Omista häistä on kulunut jo aikaa, mutta tämä matka oli kummipojan häihin. Junamatkalla häihin vaunussa kulki polttariporukka. Tuon morsiamen yhtenä tehtävänä oli jakaa sydämenmuotoisia pullia matkustajille - hän tarjoili niitä etenkin lapsille, mutta myös meille muille matkustajille ilmaiseksi, maksaakin sai, jos halusi.
Vihkiminen oli Kallion kirkossa, joka on ollut joskus minunkin kotikirkkoni. Kallion kirkko on jo satavuotias. Se on Lars Sonckin suunnittelema. Kirkko edustaa tyyliltään suomalaista jugendia tai oikeastaan kansallisromantiikkaa. Sille on ominaista suomalaiset materiaalit, jykevät muodot ja seinillä oleva luontoaiheinen koristelu, ruusut, liljat ja laakeriseppeleet. Istumapaikkoja nykyään tuossa kirkossa on noin 1100.Alttariritaulu on honkapuinen Hannes Autereen veistämä aiheeltaan: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat".
Morsiuspari vihittiin ja siunattiin: "Jumala, taivaallinen Isä, antakoon teille ilonsa ja siunauksensa. Jumalan ainoa Poika olkoon hyvyydessään teidän kansanne niin ilon kuin murheen päivinä. Jumala, Pyhä Henki, asukoon teissä ja vuodattakoon lakkaamatta rakkautensa teidän sydämiinne. Siunatkoon teitä kolmiuyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki." Kirkollisessa vihkimisessähän olennaisena osana on siunaaminen.
Hääjuhlaa vietettiin siinä ravintolassa, missä pariskunta oli toiseensa tutustunut. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten myös mukavaa seuraa ja ohjelmaa kuten monia mieleenpainuvia puheita ja musiikkia.
1 kommentti:
Kiitos hääkuvauksesta. Minusta tuo polttariidea, myydä sydänpullia on kerrankin kiva ja kaunis idea noihin kemuihin, mitä olen katsellut ne ovat usein kovin mauttomia ja varmaan myös vähän kurjiakin; ainakin olen tuntenut myötähäpeää muutaman kerran!
Lähetä kommentti