Puoliso ilahdutti minua tänään ruusukimpulla.
Päivällä oli vaihteeksi juhlimassa. Tällä kertaa nimipäivillä. Meillä on tapana käydä nimipäivillä sen enempää kutsuja lähettelemättä ja aikoja sopimatta. On aina mukavaa jutella yhdessä tutun porukan kanssa useimmiten iltapäivällä kakkukahvien merkeissä.
Aina, miltei aina, kun lähden kaupunkiin asti, niin pistäydyn siellä kirjastossa. Kaupungin kirjasto on paljon laajempi kuin oman kunnan kirjasto tai kirjastoauto, joka kulkee meidänkin lähettyvillä pari kertaa kuukaudessa. Hain kirjastosta matkaa varten kirjallisuutta ja muuten vain suositeltua ja työtä varten myös. Toki sentään palautinkin joitakin opuksia. Yllä oleva oli lastenosastolla.
Kaupunkireissuun yhdistyi samalla lääkinnällisten jalkatukien sovitus. Olen hankkimassa uudet tuet vanhojen lisäksi. Niinpä voin sitten pitää eri tukia ulkojalkineissa ja sisäjalkineissa eikä sitten tarvitse olla vähän väliä vaihtamassa tukia jalkineesta toiseen.
Sana tälle päivälle: "Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." (Psalmi 23:4)
2 kommenttia:
Ei maanantai ole lainkaan huono päivä, vaikken enää juuri päiviä erottele. Tuntuu, että kaikki ovat läninnä sunnuntaita.
Sinä käyt kirjastoreissuilla lastenosastolla myös. Niin minäkin. Olen satujen suurkuluttaja. Etsin mm. vanhoja satuja, mitä muistan lapsena lukeneeni. Olen niitä löytänyt ja milenkiinnolla tutustunut uudelleen.
Kirjasto on minulle tärkeä paikka jo lapsesta lähtien. Koulun kirjasto oli ensimmäinen.
Lähetä kommentti