Nämä lapset, päiväkerholaiset, lauloivat ja leikkivät messussa Jumalan kämmenellä -virren.
Seurakunnan diakoni Helka on ansiokkaasti ja kokosydämisesti palvellut yli neljäkymmentä vuotta samassa seurakunnassa. Niinpä hänen eläkkeellelähtöjuhlassaankin oli todella paljon väkeä, lähes paikkakunnan kirkon täydeltä. Tuntui, että koko pitäjä oli liikkeellä. (Kun tulin viime tipassa toisesta jumalanpalveluksesta paikalle, en ollut löytää autolleni mistään enää parkkitilaa.) Väkeä oli kaikenikäistä, vauvoista vaariin.
Helka saarnasi. Saarnassaan hän kertoi myös enkelistä, joka oli saarnatuolissa hänen vieressään.
Ja juhla jatkui seurakuntakodilla kahvittelun (Martat olivat jälleen panneet parastaan ja maukasta oli kaikille ongelmasyöjillekin) ja puheiden ja kertomusten merkeissä. Saimme nähdä kuvia ja kuulla kertomusta Helkan työuran vaiheista diakonivihkimyksestä alkaen. Monta kirkkoherraa ja kanttoria on kerinnyt seurakunnassa olla tuon neljänkymmenen vuoden aikana. Kolme kirkkoherraa oli juhlimassakin.Niin jumalanpalveluksessa kuin juhlassakin saimme myös kuulla monta Helkan sanoittamaa laulua. Helkalle runot ovat olleet hengellisen elämän eväinä. Niilläkin hän on palvellut niin seurakuntaa kuin muuallakin. Kiitos Helka niiden puhuttelevista sanoista.
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on, emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton, niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie ja se taisteluun vie, meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan käymme taistelemaan. Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi. (Saarnavirtenä virsi 310:1-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti