Tänään on ollut kummipojan konfirmaatio, mutta kun se on
ollut toisella puolella armasta isänmaatamme, niin en päässytkään, koska olin
vaihteeksi töissä. Hyvän Jumalan siunausta hänelle hänen juhlapäivänään!
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena
sunnuntaina eli tänään. Kaatuneitten
muistopäivän viettäminen sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä
piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten
pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi. Päivään on aiempina vuosina kuulunut pääjuhla sekä paikallisia
muistotilaisuuksia jumalanpalveluksineen ja sankarihaudoilla käynteineen.
Vuodesta 1993 lähtien sankarivainajien muiston kunnioittamisessa on keskitytty
kunniakäynteihin sankarihaudoilla. Vakiintunut
liputuspäivä Kaatuneitten muistopäivä on ollut vuodesta 1977 lähtien.
Niinpä minäkin olin laskemassa seppelettä messun jälkeen niin sankarihaudoille kuin Karjalaan jääneiden muistomerkille. Sen jälkeen oli vielä kähvitilaisuus puheineen ja mieskuoron esityksineen. Mukana tilaisuudessa oli enää yksi ainoa sotaveteraani (se paikkakunnan ainoa, joka vielä pystyi liikkumaan).
Kotiintullessa tuli hyvä ruoantuoksu jo ovelta vastaan: Mies oli tehnyt hyvää kalalaatikkoa ahvenista. Päivä on lämmin muutenkin: mittarissa näkyi olevan parikymmentä astetta ja aurinko paistaa. Pihalla yhä uudet kasvit aloittavat kukintansa - tuntuu, etten perässä keriä kamerani kanssa.
Kevätvuohenjuuri on aloittanut kukkimisensa.
Sammalleimu suikertelee pitkin reunuskiviä.
Kielotkin avaavat nuppujaan kuten kalliokielotkin piharinteellä.
2 kommenttia:
Teillä on kielot pitemmällä kuin meillä . Ei näkynyt noin pulleita nuppuja.
Meilläkin oli tänään kalaruokaa, ihan järvituoretta haukea :DD
Sama täällä: Meillä kielon nuput juuri ja juuri näkyvät tötteröiden keskeltä. Sammalleimukin on vasta nupulla. Sipulikukat kukoistavat, mutta teillä taitaa olla se aika kohta jo ohitse.
Lähetä kommentti