Olimme tänään Ullan, lähetystyöntekijän, muistoseuroissa. Hän kuoli hieman yli vuosi sitten ja hautajaisista oli nyt vuosi kulunut.
Muistoseurat tänään kuten vuosi sitten muistotilaisuuskin aloitettiin aterialla. Yhdessäoloa. Yhteisellä aterialla on juutalaisuudessa (ja meilläkin!) yhteisöllinen merkitys. Raamattu kertoo monista aterioista. Ja viimeisenä iltanaan Jeesus asetti ehtoollisen.
Ullan Liisa-ystävä toi meille kortit, jollaisen Ulla oli tehnyt vuonna 1983. Tuossa kortissa oli unikkoja - unikothan kukkivat punaisenaan keväällä Israelissa - ja lause Jeremian kirjasta 31:12: Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan
Herran hyvyyden tykö, jyväin, viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja
karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin runsaasti kasteltu
puutarha, eivätkä he enää näänny.
Ullan veli kertoi, että heillä kotona aina rukoiltiin iltarukousta Levolle lasken luojani, armias ole suojani. Ulla-sisko sitten levolle laskettiin, Levon maahan. (Levo on hautausmaan nimi). Veli kertoi myös, miten heillä kotona perheen teemalaulu oli Golgatan veressä voima on. Ullan sisarukset lauloivat sen meille nyt.
Viikon sisällä on myös kaksi entistä työtoveria saanut taivaskutsun. Toinen aivan yllättäen kesken työvuosien, toinen sairastettuaan jo muutamia vuosia.
Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,
sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen. (Psalmi 90:1-6,12)
2 kommenttia:
Näin ihmiset poistuvat elämästämme. Kaikki muuttuu.
Tuulento: Ajatteluttaa. Ikävä jää.
Lähetä kommentti