Mökiltä kotipihalle

 

Mökillä laskimme verkon veteen lauantaina illalla. Kun sitten sunnuntaina sitä yritettiin nostaa, niin se oli tuulen tai kalan viemänä siirtynyt paikoiltaan ja sitten tarttunut jonnekin hakoon kiinni eikä suostunut tulemaan millään ilveellä sieltä pois.

 

Yritimme kaikin keinoin naarata sitä pois eikä naarattanut (siis naurattanut!). Niinpä naarakin jäi kiinni ja apuri sai uittaa kanisterin merkiksi, jotta ensi kerralla ehkä saamme sen ylös ja löydämme risan verkonkin.

Jalopähkylät kukkivat komeasti  mökin kukkapenkissä ja niissä riittää vilinää, kun kimalaiset hakevat ruokaa itselleen.

 

 Tänään mies kasteli kukkia parvekkeella ja yllättäen löysi sinitiaisen poikasen, joka ei osannut tulla pois, vaan oli mennyt kasvien sekaan parvekkeen lasipäätyyn. Niinpä mies otti sen kiinni ja päästi vapauteen. Poikanen lähti lentoon ja hätääntynyt emo sai lapsensa takaisin.

 

Vihdoinkin pionimme on alkanut kukkia. Se on ylen vanha ja monena vuonna on sentään päässyt jo nuppuasteelle, mutta tänä kesänä se avasi vihdoin kukkansakin. Pari nuppua on vielä avautumatta. Pionithan viihtyvät auringossa ja aukealla paikalla. Suurien puiden läheisyyttä tulee välttää, sillä ne varjostavat ja vievät maan ravinteet. Olemme lannoittaneet kasvia ja antaneet sen olla rauhassa sitä siirtelemättä, koska viljelyohjeissa neuvotaan yleensä välttämään pionien siirtämistä ja jakamista. Nykyään taidetaan olla jo toista mieltä ja ehkä kasvimmekin saa siirron toiseen paikkaan, koska se on ison koivun läheisyydessä. Nyt ohjeistetaan, että jos juurakko nostetaan maasta kukinnan jälkeen elokuussa ja istutetaan välittömästi takaisin maahan, kasvi jatkaa kasvuaan ja kukkii myös seuraavana kesänä.

 

 Kurjenkelloja kasvaa pihapiirissä monessa kohtaa. Jännä, miten kellokukilla on nimityksiä eläinten mukaan: kurjenkello, peurankello, kissankello, harakankello ja niiden kukat ovat sinisen tai liilan eri sävyisiä.

 

Malvatkin ovat alkaneet kukkia.

 

Pihalla kasvaa siellä täällä myös metsämansikoita vai ahomansikoita nämä ovatkin.

Saimme tänään ystäväperheen vieraaksi. Oli mukava jutella pitkästä aikaa ja aterioida yhdessä. Vaihteeksi (!) oli tarjolla paistettuja ahvenia, mangoldikastiketta ja perunoita salaatin kera.
Mangoldikastikkeeseen laitoin ison joukon huuhdottuja mangoldinlehtiä silputtuna hautumaan ensiksi loraukseen rypsiöljyä. Sillä aikaa sekoitin puoliesn desiä vehnäjauhoja pariin desiin vettä ja muutaman minuutin kuluttua lisäsin tuon nestesuuruksen ja hieman lisää vettä kattilaan, haudutin hetken ja lisäsin purkillisen ruokakermaa, teelusikallisen mustapippurirouhetta ja toisen suolaa. Annoin hautua ja sekoittelin pienellä lämmöllä kastiketta.

Sana tälle päivälle:" "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan." (Luukas 11:9-10)