Minä sain toisenlaisen ruusun, jouluruusun, joka ei ole
lainkaan ruusukasvi. Jouluruusun tunnistaakin lautasmaisista valkoisista tai
vaaleanpunaisista kukistaan. Tunnusomaisia piirteitä ovat kukan silkkimäinen
pinta ja mustat juuret. Yksinkertaiset, vihertävänvalkeat kukat muodostuvat oikeastaan
pienistä, nopeasti varisevista terälehdistä. Koko komeutta kehystävät valkeat
verholehdet, jotka muuttuvat vähitellen vihreiksi. Kukan koristeellisuus
perustuu myös sen hienoihin heteisiin ja emeihin, jotka pian muuttuvat
tähtimäisiksi siemenkodiksi.
Leinikkeihin kuuluva Jouluruusu tunnettiin antiikin
Kreikassa aikoinaan lääkeyrttinä. Nyt se on luokiteltu myrkylliseksi. Kasvista
käytettiin rohtona erityisesti sen mustaa juurta, jolla saatiin aikaan
aivastuksia. Tästä johtuen kasvia kutsuttiinkin mustaksi pärskäjuureksi.
Jouluruusu on kivikkokasvi. Puutarhassa Jouluruusu kukkii
hyvin varhain; kuun muut vasta heräilevät. Se kannattaa istuttaa keväällä puutarhan
puolivarjoisaan paikkaan. Myös pensaiden alustalta voi löytyä hyvä paikka
Jouluruusulle.
Ystävä oli tänään opettelemassa sukanneulontaa. Olipa kiva samalla rupatella ja parantaa maailmaa. Ja sukkaakin syntyi molemmilla.
3 kommenttia:
Kauniita ruusuja, kauniin värisiä! Minun lempiruusuni on juhannusruusu, juhannuslapsi kun olen :)
Mielenkiintoinen tietoisku tuosta jouluruususta, tuo että sitä on ennen käytetty rohtona ja nyt se kuitenkin luokitellaan myrkylliseksi.
Minäkin olin eilen ystävän luona pitämässä käsityöiltaa - tai oikeastaan -päivää, olin siellä iltapäivästä myöhään iltaan, olin kotona vasta lähempänä puolta yötä, nukkumaan meno aikaan....
Vaikea kasvatettava, tämä jouluruusu.
Helvetinpöllö: Juhannusruusu minunkin ruusuni on, luonnossa niin kotipihalla kuin mökillä.
Tuulento: Saa nähdä, elääkö kevääseen asti tuo jouluruusu.
Lähetä kommentti