Sisar hento valkoinen

 

Kaija-serkku

9.5.1929 - 22.3.2022

Lohtuhuivi

Lohtuhuivien idea lähti liikkeelle siitä, kunTamperelainen pappi Minnamaria Tammisalo osti lohtuhuiviksi nimetyn kaulahuivin, jonka joku Tampereen Tuomasyhteisössä oli neulonut. Eräänä päivänä aktiivinen seurakuntalainen toi seurakuntaan kolme samankaltaista huivia ja Tammisalo alkoi miettiä, mitä niillä voisi tehdä. Hän keksi ottaa huivin mukaan hautajaisiin ja antoi sen muistotilaisuuden päätteeksi leskelle. Lohtuhuivi on konkreettinen, kaunis tapa muistaa surevaa. Huivi tarjoaa lohtua silloin, kun puolison käsi ei enää kierry selän ympäri. Huivi muistuttaa siitä, että sureva ei ole jäänyt yksin, vaan seurakunta ja muut ihmiset haluavat olla tukena. Huivi myös ihan konkreettisesti lämmittää.

 

Neuloin lohtuhuivin Novitan Elegia marjakori-langasta nelosen puisella pyöröpuikolla. Huivi painaa 98 grammaa. (Kerä Elegiaa oli 150 grammaa.) Huivin pituus on 190 cm.

Harjoittelin aluksi tätä Nikolai-huivimallia. Kun viisi reunakuviota olin  neulonut, sitten alkoi malli sujua hyvin ilman ohjetta. Ohjeita oli netissä monta. Helpoin ohjeista oli se, missä oli kaavio: https://www.espoonseurakunnat.fi/documents/5402875/50929498/Lohtuhuivin+ohje/d905c021-6e7b-89e4-2709-0fbced3ed977

Arkkusukka

Neuloin isomman Kerttu-mallin sukan valkeasta Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla arkkusukaksi serkulleni. 

Nyt ei tarvinnut neuloa kuin yksi sukka, koska hänellä oli jäljellä vain toinen jalka. 

Sukka painaa 56 grammaa.
 

Viimeinen sulkee verhot

 Luin tämän Laura Mannisen kolmannen kirjan Viimeinen sulkee verhot (Otava 2022). Laura kertoo vanhuksista ja lapsista, joita hoidetaan. Lapset laitoksissa ja vanhus kotona. Perheen lapset ovat laitoksessa,  josta löytyy väärinkäytöksiä, jotka ilmenivät Jaska  Jokusen karkaamisen avulla.  Perhe hoitaa kotona Sirkkua, vaimon äitiä. Arto-puoliso häntä hoitelee lähinnä, koska vaimon työ vaatii läsnäoloa työpaikoilla enemmän. Biologi Arto oli kiinnostunut hiiristä, joita tutki. Luonto muutenkin mukana kirjassa, koska kirjoittajakin on kiinnostunut luonnosta.

 Lauran isoäiti asuu palvelutalossa. Hänelle Laura omisti kirjan.

Kirjan tunnelma on mummon palvelutalosta, faktat ovat Valviran ja oikeusasiamiehen valvonta-asiakirjoista. Tulevaisuudenkuva,  irvikuva nykyisestä vanhustenhoidosta nurinkiepautettuna. Pelko, miten minulle ja meille ikäisilleni sitten käy.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtiin

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti 

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan  

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022    

Hautajaismatka

Honkanummen iso kappeli on avara tila. Yksinäinen arkku. Miehen siskolle jätimme tänään jäähyväiset. Matkasimme Vantaalle tänään miehen sisarusten ja puolisoiden kera täältä kotiseudulta.

Jätimme Leenan Jumalan hoiviin. 

Jumala, elämämme perimmäinen turva,  sinun siunattavaksesi tuomme itsemme ja toinen toisemme: armahda meitä, lohduta meitä, anna meidät tueksi toinen toisellemme.

Viimeiset tervehdykset. 

Muistotilaisuudessa oli hyvä muistella ja kertoa sisaresta ja ystävästä lohisopan ja juustokakun kera  Leenan lapsille ja lapsenlapsille.  Laitoin myös pyörimään tietokoneelta monenlaisia kuvia miehen sisaresta ja sisaruksista ja vanhemmista. Muistopöydällä oli myös monia kuvia Leenasta. Oli mukava kuulla monenlaista uutta hänestä muiltakin muistotilaisuuteen osallistuneilta.

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie. Ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps’ ethän milloinkaan ottaakaan vois sä kättäsi enkelin kädestä pois."

Harmaat Olga-sukat ohjeineen

Neuloin Novitan harmaasta Nallesta Olga-sukat. Sukkien varren neuloin 56 silmukalla.

Ohje: 14 silmukkaa puikollaan. Kaksi kerrosta nurjaa ja sitten varsinainen neule, jossa on vain kaksi kerrosta vuorotellen.

*2 oikein takaa yhteen, 4s oikein, lk, 2s oikein, lk, 4s oikein, 2 oikein yhteen*. 
Toista tätä kerros loppuun ja neulo seuraava kerros aina oikeaa.

15 kuviota eli 30 kerrosta neuloin, sitten tein yhden kerroksen vain kaventaen, mutten enää langankiertoja. Puikoilla nyt 12 silmukkaa kullakin. Sitten 15 kerrosta resoria kaksi oikein kaksi nurin. 

Vahvistettu kantapää. Sileää terä, jossa 12 silmukkaa päällä puikollaan ja 13 pohjassa. Kärjessä leveä nauhakavennus, kun pohjaa oli tehty 20 cm kantapään takaa mitaten eli puikon pituuden verran. 

Sukat painavat 70 grammaa. Aloitin nämä jo ennen Lapin reissua ja nyt hautajaismatkalla vihdoin valmistuivat.

Lauantaina kotiin

Lauantai oli lähtöpäivä kotiin Saariselältä. Pakkaamisen ja asunnon siivoamisen jälkeen kannoimme kamppeemme kappelille säilytykseen. Lähdimme etsimään kummituskämppää. 

Löysimme tämän sekä pienen pienen päivätuvan tämän tuvan lähettyviltä. 

Koska oli kovin tuulinen päivä, emme enää lähteneet hiihtämään. 

Siivosimme kappelia. Tytöt kokeilivat tunturipappien anorakkeja samalla kun viikkailivat ne hienosti kokojärjestykseen kaappiin. He myös putsasivat kaikki kyntteliköt talista ja alttarin alapuolisen kaapin.

Minä luuttusin lattiat ja pyyhin pölyjä.

Illalla alkoi matkamme kohti etelää. Kaipuu Lappiin jäi. 

Lentokoneen ikkunasta sain tällaisen auringonlaskukuvan.