Sivun näyttöjä yhteensä

15.11.2013

Elämän rajallisuus

Kuoleman koskettaminen paljastaa elämän rajallisuuden. Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä. Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:  rukoilemme – rukoilemme hiljaa. Jumala, Sinä olet elämämme perimmäinen turva elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen. Ole lähellä, ympäröi armollasi, ympäröi rauhallasi. Lohduta. Aamen. 
Vaikeimmalla hetkellä virsi kantaa ja virsi yhdistää.

 "Nyt ylös, sieluni, mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.

Siell' kaunis kannel soi, veisaamme virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta,
kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon"
(Virsi 632:1,4)
 
Kuolema on ainutkertainen. Kristilliseen uskoon kuuluu kuitenkin ylösnousemustoivo. Uskomme elämän jatkuvan kuoleman jälkeen. Uskomme jälleennäkemiseen poisnukkuneiden rakkaiden kanssa. Usko perustuu Jeesukseen sanoihin Raamatussa: "Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin." (Matteus 11:25)

6 kommenttia:

Maca kirjoitti...

Kiitos kirjoituksestani.

Anneli kirjoitti...

Kaunis kirjoitus. Kukaan meistä ei tänne jää. Mutta vaikeaa on luopua läheisistään ♥

pappilanmummo kirjoitti...

Tuo virsi lohduttaa.

pappilanmummo kirjoitti...

Tai läheisillä vaikea luopua lähtijästä...

Aila Sipola kirjoitti...

Olen yhä vakuuttuneempi, että marraskuu on nimensä veroinen. Niin monia kuolinsanomia on tämänkin marraskuun aikana korviini kantautunut.
Tuo on yksi hautajaisvirsisuosikeistani.

pappilanmummo kirjoitti...

Hautajaissani toivon tuon virren laulettavan...