Sukkien koko suurenee päivä päivältä

 

Kyhäilyssä on seuraavaksi tulossa jälleen sukat, nyt kahdenkymmenenkuuden numeron jalkaan vihreästä  seiskaveikasta kolmen ja puolen numeron bambupuikoilla  36 silmukalla.

KYH3 vihreät 26 numeron - lapsen - saapassukat

 Ja tässä KYH3 valmiina. Sukat painavat 46 grammaa.

MV #120: NÄISTÄ EN PIDÄ

Tällä kertaa Mustavalkomaanantaissa kuvataan JOTAIN, MISTÄ EN PIDÄ.

Lehtokotilot ovat valloittaneet puutarhan. Olen yrittänyt niitä pyydystää jo vuosikausia, mutta nyt taitaa olla niin, että en enää viitsi/jaksa niitä enää keräillä - olen hävinnyt taistelun. En todellakaan pidä näistä. Mietin, mitkä näitä tarvitsevat tai mihin näitä tarvitaan.

Lehtokotilo on vaaraton ihmiselle, mutta harmittava otus syödessään puutarhan antimia tai rutistuessaan jalkojen alla.  Lehtokotilolla on suojanaan pääasiassa kalkista muodostunut kuori, joka on läpimitaltaan noin 2 cm, ja väriltään läikikkään ruskea. Sukukypsillä yksilöillä kuoren suu eli huuli on paksuuntunut ja vaaleareunainen. Normaalioloissa lehtokotilot munivat kesällä ja alkusyksyllä. Hyvissä oloissa, kun sää on kostea ja lämmin ja ruokaa riittävästi, ne pystyvät kuitenkin munimaan useita kertoja kesän aikana. Kotilot kaivavat maahan kasvien tyville tai lautojen alle munintakuopan, johon laskevat parisenkymmentä munaa. Pienenä ryppäänä olevat munat ovat 2-3 mm halkaisijaltaan. Parin kolmen viikon kuluttua munista kuoriutuu pieniä kotiloita, joilla on jo kalkkikuori valmiina. Munintakunnossa lehtokotilot ovat parin vuoden ikäisinä, ja ne elävät 4-6 vuotta.

Lehtokotilot talvehtivat horroksessa maassa, karikkeen suojassa.Lehtokotilot ovat kaikkiruokaisia. Niillä on raastinrautamainen kieli, jolla ne syövät vihreitä kasveja, leviä, jäkälää, sienirihmastoa ja jopa raatoja. 

 Lehtokotilot kelpaavat myös pataan, ja asian harrastajat pitävät kotimaisia lehtokotiloita erinomaisina suupaloina. Ravinnoksi käytettävät kotilot on syytä kerätä puhtailta paikoilta. 

Tietoja lehtokotiloista lisää löytyy ympäristö.fi-sivuilta.

Orvokista kesä alkaa

 Eilen olikin varsinainen vieraspäivä ja vilinäpäivä. Kolme lasta lapsineen ja yksi lapsenlapsi vielä muuten serkkunsa ja oman toisen mummonsa kanssa oli vierailulla. Pihalla riitti iltapäivällä sateen jälkeen tilaa touhuta.

 Koirakin tuli vierailulle pihapiiriin touhuamaan. Välillä vähän sitä väsyttikin.

 Valmistin eilen suklaakakun Sirkun ohjeen mukaan. Paistoin sen kuivaksi, ehkä liian kuivaksi ja tein paksumman, mitä hän oli tehnyt. Toisaalta tämän olisi voinut laittaa pellille myös kääretorttutaikinan tavoin.

 Tällainen tästä kakusta sitten tuli. Tein siis kakun täytekakkuna. Kostukkeena on persikkapurkin liemi ja välissä hapahkoa omenahilloa. Kakun päällä on vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa 4 dl , orvokkeja ja persikoita.

 Orvokinpäivänä nostetaan myös sukuviiri lipputankoon.

 Orvokit aloittavat meidän perheessä kesän.

Tänään oli rippikouluni konfirmaatiopäivä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.
Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen. Tämän kolminaisuuden päivän raamatuntekstit sopivat hyvin myös tämän päivän muuhun jumalanpalveluselämään.
Jeesus sanoo: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa."
(Matteus 28:19-20)

Vuosikampa #12: Omenalunta

 Marjaomena on jo lehdessä, mutta kukkanuput ovat vielä pieniä.

 Kohta ne aukeavat -

 ja muutama kukkanuppu on jo avautumassakin.

 Ruohosipuli on nupuillaan myös, joten

 on kiire leikata se säilöttäväksi. Kokeilimme tänä vuonna myös kuivata sitä.

Viime yön ja aamupäivänkin satoi ja tuuli voimaakkasti. Niinpä omenapuun kukat lentelivät maahan - pienet miettivät, että luntako on satanut.

Kesäyön hullutus jatkuu

KYH2 siniset pienen lapsen saapassukat

Eilen illalla aloittelin uutta sukkaparia ja niin tänään se jo valmistui aamusta. Tein sinisestä seiskaveikasta pienen ihmisen sukat jälleen: 32 silmukkaa 3,5 numeron puikoilla. Nyt neuloin terät hieman pitemmiksi kuin edelliset. Kun neuleessa oli jämälanka, niin lopussa jännitin, riittäkö se. Hieman alle metri jäi lankaa vielä jäljelle! Sukat painavat 36 grammaa.

Nokkos-kurpitsasämpylät

Päivä alkoi ammattiin valmistuvien kevätjuhlalla.  Olin seurakunnan puolesta tuomassa heille tervehdystä. Valmistuvat saivat todistuksensa lisäksi ruusun. Moni oli pukeutunut juhlan mukaisesti, muutama viis veisasi juhlasta, mutta haki sentään päästötodistuksensa. Juhla päättyi yhdessä laulettuun suvivirteen! Juhlan jälkeen valmistuvat ja vieraat kahvittelivat yhdessä. Kun kävelin autolleni, niin jo nurkan takana oli poikarinki, jossa pullot kiersivät - "juhlittiin" valmistumista, mutta miksi nurman takana piilossa?!

Aamupäivällä leivoin kurpitsa-nokkossämpylöitä. Otin pakkasesta kurpitsaraastetta sulamaan jo aikaisemmin puolisen litraa, lisäsin 1 tl suolaa, 1 rkl hunajaa, 2 dl kaurahiutaleita, 0,5 dl öljyä, 1 pussi kuivahiivaa, kunnon ropaus kuivattua nokkosta, vehnäjauhoja ja lämmintä vettä niin paljon, että tuli sopiva taikina - tuon kaiken sekoitin vain lusikalla. Nostatin taikinan ja pyöritin sämpylöiksi, nostatin ne ja paistoin 225 asteessa 12 minuuttia.

 

 Iltapäivällä olikin iltarippikoululaisten konfirmaatioharjoitukset kirkossa. Yhtä vaille kaikki olivat paikalla. Tämä ryhmä on ollut mukava ja harjoituksetkin menivät sen vuoksi hyvin, samoin albojen sovittamiset.

 Illansuussa vierailin kurkistamassa pieniä ja heidän vanhempiaan. Pihallaan on monta mukavaa leikkipaikkaa ja mielikuvitus tekee niitä lisää. Keinuminen on aina hauskaa, etenkin, kun saa jonkun vauhdinantajaksi.

Sain pienten äidiltä saksankirvelintaimen, jonka kotiinpäästyäni kävin pian istuttamassa maustemaahan. Saksankirveli on makea aniksenmakuinen monivuotinen yrtti. Se on vanha lääke- ja maustekasvi. Saksankirveli kasvaa lähes metrin korkuiseksi ja kukkii suurin sarjakukinnoin. Sen siemenet maistuvat anikselta. Sitä voi kasvattaa koriste- ja hyötykasvina vaikkapa parvekkeella.

Meidän parvekkeellamme ei kyllä ole saksankirveliä eikä muitakaan yrttejä, vaan huonekasveja, jotka on sinne tuotu nyt kesäksi ulkoilemaan.

KYHäily alkoi

 

Olen ilmoittautunut taas mukaan tekemään jotain hassua. Nyt KYHäilyyn. 
Sen ohjeissa sanotaan, että aloitus on 1.6.-23.6. Niinpä on aloitettava kesäkuun alusta juhannuspäivään 23.6.2012 asti joka päivä yksi uusi neule-/virkkausprojekti, eli yhteensä 23 projektia ja saatettava jokainen aloitettu projekti valmiiksi 31.7. mennessä! Sukkapari katsotaan yhdeksi projektiksi, samoin lapaset tai muut normaalisti parilliset jutut. Loppuun saatettujen projektien pitää olla samat kuin KYH-aikana aloitetut, eli ei voi aloittaa uutta ja saattaa loppuun “tilalle” vanhaa aikaisemmin aloitettua. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa ja nauttia neulomisesta/virkkaamisesta!

Niinpä olen aloittanut tänään ensimmäisen sukkaparin ja saanut sen valmiiksikin. Tein 32 silmukalla kolmen ja puolen puikoilla pienen lapsen saapassukan ruskeasta Seitsemän veljeksestä. Ne painavat 28 grammaa.

 KYH1 Pienen lapsen ruskea saapassukka.