Maanantai ei ole huono päivä

Puoliso ilahdutti minua tänään ruusukimpulla.

Eilen jäi hiihtäminen väliin kelin vuoksi. Pelasimme vain illalla lentopalloa liikunnaksi. Niinpä tänä iltana käväisin hiihtämässä kaupungista kotiin palattuani. Oli mukava ilma hiihtää ja suksi luisti hyvin parin asteen pakkasessa. Ainoa hankaluus oli, että oli pimeää. Vaikka latureitti on valaistu, niin en oikein tykkää hiihtää pimeällä, kun en näe tarkkaan latua. Onneksi tuntia paria aikaisemmin latu oli ajettu latukoneella. Tosin osalla matkaa jo jotkut ajattelemattomat olivat kävelleet taas ladulla ja sotkeneet jopa perinteisen uran.

Päivällä oli vaihteeksi juhlimassa. Tällä kertaa nimipäivillä. Meillä on tapana käydä nimipäivillä sen enempää kutsuja lähettelemättä ja aikoja sopimatta. On aina mukavaa jutella yhdessä tutun porukan kanssa useimmiten iltapäivällä kakkukahvien merkeissä.

Aina, miltei aina, kun lähden kaupunkiin asti, niin pistäydyn siellä kirjastossa. Kaupungin kirjasto on paljon laajempi kuin oman kunnan kirjasto tai kirjastoauto, joka kulkee meidänkin lähettyvillä pari kertaa kuukaudessa. Hain kirjastosta matkaa varten kirjallisuutta ja muuten vain suositeltua ja työtä varten myös. Toki sentään palautinkin joitakin opuksia. Yllä oleva oli lastenosastolla.

Kaupunkireissuun yhdistyi samalla lääkinnällisten jalkatukien sovitus. Olen hankkimassa uudet tuet vanhojen lisäksi. Niinpä voin sitten pitää eri tukia ulkojalkineissa ja sisäjalkineissa eikä sitten tarvitse olla vähän väliä vaihtamassa tukia jalkineesta toiseen.

Sana tälle päivälle: "Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." (Psalmi 23:4)