Vappukävelyllä Lazasta Xunquera de Ambiaan

Lazasta lähdin kävelemään kahdeksan maissa suomalaisten kanssa vietetyn aamurukouksen jälkeen sateeseen ja tuuleen. Yön nukuin jostain syystä huonosti, vaikka huoneessamme oli vain kuusi henkeä, kolme suomalaista, ranskalainen ja kaksi portugalilaista myöhään tullutta nuorta miestä. Lähtiessä kävin palauttamassa huoneen ja ulko-oven avaimet takaisin Proteccion Civil toimistoon sen avoimelle ikkunalle, kuten oli pyydetty.  Jonkin matkaa kuljettuani näin kaatosateessa vaaleita lehmiä lauman, 13 kappaletta ja härän, joka oli aivan tien vieressä syömässä. Sillä kohtaa siirryin tien toiselle puolelle ohituksen ajaksi.
Kuljin viisi kilometriä ja tuli bussipysäkki vastaan. Siinä oli kuivassa hyvä hetkisen levätä. Seuraava bussikatos oli noin 6,5 kilometrin päässä, mutta en siihen pysähtynyt.

Noin kahdeksan kilometrin tienoilla oli kiva katoksellinen penkki-pöytä paikka, jossa pidin pitkän tauon, koska satoi kaatamalla. Hyvä evästaukopaikka muutenkin ottaa reppu selästä ja sadeviitta harteilta.

Kävelin, koska satoi, maantietä OU -113  pitkin Vilar do Barrioon asti.

 

12 kilometrin jälkeen tulin Albergueriaan, jossa oli simpukkabaari. Siellä on tuhansittain simpukoita, joihin jokainen baariin poikkeava pyhiinvaeltaja on saanut laittaa nimensä ja kotipaikkansa ja käyntinsä päivämäärän. Simpukoita oli seinät ja kattokin aivan täynnä. Ihana baari, jossa kamina lämmitti. Märät vaatteet pääsivät hetkeksi kuivumaan. Tosin käsineet unohdin baarin eteiseen ja niin sain vääntää niitä vettä pois käsiin niitä jälleen laittaessani. Fleeze-käsineet lämmittävät märkinäkin.

Vilar dos Barriossa baarissa join taas espresson ja lasillisen kylmää vettä. Ja sain lautasellisen suolapipareita sen kanssa.  Istuskelin hetken lämmittelemässä netin ääressä.  Kylläpä paikallisilla mummoilla oli ihmettelemistä, kun pujottauduin sadaviittaani! Buen caminot sain heiltäkin. Baarinomistajan pikkutytöt olivat sunnuntain kunniaksi (?!) työpaikalla piirtelemässä.

 Jasmike kukkii.

Hórreo on oikeastaan aitta, viljavarasto aikaissemmin, harvemmin enää nykyään. Galigiassa näitä näkee nykyään pihoissa myös pelkästään koristeina.

 Vilar de Barriosta siirryin varsinaiselle caminolle. Kylläpä tuuli. Tuuli oli viedä minut tieltä pois, vaikka kävelysauvoin kuljin. Puista tuli lehtiä ja oksia tielle ja joku puukin oli kaatunut. Olipa pitkiä tuulisia märkiä taipaleita, joku yli kolme kilometriä peltotietä, vastatuuli ja satoi lunta, vettä ja rakeita, ja paistoi jopa aurinkokin välillä.  Eipä suotta tuon maantien varressa ollut liikennemerkki, jossa oli lumihiutaleen kuva.

Viimeiset viisi-kuusi kilometriä olivat rankat. Metsäpolkua kapeaa ja kivistä, sateesta liukasta alamäkeä. Matkalla tosin näin noin kolmisenkymmentä mehiläispesää mäen rinteessä.  Alamäet olivat polvelleni tosi hankalia tänään.

Joskus neljän jälkeen olin perillä Xungueira de Ampian Xuntan albergessa. Tuttuja miehiä tupa täynnä, olivat tulleet minua nopeammin ja lähteneetkin aikaisemmin.

Yläpeti enää jäljellä. Onneksi se oli seinän vierellä. En oikein osaa nukkua yläsängyssä, vaan pelkään putoavani.

Täällä on kolme huonetta. Suihkun jälkeen tein ruoan ja paistoin jälkiruoaksi taas lettujakin vapun kunniaksi. Ei ole tehnyt mieli lähteä tuonne ulos kylmään. Jätin jopa pyykinpesunkin tänään väliin. Keittiössä on muutama kolhiintunut kattila, muutama lautanen ja ruokailuvälineitä ja paistinpannuja. Edelliset olivat jättäneet mm. jauhoja tänne. Ja aina tuntuu ainakin suolaa löytyvän.

Nyt enää vain pieni iltapala, jumppa ja iltapesut ja petiin. Ja sillä aikaa kun olen hereillä, laitan tämän kännyn vielä keittiöön latautumaan.
Mukavaa vappua!