Välipäivä

Vilinää ja vilskettä on riittänyt tänäänkin. Todella mukavaa, että lapsenlapsia on käymässä pitkästä aikaa - tai ainakin tuntuu siltä - iso joukko täälläpäin.

Monenlaista on heidän kanssaan tänään touhuttu. Pappa oli leikkipuistossa viiden pienen kanssa leikkimässä. Siellä oli komea kiipeilymäntykin. Ja sinne tietysti isoimmat kiipeilivät.
Kotona oli leikattu kuusiaita jokin aika sitten ja niin pienet apulaiset pääsivät kokoamaan oksia ja risuja aidan vierustalta kasaan.

 Ja toki aina legot ja pikkueläimet ovat suosiossa.

Tein eilen jälleen pataleipätaikinan muhimaan ja paistoin tänään kaksi leipää uunissa samalla kerralla. Harmi, että minulla on vain yksi sopivankokoinen kannellinen pata. Niinpä toinen leipä paistuu sitten teräskattilassa. Molemmissa tulee kyllä hyvin paistunutta leipää, mutta kattilassa on paistoaika hieman pidempi.

Jo alkoivat taas työt tulla mieleen ja niin  viipotin (autolla) virastoon hakemaan kastekirjoja ja kummitodistuksia ja kastekynttilää ja muuta rekvisiittaa huomista kastetta varten. Samoin etsin viimekesäiset tiedot, millä pääsin työseurakunnan sivuille katsomaan kesän työvuoroja ja mitä kaikkeea sieltä kohdalleni löytyikään. Niitä sitten päivitin kalenteriini. Kyllä paperiversiokin pitää olla käytössä!

Huomasin reissatessani kaupungille, että vasen jalka ei todella ole kunnossa. Yritin päästä lääkäriin tänään, mutta eihän ortopediä saanut kuin maanantaille ja terveyskeskus ei ottanut lainkaan vastaan, kun ei ole akuutti - minusta tämä on - homma. No, jotenkin lääkkeillä pärjätään. Toivottavasti en tarvitse sentään kyynärkeppeihin turvautua kuten pari vuotta sitten vaelluksen päätteeksi.

Parin vaellusmatkapäivän kuvat olen saanut lisättyä tähän blogiin, mutta suurin osa matkakuvista on vielä kokonaan läpikäymättä.

Ruohosipuli

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on LEHTI. 

Ruohosipulin varret eli  kapeat, liereät ja ruohomaiset lehdet pilkistävät jo aikaisin keväällä esiin.  Ruohosipuli on monivuotinen maustekasvi. Ruohosipulia voi käyttää monenlaisiin ruokiin ja vaikkapa leivän päälle. Olemme silputtuna kuivanneet sitä ja  pakastaneet tietysti talven varalle mm. keittoruokia ja kastikkeita varten.

Kotona maailmalta

Tänään jumalanpalveluksessa saarnasi vieraileva pappi, joka oli ollut töissä seurakunnassamme kolmisenkymmnetä vuotta sitten. Hän kertoi saarnansa aluksi taustaansa ja kertoi muistojaan myös juuri äskettäin menehtyneestä kirkkoherrastamme.

Niinpä messussa sytytettiin saarnatuolin reunalle kynttilä ja pidimme hiljaisen hetken kirkkoherramme muistolle.

Kuulin myös kirkossa erään aktiivisen seurakuntamme lähetysihmisen sairastuneen yhtäkkiä vakavasti ja kuolleen keskiviikkona.

Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Jumala oli Jeesuksessa maan päällä ja kun Jeesus astui taivaaseen, Jumalan Poika tuli takaisin taivaan kotiin. Virsi 107:3 kertoo:
Näin olet kaiken täyttänyt, lunastustyösi päättänyt.
Taivaassa sijaa valmistat kaikille, jotka uskovat.

Parissa viikossa on puutarha tullut kukkivaksi. Monia luonnonkukkia ja istutettuja on kukassa kuten nämä krookukset

 ja käenrieskat

sekä tulppaanitkin ovat alkaneet avata kukkanuppujaan. Myös sinivuokot ja niiden punaiset muunnokset, helmihyasintit ja monet muut kevään kasvit ovat jo hereillä kukassaan.

Vaikka on helatorstai, niin pojan avustuksella kaadettiin lipputanko ja pestiin se liasta. Nyt siihen on sitten mukava nostaa tankoon äitienpäivänä Suomen lippu.

Lapsenlapsia touhusi tänään niin sisällä kuin ulkonakin ja vierailulla oleva koirakin innostui haukkumaan. Ääntä ja vauhtia riitti kahden perheen neljän lapsen voimin.

Santiago de Compostelasta kotiin

Vielä matkaa reppu selässä jonkin aikaa! Aamutoimien ja aamupalan jälkeen lähdimme hotellilta kahdeksalta kävelemään kohti lentokenttäbussin pysäkkiä läpi aamuisten katujen ja puistojen.

Vielä loimme katseemme horisontissa siintävään Santiago de Compostelan katedraaliin.

Lentokentälle oli lähes kolmen vartin matka bussilla (Matka maksoi 3 euroa.)
Lentokentällä useimmat laittoivat reppunsa jätesäkkiin tai muuhun suojaan jotka teipattiin kiinni, jotta hihnat eivät tarttuisi kiinni jonnekin tai reppu likaantuisi kuljetuksen aikana.
Iberian lennolla lensimme ensin Madridiin kotimaan terminaaliin, josta bussilla kuljimme toiseen eli ykkösterminaaliin, mikä oli lippuihimme merkitty kaukolentojen lähtöterminaaliksi. Kun siellä tutkimme monitoria, niin huomasimme, että lähtömme onkin kakkosterminaalista, joten palasimme takaisin bussille ja ajelimme toiseen terminaaliin. Siellä löysimme lähtöpaikan ja niin pääsimme Norwegianin koneeseen ja matkaan Tukholman Arlandaan.

Espanjalaiset kääntävät maiden ja kaupunkien nimet espanjaksi niin kuin mekin suomeksi. Tukholmakin on Estocolmo. Suomen kaupunkien nimet näyttivät kartalla olevan samat niin espanjaksi kuin suomeksikin - olemme niin kaukana tai niin merkityksettömiä, ettei näitä nimiä kannata kääntää.
Tukholmasta oli sitten matkan viimeinen lentoetappi Helsinkiin, sekin Norwegianilla.

Matkalla kerkisin neuloa yhden sukan menomatkalla kotoa Lissaboniin ja toisen paluumatkalla kotiin Santiago de Compostelasta. Bambupuikot näet saavat kulkea lentokoneessa mukana. Uutta sukkaakin vielä loppumatkasta aloittelin lankajämillä.

Vihdoin kotimaan kamaralla. Koko päivä humahti matkustettaessa.  Tässä odottelemassa bussia vähää ennen puoltayötä kotiin. Bussilta mies haki meidät ja niin pääsimme pikkuautolla loppumatkan. Ihanaa oli palata omaan kotiin omaan sänkyyn oman kullan viereen!

Santiago de Compostelassa koko päivä

San Lorenzo -hotellissa (kolmen tähden) olemme yöpyneet. Ihan kohtuullinen aamupala, mutta ei löytynyt laktoositonta maitoa tai jogurttia kuin Portossa oli. Kaupassa (ainakin Gadis) on kyllä laktoosittomia tuotteita.

Aamiaisen jäljen lähdimme taas katedraalille. Siellä seudulla kuljeskelimme ja menimme ajoissa ennen messun alkua istumaan - tietysti etupenkkiin. Saipa rauhoittua kukin tavallaan.

Seurasimme samalla miten vaeltajat kävivät tervehtimässä Jaakobia. Apostoli Jaakobin luut siirrettiin nykyisen Santiago de Compostelan paikalle ja haudan päälle ryhdyttiin 1000-luvulla pystyttämään katedraalia. Espanjassa Sant Iago merkitsee Pyhää Jaakobia ja Compostela tulee latinan sanoista campus (kenttä) ja stella (tähti). Kaupungin nimi on kirjaimellisesti Pyhä Jaakob tähden paikalla.

Messun aluksi kuten aina tuttu kaunisääninen nunna harjoitutti kirkkokansaa laulamaan. Hän toimi messun esilaulajana kuten edellisilläkin kerroilla.

Messun aluksi lueteltiin, mistä vaeltajat ovat alkaneet vaelluksensa ja mitä kansallisuutta he ovat. Niinpä mainittiin että joukko suomalaisia oli aloittanut Portosta. (Äänitin tuon osuuden salaa) Kamerallahan ei olisi saanut ottaa kuvia messun aikana mutta ei sitä valvottu lainkaan.

Samoin pyhästä ovesta pääsi sisään monet tutkimatta tavaroita. Vain pistokokeita näköjään vartija teki.

Saimme iltapäivällä aivan rauhassa kuvailla tuossa ovella.

Siitä pyhästä ovesta ei kuitenkaan pääse ulos, ainoastaan sisään.
Pyhästä ovesta kulkeminen antaa synnit anteeksi.

Messun yhteydessä ei tänään heilutettu suitsutusastiaa. Sunnuntaisin ja juhlapäivinä normaalisti ja sitten, jos joku maksaa etukäteen 250€.

 Messun jälkeen oli mukava juoda kirkkokahvit. Varsinkin kun katedraalissa oli ollut ylen kylmä istuessa pitkään. Kevätaurinko ei sinne sisälle vielä lämmittänyt.

Iltapäivällä istuskelimme auringossa. Nautimme vanhan kaupungin tunnelmasta ja kävimme toki myös ostelemassa. Hankin caminopelin, hopeiset simpukkakorvakorut ja tietysti Santiagokakun kotiin vietäväksi.

Illalla ennen jäähyväisillalliselle lähtöä vietimme hotellin takana olevalla nurmikolla ehtoollishartauden. Seisoimme ja istuimme piirissä.

Illalla olimme jäähyväisillallisella tapasravintolassa. Muistelimme matkaamme. Erityisesti ensimmäisenä vaelluspäivänä loukkaantunutta ja hänen puolisoaan sekä viimeisenä Portugalissa olomme vaelluspäivänä kotiin perille päässyttä vaellustoveriamme. Autot!!!
Lauloimme pyhiinvaeltajien virren Maa on niin kaunis neliäänisesti ravintolassa. Tämä vaelluksemme onollut muistovaellus, ja nimenomaan pyhiinvaellus.

Santiago de Compostelaan saavuttu

Viime yön vietimme yksityisessä albergessa Padronissa. Se oli pieni alberge, jossa oli 23 paikkaa. Aamulla kuudelta heräsimme ja aloimme pakata tavaroitamme kuljetusta varten, koska vasen polveni oli edelleen kipeä. Laitoin tukisukat jalkaan.
Aamupalana oli viimeisestä puuropussista tehty pikapuuro, eilisiltana jälkiruoaksi saatu appelsiini, teetä ja patonkia. Jonka välissä oli juustoa. Tuolla jaksoi sitten hyvin kävellä seuraavaan avoinna olevaan kuppilaan asti, jonne oli matkaa lähes 10 kilometriä. Kun lähdimme aamulla seitsemän maissa, ei respammekaan ollut vielä auki. Niinpä jättimme vain reput kuljetuslappuineen respan pöydälle ja läksimme taivaltamaan viimeistä tämän erän vaelluspäiväämme.
Jälleen aamuviileän jälkeen tuli kaunis aurinkoinen päivä. Tosin alkumatkan sai vaeltaa käsineet kädessä ja fleeze päällä. Pikkureppu vatsan päällä ei paljon lämmittänyt.

Vappuna vaelluksella Padroniin

Aamulla taas jopa eilisiltaisen juhlinnan jälkeen reippaasti ylös ennen seitsemää kellon soidessa. Olimme jo 7.20 kärkyllä ruokasaliin aamiaiselle. Näet aamiainen kuului hotellimme hintaan. Tosin saimme valmiin pelkistetyn annoksen: Kahvia/teetä, tuoremehua, sämpylän ja marmeladia ja kakkupalan ( jonka jouduin antamaan toisille).




Sitten lähdimme vaellukselle. Tämä päivän jouduin vaeltamaan ensimmäisen kerran ilman rinkkaa vain päivärepun kanssa. Vasen polveni on turvonnut ja kipeä. Haluan yrittää kuitenkin kävellä tämän vaelluksen loppuun asti. Huominen enää jäljellä.




Tämänpäiväinen vaellus oli suhteellisen helppo. Reitti kulki maastossa tammimetsiköissä. Toki osuuteen kuului myös paljon asfalttia käveltäväksi. Kun repun painoa ei ollut selässä, matkan jaksoin kulkea. Polvi ei ole kunnossa. Jalka on edelleen turvoksissa. Kun EU- sairaisvakuuyuskorttinikin katosi, niin yritän päästä kotiin asti ja sitten vasta lääkäriin jalan tarkempiin tutkimuksiin




Vaellusmatkan aikana poikkesimme kirkossa messussa. Kirkko oli aivan täynnä väkeä ja mukana oli paljon miehiäkin. Matkalla aina poiketaan ohikuljettavissa kuppiloissa, koska niistä saa leiman pyhiinvaelluspassiin. Tänään leiman sai jopa myös poliisilta joka teki laajentaa meistä pyhiinvaeltajista. Vähintään kaksi leimaa pitää hankkia vaelluspäivää kohden jotta voi todistaa kulkeneensa jalan eikä bussilla tai taksilla tuota vaellusreittiä.
Kuppilassa yleinen juoma on maitokahvi eli cafe con letse. Itse olen laktoositon ja juon mieluummin teetä, mutta täällä usein espresson ja sen kanssa lasillisen hanavettä. Kuppiloissa voi tilata munakkaan erilaisilla täytteillä tai vaikkapa sopan eli keiton. Lämmin ruoka antaa taas potkua kulkemiseen.
Kun tänään tulimme Pardoniin, niin juuri alberguemme edessä ja lähettyvillä oli markkinat. Väkeä liikkeellä paljon. Täällä Espanjassa vietetään tänään myös äitienpäivää. Vapunviettoa emme ole huomanneet.
Majoituimme ensimmäistä kertaa tällä matkalla yksityiseen albergueen. Yksityisissä on usein pienempiä huoneita kuin kunnallisissa. Täällä osa meistä on kahdeksan hengen huoneessa, osa kolmen hengen huoneessa.
Illalla kävimme syömässä yhdessä ravintolassa ruoan.




Jatkuu...