Väitös

 

Väitöstilaisuushan on kaikille avoin, täysin julkinen tilaisuus, johon kaikilla halukkailla on mahdollisuus osallistua. Olipa nyt juhla. Juhlittavan olen tuntenut ihan pienestä. Ja nyt tohtorinväitös tällä lääketieteen lisensiaatilla! Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa väitöksen aihe oli "Long-term Results and Treatment Injuries in Pediatric Tibial and Femoral Fractures".

Virallisen avauksen jälkeen väittelijä piti lyhyen, yleistajuisen esityksen aiheestaan eli johdatteli mukavasti aiheeseensa kertoen reisiluun ja sääriluun murtumien korjausten historiaa.

 

"Lasten ja nuorten tapaturmista noin neljännes on murtumia. Säärimurtuma on lasten kolmanneksi yleisin murtuma ja reisimurtuma  yksi yleisimmistä sairaalahoitoon johtavista vammoista. Näiden vammojen hoitoon liittyvistä henkilövahingoista tai pitkäaikaishoitotuloksista on vähän tutkimustietoa... 

Tämän tutkimuksen perusteella kasvuikäisen säärimurtuman hoito voidaan toteuttaa luotettavasti ilman leikkausta. Yli kymmenen vuotiaan potilaan virheasentoon luutunut reisimurtuma on merkittävä riski polven nivelrikon kehittymiselle. Suurin osa potilasvahingoista lasten sääri- ja reisimurtumien hoidossa voidaan välttää huolellisella primaaridiagnostiikalla sekä kipsaus- ja leikkaustekniikalla."

  

Väitös hyväksyttiin :)

 

 Ja väittelijä tarjosi tietysti väitöskahvit tilaisuuden jälkeen. 

Raamatun sana tänään: "Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä. Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat." (Psalmi 65:6)

Valokuvatorstai 293: Lintukoto, kotipesä vai punainen tupa ja perunamaa

Tällä viikolla valokuvatorstaissa paneudutaan sanaan KOTI. Vapaata assosiaatiota on suotavaa harjoittaa, mutta muistaa kuitenkin yksityisyys ja oikeus kotirauhaan, kun aihekin siihen liittyy, eli ilman asianmukaisia lupia ei voi kuvata tai julkaista kenenkään muun kodista/muusta asuintilasta kuvia.

En kyllä käynyt linnuilta enkä mehiläisiltä lupaa kysymään... Ne ovat kuitenkin asumassa omassa pihapiirissämme.

Mehiläispesä on tuhansien koti. Naisten valtakunta. Pesää hallitsee naaraspuolinen kuningatar. Kuningasta ei ole, eikä uroksia ole talvisaikaan ainoatakaan pesässä, ainoastaan kesäisin.

 

Pesäpönttö  pihtakuusessa. Kirjosieppoja tuossa lintukodossa oli kesällä.

 

Punainen tupa ja perunamaa on monen unelma. Mökkimme on punainen ja mökillä on perunamaakin. Tämänvuotisen  perunasadon nostin tänään, kaikki se vähä mitä löytyi, kun myyrät olivat vieneet omansa ensin... Myyrät voittivat!

Makrotex # 111: Taika?

        Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE on TAIKA.

Taikahan on menettelytapa, jollaisella on uskottu saatavan luonnonvoimat tms. hallintaan.  

 

Joku uskoo neliapilan taikaan, tuottamaan onnea,

 

jollekin uudenvuoden tinavalu kertoo enemmän. Entä  jos on molemmat?

Päärynähillo ja viinirypäleet

Päärynät olivat kypsyneet ja oli aika hakea ne pois puusta. Meillä kasvaa päärynäpuu, missä on ylen korkea latvus. Saimme päärynät osin noukkimalla, osin ravistelemalla puusta pois. Vain ylimpiin latvaoksiin jäi vielä muutamia hedelmiä, joihin ei tikkailta ylettänyt edes haravan kera eivätkä ne olleet millänsäkään ravisteluista.

Siivutin kulhollisen päärynöitä kuivuriin päivällä ja nyt illalla seuraavan satsin. Kuivatut päärynäviipaleeet ovat herkkua!

Ämpärillisen päärynöitä halkaisin kahtia, poistin kukkaperän ja kannan sekä nakkelin ne mehumaijaan. Kiehautin mehumaijallisen päärynöitä pehmeiksi. Jauhoin päärynät sosemyllyssä suoraan isoon kattilaan, jonne lisäsin myös valuneen mehun. Kuumensin seoksen, lisäsin kilon sokeria ja kiehuvaan seokseen desiin sokeria sekoitetun pussillisen punaista Melatinia vispilällä sekoittaen. Keitin pari minuuttia ja nostin kattilan hellalta sekä  purkitin hillon keitettyihin Atamonilla huuhdeltuihin purkkeihin.

Huomenna uusi satsi molempia lajeja taas... Päärynöiden säilöntäaika on nyt. Ne eivät säily montaa päivää kypsinä. Tänä vuonna, kun pihlajissa ei ollut marjoja, niin nuo pihlajien ötökät tulivat omeniin ja päärynöihin. En  muista aikaisemmilta vuosilta, että matoja olisi ollut päärynöissä noin paljon.

Viinirypäletertut kävin leikkamassa pois. Olin olettanut, että ne saisivat vielä hetken kypsyä, mutta taas olivat linnut kerinneet ennen minua, joten sato jäi aika pieneksi tällä kerralla. Syömmekö kaikki vai teenkö niistä hyytelöä, kuten viime vuonna, on vielä mietinnässä.

Sana tälle päivälle: ""Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."  (Matteus 22:36-40)

Pécsin päivän juhlintaa

Lahden Suomi-Unkari Seura vietti Lahden kansanopistolla tänään Pécsin päivää. Unkarissa sitä juhlitaan 1.9. - olimme tänä vuonna päivän jäljessä. Lahden Suomi-Unkari Seura halusi omalla tapahtumallaan lisätä tietoisuutta Unkarista ja Pécsistä.

Roll Up -kannettavan kuvatelineen saimme juuri tänään juhlaan seurallemme. Roll Up on rullautuva kuvateline, jolla esittelemme seuraamme.  Yläosassa on kuvia ystävyyskaupungistamme Pécsistä ja  sikäläisestä ystävyysseurastamme, tekstin alapuolella Lahden Suomi-Unkari Seuran toiminnasta.

  

Esittelimme Unkaria, Pécsiä ja seuramme toimintaa - liittymislomakkeitakin on saatavilla. Myytävänä oli unkarilaisia mausteita ja pieniä esineitä. Kahvitarjoilussa oli maukkaita unkarilaisia leivonnaisia.

 

 Lähes viisikymmentä Pécsistä kiinnostunutta oli mukana.

  

Seuramme puheenjohtaja Arto Savander avasi tilaisuuden ja kertoi hieman seuramme toiminnasta ja illan ohjelmasta.

 

Heikki Punkkinen soitti ja lauloikin. Tässä hän sanoi olevan kolme: pieni torvi, iso torvi  ja haitari.

  

Valtiotieteen tohtori Katalin Miklóssy, vanhempi tutkija ja historioitsija, Helsingin yliopiston dosentti Aleksanteri-instituutista (Suomen Akatemian Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen instituutti) oli kertomassa unkarilaisesta minä-kuvasta mielenkiintoisesti. Alustus tuotti paljon kysymyksiä ja kommentteja.

Katalin Miklóssy on osa 30 huippuopettajan joukkoa, joka 30.1.2013 nimettiin vastaperustettuun Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaan.

Kesällä kävi seurastamme ryhmä Pécsissä vastavierailulla  - vuosi sitten olivat pécsiläiset Lahdessa. Matkalaiset kertoilivat kuvien kera Pécsistä.

 

 Juhlassa avattiin myös seuramme Facebook-sivut.

   

Seuramme aktiivijäsen 40 vuoden ajalta sai syntymäpäivänään tällaisen tunnustuksen.

Tyrnihillo

 

Tein pari päivää sitten tyrnistä hyytelöä - siis yritin tehdä sitä tyrnimehusta. Mehun sain kiehauttamalla tyrnit, rikkomalla ne sauvasekoittimella ja sitten siivilöimällä. Tuli tuosta hyytelöstä kuitenkin hieman löysää, vaikka laitoin hillosokeria ja Melatinia sekaan reilusti. Tyrnissä on öljyä, mikä aiheuttaa sen, että tyrnimehu ei helposti hyydy.

Toinen kokeilu onnistui paremmin. Tein tyrnimarmeladia tyrnistä ja omenasta. Laitoin omenasoseen joukkoon tyrnimehua ja hillosokeria sekä Melatinia. Annoksessa oli noin 3 litraa omenasosetta ja noin 1 litra tyrnimehua ja kilo hillosokeria ja pussillinen Melatinia. Varmasti hyytyi.

Kolmas kokeilukin onnistui. Keitin maijallisen happamia omenia, jauhoin ne soseeksi sosemyllyllä ja lisäsin joukkoon vielä mehumaijaan valuneen mehunkin. Mukaan laitoin parisen litraa tyrnimehua, kuumensin yhdellä kertaa koko ison kattilallisen, johon lisäsin puolitoista kiloa sokeria ja lopuksi pussillisen ja pari teelusikallista Melatinia pieneen sokerimäärään upotettuna vispilällä sekoittaen. Tuo seos hyytyi hyvin kiinteäksi hilloksi tai marmeladiksi, miten sitä nyt halutaan nimittääkään.

Pari muovipullollista tyrnimehua myös pakastin. 

Mäskin eli siivilään jääneen aineksen laitoin leivinpaperin päälle kuivauskaappiin ja kuivatin. Jauhan ne siemenet  ja muun aineksen Moulinexilla  hienoksi ja purkitan. Terveellinen lisä sämpylöihin tai puuron päälle tai sekaan! Tyrniöljyhän on terveellistä ja sitä on noissa siemenissä.

Kuivatin samalla myös luumuja puolikkaina. Luumut kuivuvat todella hitaasti. Kuivina luumut ovat maukkaita. Pakastaessa ne happamoituvat ja luumuhillokin tuntuu aika karvaalta.

Numerokuvat # 44: Saappaat

Numerokuvien viikon numero on 36.

 

Punaisten saappaitteni koko on 36. 

Normaalisti käytän 37 tai 38 numeron jalkineita.  Nämä kotimaiset saappaat ovat kevyet ja yllättävän tilavat ja niihin sopii vielä sopivasti villasukkakin.