Elämän rajallisuus

Kuoleman koskettaminen paljastaa elämän rajallisuuden. Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä. Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:  rukoilemme – rukoilemme hiljaa. Jumala, Sinä olet elämämme perimmäinen turva elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen. Ole lähellä, ympäröi armollasi, ympäröi rauhallasi. Lohduta. Aamen. 
Vaikeimmalla hetkellä virsi kantaa ja virsi yhdistää.

 "Nyt ylös, sieluni, mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.

Siell' kaunis kannel soi, veisaamme virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta,
kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon"

(Virsi 632:1,4)

 

Kuolema on ainutkertainen. Kristilliseen uskoon kuuluu kuitenkin ylösnousemustoivo. Uskomme elämän jatkuvan kuoleman jälkeen. Uskomme jälleennäkemiseen poisnukkuneiden rakkaiden kanssa. Usko perustuu Jeesukseen sanoihin Raamatussa: "Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin." (Matteus 11:25)

Kaamoksen selätystä

Pimeyden keskellä valokuvatorstain 303. haasteen aiheena on tällä viikolla kaamos.

Kaamosta yritän selättää kirkasvalolampun avulla. Olen laittanut lampun keittiön pöydälle, jonka ääressä syön aamiaisen ja luen päivän lehden. Pimeän vaikutusta ja valon saannin määrää vähentää työssäkäyvillä se, että aamulla lähdetään töihin pimeän aikaan ja palataan kotiin iltahämärällä tai pimeällä. Kyllä me muutkin tarvitsemme valoa, ettei kaamosväsymys iske.
Hyvä kirkasvalolamppu ei häikäise ja on tarpeeksi valovoimainen tarvittavan matkan päästä. Kirkasvalolamppu on normaalin loisteputken kaltainen, mutta paljon kirkkaampi lamppu. Vähimmäissuositus valovoimalle on noin 2500 luksia. Kirkasvalo pääsee silmän verkkokalvon kautta vaikuttamaan käpylisäkkeen toimintaan. Käpylisäke erittää unihormonia eli melatoniinia, jonka tuotanto vähenee kirkkaan valon vaikutuksesta.

Makrotex 121: Aika lentää

 

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE on AIKA.

Aika on suhteellinen käsite.

 Joku sanoo, että aika lentää. Joku laskee aikaa sekunneissa, joku tunneissa, jollekulle vuosikin on lyhyt aika. Elämänmittainen aikakin on lyhyt on se sitten päivä tai sata vuotta riippuen siitä, mihin sitä vertaa.

Hyvää palvelua

 

Mökin pihalla oli mustikka äskettäin tehnyt uusia lehtiä ja kukkinut - raakile näkyvissä.

Vettä on tullut tänä syksynä ja mökin metsikössäkin lillusi vesi. Mökkitien toiseen reunaan oli kaivettu oja. Niinpä käväisin ostamassa rumpuputken, jolle mies sitten kaivoi uran tien yli ja siihen uraan upotimme tuon putken ja peitimme sen jällen soralla. Ja vesi virtasi ojaan sujuvasti...
Seudun rautakaupassa oli hyvä palvelu: putki katkaistiin, jotta se mahtui autoon. Se myös kannettiin autoon ja aseteltiin sopivasti. Sekä neuvottiin, miten kappaleet saadaan taas liitetyksi toisiinsa. Eräs asiakas tarjosi putkelle täyspitkänä ilmaista kyytiäkin isommalla autollaan, jos olisin ollut menossa samaan suuntaan kuin hän - maalla osataan palvella!

Vene on käännetty, pöllejä halottu, puita pinottu ja peitelty talvea varten. Hieman haravointia ja muuta käpyttelyä, kun mökkiä on laiteltu talviteloilleen. Jääkaappikin tyhjennetty ja sulatettu.

Raamatun sana tänään: "Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." (Saarnaaja 3:11)

Mökki-iloja

 Aamupäivä kului lapsenlapsen ja tämän vanhempien seurassa.

Puolenpäivän jälkeen lähdimme mökille. Kaunis auringonpaiste, mutta vain pari astetta lämmintä ulkona. Eilisten mökkiporukoiden jäljiltä oli sisällä mökissä onneksi lämpimämpää.
Lähdimme kohta kaminaan tulen saatuamme etsiskelemään suppiksia. Vielä löytyi ihan hyviä sieniä pari ämpärillistä, tosin osa oli jopa jo jäässä.

Veimme verkonkin likoamaan 4,5 asteisen veteen. Sauna lämpisi.
Pikkuisen kerkisin haravoidakin ennen pimeän ja pakkasen tuloa.

Verannalla kynttilälyhdyt antavat tunnelmavalaistustaan. Mukavaa on ollut viettää täällä vapaapäivää!

Kerttu-sukat Opi-langasta

 Tuulinen päivä. Suomen liput liehuivat tänään. Isänpäivähän on liputuspäivä. Meidän suvun isät (veljekset) pelasivat lentopalloa puolisoidensa kanssa hiki päässä pari tuntia tänä sunnuntai-iltana kuten aina sunnuntaisin. Kyllä jäsenissä taas tuntuu, että pelattu on!

Neuloin noin 36 numeron jalkaan vaaleanpunaisesta Novitan Opi - Seitsemän veljes -langasta Kerttu-mallilla sukat. Sukat painavat 94 grammaa. Neuloin kolmen ja puolen bambupuikoilla 47 silmukalla viisi kuviomallia kantapäähän asti ja päällysosaan taas kantapään jälkeen viisi kuviomallia. Viikko sitten näet Missiokauppamme hälytti, että kerkiäsinkö neulomaan tällaiset sukat. Niinpä etsin tytölle sopivaa lankaa varastosta ja löysin tämän langan. 

Tänään oli saarnavirtenäni virsi 437.

"Koko maailmamme yllä loistaa risti Kristuksen.
Yhteistä on tuska kyllä, avuntarve yhteinen.
Kun me täällä huojennamme veljiemme kuormia,
näkymättä rinnallamme kulkee Kristus, auttaja."

(virsi 437:3)

Suppilovahveropiirakka ja kierrepullat

Vapaapäivä tänään ja kerkisin pariksi tunniksi metsään poimimaan suppilovahveroita. Aluksi tuntui, että eihän niitä ole – olin sellaisella alueella, jossa en ole ennen ollut sienestämässä. Sitten kun niitä alkoi löytyä, niitä tuli reilusti, yli oman tarpeen.

Leipomapäivä. Tein kierrepullia. Tavallinen pullataikina, joka on ilman kananmunia ja maitoa (Laktoositon maitojauhe oli loppunut,  enkä muistanut ostaa punaista laktoositonta maitoakaan, jota käytän leivonnassa). Kaulitsin kohonneen taikinan levyksi. 

Puolikkaalle laitoin reilusti laktoositonta margariinia ja kanelia ja sokeria ja rusinoitakin, 

taitoin päälle toisen puolen, painelin puolikkaat kiinni toisiinsa ja taikinapyörällä vetelin siivuja, jotka pyöritin kierteelle ja 

sitten solmupulliksi. Lisäksi pullataikinasta tein pyöreitä puolukkapiirakoita.

Toki leivoin sämpylöitäkin, kuten aina leipomapäivänä. Nyt yritin tehdä niistä pitkulaisia, joita mies toivoo. Taikinaan laitoin vettä, vehnäjauhoja, ruishiutaleita, kauraleseitä, suolaa, hunajaa ja hiivaa sekä öljyä. Tämänkin taikinan pyöräytin monitoimikoneella.

Sienipiirakan pohjaan tuli 125 grammaa laktoositonta leivontamargariinia ja 3 dl vehnäjauhoja, jotka nypin muruiksi, lisäsin hieman suolaa ja kylmää vettä sen verran (noin ½ desiä), että sain taikinan. Pohjaa paistoin noin 10 minuuttia 225 asteessa.

Pannullinen suppilovahveroita 3 sipulin silpun kanssa paistettiin, lisättiin hieman valkosipulijauhetta, valkopippuria ja suolaa. Päälle valutin kahdesta munasta, kahdesta desistä maitoa ja kahdesta desistä juustoraastetta sekoitetun seoksen. Paistos paistui 225 asteessa puolisen tuntia.

Tein myös laktoosittoman  tonnikalapiirakan parista purkillisesta tonnikalaa öljyssä. Tonnikalamurujen  päälle ripottelin hieman sitruunapippuria ja valkosipulijauhtetta. Piirakan pinnalle tein seoksen laktoosittomasta maidosta, juustoraasteesta, laktoosittomasta rahkasta ja tillistä. Valmistin pohjan samalla tavalla kuin sienipiirakkaankin. Korkeareunallinen (noin 5cm) lasinen (pyrex) piirakkavuoka on mielestäni paras näiden paistamiseen. Ei tarvitse erikseen voidella vuokaa ja vuoka puhdistuu hyvin.

Mehiläisetkin saivat tänään oksaalihapponsa. Oksaalihappo pitääkin antaa mehiläispesiin vasta myöhään syksyllä, marras-joulukuussa. Oksaalihappotiputus tehdään liuoksella, jossa on 75 g oksaalihappo jauhetta + litra vettä + yksi kg sokeria. Liuosta tiputetaan  20-40 ml/ pesä. Tämä on luomukelpoinen menetelmä punkintorjunnassa.