koko loppupäiväksi ateriaa). Samassa paikassa oli ruokailemassa perhe, vanhemmat ja pieni vauva. Matkalla juttelin heidän kanssaan, lähtivät yhtäaikaa. Lasta kuljettavat kantoliinassa.
Oli sumuinen pilvinen päivä vaeltaa, illalla paistoi aurinkokin.
 Moughasin albergueen saavuin vasta 14.45. Kolme naista neljän hengen huoneessa, me aamun yhdessä kulkeneet. 10 € henkilö, kesäaikaan 12€. Olen saanut olla tähän asti alapetissä, mikä on ollut hyvä juttu. 
Alberguessa ei ole varsinaista keittiötä, mutta mikro, vedenkeitin ja leivänpaahdin. Ei jääkaappia. Vain murukahvia ja muutama styroxmuki.  Vettäkin sai vain kylppärin hanasta. 
Suihku hyvä. Pyykinpesu pihalla ja kuivatus hallissa, jossa narut ja oyykkipojatkin. Ei ehtinyt pyykki kuivua. 
Alberguessa netti ei toiminut hyvin ja kuvia en pystynyt lataamaan silloin enkä tekstiäkään. En edes pystynyt lukemaan päivän uutisotsikoita tai säätietoja. 

Illalla istuin pitkään ulkona kadun reunassa paikallisten naisten kanssa rupattelemassa ja sukkaa neulomassa. 
Matkan varrella oli paljon kauniita kukkia, joita myös kuvailin. Kukot kiekuivat, koirat, perrot, haukkuivat ja monet linnut sirkuttivat matkanvarrella.

Minä nautin yksin kävelemisestä, lauleskelin taas virttä 548 ääneen.
Myös kellonaika muuttui maata vaihdettaessa. Tunti humahti jonnekin. Nyt on vain enää yksi tunti eroa Suomen kesäaikaan.  Olin hieman pihalla, kun kännyssä ei aika itsekseen vaihtunutkaan. Ruokapaikassa tarkistin ajan tarjoilijalta. 
Varpaissa ehkä rakonalkuja, laitoin pihkasalvaa enkä sen koommin ole löytänyt rakkoja vielä. 

28.4.2019

Viana do Castelosta Caminhaan

Illalla porukka hiljeni hyvin. Meitä ei ollutkaan kuin kahdeksan samassa huoneessa. Aamulla taas jostain syystä yksi pariskunta lähti pois jo puoli viideltä. Nukuin kyllä vielä tunnin sen jälkeen. Aamutoimet ja aamupala ja matkaan. Kukaan, keltä kysyin ei ollut innostunut rantareitistä, joten lähdin aluksi kulkemaan Costalia eli keskireittiä minäkin. Aika pian tulin toisiin ajatuksiin ja lähdin rantaa kohti. Rantareitillä aluksi olikin uusia siltoja, joissa on valkoiset kaiteet.
Tämän päivän vaellus oli varsinainen sekasotkuvaellus.
Kun viitisen kilometriä olin kulkenut, alkoi yllätys yllätys tulla kiire löytää toiletti. Ja mitään paikkaa ei löytynyt auki. Käänny kertoi, että huoltoasemia on N13-tiellä, joten yrittelin sinne. Ei ollut avoimia niitä eikä kuppiloita. Piti mennä sementtisen bussipysäkkikatoksen taakse ruohikkoon kyykylle. Jatkoin jonkin matkaa vielä N13 tietä ja vihdoin tuli avoin kuppila ja pääsin siivoamaan itseni ku olla ja nautin reissun ensimmäisen espresson ja lasillisen kylmää vettä.
Pääsin pian takaisin rantareitille, vaikka joku varoitteli, ettei kannata mennä.



Olipa kapeaa polkua ja hiekkaa pitkät matkat.  Lopulta pääsin taas sivistyksen pariin eli Ancoraan, jossa rantabaarissa kävin nauttimassa appelsiinisorbetin,
tämäkin ensimmäinen tänä vuonna.
Istuskelin aikani katsellen rantaelämää ja lähdin rantaa pitkin kävelemään kohti Caminhaa.
Opaskirjan mukaan matkaa tuli noin 28,5 km.
Tämä albergue on tiheasti sängytetty kerrossängyn. Huoneessa 26 paikkaa (6€) ja lisäksi 2x2.pikkuhuoneissa.
Todella ystävällinen palvelu, ei pesukonetta eikä kuivuria.
Kun menin keittiöön ja aloin keittää vedenkeittimellä vettä, tuli hospitalera ja kertoi sekä näytti, että jääkapissa on ruokia, kaikkia saa käyttää ja kuivaainekaapissa samoin ja pöydällä jopa viinipullo ja kakku, leipää ja hedelmiä. Niinpä ei tarvinnutkaan lähteä kaupungille, vaan sain nopeasti
maukkaan aterian koottua jämäaineksista.

Pihalla pyykit kuivuvat auringossa ja pihalla istuskelen kirjoittelemassa. Noin 20 astetta nyt päivällä täällä.
Aamulla lähtö yli veden. Pitänee lähteä varaamaan venekyyti aamuksi ja sitä ennen kehittää porukkaa mukaan.
Matkalla kuvailin mm. kasveja. Kukkia on vaikka kuinka paljon teiden ja polkujen vierillä. Krassitkin kukkivat jopa rannan tuntumassa, siis itsekseen levinneinä kukkina. Pulloharjapuu viehätti kauneudellaan.

27.4.2019

Marinhasista Viana do Casteloon

Eilisiltana koko makuusalillinen hiljeni suhteellisen hyvin. Olohuoneessa kuului olevan porukkaa, mutta he kaikki olivat toisesta makuusalista.
Aamulla taas jonkun kello soi puoli kuusi, joten aika pian lähdin pesu- ja ruokailupussieni kanssa alakertaan. Kun palasin aamupalanikin nauttineena koko kämpällinen väkeä oli hereillä ja useimmat jo liikkeellä ja valot laitettu.
Vähitellen pakkasin tavarani, puin matkavaatteeni, otin jopa lääkkeet, ja vielä ennen lähtöä viimeiseksi vessakäyntikin. Monet olivat lähteneet jo  reissuun.
Viisi kilometriä kulkua ylös alas ja tuli vastaan kuppila-kauppa, josta sai päivän ensimmäisen leiman. Toinen vasta viidentoista kilometrin jälkeen kuppilasta, josta ostin mukaan myös tuoretta leipää.
Kymmenen kilometrin paikkeilla oli kirkko ja pihapiirissä hyvä toiletti. 
Kirkossa en käynyt, kun sinne näkyi menevän hautajaisväkeä enkä halunnut heitä häiritä yrittämällä saada kirkosta leimaa.
Siitä lähdin kävelemään mäkeä ylös aurinkolasit päässä. Katsoin nuolen, on suunta suoraan enkä huomannutkaan sauvoessani, että kohta edellisen merkin jälkeen oli oikealle osoittava merkki. Kävelin suoraan ja kuljin yli kilometrin eukalyptusmetsässä haistellen mukavaa tuoksua, kunnes tuli haarautuma kahtia eikä nuolia näkynyt missään. Ei sitten muuta kuin käännös takaisin kirkkoa kohti. 2,5 km ylimääräistä tämän päivän 25 kilometrin kokonaissaaliiseen. Edellisen oikean metsäisen kävelyn aikana ei näkynyt nuolia kuin polun alussa ja lopussa, joten siksikään en ollut heti kovin huolestunut nuolien puutteesta.

Tämänpäiväinen vaellus oli rankka vaikka lyhyt, periaatteessa noin parikymmentä kilometriä. Rankkuus johtui ylösalaskulkemisesta niin poluilla kuin kaduilla/teillä.




Oli kivistä, kallioista, mutaa ja vettäkin. Onneksi en kulkenut toissapäivänä vesisateiden aikaan tätä pätkää.
Kirkon jälkeen polulla oli taas hankalaa




Ponte Eiffel on todella pitkä siltä 645 metriä yli Lima joen. Eiffel-niminen arkkitehti suunnitteli sen.

Joen ja siis sillan jälkeen oli hyvin pian albergue Sao Joao da Cruz dos Caminhos, jonne majoituin. Tulin yhden paikkeilla, odottelin hetken ja eräs nainen avasi oven ja me kaksi odottelijaa pääsimme sisälle. Saimme istuskella odottamassa, koska sisääänkirjoitus alkoi vasta kahden tienoilla. 6€.
 Lähdin siinä välissä syömään tämän vaelluksen ensimmäisen peregrinolounaan. Soppa ja ruoka ja vesi ja leipä 6€.Todella maukasta. Käväisin myös konditoriossa ostamassa omenaleivoksen.
Majoittuminen kolmessa huoneessa. Meidän huoneessa on 10 petiä. Lakana ja tyynyliina ja iso froteepyyhe talon puolesta. Ja Manta! Jostain syystä sängylläni peräti kaksi. Täällä ei ole kerrossänkyjä.
Suihkutila on  käytävälle saluunaovin. Pyykit  viedään pihalle kuivumaan ja sateen sattuessa on sisälläkin naruja kuten myös pesupaikka.
Yläkerrassa on keittiö, jossa netti toimii, petihuoneissa ei. Avoin netti, ei tarvitse salasanaa.
Neljäskin huone on avattu. Siellä on patjoja lattialla viimeksi tulleille toistakymmentä.

Illalla kävin messussa tässä kirkossa. Tosin emme saa käyttää suoraa kulkua kirkkoon, vaan pitää kiertää ulkokautta, koska väliovi on lukossa.
Messussa oli nuorten kuoro laulamassa ja muutenkin avustamassa. Kirkko oli todella täynnä eikä vain vanhoja naisia, vaan kaikenikäisiä miehiä ja naisia, paljon miehiä. Muuten jokseenkin luterilaisen messun tapainen paitsi ehtoollinen. Ehtoollismessussakaan ei pahemmin nostettu maljaa ja leipää, vaikka esim. niin tekee oman seurakuntani khrra. Eikä pappi polvistunut. Voi olla että vanhuuttaan, mutta muuten liikkui kyllä sujuvasti. Pappi jakoi ehtoollisen kahdessa muodossa myös avustajilleen eli kastoi leivän viiniin. Kaksi leivän jakajaa, toisena nainen. Papilla oli avustaja joka piti tyhjää lautasta papin käden alla, ettei muruakaan pääsisi hukkaan, naisjakajalla ei ollut.


Tänään on ollut täällä kesäinen päivä, korkeimmillaan 20 astetta, mutta kuin Suomen kesä.