Hapsukaulaliina

Sain valmiiksi ajoissa lapsenlapsen kaulaliinan. Vasta ylihuomenna on hänen syntymäpäivänsä. Neuloin yhteensä 163 grammaa noin 150 cm pitkään ja 14 cm leveään  kaulaliinaan nelosen puikoilla Novitan tummansinisestä ja pinkistä Seiskaveikasta. Neule on aina oikeaa 10 kerrosta kumpaakin väriä vuorotellen. Hapsut tein ensin sopivanmittaisen kirjan yli lankaa kiertäen ja kirjan urasta katkaisten. Langat olivat 24 cm pituiset ja kaksinkerroin kaksi yhteen joka toiseen silmukkaan kiinnitin virkkuukoukun avulla surmasilmukalla.

Seuraava aloitus on Soulmaters-sukat, jotka on suunnitellut Niina Laitinen. Mallin löysin Suuresta Suomalaisesta sukkakirjasta, jossa on miesten sukkia. 

Neulon tätä sinapinkeltaisesta Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla 38 numeroiseen jalkaan. 

Löysäpipoisten KyJy 2019
1. Miesten sukat ruskeasta ja kirjavasta Seiskaveikasta. Aloitettu 22.6. Valmiit 6.7. Paino 127 grammaa.
2. Sirkka-sukat lilasta Eerosta. Aloitettu 5.7. Valmiit 21.7. Paino 99 grammaa.
3. Kerttu-sukat turkoosinsinisestä Seiskaveikasta. Aloitettu 22.7.Valmiit 30.7. Paino 97 grammaa.

4. Anemone-sukat Nallesta, väri 533. Aloitettu 1.8. Valmiit. Paino grammaa. 
5. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikan Eerosta. Aloitettu 3.8.Valmiit 11.8.  Paino 97 grammaa. 
6. Valepalmikko-sukat lilasta Nallesta. Aloitettu 11.8. Valmiit 20.8.Paino 67 grammaa.

7. Kaulaliina tummansinisestä ja pinkistä Seiskaveikasta. Aloitettu 19.8. Valmis 24.8. Paino 163 grammaa.

8. Soulmaters-sukat sinapinkeltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 20.8. Valmiit. Paino grammaa. 

Valepalmikkosukat ohjeineen ja seuraava aloitus

Neuloin vaalean lilasta Nallesta kolmosen puikoilla valepalmikkosukat. Silmukoita oli 55 varressa, 15, 10, 15 ja 15 puikollaan. Kantapäähän siirsin ykkös ja nelospuikolle lisää kolme silmukkaa, jotta päällyspuolen reunoissa oli kummassakin kaksi nurjaa silmukkaa. Kantapää vahvistettuna. Kärkeen tein leveän nauhakavennuksen. 

Aloitin neuleen resorilla kolme oikein, kaksi nurin neljä kerrosta. 

Sitten mallineule:

1. kerros:  nosta silmukka neulomatta, neulo kaksi silmukkaa oikein ja siirrä neulomaton näiden yli, kaksi nurjaa. 

2.  kerros: yksi oikein, langankierto, yksi oikein, kaksi nurin. 

3. ja 4. kerros: kolme oikein, kaksi nurin. 

Sukat valmistuivat tänään ja painavat 67 grammaa. 

Seuraava neule on aloitettu: kaulaliina Seitsemän veljeksen pinkistä ja tummansinisestä langasta. Neulon nelosen puikoilla 30 silmukalla pitkää 14 senttimetrin leveää kaulaliinaa, johon on tulossa myös hapsut. Kaulaliina on menossa lapsenlapselle syntymäpäivälahjaksi hänen toiveestaan toiveväreillä. 

Löysäpipoisten KyJy 2019
1. Miesten sukat ruskeasta ja kirjavasta Seiskaveikasta. Aloitettu 22.6. Valmiit 6.7. Paino 127 grammaa.
2. Sirkka-sukat lilasta Eerosta. Aloitettu 5.7. Valmiit 21.7. Paino 99 grammaa.
3. Kerttu-sukat turkoosinsinisestä Seiskaveikasta. Aloitettu 22.7. Valmiit 30.7. Paino 97 grammaa.
4. Anemone-sukat Nallesta, väri 533. Aloitettu 1.8. Valmiit. Paino grammaa. 
5. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikan Eerosta. Aloitettu 3.8. Valmiit 11.8.  Paino 97 grammaa. 
6. Valepalmikko-sukat lilasta Nallesta. Aloitettu 11.8. Valmiit 20.8. Paino 67 grammaa.

7. Kaulaliina sinisestä ja pinkistä Seiskaveikasta. Aloitettu 19.8. Valmis . Paino garmmaa. 

Something not good

Erkka Mykkäsen kirja Something not good (WSOY 2018) kertoo Veikon elämästä, missä hänelle jatkuvasti käy onnettomasti, mutta lopulta hyvästi - (?).

Kirja jakaantuu kolmeen osaan ja seitsemääntoista lukuun kertomuksina aikuisuudesta, iloista, suruista, rakastumista, pettymyksistä lähinnä 2010-luvulla tapahtuvina. Kerronnan alkupuolella hän on abi, sitten sivari kirjastossa ja sitten kirjallisuuden opiskelija Helsingissä. Veikko kirjoittaa runoja ja liittyy runoyhdistykseenkin.

Matkustelua. Veikon vieraillessa ulkomailla  kirjassakin on englanninkielistä tekstiä vierasmaalaisten kanssa keskustellessa.

Kaisa, Elin, Maija ja muutamat muutkin ovat Veikon rakastettuja pitemmän tai lyhyemmän aikaa. Kasvukipuja, maailmantuskaa, elämisen ahdistusta. Kun Veikolla on suruja, hän pakenee mummon luo tämän hellään ? hoivaan. Mummo on hänelle tärkeä ja mummon kuolema koskettaa.

Mummon kanssa oli ollut vaikeaa, mutta uudella, läheisellä tavalla. Yleensä Veikko vietti mummolassa vain viikonlopun, jonka aikana mummon hyväntuulisuus ei kerinnyt rakoilla. Mutta nyt, viikon kahdenkeskisen ajan jälkeen mummo oli jopa alkanut tiuskia. Ei sitä kastiketta nyt tarvihe pohjaan polttaa. On se kumma kun ei pojalle omenasoppa kelpaa. Meiän pihatiellä et kyllä näin lujjaa aja. Kerran mummo oli jopa vetäissyt maitopurkin Veikon ködestä ja työntänyt en takaisin jääkaappiin. Ihan hyvvää se vielä on. 
Kai se oli luottamusta.

Luin, mutten ihastunut kirjaan. Ehköä olen liian vanha!

Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtiin
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
45. Kirjan nimessä on kieltosana
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Aikuisten lukudiplomin ryhmästä
Kotimaisia nykyromaaneja

Everstinna

Rosa Liksomin Everstinna (Like 2017) on kirjoitettu meänkielellä. Tornionjokilaakson murretta eli meänkieltä puhutaan rajan molemmilla puolilla, Tornionjoen molemmilla puolilla Suomessa ja Ruotsissa.

Everstinnan päähenkilö jää nimettömäksi, mutta hänellä on esikuvansa todellisuudessa. Rosa Liksom on kirjoittanut kirjan osin fiktiivisenä, osin taustalta löytyy Annikki Kariniemen, kirjailijan, monenkirjavaa elämää.  Annikki Kariniemi on omassa romaanissaan (Erään avioliiton anatomia vuodelta 1968) kertonut elämästään myös osin fiktiivisesti. Annikki Kariniemen elämällä Rosa Liksom on taustoittanut romaaninsa.

Romaani on yhdenyön romaani: Sen kertomat muistelut Everstinna alkoittaa iltamyöhällä  ja lopettaa aamusella: Menheen elämän ilo on siinä, että se ei koskhaan pallaa. Mikhään ei silti katoa koskhaan pois.

Ensin oli arki ja pyhänseutu lapsuudenkodissa pohjoisessa kaupungissa, sitten vuodet vanhan Everstin vallan alla, sitten nuoren Tuomaan ja vanhan Everstinnan yhteinen elämä tässä talossa. 

Romaani kertoo fasismista, saksalaisista, Suomesta, jossa pelätään sotaa ja sitten sota-ajasta Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan valtataistelusta ja valtataistelusta myös perheen sisällä: Eversti piti jöötä ja päänsä, ja hakkasi naisen/naiset tarvittaessa kuoliaaksi asti. Ja nainen alistui.

Luin miltei yhtäkyytiä tämän parisataasivuisen kirjan. Mielenkiintoinen ja myös kiinnostava meänkielen kautta. Myös nimet olivat väännetty meänkielisiksi. Kirjan lopussa on sanasto.

Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtiin
6. Rakkausromaani
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Aikuisten lukudiplomin ryhmästä
Kotimaisia nykyromaaneja

Meriromaani

Petri Tammisen Meriromaani (Otava 2015) kertoo merikapteeni Vilhelm Huurnan synkän elämän muutamista valoisistakin hetkistä. Toki synkkiä hetkiä oli paljon.
Mies oli kotoisin Askaisista. Äiti sanoi Vilhelmin isälle pojan ollessa 12-vuotias, että jonakin päivänä poika purjehtisi valtamerillä suuren laivan kapteenina.
16-vuotiaana Vilhelm joutui ensimmäiseen haaksirikkoonsa, sitten niitä seurasi monta. Merikoulussa hän oppi monia taitoja. Merikoulun jälkeen Askaisten isännät olivat luvanneet hankkia hänelle laivan ja laivan päällikkyyden.
Ja monta laivaa he Vilhelmille hankkivatkin edellisten haaksirikkoiduttua.
Kirja kertoo näistä laivareissuista ja onnettomasti päättyneestä avioliitostakin.

Nuorena hän luuli, että hänen asiansa tulisivat jonakin päivänä valmiiksi; vanhemmiten hänelle selvisi, että mikään ei koskaan valmistuisi.

Tämä kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2019 kohtiin
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Aikuisten lukudiplomi:
ryhmästä Novelleja ja pienoisromaaneja

Puolukka punertaa

Ensimmäiset puolukat löysin, kun tein metsäkävelyn. Olipa kuivaa. Kuljin pitkin metsiä ja polkuja ja löysin puolisen litraa marjoja: mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa, vattua ja jopa mustaa viinimarjaa - pensas oli taisi olla lintujen  tekosia. Toki näillä seuduilla en olettanutkaan olevan paljon marjaa, koska mustikoita ei tänä vuonna ole kovin paljon saatu. Ja nyt kaikki vähätkin loput ovat linnut syöneet. Puolukat alkavat sentään kypsyä. Ne ovat pieniä kuivia ja aika olemattomia, ellei löydy sopivia kosteikkoja, soisia mättäitä.

Tomaatit punertuvat mökin seinustalla. Punaista ja vihreää löytyy!

Ainahan mummon mökillä on pelargoneja.

Tällä viikolla MakroTex-haasteessa aiheena on kuvata vastavärejä. Voi valita tai kuvata  kaikkikin väriparit! Kuvasin vain punavihreää.

- punainen / vihreä

- violetti / keltainen

- sininen / oranssi

Enonkoskella

Vietimme pari päivää Enonkoskella miehen ja parin hänen veljensä kanssa. Lauantaina meillä oli sukukokous. Paikkana oli ihana vanha Kievari Enonhovi. 

Enonhovi on mainekas majatalo- ja ravintola Enonkosken keskustassa.  Enonhovin yrittäjä Raili Pölönen tekee hyvää maukasta ruokaa ja sitä on riittävästi.

Kievarirakennuksen runko on  Hovimäen 165-vuotias kartano. Michail Tichanoff, joka 1850-luvulla paitsi omisti kartanon, pyöritti kylällä myös sahaa ja lasitehdasta. Kun joukko työntekijöitä hukkui paluumatkalla kirkkoveneellä Kerimäeltä 1858, Tichanoff rakennutti vielä kylälle oman kirkon, perusti kirjaston sekä palkkasi papin ja opettajan.

Sukukokouksen ohella vierailimme  kotiseutumuseossa ja tutustuimme kirkonkylän muihin nähtävyyksiin kuten hiekkaveistoskilpailun satoon, Enonkosken kivisiltaan ja

Koskenvarteen ja juoksurappuihinkin.

Sunnuntaina tutustuimme Enonkosken kirkkoon, Koloveden luontotupaan ja vanhaan hautausmaahan sekä Kyynelniemen hautausmaahan.

Kirkon rakentamisen ja seurakunnan toiminnan alkamisen taustalla oli enonkoskelaisten aktiivisuuden lisäksi veneonnettomuus, joka tapahtui syksyllä 1858. Historiankirjat kertovat, että väki oli palaamassa kirkkoveneellä Kerimäeltä kirkkomatkalta Ylä-Enonvettä myöten. Järvellä nousi kova tuuli ja vene kaatui: veneessä olleista kahdestatoista ihmisestä kahdeksan hukkui. Tämän onnettomuuden kerrotaan olleen vahva sykäys oman kirkon ja papin saamiseen. Onnettomuuden muistoksi on Enonkosken kirkon tornissa oleva risti suunnattu järvelle päin - eikä pääsisäänkäynnin suuntaan.

Enonkosken ensimmäinen kirkko palveli seurakuntalaisia vain reilun parinkymmenen vuoden ajan (1859-1884). Kirkko tuhoutui ilmeisesti salaman sytyttämässä palossa kesällä 1884. Uusi kirkko valmistui jo syksyllä 1886. Seurakunta toimi tehdasseura-
kuntana vuosina 1859-1876 ja rukoushuoneseurakuntana vuosina 1876-1909. Seurakunta on toiminut itsenäisenä vuodesta 1909 lähtien. Enonkosken seurakunta liittyi 1.1.2013 Savonlinnan seurakuntaan kappeliseurakuntana.

Koloveden luontotupa on Enonkoskella entisessä 1800-luvulta peräisin olevassa sahan makasiinissa. Sijaintipaikka kauniin kosken rannalla tekee siitä tunnelmallisen käyntikohteeen. Luontotuvassa on näyttely Koloveden kansallispuiston luonnosta ja sieltä saa tietoa Koloveden lisäksi myös seudun muista matkailuasioista.

Matkalla Ihamaniemeen on vielä Hanhivirran lossi. 

Vierailimme Ihamaniemellä miehen ja hänen sisarustensa entisessä koulussa ja asuntolassa, joka on nykyään Enonkosken luostariyhteisön hallussa. Asuntolaan tulivat pitkämatkalaiset, lähinnä saariston lapset asumaan koulupäivien ajaksi. Siihen aikaan oli keskiviikkona vapaata ainakin alaluokkalaisilla ja tietysti lauantaina oli koulupäivä. Kelirikkoaikoina ei kotiin päässyt edes viikonloppuna. 

 

Ihamaniemen entinen koulu, nykyinen luostari

 

Luostariyhteisön Pyhän Kolminaisuuden kappeli. Vietimme siellä myös hartaushetken.

Vanha koulun harmoni.