Työpäivä. Oli hautaansiunaaminen. Niitä toimituksia tähän aikaan vuodesta on riittänyt usealle viikonlopulle pienissäkin seurakunnissa.
"Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla, Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä."
Aamulla lähtiessäni matkaan sain lisäksi viestin kollegan äkillisestä kuolemasta. Matkalla työhön oli myös hän koko ajan ajatuksissa. Ja edelleen. Psalmissa 39 sanotaan:
"Herra, anna minun muistaa,
että elämäni päättyy,
että päivilleni on pantu määrä.
Opeta minua ymmärtämään,
kuinka katoavainen minä olen!
Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,
elämäni on sinun silmissäsi
kuin ohikiitävä hetki.
Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,
kaikki tyynni.
Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.
että elämäni päättyy,
että päivilleni on pantu määrä.
Opeta minua ymmärtämään,
kuinka katoavainen minä olen!
Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,
elämäni on sinun silmissäsi
kuin ohikiitävä hetki.
Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,
kaikki tyynni.
Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.
Herra, onko minulla vielä toivoa?
Kaikki on sinun varassasi.
Kaikki on sinun varassasi.
Kuule rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunhuutoni.
Älä ole kuuro minun itkulleni!"
ota vastaan avunhuutoni.
Älä ole kuuro minun itkulleni!"
2 kommenttia:
Kiitos sanasta! Ihanat kevättulppaanit ja koivunoksat, ajankohtaiset, pohjana blogissasi.
Olen itsekin näinä aikoina ajatellut elämän lyhyyttä ja tarkoitusta. Kun olen jo tämän ikäinen (eläkkeellä) näkee vanhojen vanhuuden ja ihmisten kuoleman. Naurettiinkin kerran kavareiden kanssa että me nähdään ja kuullaan kuolemasta mutta ei syntymästä. Tavara on alkanut tuntua turhanpäiväiseltä, mitä sillä enää enempää tekee ja kerää?
Lähetä kommentti