Vähiin käy kilometrit. Kun olin tänään Ponte Ullasta lähdössä eteenpäin tien N-525 viitta näytti 17 kilometriä Santiago Compostelaan. Kun tulin kävellen tähän albergeen, tästä on edelleen tuo 17 kilometriä ns. puskateitä. Tilasin netin kautta juuri lentomatkan kotiin, vaan en tiedä onnistuinko vai en (ei vielä onnistunut, mutta...) Nämä espanjalaiset systeemit eivät tunnu minulle sopivan, aina jotain häikkää, vaikka lopulta kai kaikki jotenkin järjestyy.
Viime yön olin Silledan Albergue Santa Olaian ainoa asiakas. Vastaanotossa oli oikein yställinen nuori mies. 60 paikkaa on tuossa kirkon albergessa. Kolmen sängyn huoneeseen sain sänkypaikan. Keittiö astioineen ja muutamine ruokineenkin ja ainakin neljä suihkua ja vessaa ja olisi ollut mahdollisuus käydä toisessa kylppärissä kylpyammeessakin lojumassa.
Huoneeni seinällä oli tällainen kuva.
Sain oikein kangaslakanat ja tyynykin oli sopivan pehmeä. Hyvä nukkua. Aamulla kävin avaamassa portin saamallani avaimella ja palautin sen sitten albergeen, suljin oven ja lähdin matkaan keltaisia nuolia seuraten taas klo 6.45.
Tämä alberge oli keskustassa ja vieressä oli siis lastentarha ja koulu yhteydessä tähän kirkkoon.
Illalla kävin messussa ja hain jopa sellon eli leiman sakastista messun jälkeen. Vaan eivätpä nuo papit nykyisiä englantia tai saksaa edes puhuneet. Vähäisellä espanjallani olen tähän mennessä selvinnyt arkiasioiden kera.
Tämän päivän matka oli noin 24 kilometriä. Seitsemän kilometrin jälkeen pysähdyin espressolle Panederiaan. Sainkin sen kanssa yllättäen pienen lasillisen tuoremehua ja puolikkaan eilispäiväistä pullaa - hinta on ollut aina sama: euro.
Kyllä taas tänäänkin tuoksuivat pellot, kun niille oli ajattu lantaliemiä navetoilta lannoitukseksi. Näinkin noita kuljetuksia. Navetat ovat isoja kuten tietysti tilatkin. Täällä tuota karjanhoitoa harjoitetaan. Tiet ovat täynnä lehmänlaskemia.
Yksi liikennemerkki varoitti lehmistä, vaan juuri sillä seuduin asfaltilla ei ollut jälkiä lehmistä tai muusta karjasta.
Hyvä oli kävellä puolipilvisessä säässä. Reppu ei painanut selkää, jalat tosin olivat turvoksissa niin, etten laittanut tukisukkia jalkoihin lainkaan. (Olisi silti pitänyt, vaan en sitä tiennyt silloin!)
Lämmintä oli edelleen yli 20 astetta. Mutta sitten tuli kamala mäki: laskeutuminen Ponte Ullaan eli Ullan sillalle korkealta, jotta voi ylittää Ulla-joen. Kylläpä tuntui jaloissa. Ja ei se mitään. Kylän jälkeen oli lähes samanlainen nousu taas mäille.
Tässä iskuskelen yksin auringossa odottelemassa albergen avautumista. Ja tottakai sain alapetin. Vain muutaman kerran jouduin nukkumaan yläsängyssä, mikä oli minulle tosi hankalaa - pelkäsin putoavani yön aikana nukkuessani, joten nukuin aina ylhäällä tosi huonosti.
Tämä alberge Outeirossa on Xunta hostel, 32-paikkainen, sängyt kahdessa huoneessa. Vain pesukone ja kuivuri puuttui, mitä kaipailimme. No, huomenna on luvassa sadetta, joten vaatteet olisivat kuitenkin likaantuneet. Pesin käsin parin päivän pyykin ja nuo tuulessa ja auringossa kuivuivat nopeasti.
Näkymä aulan ikkunasta kylällepäin.
Näissä Xuntan albergeissa on useimmissa netti johon on ollut rekisteröidyttävä. Sitten se toimii lähes jokaisessa, vaikka tämäkin on muuten syrjäisessä kylässä. Helpottaa kun voi käyttää wifiä ja jutella kotiin Whatsappin kautta.
Matkakavereita on tullut. Yhdessä taas aterioimme. Pojat eli miehet laittoivat maittavan aterian yhteisistä aineksistamme. Huomenna aamulla aikainen lähtö odotettavissa, koska toivon pääseväni Santiago de Compostelan katedraaliin messuun ja sitä ennen hakemaan compostelan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti