Luin Heidi Uusimäen teoksen
Kaukana Shanghain valoista. Tuo kirja kertoo Amity Foundation -järjestön kouluista, joissa kirjoittaja toimi englanninopettajana opettajia kouluttavassa opinahjossa Kiinan köyhällä maaseudulla kaukana isoista keskuksista. Hän kertoi koulumaailmaan tapahtumista ja Kiinan maaseudun ihmisistä, alueen kirkollisesta elämästä ja Amity-järjestön työstä. Amity, ystävyyden säätiö, on vuonna 1986 Nanjingissa perustettu kiinalainen kristillinen kansalaisjärjestö. Amity työskentelee kehityksen, lääketieteen, koulutuksen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan eteen. Osa sen koulutussektorilla olevista työntekijöistä tulee ulkomailta Amityn yhteistyökumppaneiden kautta englanninopettajiksi Kiinaan.
Kirjoittaja kertoi myös arkipäivän sattumuksista ja kiinalaisten elämän tilanteista. Maassa väkiluku on maailman suurin ja töitä pitäisi löytyä kaikille. Niinpä ei ollutkaan vitsi, kun kysyi, kuinka monta työläistä tarvitaan kukkien istuttamiseen. Kolme. Yksi ottaa kukan kottikärrystä, antaa sen toiselle, joka istuttaa sen maahan ja kolmas antaa sivussa ohjeita.
Tänään sain taas käydä kotikäynnilläkin: vihkikeskustelussa olin. Välillä tällaisia iloisiakin juttuja.Opettelin myös uudenlaisen työavaimen käyttöä ja sen mukana taas uutta salasanaakin. Mitenkähän muistan ulkoa sen. Huomisen rippikoulun valmistelujakin on pitänyt tehdä jo tänään, jotta ei jäisi aivan viime tinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti