Vaelluskertomuksia Caminolta

Olen lueskellut viime aikoina käsiini saamia vaelluskertomuksia  matkoista Santiago de Compostelaan. On mukava kertailla tuota vaellusta myös omasta vanhasta blogistani ja vertailla eri kertojien eri näkökulmasta ja erilaisin painotuksin kirjoittamia vaelluskokemuksia omiini.

Tämä Anneli Myllärin toinen vaelluskirja Kolme reittiä Santiagoon (2012 ilmestynyt) kertoo karun selkeästi matkan vaivoista ja hankaluuksista, mitä voi tulla eteen vaeltaessa muita reittejä Santiago de Compostelaan kuin perinteistä ranskalaista reittiä eli Camino el Frances'ia. Anneli Mylläri ja miehensä Olli olivat vaeltaneet muutama vuosi aikaisemmin ranskalaisen reitin ja nyt kutkutti uudelleen lähtö vaellukselle, mutta sama reitti ei kiinnostanut sen suuren vaeltajamäärän vuoksi. Niinpä he päättivät aloittaa matkansa maaliskuussa 2009 jo Ranskan keskiylängöltä Le Puy'stä. Matka alkaa  ja jatkuu Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla. He lähtivät liikkeelle lopputalvesta, jolloin oli vielä viileää, ehkä liiankin viileää matkantekoon. Myös matkareitillä ei ollut kovinkaan tiheästi refugioita. Loppujen lopuksi he yöpyivät hostelleissa tai hotelleissa miltei koko matkan. Heillä jäi kesken tuo Ranskan osuus ja he aloittivat uudelleen Espanjan puolelta kulkemalla pohjoista reittiä. Sekin oli vaativa ja huonosti merkitty. Loppujen lopuksi he kävelivät englantilaisen reitin Santiago de Compostelaan. Vaellusmatkan aikana he harmittelivat toisinaan, ettei montaakaan vaeltajaa näkynyt koko reitillä.

Tätinä taipaleella: erilainen vaellus Santiago de Compostelaan" -matkakirjan tekijät ovat eläkeläisiä, noin hieman yli kuusikymppiset Liisa Jäppinen ja Pirkko Vekkeli. Matkan he kulkivat neljässä osassa noin vuoden välein parisen viikkoa kerrallaan yöpyen usein myös hostelleissa mukavuuden vuoksi. Etukäteissuunnitelman mukaan heillä oli paikasta toiseen erittäin joustava aikataulu ja lyhyehköt päivämatkat. He kulkivat hitaasti, pysähtyivät ihmettelemään ja ihastelemaan näkemäänsä. He kulkivat matkan pilke silmäkulmassa ja nautiskellen. Kirjassa on  kerrottu päiväkirjamaisesti hauskoja kommelluksia. He kuvittivat myös piirroksin kirjaansa. Heistä toisella oli jopa espanjan kielen taito hallussa, joten se helpotti matkantekoa.
Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran noin vuosi sitten.

 

Susanna Linna kirjassaan Simpukankuorelta kotiin: matkani Santiago de Compostelaan kuvaa 33 päivää kestäneen ja lähes 800 km pitkän pyhiinvaelluksen päivä päivältä.  Samalla se kertoo ystävän löytymisestä. Susanna Linna ei kerro paljoakaan itsestään, vaan matkasta päiväkirjamaisesti, mielenkiintoisesti ja rehellisesti niin ilon kuin tuskankin hetkistä. Matkan aikana hän tutustuu muutamiin kanssakulkijoihin, joista tulee ns. pyhiinvaellusperhe.
Niin tässä teoksessa kuin useimmissa muissakin on mukana hyvä varustelista Caminolle.
"Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle" (Palmi 84:6) oli Linnan alkusivulla yhtenä mottona.
Tämän kirjan olin lueskellut aikaisemmin ennen ensimmäistä vaellustani. Nyt oli hyvä kertailla matkaa tarkkojen paikkakuvausten perusteella.

Kari Selénin kirja Simpukan tähden tuo kulttuurihistoriallisen katsauksen tähän matkaan. Historiantutkija Selén lähti noin 750 kilometrin vaellukselle vuonna 2002 yhdistämällä patikoimisen, kulttuurihistorian ja etäisyyden ottamisen vuodesta toiseen toistuvasta arkipäivästä.
Hän joutui keskeyttämään vaelluksen 400 kilometrin jälkeen jalan rasitusvamman vuoksi ja jatkoi sitten jäljelle jääneen loppumatkan seuraavana vuonna. Mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa tarinaa on kirjassa alueen historiasta, paikallisista pikkukylistä, nähtävyyksistä ja vaeltajista eri puolilta maailmaa.Ja paljon pohdintaa.
Myös tämän Sélenin kirjan luin ennen edellistä vaellustani.