Viime yön sain nukkua aivan hiljaisessa huoneessa yhden pariskunnan kanssa, mutta jostain syystä en osannutkaan saada unta. Aamulla piti käydä neljä kertaa vessassakin ennen lähtöä. Aamupalan taas söin rauhassa, siivosin jälkeni ja lähdin noin varttia yli kuusi päivän vaellukdelle kohti itää, auringonnousua. Ja aurinkohan paistoi ja lämmitti, vaikka oli voimakas tuulikin.
Luulin kulkevani Minho-joen vartta koko matkan, mutta mitä vielä: kun lähdin liikkeelle, huomasin caminomerkit ja seurasin niitä. Reitti kulki mäkiä ylös ja alas kirkolta ja risteiltä pikkuteitä pitkin.
Onneksi vähän oli myös luonnossa kulkemista, jossa tuoksui mänty, eukalyptus ja tammi ja jiitakin muitakin puita. Ja taas reitti kulki purojen siltojen kautta. Ensimmäinen päivä tällä vaelluksella, kun piti päästä puskaan!
Valencaa lähestyessä oli hetken matkaa hyvää kävely-pyöräilytietä, kunnes taas nuolet ohjasivat sivuun.
Paljon asutusta on jatkuvasti näkynyt ja kauniita kukkia kaikkialla, niin viljeltyjä kuin täkäläisiä rikkaruohoja tai kasvikarkulaisia.
Muu tuttu porukka meni parempaan albergeen, mutta majoituin tänne samaan, missä olimme ryhmänä 8 vuotta sitten. Aslak kuoli tuossa tien ylityksessä, ja nyt siinä on liikenneympyrä ja kadunylitysten suojatiet lyhyitä.
Pyykki pesty, suihkussa käyty ja käväisin syömässäkin, tandoorikanaa kera naan-leivän. Saapi olla tarkkana, mitä laskutetaan. Yrittivät ottaa puolet lisähintaa sovitusta!
Iso sali ja toinenkin avattu. Patjat on taas muovitetut, nyt ei edes lakanaa, kuten tähän asti. Alasänky edelleen. Netti ei toimi makuusalissa,pihalla ja alakerrassa kylläkin. Keittiö on, mikro ja vähän astioita, jääkaappi, jämiä ei juuri. Tulin noin 13.30 ja takana kilometrejä 27,8. Vastaanottaja muisti Aslakin ja tuon tapahtuman.
Lämmin päivä, noin 20 astetta ja siksi pyykitkin kuivuvat.
.jpg)
