Ukonkellolla on valkoiset kellomaiset
kukat pitkässä, lehtevässä latvatertussa. Sillä on korkea ja
pysty kasvutapa. Ukonkello lisääntyy siemenistä kylvämällä
heti siementen kypsymisen jälkeen. Sopivalla paikalla se kylväytyy
itse. Myös pistokkaista sirtä voi yrittää lisäännyttää.
Vuohenkellon tuntee liilansinisistä
kellomaisista kukista, jotka ovat pitkässä toispuoleisessa
latvatertussa. Tämä vanha koristekasvi on alun perin tuotu
Ruotsista Suomeen ravintokasviksi. Sen juuristoon muodostuvat mukulat
ovat syötäviä. Se on myös paha rikkakasvi levitessään siemenien
ja juurakkonsa ansiosta ympäristöönsä.
Voimakkaasti tuoksuvat jasmikkeiden
kellanvalkoiset kukat avautuvat heinäkuussa. Jasmikkeiden tuoksu
kantautuu kauas. Meillä se seistä jököttää korkeana
marjaomenapensaan vieressä. Vanhasta pensaasta poistetaan vuosittain
vanhimpia, huonosti kukkivia oksia.
Messussa tänään oli monenlaista joukkoa: oli rippikoululaisia, kesävieraita ja eilisen siunauksen osanottajia muiden kirkkovieraiden lisäksi. Saarnaa yritin valmistella niin, että sitä voisi jotenkin seurata monelta näkökohdalta. Saarnatekstinä oli kultainen sääntö Luukkaan mukaan: " Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille."
...Risti
osoittaa meille kristityille elämisen mallin - suurinta on uhrautua
muiden edestä. Jeesuksen ristin pystypuu muistuttaa siitä, että
suunta on ylhäältä alas. Jumala on tullut ihmiseksi. Jumalan
rakkaus koskettaa inhimillistä. Poikkipuu muistuttaa suhteestamme
toisiin ihmisiin. Puiden leikkauspinnassa on läsnä toivo. Kun
katsomme ristiä, katsomme Kristusta...
Raamatun sana tänään: "Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä." (Luukas 6:27-28)
2 kommenttia:
Kuulin myös jostain (TV-ohjelmasta?) tuosta vuohenkellon juurien syötävyydestä, niin pitihän sitä maistaa, kun jokin kesä sitten raivasin sen pois perennapenkistä. Maistui palsternakalta. Mutta enhän minä sitä saanut raivatuksi, edelleen joutuu nyppimään alkuja, etteivät uudestaan valtaa koko penkkiä ja tukahduta särkynyttä sydäntäni.
En ole uskaltanut noita juuria kuinkaan maistaa...
Lähetä kommentti