Sivun näyttöjä yhteensä

4.3.2016

Hiihtämään opetteleminen on kivaa

Kolmet sukset ja kolmet sauvat ja kolmet  monot - liukurit ja lumikengät puuttuivat. Kokoilimme kotoa suksia ja niihin sopivia monoja, kun olin lähdössä hiihtoa neuvomaan. Harmi, että meidän monot ovat vain isojalkaisille eikä lasten monoja ole lainkaan sopiviin suksensiteisiin. Lähdin kuitenkin matkaan kaksilla omilla monoilla sekä yksillä miehen monoilla varustettuna.
Kävin ensin Missiokaupan synttäreillä ja ostin siellä arpoja. Voitin mm. kirjan Mustan puun tarina, Makonde-veistajien taidetta ja elämää, jonka ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet Kai Tirkkonen ja Riitta Heino. (Suomen Lähetysseura 2007). Makonde-kansa elää Tansanian ja Mosambikin rajoilla. Ainakin pienestä Mtwaran rannikkokaupungista Tansanian köyhimmällä alueella heitä löytää. Siellä itsekin tapasin makondeja ja toin heidän veistoksiaankin tuliaisiksi kolmisen vuotta sitten Mtwarassa vieraillessani. Makondet tunnetaan eebenpuuveistoksistaan koko Tansanissa ja Itä-Afrikassa. Makondet tekevät koriste- ja käyttöesineitä. He hiovat ja kiillottavat veistoksensa mustalla kenkälankilla. Juuri tätä hiottua ja killotettua eebenveistosta pidetään makondejen omimpana taiteena ja siitä ne myös tunnistetaan aidoiksi.

Tämä kirja sopinee Helmet lukuhaaste 2016 kohtaan 14: Historiaa käsittelevä tietokirja.
Hain äidin, tyttären ja kaksi poikasta ja lähdimme ladulle. Olipa siinä suksien laitossa jalkoihin jo opettelemista. Pystyssä pysyminenkin liukkaalla ladulla kysyi taitoa. Oli haastavaa oppia liikkumaan suksilla ja liikuttaa sauvoja oikein.
Pikkupoikakin sai lopulta siskoltaan lainaksi monot ja pääsi kokeilemaan.Hän oli katsellut aikansa toisten menoa ja aika nopeasti pahemmin kaatumatta hän sitten hiihtikin liian isoilla monoilla, liian isoilla suksilla ja liian isoilla sauvoilla.
Mukavaa meillä oli. Ja hiihtoretken jälkeen perhe tarjosi minulle perheen isän tekemää maukasta ruokaa, sorvaa, jossa oli kikherneitä, lampaanlihaa, perunoita, paprikajauhetta, tomaattisosetta, sipulia, vettä ja suolaa. Sorvan kanssa oli leipää jota oikeaoppisesti palasteltiin sorvan sekaan ja syötiin sitten lusikalla.
Kiva iltapäivä heidän kanssaan.

3 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Olipa sinulla mukava päivä ja varmasti myös muilla.

Tuulento kirjoitti...

Tuo oli kotouttamista jos mikään.

pappilanmummo kirjoitti...

Kotouttaminen on ollut mukavaa - ainakin tällä kerralla.