Matkalaukullinen aurinkoa ja Häähuumaa lauantaina

Aamulla leijaili lumihiutaleita postinhakureissulla. Yön aikana oli tullut lunta ehkä sentin verra. Sen verran ainakin, että pihalla näkyivät hyvin taas uudet jäniksenjäljet. Tänään on pakkanen hieman laskenut lämpömittarin mukaan. Kuitenkin viima / kosteus sai ilman tuntumaan edelleen kylmältä.

Teimme tänäänkin kävelylenkin. Tällä kerralla lähdimme jäälle asti. Vaikuttaa siltä, että jäällä voisi alkaa jo kohtapuoliin hiihtämään. Latujahan ei meilläpäin vielä pysty auraamaan lumen vähyyden vuoksi.Mies soveitteli jo valmiiksi luistimet: jos ei hiihtämään, niin ainakin luistelemaan.

Paluumatkalla katselimme varisten kokoontumislentoa. Ainakin sata varista pyöri läheisessä metsikössä.

Pitkin päivää olen silittänyt. Pyykkiä on tullut ja tullut ja olen ollut laiska silittämään niitä viime aikoina. Ei ole oikein innostanut, koska samalla pitää korjailla: ommella irronneita nappeja paitoihin ja korjata jokin ratkennut sauma. Nyt alkaa olla silitysurakka lähes valmiina.

Niinpä innostuin lueskelemaan. Olen parina viime päivänä silloin tällöin vilkaissut Heli Roihan ja Fatbardhe Hetemajn teokseen Matkalaukullinen aurinkoa, Pakomatka pohjoiseen. Tänään lueskelin sen loppuun.  Kirja kertoo Hetemajn perheestä. Kirjassa kerrotaan kosovolaisista äiti Eminestä, isä Miftarista sekä lapsista Fatlumesta, Fatbardhesta, Perparimista ja Mehmetistä, jotka joutuvat lähtemään Suomeen. Perhe on pitänyt yhtä ja pitää edelleen. Vaikka pojat jo asuvat ulkomailla, niin joka päivä he pitävät yhteyttä äitiin ja siskoihin. Isä on jo kuollut.
Fade kertoo kirjassa, miten he ovat sopeutuneet Suomeen omalla aktiivisella toiminnallaan. Kosovosta meille suomalaisille Fade haluaisi tuoda ajatuksen, että ketään ei saa jättää yksin.

Toisen kirjankin luin, sen pikapikaa yhtenä iltana: Taas Alexander McCall Smithin teoksen, jonka jälleen löysin kirjastosta. Tällä kerralla kahdennentoista suomennetun Mma Ramotswe -kirjan: Häähuumaa lauantaina (Otava 2013), jonka on suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Näitä naisten etsivätoimisto numero yhdestä kertovia kirjoja on mukava lueskella. Ne eivät  jätä ketään kylmäksi. Niitä voi kutsua monella eri nimellä, vaikkapa huumorikirjallisuudeksi tai naiskirjallisuudeksi tai rikoskirjallisuudeksi tai salapoliisikirjallisuudeksi ja jopa jännityskirjallisuudeksi. Voisin myös kutsua vaikka viisauskirjallisuudeksi...
Häähuuma-teos kertoo Mma Makutsen hääsuunnitelmista kenkäongelmineen ja monine muine mutkineen, valehtelun helppoudesta ja valehtelun tunnustamisen vaikeudesta, autonkorjaamopojan tyttösotkuista ja karjasurmien ongelmista. 

Alexander McCall Smith on kirjoittanut myös kirjan  Precious and the Monkeys  Mma Ramotswen lapsuudesta.