Ostimme uudet sukset molemmille, kun vanhat nanot olivat jo aika kuluneet ja jalkautuvuus oli huonontunut. Kun tähän aikaan vuodesta etsimme suksia, niin ei tahtonut enää löytyä oikean mittaisia mistään - jämäpareja vain oli jäljellä. Löysimme kuitenkin kummallekin sukset, mutta erilaiset.
Minä sain Atomic skintec -merkkiset sukset, jotka ovat perinteisen hiihtotavan maastohiihtosukset. Niissä on voiteluvapaa Skintec-toiminto, jonka voi mukauttaa eri
lumiolosuhteisiin. Mukana ovat vaihdettavat Skintec-moduulit – toinen moduuli parantaa
työntöä ja toinen luistoa. Nämä sopivat hiihtäjälle, joka
ei halua voidella. Nuo moduulit ovat magneetilla kiinnitettäviä vaihdettavia mohair-lätkiä suksen pohjaan suurinpiirtein siteiden alle eli pitoa varten. Kaksi erilaista mohair-moduulia antavat liikkumavaraa pidon suhteen, ja
niin suksen luisto-ominaisuudet riittävät ainakin kuntohiihtäjille. Suksien mukana tulee
siis kaksi paria näitä mohair-paloja, joissa on eri määrä tätä karvaa, eli
voi vaihdella kelin mukaan. Noitten suksien synteettinen mohair luistaa
eteenpäin ja pitää taaksepäin. Oikean jäykkyisenä nämä sukset kuulemma
toimivat erittäin hyvin!
Muualle suksen pohjiin laitetaan nestemäistä luistovoidetta ja se on sitten siinä! Kohta pääsen kokeilemaan niitä. Kunhan vielä löytäisin uudet monotkin...
Miehelle löytyi Fischerin Classic Zerot. Zero-suksien pito- ja luisto-ominaisuudet perustuvat
pitoalueen erikoismateriaalien mekaanisesti tuomaan pitoon. Potkun
aikana tapahtuva kitka ei siis perustu kemikaaleihin, joten pidon kesto
on äärimmäisen pitkä. Pohjan nukka on omimmillaan erityisesti nollakelin
tietämillä.Nämä maastohiihtosukset Zero-pinnoitteella
ovat parhaimmillaan siis vaikeasti voideltaviin olosuhteisiin nollakelillä ja sitä lämpimämmissä
säätiloissa. Kovilla pakkasilla suksen pitoalueen voi voidella normaalin perinteisen suksen tapaan. Zero-suksen "voitelu" poikkeaa perinteisestä pitovoitelusta pohjan erikoismateriaalin vuoksi.Ensinnä pitää puhdistaa pitoalue voiteenpoistoaineella ja sitten karhentaa pitoalue hiomapeperilla (max karheus100) pyörivin liikkein.
Samalla reissulla ostimme pari kiloa pikkumuikkuja. Mies putsasi kaikki ja paistoi meille maukkaaksi lounaaksi pannullisen. Ennen paistamista hän kieritteli muikut ruisjauho-suola-sitruunapippuri-valkopippuri-nokkos-seoksessa.
Viikonloppureissulta palattua hankin tabletinkin: Huawein kasituumaisen. Sen kanssa en ole sinut vielä. Ongelmana on, että olen unohtanut reitittimen salasanan ja näin ollen en pääse kotona vielä tabletilla nettiin, koska wifin kautta sitä käsittelen. En edes onnistunut kännykän bluetoothin kanssa toimimaan. Lienee johtunut kännykän toimimattomuudesta enemmän kuin tabletista ja osaamattomuudestani. Onpahan opettelua uuden järjestelmän kanssa, kun olen tottunut windowsiin tähän asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti