Roska

 

MakroTexin tämän viikon haasteen aihe on ROSKA.

Roska on epäsiisteyttä aiheuttava tai muu asiaankuulumaton "pieni" esine.  Suomessa ja melkein kaikkialla maailmassa roskaaminen on yleinen tapa. Roskaaminen ei edellytä sitä, että olisi kyse jätteistä tai arvottomista esineistä, vaan esineen jättäminen niin, ettei siitä ole asianmukaisesti huolehdittu. Ympäristöönkään ei saa jättää käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa, sanotaan jätelaissa. Roskaaminen on lisääntynyt myös mukaan otettavien lounaiden ja virvokkeiden vuoksi.

Seuraa johtajaa Umbriaan

Aamulla lähdimme kahdeksan jälkeen Sansepolcrosta vaeltamaan kahdessa ryhmässä aamiaisen jälkeen. Aamupala oli hyvä: Oli paahtoleipää, oli hiutaleita, maitoa, oli hilloja, croissantit, leipää, teetä, kahvia... ja ystävällinen palvelu. Aamiaisen jälkeen lauloimme nimipäiväonnittelut ja hartaushetken jälkeen toinen, pieni, ryhmä lähti varsinaiselle vaellusreitille ja toinen asfalttiteitä myöten Toscanan maakunnasta  kohti Citta di Castelloa, joka on jo Umbrian maakunnan puolella..

Oli luvattu sateinen sää ja rankkasadetta puolilta päivin. Aamulla saimme kuitenkin lähteä matkaan ilman sadetta. Vaelsimme jonossa vetäjämme perässä asfalttitien reunaa. Yhdessä kohdin olikin reitti ohjattu kiertotielle. Matka piteni jonkin verran.

Paikalliset ihmiset vilkuttelivat meille ja jossakin kohdin jopa kerääntyivät ihmettemään reppuselkäisiä vaeltajia. Toki näimme myös muutaman muun vaeltajan.

Vaellusreitin Tau-merkit ja kyltit ovat vasta laitettu paikoilleen. Täällä tämän reitin kulkijoita on vielä harvakseltaan verattuna Espanjan pyhiinvaellusreitteihin. Siksi myös varsinaiset vaelluspalvelut ovat vähäisiä.

Pidimme pitkän tauon Lamassa. Kävin siellä kirkossa, jossa oli robotti-imuri käynnissä. Kirkko oli muodoltaan pyöreä.
Lamassa oli myös mukava konditoria, jossa sai tuotetta ciapatta-leipiä tomaatilla tai sipulilla tai kesäkurpitsalla.

Sadetta saimme heti Lamasta lähtiessä. Sade ei kuitenkaan ollut mitenkään pitkä eikä rankkakaan. Sadetakit tai viitat ylle piti toki laittaa.

Matkaa Lamasta jatkoimme kyseltyämme ohjeita paikallisilta. Ja hyvin löysimme perille. Matkalla oli niin paljon liikennettä, että emme pystyneet pitämään hiljaisuuden osuuttakaan matkalla tänään. Paitsi jos joku muuten halusi itsekseen. Tie oli suhteellisen tasaista mäetöntä. Toisilla vaeltajilla varsinaisella polulla on ollut hieman enemmän vaihtelua matkalla. Kilometrejäkin heille tuli yli 30 meidän yli 20 kilometrin sijaan. Askeleita tänään askelmittarissa näyttää olevan noin 31000. Lämpötila on ollut kai korkeimmillaan 14 astetta.

Sansepolcrossa

 Sunnuntaipäivän leppoisaa viettoa vaelluksella., koska askeleita askelmittariin kertyi vain noin 16000.

Nykyajan pyhiinvaeltaja poikkeeaa aika lailla entisajan pyhiinvaeltajasta.

Tänään aamulla aamupalan jälkeen lähdimme läheiseen luostariin Monte Casalessa. Fransiskaaniluostarissa asui muutama munkki. Yksi heistä kertoi luostarista ja Fransiskus Assisialaisen nukkkumapaikastakin siellä.

Matka jatkuu.

 Luostarilta lähdimme vaeltamaan polkua pitkin. Polku yllätti meidät vaikeudellaan: pudotusta alas oli 310 metriä miltei suoraan tiheänä zikzakkina kapean kapealla polulla, jossa oli kuraa ja vaikeita laskeutumisia.

 

 

 

Kun selvisimme ala tasaiselle, alkoi sataa. Laitoimme sadeviitat päälle ja lähdimme vaeltamaan eteenpäin hiljaisuudessa. Jonkin ajan kuluttua sade lakkasi ja sadeviitat voi laittaa takaisin reppuun. Kävelimme asfalttitien reunaa.

 

Tulimme kohta tienhaaraan, jossa lähdimme jyrkkää mäkeä ylös vaellusmerkkien mukaan. Merkit vain sitten kummasti katosivat ja tie loppui autiotalon pihaan ja reitti jatkui vain epämääräisenä polkuna.

 

Osa ryhmästämme kääntyi pois aikaisemmin aiotulle reitille kulkien takaisin juuri kiipeämäämme  mäkeä alaspaäin, osa jatkoi yhä ylöspäin lähes häviävää polkua. Polku loppui kokonaan ja niin piti yrittää vain kulkea metsässä ryömien kaatuneiden puunrunkojen yli tai ali. Puut olivat kaatuneet trombin seurauksena. Gps auttoi kulkemaan oikeaan suuntaan. Olipa se taas ollut seikkailu! 

 

Matkalla ensimmäinen ryhmä poikkesi kahvilaan kuka kahville, kuka kaakaolle tai jäätelölle.

Ensimmäinen ryhmä oli perillä jo Servi di Maria Dei monasteryssä paljon aikaisemmin kuin metsissä rämpijät. 

 

 MariaDei Servi järjestö on toiminut täällä Sansepolchrossa 24vuotta eli siitä lähtien, kun luostari tyhjeni munkeista. Vapaaehtoiset pyörittävät majoitustoimintaa tässä luostarissa, Santa di Maria Dei Servi monastery.

SantaMariaDeiServi järjestö alkoi 1200-luvulla 7 firenzeläisen maallikkomiehen perustamana.

Santa Maria Dei Servi  veljien järjestö syntyi, kun  seitsemän firenzeläistä maallikkomiestä päättivät omistaa elämänsä Jumalalle ja Pyhälle Neitsyelle ja ihmiskunnalle. He vetäytyivät vuorelle vuonna 1246 ja viettivät kontempolaarista elämää Pohjois-Italiassa vuodesta 1250 lähtien rukoilleen ja eläen köyhyydessä .  Sansepolcroon perustettiin luostari 1255, joka valmistui 1294.

Illalla meillä oli jälleen oma messu paikkakunnan kirkossa.

 

Yhteinen illallinen kuului joka päivä matksohjelmaamme kuten tänäänkin. Saimme taas pastaa tomaatissa ja päälle ns. parmensaania. Pääsuokana oli vaihteeksi possua ja peruna-kesäkurpitsa-tomaatipaistosta ja salaattiakin.

Illalla oli vielä illanvietto ja sen lopuksi hartaus. Kertoilimme toisille, mitä syitä kullakin oli lähteä tälle pyhiinvaellukselle.

Harhailua vaelluksella

Il castellare -majapaikassa olimme viime yön pienessä Pieve de Santo Stefano kylässä. Todella hyvä perheen ylläpitämä majatalo ja ystävällisiä, avuliaita. Perheellä oli myös kaneja häkeissään.
Aamulla aamupala,  tosin runsas, käsitti pääasiassa makeita leivonnaisia.

Aamupalan jälkeen suoriuduimme matkaan. Jouduimme kulkemaan henkilöautoilla 14 kilometriä. Koska autoja oli vain kaksi, niin perhe kuljetti meitä monessa erässä ja lähdimme vaeltamaan aamuhartauden jälkeen kahdessa ryhmässä odottamatta jälkimmäisiä.

 

Kuljimme tosi tiukkoja nousuja ja laskuja poluilla. Onneksi ei satanut ja emme tarvinneet köyttä nousuun liukastumisvaaran takia - köysi oli mukana Suomesta asti vetäjällämme, joka kuitenkin oli siinä jälkimmäisessä joukossa.
Joukossamme on muutamia todella hyväkuntoisia, jotka jaksoivat kulkea etujoukossa. Eräässä polunhaarassa he sitten lähtivät väärälle reitille. Me jäljessätulijat jäimme ihmettelemään reittivalintaa. Näimme näet keltaisen kuolen osoittavan suoraa eteenpäin. Odottelimme perässätulijoita. Kun he tulivat, aloimme pohtia miten tavoitamme nuo, koska kännykällä ei ollut kenttää. Aikamme odoteltuamme ja yriteltyämme soittaa, etumatkalaiset olivatkin huomanneet pitäessään taukoa, että muita ei tulekaan ja tajusivat olevansa väärällä polulla ja palasivat takaisin juuri, kun o limme jo isosti huolissamme.

Matka jatkui ja me pääjoukko kuljimme tietämättämme harhaan. Hyvä tie kuljetti näet niin mukavasti ettemme huomanneet merkkejä ja paikan nimeä, jonne meidän piti mennä. Tulimme kyläpahaseen ja löysimme heti ravintolan, jonka pihamaalla oli pöytiä. Lepopaikka ja saimme sapuskaa.
Viimeisiä joukostamme vain ei kuulunut ja vihdoin Merja sai heihin yhteyden: Olivat oikealla reitillä. Me lähdimme kohti sitä paikkaa ja jouduimme kulkemaan aika hankalan laskeutumisen ja joen ylityksen ja nousun kylään jossa tapasimme vihdoin koko porukka toisemme.

Baarissa emme olleet saada leimaa pyhiinvaelluspassiimme ostamatta. Vetäjämme sanoi baarinpitäjille, että facebookissa kerromme tämän ja myös, ettei tähän paikkaan kannata poiketa. Nyt muuttui ääni kellossa. Jokainen sai leiman ja meidät opastettiin lähteelle, josta tuli paremmanmakuista vettä kuin ostovesi pullossa.

 

  

Kävelimme metsäpolkuja ja kallioiden reunoja vielä kuutisen kilometriä   tämänhetkiseen yöpaikkaamme Monte Casaleen. Jollakin reissullisella nilkka kipeytyi, jollakin paloivat kasvot auringossa, jollakin kenkähankasi nilkkaa jne. Suurin piirtein kunnossa olemme kuitenkin.
Illalla tulimme vasta kuuden maissa tältä noin 20 km matkalta. Tässä hotellissa saimme kaksi neljän hengen ja kaksi kuuden hengen huonetta. Ja taas kaikkien pyykit yhteiseen koneeseen eli tänään kaksi koneellista. Ruoan ja iltahartauden jälkeen nukkumaan.

Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on, ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais, kelt' turvan hädässänsä sielu sais.
Päiväni rientää kohti loppuaan, on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää, vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
Sä pahan väijytykset turhiks teet, sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi, kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää. Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
(Virsi 555)

LaVernasta Pieve Santo Stefanoon

 La Vernan iso ruokasali.

Osa  meistä nukkui täällä retkeilymajan puolella yönsä La Vernassa.

Vaelluksella saimme ilta-ateriat ja aamupalat ravintoloista, useimmiten majapaikan yhteydessä. Tänään aamupala oli hyvä: teetä, kahvia, mysliä, tuoremehua, hedelmiä, leipää keksejä, hunajaa, marmeladia, maitoa, kuivaa paahtoleipää. Eipä tällä reissulla ainakaan laihtumaan pääse.
Tänään aamupalan jälkeen pakkasimme reppumme ja toimme ne huoneista pois säilytykseen.

Kellotapulin kellon lahjoitti San Bonaventura vuonna 1257. Kellotapulin alla olevassa kappelissa on Andrea della Robbian noin 1485 valmistama lasitetusta keramiikasta alttarilla oleva Neitsyt.

Meillä oli oma luterilainen messu tässä tornin alla olevassa kappelissa.

   

Messun jälkeen lähdimme kokeilemaan vaellusta, nyt vielä ilman reppuja kiipesimme Monte Penna -vuorelle

Valkovuokkoja

Orvokkeja

Monte Penna laki sijaitsee 1283 metrin korkeudella.

Vuoren laelta avautuvat komeat näkymät kauas. Rankan kiipeämisen jälkeen piti tulla vielä alaskin tuolta vuorelta.

 Puolenpäivän jälkeen vasta lähdimme varsinaiselle vaelluksellemme La Vernasta.

 KYllä saimme taas tuntea kiipeämisen riemua - ja laskeutumisenkin.

 Bellikset eli kaunokaiset kukkivat matkan varrella

 ja esikotkin.

 Joitakin kasveja en nimeltä tuntenutkaan. Kuvaamaan oli hyvä kumartua aivan alas kasvin lähelle.

 Tasaistakin oli välillä.

Vaellusreitillä on hyvät merkinnät. Matkat on ilmoitettu tunneissa ja minuuteissa. Aika on laskettu neljän tunnin kilomettrivauhdin mukaan. Eipä niin nopeasti monessa kohdin kylläpäässyt etenemään. Pidimme juomataukoja noin puolen tunnin välein. Isompi tauko oli noin tunnin välein.

 Maisemat olivat komeita.

 Perhosiakin näkyi.

 

 Pieve Santo Stefanoon, viimein pitkän, noin 600 metrin alamäen jälkeen tulimme päivän 1288 metrin kautta noin 450 metrin korkeudelle merenpinnasta. Alamäet olivat todella kamalaia laskeutua! Tärkeää oli venytellä ennen ja jälkeen vaelluksen.

Il Castellare oli pieni mukava, ystävällisten ihmisten perheyritys,  joka tarjosi majoitusta ja ilta- ja aamupalan. Huoneet olivat neljän, viiden ja seitsemän hengen huoneita, joissa oli kerrossängyt. 

Askeleita tänään sain noin 27 400.