Aapine

Olen istunut tänään noin seitsemän tuntia bussissa. Matkustin kuuntelemaan lastenlasten kevätkonsertin. Matkalla oli mahdollista käyttää nettiä kummassakin bussissa, vaikka minulla ei tabletissa olekaan sim-korttia. Tulipa leikittyä koneen kanssa ja tehtyä myös hieman tulevia työjuttuja. Jalat vain tuppasivat puutumaan.

Aamulla lähdin jo kahdeksaksi leipomaan pikkupullia seurakunnan leireille yhteisvastuun hyväksi. Sieltä siirryin muutaman tunnin kuluttua Missiokaupalle jossa oli vapaaehtoisten kokoontuminen. Jopa kerkesin gulassisopallekin! Sain kertoa Päivö Parviaisesta ja hänen hautajaisistaan. Päivön elämäntyö on koskettanut monia. Eräs mukanaolleista kertoi Päivön kastaneen hänetkin.

Turussa koko Puolala alakoulusta lukioon musiikkiluokkalaiset esittivät runoilija Heli Laaksosen teoksen Aapine Turun konserttisalissa..Sanamaija Heli Laaksosen ja kuvittaja Elina Warstan yhteistyönä on syntynyt riemukas aapiskirja.   Nimensä mukaisesti Aapine on kuin perinteinen aakkoskirja, jossa käydään läpi jokainen suomenkielen kirjain a:sta ö:hön, mutta tässä kirjassa kirjaimet käydään läpi hauskasti lounaismurteella runoillen.

Kapellimestari-säveltäjä Atso Almila on säveltänyt kirjailija Heli Laaksosen Aapine-kirjan murrerunot värikkääksi ja hauskaksi a cappella –musiikiksi  ja Key Ensemble esittää ne A:sta Ö:hön yhdessä Puolalanmäen musiikkiluokkien oppilaiden kera.

 

Nyy mää kerro sul, kummottos mennä zumpa. Ens  kipitetä oikkial, sit laukata alavasemmal,  sit pinkasta oikkial taas Z! Näi malli mukka zumbata (ja pumpata ja jumpata) Z Z Z Z  voi kauhi, ko tul uni!

 

Aapinen runoillut Heli Laaksonen oli myös seuraamassa konserttia ja oli kukitettavana - ja sai myös Aakkoset-karkkipussin.

Me lastenlasten mummot olimme lastenlasten
vanhempien ja Papsun kera kuuntelemassa ja katselemassa. Olipa mukava konsertti.

Tapahtumasta toiseen

Kaktukset ovat jatkaneet kukintaansa. Nyt tämä on vuorostaan siirretty verannalta sisälle.

Tänään olin jumalanpalvelusta toimittamassa. Kirkon sakastiin on tullut uusi kaappi, jossa säilytetään vanhoja jumalanpalvelustekstiilejä, kuten kasukoita. Näitä käytetään enää hyvi harvoin, vain erittäin juhlallisissa tilanteissa.

Kirkossa on nyt myös pienille kirkkovieraille jumalanpalveluksen ajaksi kirkkonuket.

On myös kaatuneiden muistopäivä. Jumalanpalveluksen jälkeen vietiin seppeleet muistomerkeille.

Mahdollisuuksien tori täytti sataman sunnuntaina.55 yhdistystä Lahden seudulta oli Vesijärven satamassa esittelemässä toimintaansa ja myymässä samalla materiaalia tai ruokaa, kahvia ja muuta maistuvaa.. Lahden Suomi-Unkari-Seuran teltalla oli mm. gulassikeittoa ja bogatsoja kahvin kera.
 Torille kuljetimme tuon teltan taas tänäkin vuonna. Nyt saimme käyttöömme vuokrattua juuri oikeanvärisen teltan: Unkarin lipun värit, vihreä, punainen ja valkoinen.


 Illalla oli tietysti vielä lentopallopeli. Vauhtia riitti taas hikeen asti innokkaasti pelatessa.

Hautausmessu

Matkamiehen mieli palaa kauas kotiin rakkaaseen. Sielunikin päästä halaa määränpäähän taivaaseen. Kaipaan isänmaahan minne Jeesus kulki edellä. Kerran pääsen rauhaan sinne näistä kuolon siteistä. ( Virsi 621:1) Tällä virrellä alkoi hautausmessu.

Kallion kirkossa on hautausmessu. Rovasti Päivö Parviainen, joka syntyi 19.6.1912 Joensuussa, kuoli 19.4.2015. Hän oli lähetystyöntekijänä Kiinassa ja Taiwanilla. Pari kuukautta sitten oli kulunut 80 vuotta hänen pappisvihkimyksestään, jolloin tässä samassa Kallion kirkossa oli tämän pappisvihkimyksen muistoksi myös messu. Tänään Päivö siunataan iäisyysmatkalleen. Suomen lähetystyön pioneeri Päivö Parviainen kosketti 80 vuotisen pappisuransa aikana lukemattomia ihmisiä sekä Suomen seurakunnissa että lähetystyössä Kiinassa ja Taiwanilla.

En ole itse ollut enkä koskaan itse ole toimittanut hautaansiunaamista messuna. Tämä Kallion kirkko alkaa nyt vähitellen täyttyyä  saattajista. Omaisista, ystävistä, lähetystyöntekijöistä, muista Päivön elämään monella tapaa liittyneistä.

Joku kertoikin juuri äsken miten Päivö rukoili hänen kanssaan ja hänen veljeltäänkin kysyi: Haluatko ottaa vastaan Jeesuksen Vapahtajaksesi. Ja veli tuli uskoon.

 Illalla kotona muistellen siunaustilaisuutta:

Teemu Laajasalo kertoi siunauspuheessaan eli ruumissaarnassaan mm.:

Suomen vanhin pappi, Päivö Parviainen Kiinan ja Taiwanin lähetystyöntekijä siunattiin ja kirkko oli täynnä väkeä.  Päivö olikin toivonut tulevansa siunatuksi tässä Kallion kirkossa, joka oli 3 kuukautta nuorempi kuin Päivö. 

”Minä vien sinut Kiinaan ja tuon sinut sieltä takaisin Suomeen ja olen sinun kanssasi, kunnes saatan sinut kirkkauteeni.” Tämän äänen Päivö Parviainen kuuli valmistautuessaan viimeisiin tentteihinsä Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuodenvaihteessa 1934—35. Siinä oli hänen lähetyskutsunsa. 

Papiksi hänet vihittiin vuonna 1935. Päivöllä oli aina papinpaita päällään. Hän halusi olla pappi aina ja kaikkialla. Papinpaitaan puettuna hän myös lähtee viimeiselle matkalleen. 

Kiinaan Päivö lähetettiin vuonna 1946 ja seitsemän vuoden kuluttua hänen piti sieltä poistua Kiinan olosuhteiden vuoksi, viimeisenä Lähetysseuran läheteistä. Vuodet olivat kuluttavia, mutta uskollisuus Jumalan kutsulle viedä evankeliumin sanomaa kiinalaisten pariin kannatteli häntä.

Vuonna 1956 Päivö pääsi hänelle rakkaiden kiinalaisten luo, tällä kerralla Taiwaniin, jossa hänelle työvuosia kertyi vielä kymmenkunta.

Päivö oli aidosti julistaja. Hän halusi kirkastaa Kristusta aina ja kaikkialla. Evankeliumi on todella ilosanoma – se tuo ilon elämään. Ja Päivö oli kertonut, että iloiset virret voimistelun ohella ovat hänen pitkän ikänsä salaisuus. Virsi 135 Jumala loi auringon kuun… oli hänen lempivirtensä. Vielä maaliskuussa hän oli laulamassa sitä Kallion kirkossa. 

Päivö kuoli 19.4. Hyvän Paimenen sunnuntaina, jolloin evankeliumitekstinä oli Jeesuksen lupaus: ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti… Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu… Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. (Johannes 10:9,10)

 

Siunaussanojen jälkeen alkoi jumalanpalveluksen, messun,  ehtoollisosa, jossa oli ehtoollista jakamassa 12 pappia.

Ja ylistysvirtenä oli virsikirjan viimeisen virren 632 ensimmäinen ja viimeinen säkeitö, jotka minäkin toivon aikanaan siunaustilaisuudessani laulettavan.

1970-luvulla, jolloin Päivö oli vaimonsa Eeva-Annikin kanssa Taiwanilla, meidän perhe asui heidän asunnossaan muutaman vuoden.

Sormet mullassa

Viime päivät ovat kuluneet vauhdilla kaikenlaisessa pienessä. Mies on touhunnut ja minä olen ottanut lähinnä levon kannalta. Toki olen valmistellut sunnuntain jumalanpalvelusta ja suunnitellut muitakin tehtäviä.

Keskiviikkona teimme ajelun ystäväperheen luo. Oli mukava jutella ja löytää vanhoja tuttuja tavaroita ja yhteisiä asioita. Sain lahjaksi kirjankin, Terttu Autereen Kirjepostia.

 

Ja ihastuneena katselin emännän mm. viulunrakentamistaitoja.  Kylvöksetkin olivat jo nousseet taimelle.

 Vaahteran kukintoja

Torstaina kiertelin kotona puutarhaa ja istutimme keskiviikkona hankkimamme jo toisen Pepi-päärynäpuun. Ostimme myös pienen kirsikkapuun viime talvena menehtyneen tilalle.  Eipä sitä toki voi aivan samaan paikkaan laittaakaan.

Torstaina myös lähdimme mökille illansuussa, jotta pääsimme viemään verkon veteen yöksi ja  saunomaan  ja uimaan.

 

Telkkä on uinut ahkerasti rannassamme.

Etsimme tällä reissulla myös lisää korvasieniä. Oletimme niitä löytyvän paljon, mutta olisiko niin, että ne eivät ole vielä nousseet jokapuolelle, vai eikö niitä vain ole lähimetsissäiosja määriä.

Rentukat kukkivat näyttävästi ojien varsilla.

 Raparperiakin voisi jo alkaa hyödyntää.

Paljon on kylvöksiä verannalla odottelemassa vähitellen pääsyä kasvimaalle.