Lokakuun loistoa

 

MakroTexin aiheena on tällä viikolla LOKAKUU.

 

 Tänä syksynä ei pakkanen ole vielä saapunut puutarhaan eikä pihamaalle. Niinpä monet kukat jatkavat vielä kukkimistaan paleltumatta kuten krassitkin. 

Myös unikot esittävät punaansa. Vielä kukkivat kehäkukat ja monenlaiset asterit.

Omenoita on ollut yllin kyllin ja vielä niitä riittää säilöttäväksi ja syötäväksi sinällään.

Lehdet alkavat tippua puista ja kohta alkaa haravointi toden teolla.

Nyt on vielä lehtileikkien aikaa.

 

Komeamaksaruoho kukkiikin vasta myöhään muinakin syksyinä.

Puutarhassa on vielä satoa korjattavana: monet juurikasvit odottavat nostajaansa.

Ruusukvittenimarmeladi

Meillä kasvaa muutama japaninruusukvittenipensas, muutama kotona ja muutama mökillä. Vanhimmat kukkivat keväällä ja alkukesästä hyvin ja niihin tuli tänä vuonna hedelmiä. Keräsin hedelmät ja nyt vihdoin tein niistä ja omenista marmeladia.

Huuhdoin kvittenit ja leikkasin ne noin neljään osaan ja poistin siemenet. Samoin tein omenille. Ruusukvitteneitä oli noin kaksi litraa ja omenoita silppusin puolet enemmän. Laitoin hedelmät kattilaan ja lisäsin puoli litraa vettä.Keitin hiljalleen, kunnes hedelmät soseutuivat.
Soseutin seoksen sosemyllyllä suoraan toiseen kattilaan, lisäsin hillosokeria kilon ja kun se oli sulanut ja hetken vielä sekoittelin ja lisäsin pariin desiin sekoitetun puoli pussillista punaista Melatinia.  Keitin purkit ja kannet ja huuhtelin ne Atamonilla ja purkitin soseen.

 Tulihan jymäkkää marmeladia neljä-viisi litraa!

 Otin myös talteen japaninruusukvittenin siemenet, koska ne voi kylvää kylmäkäsittelyn jälkeen ja saada niistä sitten uusia taimia vaikka aidanteeksi ja jakoon.

Sienikastike

 Poimin  viikolla suppiksia ja kantarelleja. Mies sitten putsasi niitä ja tänään valmistin lounaaksi suppilovahvero-kantarellikastikkeen. Laitoin sienet paloiteltuna pannuun ja kuumensin, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisäsin öljyn ja sipulisilpun  ja haudutin. Ripottelin vehnäjauhoja ruokalusikallisen  joukkoon, kääntelin hetken ja lisäsin ensin vettä, sitten pari desiä ruokakermaa. Maustoin suolalla, mustapippurilla, valkosipulijauheella ja kuivatulla basilikalla ja persiljalla. Haudutin jälleen.

Pihalla oli eilisen risujenpolton jälkeen kasa tuhkaa, jota sitten kauhakuormaajalla lapset laittoivat saaviin. Valitettavasti tuhka oli vielä liian lämmintä ja saaviin suli reikä.

 Sisälläkin oli touhuttavaa. Kuntopyörä jaksaa kiinnostaa jatkuvasti. Yhdessä on mukavaa siinä olla ja isompi ylettyy jo polkemaankin.

Koneet ovat miesten hommaa! Ja traktorit kiinnostavat kyllä nuorimpaakin.

Tänään on vietetty Mikkelinpäivää: Tänä vuonna Mikkelinpäivän perhemessun teema on valo. "Valo on jo täällä viittaa" Jeesukseen maailman valona, enkeleiden valoon ja lämpöön, mutta myös valoon, jota lapset luovat ympärilleen.
"Jumala, isämme. Sinä lähetät enkelisi kulkemaan edellämme / ja näyttämään meille Jeesuksen rakkauden ja opetuksen valoa.  Anna hänen valonsa valaista ajatuksemme,  näyttää tietä ystävyyteen ja hyviin tekoihin. Anna meidän nähdä erityisesti jokainen lapsi hänen valossaan,  iloita jokaisesta lapsesta ja pitää huolta niistä, joita kohtaamme."

Pientä piperrystä

Aamupäivällä sataa tihuutteli. Niinpä olimme sisällä ja pieninkin halusi piirrellä isompien kera. Hän teki pienen pientä piperrystä paperiin paneutuen tarkasti työhönsä.

Pihalla on ollut mukavaa. Oli kiva haravoida lehtiä ja sitten lehtikasassa hyppiä ja pomppia ja heitellä lehtiä ilmaan.

Iltapäivällä isommat lapset papan kanssa tekivät nuotion  ja polttivat risukasan. Monenlaista tekemistä onkin riittänyt niin ulkona kuin sisälläkin.

Sisällä yhdessä lasten kanssa siivutimme omenoita kuivuriin ja uuninkin päälle kuivumaan. Siivutuskoneen käyttäjä oli tietysti itseoikeutetusti lapsijoukon vanhin, miespuolinen jäsen! Toiset avustivat etenkin syömällä niin omenasiivuja kuin omenoitakin.

Kun eilen poimimme syksyn viimeiset kriikunat, niin tänään keitin niistä mehua. Maijallisesta tuli varttia vaille kuusi litraa. Mäski jäi vielä odottamaan huomiseen - kivien poisto mietityttää. Mäski itsessään on hyvänmakuista.

Lastenlapset yleensä tykkäävät mummon mustikkapiirakasta ja joka kerran sitä toivotaan, kun olemme menossa kyläilemään johonkin lapsenlapsiperheeseen tai kun he tulevat meille. Niinpä tänään taas leivoin mustikkapiirakan. Tuon tavallisen piirakan teen aina laktoosittomana ja kananmunattomana versiona. Hieroin 100 grammaa laktoositonta margariinia desin sokerin kera ja lisäsin sekaan puolitoista desiä vehnäjauhoja ja saman verran kaurahiutaleita sekä kaksi teelusikallista vaniljasokeria ja teelusikallisen leivinjauhetta. Vettä laitoin kananmunan verran, sekoitin kaikki aineet, nostelin lasiseen piirakkavuokaan ja tasoittelin. Päälle laitoin kolme neljäsosalitraa mustikoita sekä ripottelin vielä mustikoiden päälle hillosokeria. Paistoin 225 asteessa 25 minuuttia.

Pientä puuhailua

 Lapsenlapset tulivat tänään viikonlopuksi meille. Löytyi monenlaista mukavaa puuhaa. Keinuminen on kaikista aina mukavaa. Tänään otimme loput kriikunat porukalla. Oli kiva heilutella puuta ja saada viimeisetkin kriikunat tippumaan maahan, josta niitä sitten poimimme. Ja omenat ovat maistuneet kaikille.

Taas on otettu esille duplo-legot, joilla isommatkin tykkäävät leikkiä ja rakennella monenmoista.

Leivoin nakkipiiloja. Tein sämpylätaikinan, johon laitoin kuivattua nokkosta, hunajaa, suolaa, kuivahiivaa, vehnäjauhoja, kauraryynejä ja seesaminsiemeniä ja vettä. Kohotin taikinan ja jaoin sen viiteen osaan, jotka kaulin ympyräksi, viiltelin kolmioiksi ja leveämpään päähän laitoin nakinpuolikkaan, rullasin ja taivuttelin sarviksi. Kylläpä maistuivat pienille, jos isommillekin.

Innostuin tekemään taas munattoman ja laktoosittoman rusinapannarin. Laitoin kulhoon puolitoista desiä laktoositonta rasvatonta maitojauhetta, viisi desiä vehnäjauhoja, ison ripauksen nokkosta, pari ruokalusikallista sokeria, kolme teelusikallista leivinjauhetta ja samoin vaniljasokeria, hieman suolaa ja vettä niin paljon, että tuli sopivan löysä taikina, noin 1,3 litraa. Kuumensin uunipellin ja laitoin sille lorauksen öljyä ja kaadoin taikinan, jolle ripottelin runsaasti rusinoita. Paistoin pannaria puolisen tuntia 200 asteessa. Söimme sitä omenahillon ja päärynähillon kera.

Pappa laittoi parvekkeelle öljylamput illan pimetessä.
Pienet pääsivät pian iltapalan jälkeen nukkumaan. Eipä pieninkään kaivannut näkyvästi vanhempiaan, vaan nukahti rauhallisena yöunilleen iltalaulun ja -rukouksen jälkeen.

Tänään mies kaivoi ojan sähköjohtoa varten.  Puuvaja alkaa olla viimeistelyä vailla valmis ja sinne tarvitaan myös sähköt. Vävy on alan mies ja

niinpä hän laittoi paikoilleen nuo sähköjohdot ja asensi muutenkin sähköt kuntoon vajaan. Kyllä meidän kelpaa nyt hakea pimeässäkin halkoja...

Eilen olin mökillä, jossa tein pari metsälenkkiä etsien suppiksia. Yhteensä puoli ämpärillistä niitä löysin ja pari hyvää isohkoa kantarelliakin. Oli mukava aurinkoinen ilma ja en kohdannut yhtään hirvikärpästäkään.  Metsä tuoksui syksyltä.

Jopa tuoreita mustikoitakin löytyi.

ja puolukka oli käynyt kukkimaan.

Syksyisen hiljaista oli järven rantamilla.

Mökin puutarhasta toin kotiin kurpitsat ja sen ainoan kesäkurpitsan, joka mökillä suostui tänä vuonna kasvamaan. Daaliatkin vielä kukkivat mökin puutarhassa, joten kukkiakin vein kotiin tuliaisina.

Olennaista saunomisessa

Tällä viikolla valokuvatorstain 338. haasteessa on mietittävänä aihe: olennainen.

Saunomisessa on olennaista saunan lämmittäminen ja kunnon löylyt. Jos aikoo saunoa, on lämmitettävä kiuas. Mökillä (ja kotonakin) lämmitämme saunan kiukaan puilla. Koivuiset halot ovat lämpöarvoltaan parhaita.

Miten hyviä kuvia luonnosta

KyJy2014 numero 9 on naisten sukat vihreänkirjavasta Raita-Seiskaveikasta. Sukat painavat 103 grammaa. Nuo sukat olivat helppoa neuloa, koska kuvio oli vain resoria kaksi oikein kaksi nurin. Toinenkin sukka tuli enempiä miettimättä samankokoiseksi langan väriraitoja seuraten. 

Illalla olisi ollut jumppa, mutta innostuinkin menemään luontovalokuvauksen kurssille. Tänään siellä puhuttiin kuvauskalustosta ja katseltiin erityyppisillä kameroilla otettuja luontokuvia. Tavallisella kompaktikameralla saa todella hyviä kuvia, kun niitä osaa ottaa. Järkkäreitä kannattaa käyttää etenkin liikkuvaa kuvaa otettaessa. Useimmiten riittää siis pelkkä hyvätasoinen, muutaman sadan euron hintainen kompaktikamera viiden tonnin järjestelmäkameran sijaan.
Tutustuimme myös kartan avulla lähiseutujen hyviin luontokuvauspaikkoihin, missä löytyy myös monenlaisia eläimiä, niin lintuja kuin nisäkkäitä.

 Talitintti istahti parvekkeen kukkaruukkuun.

 Eilen oli vuorossa niin perunannostoa kuin maa-artikoidenkin kaivamista. Ja monta päivää peräkkäin on ollut nokkosten ja omenoiden kuivaamista...

Tiistaina kävi vuotuisella kierroksellaan nuohooja vehkeineen putsaamassa piiput ja uunit. Erilaiset tulisijat vaativat omat harjansa, joten  niitä pitää olla käytössä useita

 

Nuohoojalla on käytössään myös alipaineistaja, joka asetetaan savuhormien yläpäähän. Kun tulisijaa sitten puhdistetaan, nousee tuhka ylöspäin.