Harhapolkuja savannilla

Luin tänään Alexander McCall Smithin  Harhapolkuja savannilla. Kirjan suomentaja on Päivi Pouttu-Deliere  vuonna 2012. Teos on on 11. Naisten etsivätoimisto nro 1:stä kertova kirja. Mma Ramotswe ja Mma Makutsi etsivät tällä kertaa yllätysperinnön saaneen safarioppaan ja selvittävät mm. aviorikoksen ja talonmyyntisotkun. Jännitystä tuo myös Mma Makutsin sulhasen onnettomuus.

 Tämä Mma Ramotswe tutkii -sarja on mukavaa luettavaa. Jotenkin sitä ei dekkariksi edes ajattele. Kirjoissa on aina myös jokin opetus mukana. Tällä kerralla ainakin tuo, että oikea elämänasenne on suuri lahja tässä elämässä.  ”Älä valita elämästäsi. Älä syytä muita sellaisesta, minkä olet itse aiheuttanut. Ole tyytyväinen siitä, kuka olet ja missä olet ja tee parhaasi, jotta toisetkin voivat olla yhtä tyytyväisiä ja iloisia ja oppivat ymmärtämään asiat…”

Kauniin korea vai korean kaunis

 

Makroviikoilla numero 130 on tarkoitus kuvata jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE ON KOREA/KAUNIS 

 Suvun monen monta vuotta vanha paperiveitsi.

  Paperiveitsen historiaa en tiedä tarkemmin, mutta nimikirjaimista päätellen se on ollut käytössä jo viime vuosisadan alkupuolella.

Turhan tavaran poistoa

 Eilen vihdoin otettiin joulukoristeet niin kuusesta kuin muualtakin säilöön. Nämäkin piparikoristeet, jotka sain joululahjaksi. Niissä on mainio kiinnitysmekanismi: nauhassa helmi, jolla nauhan voi kiristää oksaan.

 Lunta on ainakin sentti pihalla. Maa on siis vihdoin valkoisena. Aurinkoinen pakkasää on niin tänään kuin eilenkin.

Vaikka pakkasta on ollut viitisentoista astetta, on  kuitenkin tarjennut tehdä halkoja halkomakoneella. Liikuntaa sekin.

Joulukaktus on kukkinut joulusta lähtien. Tämä kukka on perintökaktus kotoani. Muistan sen lapsuudesta asti. Monta vuotta se kitui, kun en ollut vaihtanut sille multaa enkä ruukkua. Vihdoin viime keväänä kaktus sai uuden ruukun ja hieman multaa. Kesän se vietti parvekkeella. Ja nyt tuli palkinto: kukat. Mies olisi antanut sille lähtöpassit, jos se ei vieläkään tänä talvena olisi kukkinut!

Kevät alkaa tulla, kun murattikin kasvattaa uutta vartta ja lehteä.

Kevätvaloisuutta. Huomaan, miten paljon pitäisi siivota. Niinpä meillä on alkanut pyöriä tavaranpoistourakka. Veimme lapselle miehen kirjoituspöydän. Tilalle mies sai minun kirjoituspöytäni. Sitä ennen nuo kirjoituspöytien laatikot piti tyhjentää ja tutkia, mitä sisällöstä säilyttää ja mistä voi luopua. Samalla tuli kiertoa huonekalujen sijoitteluissa.
Nyt on iso urakka siivoilla komeroita ym. tiloja ja yrittää päästä liiasta tavarasta eroon, ainakin turhista papereista, joita on kertynyt elämän matkan varrella. Tosin tuo työ on erittäin hidasta, koska olen tutkinut muun muassa valokuvia (joita en heitä pois) ja ns. tärkeitä papereita.

Juhlapäiviä ja juhlaruokiakin

Pikkusisko täytti neljä vuotta. Kylläpä oli monenlaista syötävääkin juhlissa. Pikkusisko halusi olla kuningas ja niin kakussakin oli kruunu. Ja pikkusiskon päässäkin kruunu vai oliko se sittenkin tiara. Kuningas näytti myös, miten istutaan valtaistuimella (= nojatuoli, jolle hän keräsi ainakin neljä tyynyä päällekkäin ja kiipesi sitten itse pinon päälle istumaan)

 

 Nuoremmat vieraat pelasivat vuorotellen pareittain Halli Klack-peliä. Halli Klackia pelataan 36 valkoisella muovikiekolla. Jokaisessa kiekossa on kolme symbolia. Symboleita on viisi erilaista ja ne voivat olla viittä eri väriä. Pelissä on myös kaksi noppaa, joista toinen määrää värin ja toinen symbolin. Pelaajien on sitten kerättävä pöydältä kaikki kiekot, joissa esiintyy oikeanvärinen symboli, esimerkiksi punainen jalka.

Viikolla oli myös mahdollisuus pohtia uusia tulevia työasioitakin ja muistella vanhoja. Tapasin kollegan, jonka luona muisteltiin myös fondue-padan käyttöä ja kokeiltiinkin: onnistui! Perinteisimmillään tässä on kysymys juustoruuasta, jossa paksuun lämpimään kastikkeeseen dipataan hieman kuivahtaneita leipäkuutioita.

 Eilen saimme olla seuraamassa virkaansiunaamista. 
"Herran ristin kantajiksi
meidät kaikki kastettiin,
lähimmäisten auttajiksi
arkipäivän askeliin."

Jumalanpalveluksen jälkeen oli juhla seurakuntaväelle. Juhlassa ojennettiin tällainen virkattu taulu virkaansiunatulle. Ohjelman ohella oli tarjolla ruokaa: maukasta kasviskeittoa, jota maatalousnaiset tarjoilivat valmiiden juustovoileipien kera ja ja tietysti ne juhlakahvit täytekakkuineen.

Kotona aamupalaksi nautimme yön yli uunissa hautunutta ohrapuuroa tyrnihillon kera. Puurossa oli litra laktoositonta punaista maitoa, neljänneslitra vettä, teelusikallinen suolaa ja 2 desiä rikottuja ohraryynejä. Ainekset likosivat puoli päivää ja illalla takkauunin lämmityksen jälkeen laitoin puurokulhon uuniin.

Joulun juhla-aika loppuu tänään Nuutin-päivänä ja siksi kuusikin riisutaan koristeista ja heitetään vihdoin pihalle. Kaikki joulukoristeet korjataan pois ja arki alkaa.
On pakkaspäivä, kymmenisen astetta. Lunta hieman maassa ja aurinko paistaa. Talvinen olo vihdoinkin. Hiihtämään vaín ei vielä pääse - lunta toivomme lisää.

Itämaa

Johanna Holmströmin teoksen Asfaltsänglar - asfalttienkeleitä - on suomeksi kääntänyt Tuula Kojo nimellä Itämaa.

Teos kertoo lähinnä sisarusten,  Leilan, yläkoululaisen ja hieman vanhemman sisaren, yliopistossa opiskelevan Samiran,  elämää siitä,  millaista on elää nuorena, Suomessa syntyneenä muslimityttönä. 

Leilan ja Samiran äiti on suomenruotsalainen ja isä maahanmuuttaja. Äiti on omaksunut islamin ja on harras muslimi, kun taas isä on maallistunut liberaalimuslimi.  Äiti viettää aikaa muiden islamiin kääntyneiden naisten kanssa. Hän pukeutuu perinteiseen musliminaisten tapaan.  Leila ei halua huivia eikä hijabia, vaan kulkee tyttöpoikana  hupparissaan. Leila lintsailee koulusta kavereidensa kanssa ja menee mukaan parkour-porukkaan.   

Samira pyrkii jättämään vanhempien arvot ja muuttaa pois kotoaan ja tutustuu suomalaiseen ei-muslimipoikaan, mitä ei suku ja muut muslimit  hyväksy.  Samira yritetään tappaa? 

 Kirja tuo esille kulttuurien välisiä eroja ja nykyisessä Suomessa nuoren elämää, joka ei ole helppoa. Hyväksymmekö erilaisuutta? Tunnistammeko nuorten ahdistusta kasvustaan? Mitä voisi tehdä heidän auttamisekseen?

U+6

 

Tämän haasteen tarkoitus on kuvata KIRJAIMIA eli aakkosia! 

6.VIIKON KIRJAIN ON U (+nro6)

Jääkaapin ovessa on magneetilla kiinni digitaalinen ajastin.

Sydäntalvi

Valokuvatorstain 309. haaste: SYDÄNTALVI.

Sydäntalvi= keskitalvi. Märkää, vesisateita, pikkuisen lumenhivettä. Joulukuun alussa jo näilläkin tienoilla pääsi hiihtämään, mutta lumet pian hävisivät.  Kustaa Vilkunan kirjassa Vuotuinen ajantieto kerrotaan vanhan kansan suorastaan toivoneen joulu-tammikuulle vesisateita,  koska se ennusti hyvää tulevaa satokautta. Toivottavasti saamme ensi kesänä hyvän satokauden.

 Nyt poimittiin tänään tuoretta persiljaa vielä puutarhasta soppamausteeksi.

 Pimeimmästä paikalta pihamaalta löytyi rippunen luntakin. Hiihtämään ei näillä lumilla voi lähteä.

Sireenien silmut ovat jo pitkällä kohti kevättä.