Jo kohta joulu saapuu

 Olin mökillä maanantain ja tiistain lähinnä sienimetsässä. Oli riemullista olla metsän tuoksussa.

 Aamulla oli sumuista ja viileää: 6 astetta. Järvi ei houkutellut enää aamu-uinnillekaan.

 Pihalta löytyi vielä kukkivia orvokkeja,

Kehäkukatkin olivat voimissaan. Satoi, hieman pisarteli pitkin tiisstaipäivää ja metsäkin oli märkä. Kun tulin suppiskierrokselta, piti vaihtaa kuivat vaatteet, koska kosteus oli imeytynyt vanhojen sadevaatteiden läpi. Onneksi kumisaappaat ovat ehjät.

Tänään mies taas ajeli ruohonleikkurilla lehtiä kokoon ja kuljetteli lehtiä kompostiin. Minulla oli kylmä käsissäkin: pakkasta on luvassa jo tällä viikolla.

Tämä päivä on mennyt taas osin töissä, päivänavauksessa koululla, ja osin tuleviin töihin valmistautuessa. Toki sentään sain säilöön porkkanasosetta taas.

Illansuussa soi ovikello ja pieni hieno mies tuli myymään partiolaisten joulukalenteria. Toki pappa sellaisen osti! Minä luistin taas jumpasta ja kävin opiskelemassa luontokuvausta sen sijaan. Ehkä oppisin vähitellen kuvaamaan...

Pieni kirja

 

Tällä viikolla MakroTex-haasteena teemana on KIRJA.

Pelkkä sana kirja kertoo minulle kirjojen kirjasta, Raamatusta. Heprealainen ja kristillinen Raamattu ovat itse asiassa kokoelma kirjoja, eräänlainen pienoiskirjasto. Raamatussahan on 66 (39 + 27) kirjaa. Se on kuin kirjasto, johon on koottu historiaa, julistusta, lakeja ja pelastussanomaa. Raamattu on yksi maailman käännetyimpiä ja laajimmalle levinneitä teoksia. Mutta tällä kerralla en kuvaa Raamattua, vaan pientä kirjaa.

Tämä kirja on kooltaan 5,5 cm x 4 cm x 2,5 cm. Tässä kirjassa on 181 ajatusta rauhasta ja levollisuudesta, tyyneyttä hälyn keskelle. Sain tämän aikoinaan lahjaksi koulusta, jossa olin pitänyt kuukausihartauksia.

 

Omenapiirakka ja sienestystä

Aamulla lähdin mökille, koska mieleni teki sienimetsään. Tein kaksi parin tunnin metsälenkkiä ja sain yhteensä kaksi pesuvadillista suppiksia 

ja hieman kantarellejakin.

Mökillä mieleni tekee aina leipoa jotakin. Nyt toin taas kotoa omenia, joten omenapiirakan teko kiehtoi. Samalla tupaan sain myös lisää lämpöä, kun uuni lämpeni. Toki kamina antaa myös hyvän lämmön.

Omenapiirakka (laktoositon ja kananmunaton)

150 grammaa laktoositonta margariinia ja 1,5 desiä sokeria hierotaan vaahdoksi, lisätään 3 desiä jauhoja, sekoitetaan ja otetaan pois noin 1,5 desiä seosta piirakan päälle laitettavaksi muruksi. Lisätään noin 1 desi laktoositonta jogurttia (mökillä ei ollut maitoa), 1 teelusikallinen vaniljasokeria ja soodaa. Seos kaavitaan piirakkavuokaan ja päälle viipaloidaan 4-5 (soseutuvaa/hapanta) omenaa. Omenien päälle ripotellaan kanelia, sokeria ja murut. Paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia.

Mökin pihassa kukkivat vielä päivänkakkara, harakankello, kehäkukka, orvokki, syysasteri, samettikukka ja komeamaksaruoho. Nostin lumihiutaleen verannalta sisälle jo edellisellä käynnillä. Silloin nostimme jo daalianjuuretkin kuivumaan ja veimme ne talveksi kotiin. Koivuissa on vielä lehtiä, mutta haravointi on jo alkanut.

Nyt illalla on mukava katsella verannalla olevia lyhtyjä samalla kun neulon sukkaa ja kaminassa tuli lämmittää.

Vaelluksella: Buen Camino!

¡Hola, amigos! Hei ystävät! Tänään vaelsin taas Santiago de Compostelaan. Tosin vain mielikuvissa. Olin näet kertomassa pyhiinvaelluksista ja esittelin samalla vaellusvarusteita ja kuvia vaellusmatkasta Pamplonasta Santiago de Compostelaan.

Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti on galicialaisella nimellä Camiño de Santiago. Tämä Pyhän Jaakobin reitti on yksi merkittävimmistä kristillisistä  pyhiinvaellusreiteistä. Se on ollut olemassa jo yli tuhat vuotta. Reittiä kulkee nykyään vuosittain noin parisataatuhatta vaeltajaa, joista osa tosin kulkee vain osan matkaa, vähintään 100 kilometriä saadakseen compostelan eli pyhiinvaellustodistuksen.

Pyhiinvaellukselle voi lähteä yksin tai yhdessä. Vaeltaa voi monella tavalla: kävellen, pyöräillen, hevosella, oman valinnan mukaan. Olen vaeltanut kävellen caminoa yli 700 kilometriä kaksi kertaa: vuonna 2009 syys-lokakuussa puolisoni kanssa ja nyt tänä vuonna toukokuussa yksin. Matka antoi tilaa ajatuksille, rukoukselle, hiljentymiselle, kun vaelsin yksin tai yhdessä mieheni kanssa Luojan luomassa luonnossa. Tuntui hyvältä olla erossa tavallisesta elämästä, koska ei tarvinnut huolehtia mistään muusta matkan aikana eikä seurata uutisia eikä muutakaan ulkomaailman menoa. Kaikki tarpeellinen kulki repussa mukana. Enempää kuin mitä jaksoi kantaa, ei tarvinnutkaan. Joskus repussa taisi olla liikaakin tavaraa kannettavana. Aamulla auringon noustua valoisassa oli hyvä lähteä matkaan. Päivänmatka oli se, mihin sitten pysähtyi ja mistä löysi majapaikan, refugion. Aamulla ei matkan pituutta vielä tiennyt tarkkaan. Suunnitella voi, mutta matkan pituus määräytyi paljolti jalkojen voinnin ja omien tuntemusten mukaan. Myös päivän reitin pituuteen  toisinaan vaikutti toisten vaeltajien kera kulkeminen. 


"Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö, tule vielä kun joutuu yö. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan." Tätä virttä laulelin vaelluksellani. Se oli vaellusvirteni ja on myös iltalauluni lapsenlapsillekin.

Tämän päivän matka kulki messun jälkeen töihin ja illalla sitten otin pois edellisiä ja laittelin taas omenia kuivuriin ja uunin päälle kuivumaan. Mies sitten puolestaan hoiti sienet vastaavasti. Sadonkorjuu on menossa siis edelleen.

Jogurttinen omenapiirakka

Tänään on ollut taas puutarhapäivä.

Mies nosti palsternakat ja maa-artisokat kotipuutarhasta talvisäilöön kellariin. Maa-artisokkia tulikin reilusti muutama ämpärillinen tänä vuonna. Samalla myös kunnostettiin maa-artisokkamaa ja kylvettiin uudelleen maahan maa-artisokat akkasahralla vedettyihin vakoihin.
Mies on kuivattanut sieniä ja edelleen niitä on laitettu uunin päälle kuivumaan. Kuivatin siellä auringonkukan siemeniäkin. Toivottavasti ne eivät kuivuneet liikaa, jotta itävät ensi keväänä.

Vielä sain puutarhasta kukkia sisälle ennen pakkasia, mm. kehäkukkia.

Leivoin tänään pari pellillistä omenapiirakkaa. Toisen tein jogurttipohjaan, toisen piimäpohjaan. Laitoin kulhoon desin öljyä, 3 desiä jogurttia ja kolme desiä sokeria. Sekoittelin ja lisäsin 5 desiä vehnäjauhoja, joihin oli sekoitettu teelusikallinen ruokasoodaa. Tuon seoksen tasoittelin uunipellille. Päälle levittelin puolitoista -  kaksi litraa karkeaa omenaraastetta, jolle ripottelin vielä kanelia ja sokeria. Paistoin 225 asteessa parikymmentä minuuttia.
Piimäpohjaisen tein samoin, mutta jogurtin tilalla oli piimää.

Pieniä ja epämuotoisia porkkanoita keittelin painekattilallisen, kuorin ne ja soseutin ja pakastin pienehköihin purkkeihin. Osan porkkanasoseesta jätin kulhoon, johon tein lusikalla sekoittaen sämpylätaikinan. Taikinaan laitoin myös seesaminsiemeniä, vehnäjauhoja, suolaa, kuivahiivaa ja hunajaa, öljyä ja lopuksi vettä.

Olen valmistellut huomisia töitä, etenkin kerrontaa Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatkasta.

Raamatun sana tänään: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan." (Psalmi 86:11)

Luontoretkellä

Aamulla olimme vielä mökillä. Oli lämmin aamu: 12 astetta mittarissa. Hieman haravointia ja lähdimme kotia kohti, koska olimme lähdössä luontoretkelle viettämään sillä tavoin Aleksis Kiven päivää.

Meitä oli 26 senioria vaeltelemassa muutaman kilometrin. Iloitsin, kun pääsin kulkemaan taas luontopolkuja. Kyllä kävelysauvat olivat hyvä apu liikkumisessa.

Eilisiltana oli monen retkeläisen iltarukouksena ollut pyyntö: ei sadetta. Ja saimmekin mukavan sateettoman retken.

Kiertelimme parin lammen ympäri tutkistellen syksyä.

 Pakurikääpiä? oli paljon.

 

 

Patikoinnin lopuksi oli tarjolla koko joukolle makkarat. Olipa mukava olla yhdessä porukassa liikkeellä. Yksin tuskin olisi tuonnekaan tullut lähdetyksi.

Kotosalla mies putsasi ja laittoi kuivumaan eilistä sienisaalista. Minä keittelin maasta nostettuja pieniä jämäporkkanoita, kuorin ja soseutin ne sekä pakastin. Uunin lämmityksen jälkeen uuniin laitettiin ohraryynipuuro hautumaan.
Illalla tutkin Santiago de Compostelan vaelluksen kuvia ja valmistelin niistä power point esitystä.

Mangoldikastike

Aamulla ajelimme mökille. Aika pian perillepäästyä  lähdimme sienimetsään. Jonkin verran sieniä löytyikin. Saimme suppilovahveroita, kantarelleja ja mustia torvisieniä. Iltapäivällä innostuin vielä uudelleen sienireissulle. Oli nautinto kuljeskella metsässä.

Mökillä kuten kotonakin kasvoi tänä kesänä mangoldia. Tänään mökillä noukin mangoldin viimeiset  lehdet ja innostuin tekemään mangoldikastikkeen. Kiehautin mangoldia vähässä vedessä, valutin veden pois,  silppusin  mangoldien lehdet, Sulatin kattilassa noin 2 rkl voita ja lisäsin 2 kukkuraista rkl vehnäjauhoja, sekoitin  tahnaksi ja lisäsin 2 dl laktoositonta ruokakermaa, tilkan vettä ja kiersin myllystä ripauksen mustapippuria ja sirottelin valkopippurijauhetta hieman sekä noin 0,5 tl suolaa. Haudutin kymmenkunta minuuttia. Pinnalle vielä persiljasilppua.

Mies nosti maa-artisokat ja kunnosti maa-artisokkamaan ja laitttoi osan mukuloista jo ensi kasvukautta varten takaisin maahan. Maa-artisokka säilyykin parhaiten seuraavaan kevääseen maassa.

Syksyistä on, mutta vielä saunoimme ja uimme - vesi on 9-asteista.