Vaelluksella: Buen Camino!

¡Hola, amigos! Hei ystävät! Tänään vaelsin taas Santiago de Compostelaan. Tosin vain mielikuvissa. Olin näet kertomassa pyhiinvaelluksista ja esittelin samalla vaellusvarusteita ja kuvia vaellusmatkasta Pamplonasta Santiago de Compostelaan.

Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti on galicialaisella nimellä Camiño de Santiago. Tämä Pyhän Jaakobin reitti on yksi merkittävimmistä kristillisistä  pyhiinvaellusreiteistä. Se on ollut olemassa jo yli tuhat vuotta. Reittiä kulkee nykyään vuosittain noin parisataatuhatta vaeltajaa, joista osa tosin kulkee vain osan matkaa, vähintään 100 kilometriä saadakseen compostelan eli pyhiinvaellustodistuksen.

Pyhiinvaellukselle voi lähteä yksin tai yhdessä. Vaeltaa voi monella tavalla: kävellen, pyöräillen, hevosella, oman valinnan mukaan. Olen vaeltanut kävellen caminoa yli 700 kilometriä kaksi kertaa: vuonna 2009 syys-lokakuussa puolisoni kanssa ja nyt tänä vuonna toukokuussa yksin. Matka antoi tilaa ajatuksille, rukoukselle, hiljentymiselle, kun vaelsin yksin tai yhdessä mieheni kanssa Luojan luomassa luonnossa. Tuntui hyvältä olla erossa tavallisesta elämästä, koska ei tarvinnut huolehtia mistään muusta matkan aikana eikä seurata uutisia eikä muutakaan ulkomaailman menoa. Kaikki tarpeellinen kulki repussa mukana. Enempää kuin mitä jaksoi kantaa, ei tarvinnutkaan. Joskus repussa taisi olla liikaakin tavaraa kannettavana. Aamulla auringon noustua valoisassa oli hyvä lähteä matkaan. Päivänmatka oli se, mihin sitten pysähtyi ja mistä löysi majapaikan, refugion. Aamulla ei matkan pituutta vielä tiennyt tarkkaan. Suunnitella voi, mutta matkan pituus määräytyi paljolti jalkojen voinnin ja omien tuntemusten mukaan. Myös päivän reitin pituuteen  toisinaan vaikutti toisten vaeltajien kera kulkeminen. 


"Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö, tule vielä kun joutuu yö. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan." Tätä virttä laulelin vaelluksellani. Se oli vaellusvirteni ja on myös iltalauluni lapsenlapsillekin.

Tämän päivän matka kulki messun jälkeen töihin ja illalla sitten otin pois edellisiä ja laittelin taas omenia kuivuriin ja uunin päälle kuivumaan. Mies sitten puolestaan hoiti sienet vastaavasti. Sadonkorjuu on menossa siis edelleen.

Jogurttinen omenapiirakka

Tänään on ollut taas puutarhapäivä.

Mies nosti palsternakat ja maa-artisokat kotipuutarhasta talvisäilöön kellariin. Maa-artisokkia tulikin reilusti muutama ämpärillinen tänä vuonna. Samalla myös kunnostettiin maa-artisokkamaa ja kylvettiin uudelleen maahan maa-artisokat akkasahralla vedettyihin vakoihin.
Mies on kuivattanut sieniä ja edelleen niitä on laitettu uunin päälle kuivumaan. Kuivatin siellä auringonkukan siemeniäkin. Toivottavasti ne eivät kuivuneet liikaa, jotta itävät ensi keväänä.

Vielä sain puutarhasta kukkia sisälle ennen pakkasia, mm. kehäkukkia.

Leivoin tänään pari pellillistä omenapiirakkaa. Toisen tein jogurttipohjaan, toisen piimäpohjaan. Laitoin kulhoon desin öljyä, 3 desiä jogurttia ja kolme desiä sokeria. Sekoittelin ja lisäsin 5 desiä vehnäjauhoja, joihin oli sekoitettu teelusikallinen ruokasoodaa. Tuon seoksen tasoittelin uunipellille. Päälle levittelin puolitoista -  kaksi litraa karkeaa omenaraastetta, jolle ripottelin vielä kanelia ja sokeria. Paistoin 225 asteessa parikymmentä minuuttia.
Piimäpohjaisen tein samoin, mutta jogurtin tilalla oli piimää.

Pieniä ja epämuotoisia porkkanoita keittelin painekattilallisen, kuorin ne ja soseutin ja pakastin pienehköihin purkkeihin. Osan porkkanasoseesta jätin kulhoon, johon tein lusikalla sekoittaen sämpylätaikinan. Taikinaan laitoin myös seesaminsiemeniä, vehnäjauhoja, suolaa, kuivahiivaa ja hunajaa, öljyä ja lopuksi vettä.

Olen valmistellut huomisia töitä, etenkin kerrontaa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatkasta.

Raamatun sana tänään: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan." (Psalmi 86:11)

Luontoretkellä

Aamulla olimme vielä mökillä. Oli lämmin aamu: 12 astetta mittarissa. Hieman haravointia ja lähdimme kotia kohti, koska olimme lähdössä luontoretkelle viettämään sillä tavoin Aleksis Kiven päivää.

Meitä oli 26 senioria vaeltelemassa muutaman kilometrin. Iloitsin, kun pääsin kulkemaan taas luontopolkuja. Kyllä kävelysauvat olivat hyvä apu liikkumisessa.

Eilisiltana oli monen retkeläisen iltarukouksena ollut pyyntö: ei sadetta. Ja saimmekin mukavan sateettoman retken.

Kiertelimme parin lammen ympäri tutkistellen syksyä.

 Pakurikääpiä? oli paljon.

 

 

Patikoinnin lopuksi oli tarjolla koko joukolle makkarat. Olipa mukava olla yhdessä porukassa liikkeellä. Yksin tuskin olisi tuonnekaan tullut lähdetyksi.

Kotosalla mies putsasi ja laittoi kuivumaan eilistä sienisaalista. Minä keittelin maasta nostettuja pieniä jämäporkkanoita, kuorin ja soseutin ne sekä pakastin. Uunin lämmityksen jälkeen uuniin laitettiin ohraryynipuuro hautumaan.
Illalla tutkin Santiago de Compostelan vaelluksen kuvia ja valmistelin niistä power point esitystä.

Mangoldikastike

Aamulla ajelimme mökille. Aika pian perillepäästyä  lähdimme sienimetsään. Jonkin verran sieniä löytyikin. Saimme suppilovahveroita, kantarelleja ja mustia torvisieniä. Iltapäivällä innostuin vielä uudelleen sienireissulle. Oli nautinto kuljeskella metsässä.

Mökillä kuten kotonakin kasvoi tänä kesänä mangoldia. Tänään mökillä noukin mangoldin viimeiset  lehdet ja innostuin tekemään mangoldikastikkeen. Kiehautin mangoldia vähässä vedessä, valutin veden pois,  silppusin  mangoldien lehdet, Sulatin kattilassa noin 2 rkl voita ja lisäsin 2 kukkuraista rkl vehnäjauhoja, sekoitin  tahnaksi ja lisäsin 2 dl laktoositonta ruokakermaa, tilkan vettä ja kiersin myllystä ripauksen mustapippuria ja sirottelin valkopippurijauhetta hieman sekä noin 0,5 tl suolaa. Haudutin kymmenkunta minuuttia. Pinnalle vielä persiljasilppua.

Mies nosti maa-artisokat ja kunnosti maa-artisokkamaan ja laitttoi osan mukuloista jo ensi kasvukautta varten takaisin maahan. Maa-artisokka säilyykin parhaiten seuraavaan kevääseen maassa.

Syksyistä on, mutta vielä saunoimme ja uimme - vesi on 9-asteista.

Luonnon muotoilemaa

Tällä viikolla on Valokuvatorstain 339. haasteen  aiheena on muotoiltu.

Kuljeskelin metsässä etsimässä sieniä. Löysin tänään myös mustia torvisieniä suppilovahveroiden ja kantarellien ohella.

 Luonto on muotoillut ne tuollaisiksi torvenmuotoisiksi.

Maa-artisokka nostettiin tänään mökillä (ja osa istutettiin takaisin ensi kasvukautta varten). Maa-artisokallakin on tyypillinen maa-artisokan muoto luonnon muovaamana.

Pihlajanmarjasukat

Eilen olin koulutuksessa ja siellä oli kuunnellessa hyvä myös neuloa. Niinpä sain valmiiksi nämä Kerttu -mallin naisten noin 37-numeroiseen jalkaan sopivat sukat Seiskaveikan Tweed-langasta. Sukat painavat 97 grammaa. Sukat ovat KyJy2014-haasteen numero 19.

1. Junasukat merinovillasta Aloitettu 22.7. Valmiit 23.7.    ( lisäksi tulevat toiset)  
2. Valepalmikkosukat vihreästä Seiskaveikasta. Aloitettu 24.7. Valmiit 11.8.    
3. Resorisukat 32 numeron jalkaan Nallesta  Aloitettu 26.7.     
4. Valepalmikkosukat vanhan roosan värisestä Nallesta. Aloitettu 12.8. Valmiit 20.8.    
5. Valepalmikkosukat kanervan värisestä Nallesta. Aloitettu 21.8. Valmiit 25.8.    
6. Valepalmikkosukat valkoisesta Nallesta. Aloitettu 25.8. Valmiit 26.8.    
7. Valepalmikkosukat farkunsinisestä Nallesta. Aloitettu 27.8. Valmiit 31.8.    
8. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 31.8. Valmiit 6.9.    
9. Sukat vihreänkirjavasta Raita-Seiskaveikasta. Aloitettu 31.8.  Valmiit 1.10.  
10. Sukat tummanvihreästä Kotikulta sukkalangasta. Aloitettu 31.8.  
11. Resorisukat viidakonvihreästä seiskaveikasta. Aloitettu 2.9. Valmiit 15.9.  
12. Mammutinpitsisukat viidakonvihreästä seiskaveikasta. Aloitettu 15.9. Valmiit  18.9.  
13. Mammutinpitsisukat viidakonvihreästä seiskaveikasta. Aloitettu 18.9. Valmiit 24.9.  
14. Miesten sukat viidakonvihreästä seiskaveikasta. Aloitettu 24.9. Valmiit 28.9.  
15. Pinkki-harmaa-raitaiset pitsisukat Nallesta. Aloitettu 28.9.  
16. Junasukat vaaleanvihreästä Pikkusiskosta. Aloitettu 29.9. (lisäksi tulevat toiset)  
17. Pitsisukat lilasta Nostalgiasta. Aloitettu 29.9.  
18. Sukat Seitsemän Veljeksen ruskeankirjavasta Tweedistä. Aloitettu  29.9.  
19. Kerttu-sukat punavihreäkirjavasta Tweedistä. Aloitettu 29.9. Valmiit 7.10.  
20. Olga-sukat kanervanvärisestä Nallesta. Aloitettu 29.9.

Yllätyspaketti

Posti toi kotiin asti tänään yllätyspaketin. Itse olin poissa kotoa, mutta mies oli sitä vastaanottamassa. Kun palasin illalla kotiin, mies näytti ison, ison paketin. Ihmettelin mistä ja keneltä ja minkä takia, koska lähettäjän nimi ja paikkakunta oli aivan vieras minulle. Pohdin asiaa monelta kantilta, koska en muistanut enää Unelmikon blogin keväistä  arvontaa, jonka olin voittanut. Unelmikko-nimi paljastui sitten paketissa olleessa saatekirjeessä.

Niinpä avasin uteliaana heti tuon paketin ja vasta sen jälkeen tajusin, että ulkoapäinkin sen olisi voinut kuvata, niin hieno se oli.

Paketissa oli monenlaista: Sininen iso pärekori, mikä oli koristeltu kukkamaalauksin ja leppisiäkin siellä majaili kuvattuina. Sieltä korista löytyi pyykkipoikakolttu, neulatyyny,  vanukkopussi, kuusi avaimenperää, isoja ja pieniä lautasliinoja ja sitten erittain hyvin pakattuna Unelmikon savityö: seinämaljakko kuivakukkia varten. Yllätystä kerrakseen. KIITOS!