Sivun näyttöjä yhteensä

15.2.2016

Luettua

Olen viime aikoina lueskellut monenlaisia kirjoja. Osa on sellaisia, jotka olen nähnyt kirjastossa ja joista ajattelen olevan hyötyä elämänkertakirjoittamiselleni, osa on opiksi työtäkin varten.
Olen katsellut monesti kirjaston pikalainahyllyssä olevaa  Aila Ruohon Vartiotornin varjossa, Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta (Atena 2015). Ennen kuin olin sen kerennyt lainata, se oli usein siitä jo hävinnyt, koska ajattelin, että en ennätä sitä viikossa lukea muun ohella. 

Minua on kiinnostanut tietää, mitä jehovantodistajuudesta ajatellaan ei-virallisesti. Olen tuntenut muutaman tähän lahkoon kuuluvan henkilön henkilökohtaisesti. Heiltä en ole saanut paljoakaan tietoa enkä ole kyllä kehdannut kyselläkään.  Jos joku on tullut ovellemme, olen vain kertonut  olevani luterilainen kristitty ja kiitos ei. 

Nyt sain tarkempaa tietoa tästä liikkeestä, sen oppirakenteesta ja toiminnasta. Kirjan tekijä oli haastatellut 64 henkilöä, pääasiassa liikkeestä eronneita todistajia.  Ponnahduslautana aiheeseen Aila Ruoholla oli kaksi sisartaan, jotka kuuluivat jehovantodistajiin. 
Kirja kertoo Vartiotorni-seuran historiaa ja toimintaperiaatteita, siitä, miten jehovantodistajaksi kasvetaan. Mös tiukoista ohjeistuksista kuten naisen asemasta (vain miehet saavat olla johtajia!) ja elämästä järjestön ehdoilla. Irtautuminen järjestöstä on vaikeaa, koska samalla kaikki yhteydet järjestössä oleviin omaisiin ja ystäviin katkaistaan samantien. Jos toimii vastoin järjestön sääntöjä, joutuu ojennettaksi oikeuskomiteaan, ehkä erotetuksi, mikä merkitsee kuin kuolemaa, koska liikkeeseen kuuluvat karttavat täysin erotettua tai eronnutta.
Kirjassa on paljon suoria lainauksia haastatteluista. 
Raadollisempaa kuin olin luullutkaan oli tuo hengellinen väkivalta, mitä kirjassa kuvattiin. 

Tämä kirja sopinee Helmet-lukuhaasteen 2016 kohtaan:
34. Keskustelua herättänyt kirja.
 Joskus löytää kirjaston esittelyhyllystä tällaisia ilokirjoja. Aforistikko Maija Paavilaisen teokset hykerryttävät. Niin paljon on sanottu parilla sanalla ja siihen liittyvällä kuvalla. Hänen aforistisia piirroksiaan on julkaistu aluksi Kotimaa-lehdessä vuodesta 1971 lähtien, sittemmin myös kirjoina Maija P:n nimellä.
Tämä Onnenpotkuja-kirja on Kirjapajan julkaisu (2016)
Ne iloitsevat tehdessään työtä toisten hyväksi. Kannattaa kuljettaa mukanaan vain sellaista mikä muuttuu hunajaksi.
Onnea tuottavat toisinaan mitä hupsuimmat ja arkisimmatkin asiat, ja mikä parasta: voimme jokainen olla jakamassa onnea ja iloa ympärillemme! Tuli iloinen mieli, kun tuon kirjasen lukaisin läpi. Ja taas paljon ajateltavaa.
Kirja sopinee lukuhaasteen kohtaan   
48. Kirjassa on alle 150 sivua.
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja.
Antti O. Arposen Tekohampaita ei jätetä, urheilunovelleja (HAI 2015) jäi hänen viimeiseksi kirjakseen. Juuri kun tamä novellikokoelma oli tullut kustantajalle, tuli viesti Arposen kuolemasta. Niinpä tämä kirja on julkaistu omaisten luvalla ja Suoemn Urheiluhistoriallisen Seuran tuella. Arponen oli urheilutoimittaja ja ahkera urheilukirjoittaja.

Kirjan niminovelli  kertoo tosikertomuksen vuoden 1936 talviolympialaisten (Garmisch-Partenkirchen) kultaa tuoneesta viestihiihdosta, jonka ankkurina oli Kalle Jalkanen. Hän hiihti viimeistä osuutta viestissä, kun hän joutuu rykäisemään suustaan limaa ja hikeä. Ja samassa tekohampaat putosivat hangelle loivassa laskussa.

Köyhällä työmiehellä ei ollut varaa jättää kalliita hampaita. Kalle oli edellisenä vuonna teettänyt uudet tekohampaat. Lasku oli ollut työmiehen kahden kuukauden palkan verran. Eihän sellaista purukalustoa voinut jättää. Vauhti seis, sukset ympäri ja haarakäyntiä pikaisesti mäkeä ylöspäin. Siellä ne hangella ovat, äkkiä talteen. Hiihtorukkasilla tekohampaita on mahdoton laittaa taksiin suuhun. Kalle työntää hampaat hiihtohousujen taskuun. Sauvat käteen ja ladulle.

Osa novelleista on fiktiota, suurin osa tositarinoita.  Mukavaa kevyttää luettavaa. Suosittelen välipalaksi.

Tämä kirja osuu lukuhaasteen kohtiin:
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
16. Et ole ikinä kuullut kirjasta
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
30. Viihteellinen kirja
31. Olympialaisista kertova kirja
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua

2 kommenttia:

sartsa kirjoitti...

Tosiaankin pohdintaa herättäviä aiheita.
Hämmästelen sinun lukunopeutta! Nappasin tämän saman haasteen itelleni sinun kautta ja olen saanu siihen jo ihan yhden kirjan! Seuraava on menossa. :)

pappilanmummo kirjoitti...

Sartsa: Täppejä tulee monta yhdestä kirjasta, jos hyvin sattuu.
Usein iltaöisin lueskelen.