Sivun näyttöjä yhteensä

1.5.2017

Xunqueira de Ambiasta Ourenceen vappupäivänä

Aamulla taas J-P:n kello soi 5.40 ja lamppuaan hän alkoi ladata samantien kampea pyörittämällä. Nousin aika pian kiireellä vessaan. - jännää, miten säännöllinen aamutoimista on tullut tällä reissulla. Siis aamutoimet, aamupala ja hain tavarani makuusalista vasta niiden jälkeen. Yläsänky ei sovi minulle, en osaa siellä nukkua hyvin.

Lähdin hieman ennen seitsemää kävelemään Franciskon kanssa. Olimme kirkon luona juuri kellon lyödessä seitsemän lyöntejä: Ensin toisella kellolla neljä kertaa täyden tunnin merkiksi ja sitten nuo seitsemän lyöntiä toisella kellolla. Kävelimme suurin piirtein yhtä matkaa 8 kilometriä hiljaa itseksemme. Suurin osa matkaa oli asfalttitietä. Poikkesin Manuelin baariin ensimmäiselle espressolle ja juttelemaan whatsappilla puolison kanssa.
Kävelin sitten yksin. Ohitin hollantilaisen pariskunnan ja J-P kulki edellä myös kunnes poikkesi bussipysäkkikatokseen aterioimaan ja lepäämään.
Söin omia eväitäni yhdessä risteyksessä olevalla penkillä. Kun siitä sitten lähdin ja kuljin jonkin matkaa, tuli vastaan TV ja kuvasi minua. Haastattelijalla oli heijastinasiaa. Hän kyseli minulta (yritti ensin espanjaksi, mutta sitten otti englanninkielisen tekstin esille, jonka avulla sitten toimi) heijastimenkäyttöäni ja näytin, että minulla on repussa  ristinmuotoinen  heijastin roikkumassa ja sauvoissakin on heijastinnauhat. Sain keltaisen heijastinrepunsuojuksen. Samantien siihen tuli J-P ja meitä kuvattiin vielä yhdessäkin. (Myöhemmin selvisi, että Franciskoakin oli kuvattu ja hänkin oli saanut repunsuojuksen, kun taas J-P sai heijastinliivin). Illalla hollantilaiset, jotka olin ohittanut aikaisemmin, kertoivat nähneensäkin televisiossa kyseisen uutisvälähdyksen meistä.

Isoin osa matkaa oli tien viertä. joksikin matkaa sitten puskapoluille ja taas loppumatka "rankkaa" katukävelyä perille albergeen. Albergen edessä sitten yli tunti odotusta ennen sen avautumista klo 13. Jono alkoi kasvaa, taisin olla neljäs ja koko tuttu joukko oli taas koossa: Francisko ensimmäisenä, J-P, salamancalaiset veljekset, kolme ranskalaista, Alex jne.
Yksi uusi mies ilmestyi yli 5 kilometriä ennen perilletuloa mukaan kävelyyn, jutteli matkalla J-P:n kanssa ja kulki sitten edelläni, taittoi erään talon pihan puolelta ruusupuskasta ruusunkukan. Kun sitä kummastelin, hän kertoi vievänsä sen vaimolleen. Vaimo olikin  odottamassa albergen ovella kai jo ennen Franciskoakin. Ja niin nuo majoittuivat ensimmäiisnä. En tiedä, alkavatko tästä vai miten? Vähän oudolta vaikutti - puolisolla ei ollut edes reppua.
Kun pääsin majoittumaan, sain petinumeron ja onneksi alasängyn sentään. Tässä albergessa on 18+18 petiä, välissä vain seinää muttei kattoon asti. Nyt alkaakin tulla väkeä enemmän kuin aikaisemmin on ollut, koska täältä Ourencesta on noin 100 kilomettriä Santiago de Compostelaan, mikä on minimikilometrimäärä, mikä vaaditaan compostelaan eli todistukseen vaelluksesta.

Kävin suihkussa ja pesin pyykkini. Kun etsin pyykille kuivauspaikkaa, sitä ei ollut ja pyykinkuivauskone oli rikki. Viritin pyykkinarut kahden sängyn väliin ja laitoin siihen pyykit kuivumaan, mutta eiväthän nuo sisällä kuivuneet. Keksin sentään laittaa patterin lämpiämään ja vaatteita patterin päälle. Vähitellen sain suurimman osan pyykistä kuivaksi tällä tavoin. Onneksi huivi, jota käytän pyyhkeenä on ohut ja kuivui yläsängyn laidalla kuivaksi yöksi.

Lähdin kaupungille syömään ja kun pääsin pitkät raput alas ja seuraavalle kadulle eli keskustaan, niin eräästä ravintolasta jo Francisko huikkasi: Tule tänne. Niinpä aterioin taas meidän miesporukan kanssa lounaan.
Sen jälkeen käyskentelin  aukiolla ja ostin mangosorbettijäätelötötterön. Jäätelöä oli kaivannutkin jo pitkään, mutta en ollut löytänyt aikaisemmin laktoositonta.
Näin kaupunkijunan ja muistin, mitä Saara ja Arto olivat blogissaan kertoneet. (Kiitos!) Niinpä lähdin sillä ajelulle. Edelleen hinta parin tunnin keikasta oli tuo 1,70€. Matkakulki uimapaikalle ja takaisin joen rantoja pitkin. Olisinpa sen tiennyt, niin olisin ottanut uimavehkeet mukaan. Salamanca-veljekset olivat sen keksineet, kertoivat myöhemmin.  Mukava reissu kuitenkin - ja sai vain istua ja katsella!
Kävin katedraalissa ja hain sen sakastista myös uuden credentiaalin (1,50 €) vain sen vuoksi, että näin, millaisia tänä vuonna on käytössä. Harmitti vain, kun suomalainen unohtui reppuun, joten en saanut siihen leimaa. Olin rukoushetkessäkin katedraalissa. Kylläpä se kirkko on iso!

Söin iltapalan albergessa ja jutttelin toisten vaeltajien kanssa. Pohdimme, minne matkaamme, kun yksi alberge (Laxe) matkan varrella on suljettuna, kuulemma ötököiden takia ja nyt siellä on tehty myrkytykset. Se vaikuttaa, että päivän vaellusmatka pitenee huomattavasti tai lyhenee ehkä liikaakin.
Täältä Ourencesta on Santiago de Compostelaan enää jonkin mittauksen mukaan 106 kilometriä.  Jos kuljen tämän porukan mukana, niin neljä päivää on enää jäljrllä vaellusta.

Tänään vaelsin ensimmäöisen kerran ilman tukisukkia. Kyllä se sujui, kun matka oli lyhyt, opskiurjan mukaan 24 kilometriä, vaiukka askelmittari näytti vain 21, 3 kilomettriä. Iltakilometreistä en tiedä mitään, kun askelmittari jäi päivävaellushousujen taskuun lähtiessäni kaupungille. Kännykkäkin on antanut kilometrit joka päivä, ei kilometrit, vaan askeleet joka päivä. Tänään vain en muistanut katsoa niitä.

2 kommenttia:

Arto Kinnunen kirjoitti...

Miksihän tämä sivu ei aukea. On sinulla ollut hurja taistelukeli edellisessä blogissa. Respectit kyllä. Eipähän sillä reitillä muitakaan vaihtoehtoja ole, ei junaa eikä busseja.

Arto Kinnunen kirjoitti...

Miksihän tämä sivu ei aukea. On sinulla ollut hurja taistelukeli edellisessä blogissa. Respectit kyllä. Eipähän sillä reitillä muitakaan vaihtoehtoja ole, ei junaa eikä busseja.