Jäät lähteneet

Lähijärvestä on jäät lähteneet, huomasimme tänään matkalla pelaamaan lentopalloa. 

Sorsapariskunnat uiskentelivat. 

Ennätysaikaisin ovat nyt vedet vapaina. Sukulaismies oli pitänyt kirjaa pitkään luonnonilmiöistä ja 14.4. oli aikaisin, mitä hän löysi jäiden lähdöstä. Pitäisikin lähteä mökille katsomaan, joko myös mökkijärvi lainehtii vapaana.
Aamulla vielä pyrytti hetken lunta ja lähipeltokin oli valkeana kirkkoon lähtiessä. Tosin taas sulana jo jumalanpalveluksesta palattaessa.

Yhdet Kerttu-sukat valmistuivat jälleen vaaleanpunaisesta Seitsemän Veljes -langasta noin 38 numeron jalkaan. Ne painavat tällä kerralla 98 grammaa.

Tästä sunnuntaista alkaa hiljaisen viikon loppuun ulottuva niin sanottu syvä paastonaika. Siksi päivää on sanottu kärsimyksen sunnuntaiksi.  

"Armollinen Jumala,
Poikasi Jeesus Kristus kärsi ja kuoli puolestamme.
Auta meitä muistamaan hänen kärsimystään,
kun olemme masentuneita ja menettämässä elämänuskomme.
Vahvista meitä Hengelläsi, niin että säilyttäisimme uskon
ja hyvän omantunnon." (Kirkkokäsikirja)

Ö-ötökkä

Tämän haasteen tarkoitus on kuvata KIRJAIMIA eli aakkosia! 

18.VIIKON KIRJAIN ON Ö (+nro18)

 Meillä tällaisia Ö-ötököitä riittää. Mehiläisiä siis on puutarhassa, vaan ei sentään oikeita sisällä.

 Kavereita pyydetään lisää mukaan hunajankeruusen ...siis nuo kerrotaan kuudella = 18.

Koulussa ja ranskalaisella päivällisellä

Olen viime aikoina lueskellut, kun en ole ulos jaksanut/voinut lähteä flunssaisena. Kirjojen lukemisen ohella olen käynyt läpi vanhoja mappeja ja laatikoita ja lueskellut niistä löytyviä  papereita ja muistellut vuosien takaisia asioita ja tapahtumia. Samalla olen siivoillut komeroita ja lajitellut vaatteita ja muuta ei enää käytössä olevaa  poistettavaksi.

Mies on tehnyt ulkotöitä ahkerasti. Hän on haravoinut pihan ja kohta puutarhankin, halkonut pöllejä ja leikannut kuusiaitaa taas siistiksi, kun olen laiskotellut sisällä.

Näin kirjastossa koulua sivuavan kirjan. Koska itse olen toiminut opettajana, heti jo nimen perusteella kiinnostuin kirjasta:  Opettajainhuone, jonka on kirjoittanut Annika Luther (suomentanut Sinna Virtanen). Kirja on ilmestynyt vuonna 2013. Kirja kertoo yhden lukuvuoden ajan kuvitellun ruotsinkielisen helsinkiläisen koulun, Diktoniuskoulun, tapahtumista mielenkiintoisesti eri-ikäisten opettajien (ja oppilaidenkin) elämää seuraten.

Kirjoittaja itsekin toimii opettajana, joten hän tuntee koulumaailman hyvin. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja siinä puidaan ajankohtaisia asioita huumorilla ja toisinaan raastavalla otteella. Rankkaa ja vaikeaa ja samalla kuitenkin niin elämänmakuista kuin olisin itse mukana kyseisessä koulussa.

Karen Le Billon on muuttanut Kanadasta ranskalaisen miehensä ja lastensa kanssa Ranskaan miehen sukulaisten lähelle asumaan joksikin aikaa. Lapset eikä kanadalainen Karen ole tottuneet ranskalaiseen ateriasysteemiin. Heilla amerikkalaiset ruokailutavat ovat olleet käytössä. Nyt he joutuvat opiskelemaan ranskalaiset tavat. Karen huomaa, että ruokailu on opittava asia kuten käytöstavat. Ja maassa maan tavalla on edettävä. Kirja Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea kertoo, miten he (äiti ja lapset) muuttuivat nirsoilevista terveellisen ruoan ystäviksi ja käyttäjiksi. Karen Le Billon kehitteli (miehensä avustuksella) kymmenen ruokailusääntöä:
1. Vanhemmat ovat vastuussa ruokailukasvatuksesta.
2. Vältä tunnesyömistä. Ei ruokapalkintoja lahjuksia tms.
3. Vanhemmat päättävät, mitä ja milloin syödään. Lapset syövät samaa kuin aikuiset. Ei pikakokkausta.
4. Koko perhe syö yhdessä. Ei häiriötekijöitä.
5. Syökää kasviksia. Tärkeää muistaa monipuolisuus.
6. Ei siitä tarvitse pitää, mutta maistaa täytyy. Toista joka aterialla.
7. Ei napostelua.
8. Hidas ruoka on onnen ruokaa. Siis syö hitaasti.
9. Syö enimmäkseen kunnon ruokaa. Herkut ovat OK erikoistapauksissa.
10. Ota rennosti. Muista, että syöminen on iloinen asia.

Ranskalaiset opetetaan aivan vauvasta siihen , että he syövät vain aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen (vasta myöhään illalla). Amerikkalaiset syövät paljon välipaloja ja niin iso osa väestöstä onkin ylipainoista.

Tämä kirja muistutti minua myös turhista välipaloista. Nuo säännöt, joita kirjassa esiteltiin ja kokeiltiin (ja onnistuttiin noudattamaan pääosiltaan) ovat hyviä ja kirja kertoi mielenkiintoisesti ranskalaisista tavoista ja ruoista. Kirjassa oli myös monia yksinkertaisia ja maukkaita ja terveellisiä ruokareseptejä, joita kannattaa kokeilla.

Verannalla vihertää ja punertaa

 Pääsiäiskaktus kukkii taas. Kasvi on noin kaksikymmenvuotias.

Kliiviatkin ovat innostuneet kukkaloistoonsa.

 Toimme pari viikkoa sitten verenpisarat viileästä verannalle ja nyt ne ovat jo kukassa. Isot verenpisaratkin ovat toistakymmentä vuotta vanhoja. Samoin pelargoniat ovat vihertyneet ja tuottavat kukkanuppujaan. Ne pitänee kohta leikata ja laittaa leikatut latvat juurtumaan koskeaan multaan.

Mies toi maanantaina (kuva on maanantailta) monien pensaisen ja lehtipuiden oksia hyötymään sisälle. Laitoimme ne yhteensidottuina vesiämpäriin.Oksat ovat menossa seurakuntamme kirkkoon hiljaisen viikon tapahtumien koristeiksi. Nyt jo loppuviikosta monissa oksissa on isoja silmuja ja jo lehtiäkin.

 Hiekkaa on tänään siivottu lähiteiltäkin pois. Ensin se on kasteltu ja

sitten harjattu pois ja kuljetettu peräkärryyn. Nyt meilläkään ei enää tiellä hiekka pölyä.

Turvallisuudesta huolehtiminen

Valokuvatorstain numero 321 haaste on HUOLEHTIA.

 Turvallisuudesta huolehtiminen on tärkeää niin kotona kuin liikenteessä.

Askelmittari

 

Makroviikoilla numero 141 on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE ON MITTARI.

Ostin viikko sitten uuden askelmittarin vanhan tilalle. Vanha ei suostunut enää antamaan aikaa ja muita asetuksia. Samantapainen kuin tämä Omron III oli edellinenkin Omron II. Olen vuosikausia pitänyt tällaista samoin kuin kännykkää kellonani. Tällä Omron walking style 3 -mittarilla jossa on kiihtyvyyssensoritekniikka, voi seurata askelten määrää, matkan pituutta ja energian kulutusta kaloreina sekä poltettuna rasvana joko yksittäisen suorituksen tai koko päivän ajalta. 

Kun nyt olen lähdössä vaeltamaan Caminolle, tämä on myös tarpeellinen matkamittarina kellon lisäksi. Mittarin voi laittaa taskuun tai laukkuun tai vyötärölle tai jopa kaulaan roikkumaan.
Käyttöön asensin tämän heti siinä liikkeessä, josta tämän ostin. Mittari kertoo laiskat ja joskus jopa liikunnallisetkin päivät! Tavoitteenahan on saada joka päivä vähintään nuo 10000 askelta, vaan ei tuo aina onnistu.

Saattohoitoa kissan kera

Luin David Rosan kirjan Hoivakodin kissa Oscar. Kirja kertoi kissasta, jolla oli erikoinen kyky aavistaa milloin ihmisen loppu oli lähellä. Rhode Islandissa sijaitsevan Steere Housen hoito- ja kuntoutuskodin kolmannen kerroksen osastolla on kaksi kissaa asukkaiden hellittävinä. Oscarilla ja Mayalla oli siis 41 perheenjäsentä eli hoivakodin dementiapotilasta.
Tosin toinen, Oskar, ei anna useinkaan kenenkään helliä itseään, vaan kiertelee osastolla ja nuuhkii ihmisiä. Ilmeisesti Oscar myös erotti makean kuolevien tuoksun.
Kun jollakin on lähestyy aika jättää hyvästit, Oscar-kissa hyppää tämän viereen sänkyyn kerälle ja on siinä kyseisen ihmisen kuolemaan asti aivan tämän lähellä, samalla omaisillekin lohtuseurana, viimeisten tuntien aikana.
Kirjoittaja ei aluksi uskonut todeksi asiaa, että Oscar tiesi kuoleman läheisyyden ja otti sitten selvää myös omaisilta, miten Oscar oli toiminut ja mitä tämän toiminta oli vaikuttanut heihin.

Kirjoittaja antaa myös tärkeitä ohjeita omaishoitajille:
Pidä huolta itsestäsi.
Ole läsnä.
Juhli pieniä voittoja, mutta pidä mielessäsi kokonaiskuva.
Ryhdy laadukkaan hoidon puolestapuhujaksi.
Rakasta ja päästä irti.

Puhutteleva kirja. Lohduttava kirja. Myötätuntoa korostava kirja.