Lunta!

Seniorifoorumissa

Ystävä houkutteli minut Seniorifoorumiin. Seniorifoorum on Kansan Raamattuseuran ja paikallisen seurakunnan ikäihmisille järjestämä kaikille avoin kohtaamispaikka, joka tarjoaa korkeatasoisia alustuksia ja luentoja kahvien jälkeen. Tiistaina sellainen oli Lahdessa Salpausselän seurakunnassa. Luennoitsijana oli Markku Ojanen, "onnellisuusprofessori".
- Yhteinen onni on paras onni.
- Melankolinen tyyppi kaivaa murheen vaikka kiven alta joka päivä.
- Kunpa ihmiset uskaltaisivat tulla ulos kuorestaan ja kutsua vaikka kahville.
- Onnellisuusvarkaat eli asioita, mitkä varastavat onnea:  torjuminen, väheksyminen, toisen hyväksikäyttäminen, sokeus omaa itseä kohti eikä osaa asettua toisen ihmisen asemaan. noiden seurauksina negatiivisuus, turhien murehtiminen, katkeruus, kateus, viha, pelko, masennus, ujous, ei luota omaan itseen...
- Huomaa. kun puoliso alkaa irtautua eikä ole mukana. 5:1 = jos sanotaan jotain kovasti, se pitää paikata ainakin viidesti, viisi myönteistä asiaa tilalle. Myönteisestä pidettävä kiinni, kaikkea ei tarvitse sanoa ilkeästi...
- Virsi 598:1-6 kertoo, millainen on elämä.
- Asioita, jotka edistävät yhteistä onnea: itsehillintä, huumori, hymy, lämmin kosketus, lohduttaminen, ystävällisyys, toivon vahvistaminen, kiitollisuus, kiittäminen, anteeksipyytäminen, anteeksiantaminen, kunnioittaminen, arvostaminen.

Viikko on ollutkin yhtä haipakkaa: Maanantaina olin  Lähetystyön vapaaehtoisten päivässä, tiistaina tuolla seniorifoorumissa, keskiviikkona pistäydyin markkinoilla ja kirjastossakin, tänään torstaina olimme miehen kanssa katsomassa iltapäivällä Mielensäpahoittajan. Mielensäpahoittaja on Dome Karukosken ohjaama komediaelokuva, joka perustuu Tuomas Kyrön samannimiseen romaaniin. Puhutteleva ja ajatuksia-antava se oli myös huumorin ohella. Oikeastaan tiistain Markku Ojasen vinkit ja tämä elokuva puhuivat samaa asiaa: välittämisestä.

Viime ja tällä viikolla olen yhteensä kymmenen kertaa, tosin vain kuutena päivänä, ollut kouluilla pitämässä päivänavauksia. On ollut mukavaa tavata lapsia ja nuoria sekä jutella opettajienkin kanssa.

Tänään satoi sitten lunta. Maa on ihan valkoisena. Onneksi mies laittoi minulle eilen talvirenkaat autoon ja myös omaan autoonsa. Aamulla päivänavauksista palatessani kävin tarkistamassa renkaiden ilmanpaineetkin. Nyt on taas hyvä odottaa talvea, kun autotkin ovat talvikunnossa.

Suorakulma

Valokuvatorstain 343. haaste on KULMA.

Kyllä leipä miehen tiellä pitää

 

MakroTex-haasteessa tällä viikolla on aiheena TERVEELLINEN.

Ruis tunnettiin täällä jo kai kivikaudella, ainakin rautakaudella. Aikanaan syötiin paahdettuja rukiinjyviä, rikottiin niitä ja jauhettiinkin ja sitten vähitellen alettiin leipoa leipää. Perinteinen ruisleipä on 100 % rukiista valmistettu leipä, joka tehdään taikinajuuren avulla hapattamalla.

Ruisleipä (ja vain rukiista ja etenkin suomalaisesta rukiista) kuuluu terveelliseen ruokavalioon.

Vanha sanonta ”leipä miehen tiellä pitää” pitää edelleen paikkansa. Leipä on aina ollut tärkeä osa suomalaista ruokavaliota. Lähes joka aterialla syödään leipää. Etenkin ruisleivästä, koska se on täysjyväviljaa, saadaan hyviä terveeellisiä kuituja. Nykyisin täysjyväviljasta ja viljan kuiduista tiedetään jo paljon enemmän kuin aikaisemmin. Runsas kuidun saaminen tasaa verensokeriarvon heilahteluja. Täysjyväviljalla ja kuiduilla on vahva yhteys muun muassa hyvään sydänterveyteen, painonhallintaan ja suolen toimintaan.

Makeaa mahan täydeltä

Syntymäpäiväkakku oli koristeltu karkeilla. Juhlapöydässä oli monenlaisia leivonnaisia, toki sopivan paljon suolaistakin puolta makeaa tasapainottamaan.

Pieni hieno mies täytti jo 7 vuotta. Kun syntymäpäivä osui tähän aikaan vuodesta, niin hänellä piti tänäkin vuonna olla monenlaista kauhua kuten hämähäkkejä seitissä ja muuta Halloween-kamaa.

Pikkusiskollakin oli äidin valmistamat hienoudet.

Poika sai yhdeksi syntymäpäivälahjakseen komean kellon. Toivottavasti hän muistaa katsoa sitä paremmin kuin pappilanmummo, joka unohtaa vilkaista kelloon ja aika lentää kuin siivillä muissa ajatuksissa kuin siinä, missä pitäisi olla jo.

Synttäreiden jälkeen olikin kovat treenit lentopallossa. Osa porukasta oli poissa ja niin piti mukanaolijoiden tsempata. Kaikki taisimme olla aika puhki parin tunnin pelirupeaman jälkeen.

Neulomuksia

Sain valmiiksi sukat Kyjy2014 numero 17 pitsisukat viinipunaisesta Novitan Seitsemän veljeksen Nostalgiasta. Sukat painavat 98 grammaa. Kun neuloin ensimmäsitä sukkaa, niin lankaa oli jäljellä kerässä alle puolet. Niinpä otin toisen kerän, ettei tarvinnut lankaa jatkaa kesken työn. Tänään punnitasin nuo jäljellä olevat kerät ja ne painavat vain 90 grammaa yhteensä, joiten eipä siis yhdestä kerästä olisi tullut sukkaparia.

Neuloin pitsimallilla, jonka joskus olin jossakin jollakin nähnyt: Viidellä jaollinen kuvio. Helpompaa on neuloa, jos puikoillaan on 10 tai 15 silmukkaa. Ensin tein resoria: yksi oikein yksi nurin kymmenen kerrosta, sitten aloitin: neuloin kolme kerrosta yksi nurin neljä oikein. Neljäs kerros: yksi nurin,  langankierto, oikea silmukka puikolle, seuraava neulotaan oikein ja sitten neulomaton oikean yli. kaksi oikein yhteen ja langankierto, 

Sukkiin tein varteen seitsemän kuviokerrosta  + lopettaen yksi nurin, neljä oikein vielä kolme kerrosta. Vahvistettu kantapää 24 silmukalla -  yhden silmukan eli nurjan siirsin lisää yläpuolelle, jotta se alkaisi ja päättyisi nurjaan.  Yläpuolen neuloin kuviota.

KyJy2014 neuleet:
1. Junasukat merinovillasta Aloitettu 22.7. Valmiit 23.7.    ( lisäksi tulevat toiset)
2. Valepalmikkosukat vihreästä Seiskaveikasta. Aloitettu 24.7. Valmiit 11.8.    
3. Resorisukat 32 numeron jalkaan Nallesta  Aloitettu 26.7. Valmiit 26.10.   
4. Valepalmikkosukat vanhan roosan värisestä Nallesta. Aloitettu 12.8. Valmiit 20.8.    
5. Valepalmikkosukat kanervan värisestä Nallesta. Aloitettu 21.8. Valmiit 25.8.    
6. Valepalmikkosukat valkoisesta Nallesta. Aloitettu 25.8. Valmiit 26.8.    
7. Valepalmikkosukat farkunsinisestä Nallesta. Aloitettu 27.8. Valmiit 31.8.    
8. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 31.8. Valmiit 6.9.    
9. Sukat vihreänkirjavasta Raita-Seiskaveikasta. Aloitettu 31.8.  Valmiit 1.10.  
10. Sukat tummanvihreästä Kotikulta sukkalangasta. Aloitettu 31.8.  
11. Resorisukat viidakonvihreästä seiskaveikasta. Aloitettu 2.9. Valmiit 15.9.  
12. Mammutinpitsisukat viidakonvihreästä seiskaveikasta. Aloitettu 15.9. Valmiit  18.9.  
13. Mammutinpitsisukat viidakonvihreästä seiskaveikasta. Aloitettu 18.9. Valmiit 24.9.  
14. Miesten sukat viidakonvihreästä seiskaveikasta. Aloitettu 24.9. Valmiit 28.9.  
15. Pinkki-harmaa-raitaiset pitsisukat Nallesta. Aloitettu 28.9.  Valmiit 22.10.
16. Junasukat vaaleanvihreästä Pikkusiskosta. Aloitettu 29.9. (lisäksi tulevat toiset) 
17. Pitsisukat lilasta Nostalgiasta. Aloitettu 29.9. Valmiit 2.11.
18. Sukat Seitsemän Veljeksen ruskeankirjavasta Tweedistä. Aloitettu  29.9.  
19. Kerttu-sukat punavihreäkirjavasta Tweedistä. Aloitettu 29.9. Valmiit 7.10.  
20. Olga-sukat kanervanvärisestä Nallesta. Aloitettu 29.9. Valmiit 17.10.

Tein jälleen ihmeliinan. Nyt käytin siihen 42 silmukkaa kerroksella. Juuri ja juuri sain nuo kaksi 50 gramman kerästä. Tämä neliskanttinen liina painoi 27 grammaa. Näitä liinoja voi neuloa myös erilaisilla kuvioneuloksilla kuten koripohjana tai helmineuleena.

Pyhäinpäivän kynttilämeri

Tänä vuonna pyhäinpäivä on 2.11. eli tänään lauantaina.  Mekin ajelimme kolmella eri hautausmaalla viemässä kynttilöitä messun jälkeen ja illalla.

Kirkoissa sytytetään messussa tai  juhlassa messun jälkeen kynttilä kaikille vuoden aikana kuolleille seurakunnan jäsenille. Se, että jokainen mainitaan nimeltä, muistuttaa samalla hänen kasteestaan ja kutsusta Jumalan lapseksi. Hautausmaan kynttilämeri kertoo rakkaudesta ja kiitollisuudesta menneitä sukupolvia kohtaan. Pyhäinpäivänähän omaiset muistavat edesmenneitä läheisiään sytyttämällä haudoille kynttilöitä. Haudoille viedään myös kukkia ja havuja. Haudoilla alettiin käydä pyhäinpäivänä varsinkin toisen maailmansodan jälkeen.  Tärkeänä on ajatus, että me kuulumme yhteen, sukupolvet ennen meitä, nyt on meidän vuoromme ja sitten tulevat he, jotka kulkevat meidän jälkeemme.

Pyhäinpäivän nimi oli aikaisemmin pyhäinmiestenpäivä, joka on vainajien, marttyyrien ja pyhimysten muistojuhla. Se on alun perin koostunut kahdesta erillisestä marraskuun alun pyhäpäivästä: kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä.
Sitä vietettiin kiinteästi aina 1.11. Monessa maassa pyhäinpäivää vietetään edelleen marraskuun ensimmäisenä päivänä, mutta pyhäinpäivää on vietetty Suomessa 31.10. ja 6.11. välisenä lauantaina vuodesta 1955 lähtien. Pyhäinpäivässä yhdistyy kaksi alkujaan erillistä juhlaa. Kaikkien pyhien päivän (1.11.) juuret ovat 300-luvun Syyriassa. Kaikkien uskovien vainajien muistopäivää (2.11.) alettiin viettää 900-luvun lopulla Ranskassa. Uskonpuhdistuksen jälkeen juhlat säilyivät Suomessa yksipäiväisenä.

Sanan “pyhä” eräs merkitys on “Jumalalle kuuluva”, “Jumalan oma”. Pyhäinpäivänä ajatusten keskipisteeseen nostetaan pyhät ihmiset, Jumalan omat. Pyhyys ei viittaa vain kuolleisiin, vaan uskova liittyy sukupolvien ketjuun. Hänkin on pyhä kasteensa perusteella ja Kristukseen uskovana. Päivän liturginen väri näkyy kirkkotekstiileissä.  Punainen symboloi Pyhää Henkeä ja Kristuksen tunnustamista. Se on myös veren ja tulen väri. 

Juhlapäivän kunniaksi aterioimme kotosalla olohuoneessa.

Raamatun sana tänään: " Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilmestyskirja 21:3-4)